Lausunto Gasum Biotehdas Oy:n Oulun biokaasulaitoksen laajennushankkeen YVA-selostuksesta
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
7.11.2016
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Viite: POPELY/4217/2015
Asia: Lausunto Gasum Biotehdas Oy:n Oulun biokaasulaitoksen laajennushankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta
Biokaasu on kehittyvä osa Suomen energiapalettia. Sen käyttö on lisääntynyt vähitellen. Vuonna 2011 biokaasua käytettiin Suomessa hieman yli 0.6 Twh. Suomen uusiutuvan energian velvoitepaketin mukainen tavoite on lisätä biokaasun käyttöä 1.2 terawattituntiin vuoteen 2020 mennessä. Orgaanisen aineen hajotessa hapettomissa oloissa syntyy metaania (biokaasun ’voimakomponentti’). Jos muussa tapauksessa anaerobisiin oloihin joutuvaa orgaanista ainetta voidaan käyttää biokaasun tuotantoon, saadaan paitsi energiahyötyä, myös ilmaston kannalta parempi vaihtoehto. Laskutavasta riippuen metaani on 20-70 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu (Anon. 2015).
Pohjois-Pohjanmaa on karjatalousvaltaista aluetta. Täällä on maatilataloudessa runsaasti käyttämätöntä biokaasupotentiaalia. Lietteet, lannat, osa peltojen korjuutähteistä (kuten olki) ja kuntakeskuksissa syntyvä biojäte voisivat biokaasuksi jalostettuna muodostaa osan maaseudun energiahuoltovarmuutta. Kuriositeettina mainittakoon, että Valtra tekee piensarjatuotantona biokaasulla toimivia traktoreita (Anon. 2012). Oulu taas on iso asutuskeskittymä, joka on jo vuosia sitten järjestänyt biojätteen erilliskeräyksen kantakaupungin alueella. Biojätteen vientikielto kaatopaikalle varmasti lisää ja tehostaa keräystä. Oulun Taskilan jätevedenpuhdistamolla käsitellään myös laajan alueen jätevedet, josta syntyy iso määrä lietettä, jonka jatkokäsittely vaatii oman prosessinsa.
Gasum Biotehdas on käynnistänyt Ruskon jätekeskusalueella sijaitsevan Oulun biokaasulaitoksen laajennuksen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn. Nykyisin 19 000 tonnia vuodessa käsittelevä laitos (tarkastelussa VE0+) on tarkoitus laajentaa 60 000 tonnia orgaanista jätettä vuodessa käsitteleväksi biokaasulaitokseksi (VE1). Laajennusvaihtoehdon toteutuessa laitoksella käsiteltäviä materiaaleja arvioidaan vastaanotettavan seuraavasti (x 1000 tn/a):
Biojäte (kotitaloudet, kauppa, ravintolat) 15
Nestemäinen biojäte 10
Rasvaliete 5
Jätevesiliete 30
Lausujan arvion mukaan laajennushankkeessa jätevesilietteen suuri osuus raaka-aineesta on mahdollista vain, jos laitoksessa käsitellään Oulun kaupungin viemärivesien puhdistuksen yhteydessä syntyviä lietteitä. Taskilan jätevedenpuhdistamolla syntyy vuosittain 25 000-30 000 kuutiometriä puhdistamolietettä. Sen jatkokäsittelyyn on ilmeisesti tulossa muutoksia. Niistä ei kuitenkaan YVA-selostuksessa mainita. Esimerkiksi kappaleessa 2.5 sitä ei mainita, vaan annetaan ymmärtää, että laajennushanke liittyy lähinnä erilliskerätyn biojätteen käsittelykapasiteetin varmistamiseen. Toisaalta korostetaan markkinalähtöisyyttä, joka jättää raaka-aineen hankinnan ja koostumuksen kovin väljäksi.
YVA-selostuksessa on pyritty kuvaamaan selkeästi prosessi ja lopputuotteet, mutta yleisellä tasolla pysytellen. Laitoksen hyötysuhteelle on kuitenkin tärkeää, että lopputuotteet ovat mahdollisimman kattavasti kaupattavia. Biokaasun tuottaminen yhdyskuntajätevesilietteestä ja jäännöksen palauttaminen ravinnekiertoon on varteenotettava osa jätehuollon kehittämistä. Siihen sisältyviä vaikeuksia on selostuksessa jonkin verran käsitelty, mutta silti asia jää epäselväksi. Lähtökohtaisesti on järkevää olettaa, että jätevesilietteitä hyödynnetään runsaasti. Selostuksessa mainitaan muun muassa, että sekä vastaanotettavien raaka-aineiden ominaisuksia että laitoksella muodostuvien lopputuotteiden pitoisuuksia seurataan säännöllisesti. Tehtävistä analyyseistä ei kuitenkaan kerrota mitään.
Yhdyskuntien jätevesilietteet sisältävät hyvin paljon erilaisia yhdisteitä, jotka ovat peräisin sekä teollisuudesta että kotitalouksista. Puhdistamolietteiden laatu on kuitenkin parantunut. Esimerkiksi raskasmetallien pitoisuudet ovat nykyään murto-osa 1970-luvun tasosta. Käsittelymenetelmät ovat parantuneet, haitta-aineita pyritään poistamaan jo jätevesien syntypaikoilla ja hulevesiä päätyy vähemmän viemäreihin. Jätevesiperäisissä mädätysjäännöksissä lähimpänä lainsäädännön raja-arvoa on kadmiumpitoisuus (Paavola 2015).
Jätevesiin joutuu kuitenkin yhä laaja kirjo orgaanisia yhdisteitä (PCB, PCDD/F, PBDE, PAH, PFC, NPEO, NP esimerkkinä monista vastaavista) ja lääkeaineita (ibuprofeeni, ketoprofeeni, diklofenaakki jne). Osa haittakuormituksesta tuhoutuu jäteveden käsittelyn yhteydessä, osa huuhtoutuu vesistöihin ja osa voi kulkeutua lietteen mukana biokaasuprosessiin (edellä siteerattu lähde).
Ympäristölle vaarallisimpia lääkeaineita ovat jo pieninä pitoisuuksina vaikuttavat hormonivalmisteet, kuten puolisynteettinen estrogeeni EE2 tai niiden kaltaiset yhdisteet (muun muassa bisfenoli-A), ns. ympäristöestrogeenit. EE2:n biohajoaminen on hidasta ja siitä saadaan talteen jäteveden puhdistusprosessissa vain noin puolet pääosin jätevedenpuhdistamon lietteeseen sitoutuneena (Tuovinen 2012).
Mädätysjäännöksen lannoitekäytössä tulee olla varovainen ja tarkoin noudattaa annettuja ohjeita ja määräyksiä. Näin erityisesti jos puhdistamoliete on, kuten toiminnanharjoittaja arvioi, biokaasulaitoksen suurin raaka-ainekomponentti. Arviointiselostuksessa todetaan (s. 119): ”Haitta-aineiden osalta raaka-aineet vaikuttavat lopputuotteiden sisältämiin haitta-aineisiin. Eurooppalaiseen tasoon verrattuna haitta-ainepitoisuudet olivat saman suuruisia tai pienempiä. Suomen tai EU:n lainsäädännössä ei ole asetettu raja-arvoja haitallisten orgaanisten kemikaalien tai lääkeaineiden pitoisuuksille lannoitevalmisteissa, mutta yksittäisillä EU-mailla on eri aineille rajoituksia.” Toisaalta myös toiminnanharjoittaja toteaa, että jätevesiliete biokaasulaitoksen raaka-aineena voi rajoittaa mädätysjäännöksen lannoitekäyttöä: ”Lingotun nestejakeen peltokäyttö ei ole mahdollista jos tuotteen raaka-aine sisältää yli 1 % jätevesilietettä” (arviointiselostus s. 43).
Elämme alati kemikalisoituvassa maailmassa. Lukemattomien yhdisteiden yhteis- ja pitkäaikaisvaikutuksia niin elolliselle luonnolle kuin ihmiselle on mahdotonta kokeellisesti selvittää. Viime kädessä me toimimme koekaniineina ja vaikutukset todetaan ehkä vuosikymmenien päästä.
Hankkeessa on kyse olemassa olevan toiminnan laajennuksesta, joka vielä sijoittuu jätehuollolle varatulle alueelle. Mahdollisen kemiallisen ”kiertotalouden” ohella viemäriverkon ulkopuolinen vesistökuormitus on keskeinen ympäristövaikutus. Toteuttamisvaihtoehto on selostuksessakin edelleen hyvin monimuotoinen. Prosessissa raaka-aineen tilavuus ei vähene, mutta sen vesipitoisuus kasvaa. Laitoksessa sitä ei välttämättä sanottavasti kuivata. Mädätysjäännöstä voidaan sellaisenaan käyttää peltolannoitteena. Se on helposti kasvien käytössä olevaa ravinteikasta liuosta.
Varastointiaika pyrittäneen pitämään lyhyenä. Lannoitteiden levityksellä on kuitenkin myös omat lainalaisuutensa, jotta ravinteet todella tulevat kasvien käyttöön eivätkä huuhtoudu alapuoliseen vesistöön. Selostuksessa ei käyttökohteita esitetä. Voisi ajatella, että käytettävissä olevan peltoalan tulee esimerkiksi sijaita taloudellisen kuljetusmatkan päässä. Toisaalta biokaasulaitoksia syntyy myös maaseudulle. Tuotteen kysyntä, kuten peltoalan riittävyys vaikuttaa jatkojalostusvalintoihin. Arviointiselostus on tilaisuus esittää olennaiset laskelmat ja arvio realiteeteista. Siltä osin kyseinen arviointimenettely on tuottanut hyvin yleispiirteisen lopputuloksen.
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri
LÄHTEET (ei tässä)
Anon. (2012). Valtra aloittaa biokaasutraktorin piensarjatuotannon. http://www.valtra.fi/239.aspx
Anon. (2015). Biokaasu. Motiva.
http://www.motiva.fi/toimialueet/uusiutuva_energia/bioenergia/energiaa_pelloilta/biokaasu
Paavola, T. (2015). Mädätysjäännöksen käsittely ja hyödyntäminen. Teoksessa Kymäläinen, M., Pakarinen, O. (toim.) Biokaasuteknologia: Raaka-aineet, prosessointi ja lopputuotteiden hyödyntäminen. Maritta O. (Ed)., In: HAMKin e-julkaisuja 36/2015, HAMKin julkaisuja 17/2015, Hämeen ammattikorkeakoulu. URN:ISBN:978-951-784-771-1
Tuovinen, K. (2012). Mutujuttuja feminisaatiosta – lampi kalaton vai onki ottamaton. http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/mutujuttuja-feminisaatiosta-lampi-kalaton-vai-onki-ottamaton