Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Pohjanmaan piiri

Pohjois-Pohjanmaa
Navigaatio päälle/pois

Oikaisuvaatimus Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen päätökseen POPELY/2541/2015 koskien Vapo Oy:n Ison Pajusuon tur­peen­kai­vuu­alu­een yli­vir­taa­ma­ti­lan­tei­den tark­kai­lusuun­ni­tel­maa

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

22.11.2016

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi

Viite: Vastinepyyntö 25.10.2016, Dnro PSAVI/1697/2016

Asia: Oikaisuvaatimus Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen päätökseen POPELY/2541/2015 koskien Vapo Oy:n Ison Pajusuon turpeenkaivuualueen ylivirtaamatilanteiden tarkkailusuunnitelmaa

Vapo Oy:n näkemys on, että ylivirtaamatilanteiden raja-arvoksi asetettu 100 l/s neliökilometriltä ja näytteenotto kerran viikossa ovat riittäviä ylivirtaamatilanteiden ja kevättulvan aikaisen kuormituksen määrittämiseksi -luotettavasti, kuten KHO:n vaatimus edellyttää.

Ylivirtaaman raja-arvoa 100 l/s neliökilometriltä luonnonsuojelupiiri pitää liian korkeana ja on perustellut omaa vaatimustaan vesiensuojelulle kohtuullisemmasta raja-arvosta, 70 l/s neliökilometriltä, mittaustiedon analyyseilla.

Vapo ei niistä esitä vastineessaan mitään näkemystä, ei myöskään uutta tietoa tai lisäperusteita omalle käsitykselleen. Yhtiö vain toistaa, että asiasta on sovittu valvovan viranomaisen kanssa ja että sopimuksen mukainen lukuarvo on sisällytetty myös ympäristönsuojeluohjeeseen. Vastineessa mainitaan, että Pohjois- Suomen tutkimuskohteiden keskimääräiset vuosivalumat vaihtelivat eri vuosina välillä 11.4– 22.7 l/s neliökilometriltä. Ylivalumatilanteessa luku olisi noin 10-kertainen. Tosiasiassa raja-arvon määrittämisessä ei ole otettu edes konsultin laatiman ylivirtaamaselvityksen tuloksia huomioon. Selvityksessä kuten luonnonsuojelupiirin oikaisupyynnössä liitteineen esitetään mittaustuloksiin perustuen, että ylivirtaamissa 100 l/s neliökilometriltä raja ylittyy harvoin. Se on siten epäasianmukainen raja-arvo todellisen kuormituksen selvittämiseksi luotettavasti.

Vastineessaan luonnonsuojelupiirin oikaisuvaatimukseen Ison Pajusuon ylivirtaamamittauksista Vapo myös kiistää ylivirtaamien päästöpiikit kokonaan ja väittää, että vedessä olevat ainesmäärät ovat lähes vakioita. ”Laajoihin tarkkailuaineistoihin perustuvien selvitysten perusteella voidaan todeta, ettei turvetuotantoalueelta lähtevän veden laatu muutu merkittävästi eri virtaamatilanteissa. Hetkellisten ylivalumien vaikutus kuormituksen muodostuu pääasiassa vesimäärän lisääntymisestä. Pitoisuuserot eri valumatilanteissa ovat niin pieniä, että niiden merkitys suhteessa luotettavasti mitattuun virtaamaan on vähäinen. Tulokset tukevat sitä, että ylivirtaamatilanteiden kuormituksen määrittämisessä vesimäärän mittaus mahdollisimman luotettavasti ja tarkasti on tärkeintä. Sen sijaan useampana peräkkäisenä päivänä toistettava vesinäytteen otto ei lisää kuormituslaskennan tarkkuutta tai luotettavuutta. Kuormituspiikkien huomioimisessa ratkaisevin asia, virtaamamittaus ja tarkkailujakson aikana suolta lähtenyt vesimäärä saadaan mitattua tarkasti jatkuvatoimisen virtaamamittauksen avulla, koska mittaus tehdään tavallisesti 15 minuutin välein.”

Vapon lausunto osoittaa, että nykyinen virtaamamittaukseen ja viikon kahden välein otettaviin vesinäytteisiin perustuva päästötarkkailu ei saa todellista kuormitusta selville. Kuten luonnonsuojelupiiri on jo aikaisemmin todennut, etenkin kevättulvien aikana suurimmat lietepäästöt tapahtuvat samaan aikaan, kuin suolle patoutuneet vedet murtautuvat laskuojaan. Muutoin eivät ole selitettävissä esimerkiksi Kontio-Klaavunsuolta laskevan Kontio-ojan reunoille jääneet, paikoin jopa senttien paksuiset lietteet (ks. luonnonsuojelupiirin oikaisuvaatimuksen liite 4).

Vesinäytteen saaminen oikea-aikaisesti on ongelmallista. Koska kysymyksessä on suhteellisen lyhyenä aikana tapahtuva päästö, tarvitaan useampi peräkkäinen mittaus, jotta ajoitus sattuisi kohdalleen. Tällöin ensimmäinen näyte voitaisiin ottaa jo vähän ennakoiden. Koska näytteenotto oikeaan aikaan ei aina onnistu, tulisi näytteenottajan ottaa laskuojasta ja kokoojaojasta lisäksi valokuvia mahdollisimman pian tulvahuipun jälkeen. Niistä ei tietystikään voi päästöjä laskea, mutta vakuuttaisi toiminnanharjoittajankin siitä, että ylivirtaamien päästömittauksessa on merkittäviä aukkoja.

Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja

Merja Ylönen
sihteeri