Mielipide hakemuksesta muuttaa Oulujoen voimalaitosten (Montta, Pyhäkoski, Pälli, Utanen, Ala-Utos, Nuojua ja Jylhämä) kalatalousvelvoite
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Ympäristöluvat
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi
13.12.2016
Viite: Dnro PSAVI/16/04.09/2014
Hakija: Fortum Power and Heat Oy
Asia: Mielipide hakemuksesta muuttaa Oulujoen voimalaitosten (Montta, Pyhäkoski, Pälli, Utanen, Ala-Utos, Nuojua ja Jylhämä) kalatalousvelvoite, Muhos, Utajärvi, Vaala
Vaatimus
Hakemus on hylättävä.
Asiantuntijaselvitykset osoittavat, että voimassa olevat velvoitteet ovat riittämättömiä kompensoimaan muun muassa Oulujoella kalastukselle ja kalakannoille voimatalouden vaellusesteistä koitunutta haittaa (liite 1). Hakemuksessa on vain vaellussiian istutuksia esitetty nostettavaksi suurin piirtein tutkimustiedon osoittamalle tasolle. Istutusmäärien tarkistaminen ei kuitenkaan ole riittävä toimenpide. Oleellisinta Oulujoenkin osalta on velvoitteen arvon kohottaminen RKTL:n selvityksessä esitetylle tasolle ja siitä riittävän osan määrääminen säännöstelijälle asetettavaksi velvoitteeksi kalankulun esteiden poistamiseen luonnonpoikastuotannon tukemiseksi. Kalanviljelyä ei pidä lisätä, mutta merialueen istutuksia tulee jossain määrin edelleen jatkaa, koska Oulujoen kutupaikat eivät pysty tuottamaan kovin suuria poikasmääriä. Istutusten taso on kuitenkin määriteltävä vesilain 3 luvun 22 pykälän mukaisessa prosessissa osana kalatalousvelvoitteita.
Perustelut
Voimayhtiö hakee vesilain 3 luvun 23 §:n perusteella vapaaehtoista muutosta. Kyseisen lakipykälän (Lupamääräysten muuttaminen luvanhaltijan hakemuksesta) mukaan lupamääräyksiä voidaan luvanhaltijan hakemuksesta muuttaa, jos vesitaloushanketta toteutettaessa havaitaan tarkoituksenmukaiseksi muuttaa lupamääräyksiä. Muuttamisen edellytyksenä on, että muutos on merkitykseltään vähäinen eikä se sanottavasti koske toisen oikeutta tai etua. Lupaviranomaisen on käsiteltävä asia soveltuvin osin kuten lupahakemus.
Nykyiset ja Fortumin esittämät istutusmäärät ovat moninkertaisesti alimitoitettuja mainitun tutkimustiedon valossa. Koska alimitoitus on merkittävä ja on ollut sitä jo vuosikymmeniä ja jatkuisi myös edelleen, hakijan vaatimus vapaaehtoisesta muutoksesta ei ole merkitykseltään vähäinen eikä yleisen edun mukainen. Kun kalanviljelyn laajentaminen ei ole järkevää lukuisista syistä, kuten viljelypoikasten heikosta menestymisestä ja geneettisestä rappeutumisesta johtuen, velvoitteen painopistettä on siirrettävä vaellusesteiden poistamiseen tähtääviin toimenpiteisiin ja niiden rahoittamiseen.
Istutusvelvoite ei yksistään tuota yleisesti hyväksyttyä tyydyttävää tulosta. Kansallinen kalatiestrategia, laki vesien- ja merenhoidon järjestämisestä ja siihen perustuva Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelma, Itämeren lohen hoitosuunnitelma ja kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia osoittavat että nykyiset istutukset eivät enää vastaa tutkimustietoa eivätkä vallitsevaa käsitystä vaelluskalakantojen kestävästä hoidosta. Ne painottavat luontaisen lisääntymiskierron mahdollistamista elinvoimaisten kalakantojen säilymiseksi.
Fortumin omistamien voimalaitosten kalatalousvelvoitteet on alunperin myös sidottu kalateiden rakentamiseen, jotka ovat kuitenkin jääneet tekemättä. Pyhäkosken päätöksessä vuodelta 1944 on määrätty rakennettavaksi kalatie, mutta vaelluseste jäi pysyväksi perusteenaan Merikosken voimalaitoksen rakentaminen. Nuojuan, Pällin ja Montan voimalaitoksille on 1950-luvulla asetettu kalatalousmaksu siksi, kunnes kalatiet rakennetaan. Jylhämän ja Utasen voimalaitoksia koskee ns. Montan sopimus josta päätös on annettu vuosina 1969 ja 1970. Montan sopimuksella on toteutettu istutusvelvoitetta, jonka taso on sovittu maa- ja metsätalousministeriön ja voimayhtiön kesken. Viimeksi istutusvelvoitteen taso on tarkistettu 1990-luvun puolivälissä.
Sopimuksen perusteella voimayhtiö istuttaa merialueelle:
– 200 000 tavoitemitaltaan 16 cm:n mittaista lohen vaelluspoikasta
– 50 000 tavoitemitaltaan 21 cm:n mittaista meritaimenen vaelluspoikasta
– 20 000 yksikesäistä vaellussiian poikasta.
Jokialueen patoaltaisiin hakija istuttaa yhteensä:
– 3 250 kg pyyntikokoista kirjolohta
– 1 000 kg pyyntikokoista järvitaimenta
– 2 700 kesänvanhaa kuhanpoikasta
– 6 000 kesänvanhaa harjuksenpoikasta.
Voimayhtiö on neuvotellut siikaistutusten määrän kasvattamisesta merialueella ”asianosaisten” kanssa ja päässyt heidän kanssaan yhteisymmärrykseen. Asianosaisiksi on nimetty merialueen osakaskuntia ja kalastajainseuroja. Yhtiö hakee neuvotellulle tulokselle päätöstä lupamääräyksineen. Lupamääräyksiä esitetään täydennettäväksi vaihtoehtoisella istutusvelvoitteella, istutusten vaikutusten seurannalla ja mahdollisuudella muuttaa seurannan tulosten nojalla istutusmääriä ilman rahallisen arvon muutoksia.
Istutusvelvoitteelle haetaan Merikosken voimalaitokselle vuonna 1986 vesitalousluvassa määrättyä tasoa. Merikosken voimalaitoksen kalatalousvelvoitetta koskevassa päätöksessä kompensoitava haitta on 304 000 lohen vaelluspoikasta. Meritaimenpoikasten määrä laitospoikasiksi muutettuna on arvioitu olevan 288 000 poikasta vuodessa. Vaellussiian poikastuotanto on ollut 1 750 000 poikasta vuodessa.
Jokialueen kompensaatiotaso esitetään pidettäväksi ennallaan. Uudeksi istutusvelvoitteeksi merialueelle haetaan:
– 258 400 tavoitemitaltaan 16 cm:n mittaista lohen vaelluspoikasta
– 40 800 tavoitemitaltaan 21 cm:n mittaista meritaimenen vaelluspoikasta
– 1 190 000 yksikesäistä vaellussiian poikasta.
Montan, Pyhäkosken, Pällin ja Nuojuan voimalaitosten lupapäätökset on annettu ennen vesilain voimaantuloa vesioikeuslain nojalla, ja Utasen ja Ala-Utoksen sekä Jylhämän voimalaitosten lupapäätökset vesilain nojalla.
Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskus RKTL (nyttemmin LUKE) vuonna 2014 julkaisemassa raportissa rakennettujen jokien kalataloudelle aiheutuneista vahingoista ja kalatalousvelvoitteista on tarkasteltu erityisesti Kemi- ja Oulujokien kalaston hoitoa. Selvityksen mukaan olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet velvoitteiden määräämisen ajoista, mikä on perusteltavissa uudella, aiempaa huomattavasti laajemmalla ja muuttuneella tiedolla vaelluskalakantojen tuotannosta, istutuspoikasten säilyvyydestä, istutusten kannattavuudesta sekä kalakantojen monimuotoisuudesta. Olosuhteita ovat muuttaneet lisäksi rakennettujen jokivesistöjen laajamittaiset kunnostus- ja vesiensuojelutoimenpiteet. Uudet arviot lohen ja meritaimenen menetetystä poikastuotannosta perustuvat jokien tuotantoalojen tarkasteluihin sekä uuteen tutkimustietoon Tornionjoen vaelluspoikastuotannosta ja sen tavoitetasosta. Luonnontilaisen Oulujoen hehtaarikohtainen vaelluspoikastuotanto arvioitiin muita Perämereen laskevia lohijokia suuremmaksi. Vaellussiian osalta arviot tehtiin merkintätutkimusten ja historiallisten saalistietojen perusteella.
Fortum ilmoittaa hakemuksen taustamuistiossaan, että hakemuksen sisältö on sen mukainen, kuin suuri osa haitankärsijöistä katsoo oikeaksi. ”Oikea taso” on löytynyt yksinomaan mainitusta Pohjois-Suomen vesioikeuden vuoden 1986 Merikosken kalatalousvelvoitetta koskeneesta päätöksestä. Siinä lohen luonnonpoikasten kompensaatioksi laitospoikasina määritettiin 304 000 vaelluspoikasta vuodessa. Siitä Fortumin osuudeksi on arvioitu 85 prosenttia, joka on 258 400 lohenpoikasta. Luonnontilaisen Oulujoen meritaimenen tuotoksi on arvioitu kolmasosa lohen poikastuotannosta. Samalla laskukaavalla meritaimenen osuudeksi Fortum on määrittänyt 40 800 poikasta vuodessa, joka tarkoittaa istutusmäärän pienenemisestä nykyiseen tasoon verrattuna. Lohen istutusmäärä puolestaan kasvaisi parikymmentä prosenttia. Siian istutusmäärä merialueelle kasvaisi selvästi, mikä onkin ollut asianosaisiksi nimettyjen pääasiallinen tavoite jo pitempään.
Fortum viittaa MMM:n tilaamaan vuoden 2011 lopulla julkaistuun RKTL:n istutusvelvoitteen tasoa arvioineeseen selvitykseen. Sen tuloksista ei päästy ”yksimielisyyteen”. Kiista syntyi lohivelvoitteen tasosta, jota ei tarkemmin yksilöidä. Muistion mukaan jo tuolloin vuoden 2012 neuvottelujen päätteeksi ministeriö ilmoitti, että kalatalousviranomainen laatii hakemuksen kalatalousvelvoitteen tarkistamisesta, mutta se on edelleen tekemättä, mikä avasi voimayhtiölle mahdollisuuden sopia joidenkin haitankärsijäosapuolien kanssa kompensaation muutoksesta ja sen tasosta ja hakea sille vapaaehtoisesti vesilain mukaista päätöstä.
Taustamuistio on päivätty 7.2.2014 ja sen päivitys 26.4.2016, joten tuoreempikin RKTL:n vuonna 2014 julkaisema selvitys kalatalousvelvoitteiden tasosta on ollut Fortumin tiedossa ja käytettävissä. Istutusten ongelmat kuin myös niiden alimitoitus on saanut paljon julkistakin huomiota. Uudet arviot Kemi-, Ii- ja Oulujoen lohen ja meritaimenen oikeista kompensaatiotasoista ovat moninkertaisia nykyvelvoitteisiin nähden -ja myös Fortumin esittämiin uusiin määriin verrattuna. Niinikään Ii- ja Oulujoen vaellussiikaa koskevat uudet arviot ovat nykyisiä kompensaatioita huomattavasti korkeampia.
Arviot uusista kompensaatiotasoista esitetään aiempien kalatalousvelvoitteiden tapaan kalojen istutuspoikasina. Selvityksen taulukossa 24 on koottuna tutkimustietoon pohjautuva arvio muun muassa Oulujoen oikeasta kalatalousvelvoitteen tasosta. Lohismolttien tasoksi on arvioitu 880 000 -1 500 000, joka on 3.4-5.8 -kertainen Fortumin uudeksi tasoksi esittämään 258 400 lohenpoikaseen verrattuna. Moninkertainen on myös tutkimuksen osoittama merilohen kompensaatiotarve verrattuna voimayhtiön tarjoukseen. Tutkimuksen johtopäätöksenä on muun muassa, että myös Merikosken päätöksen kokonaisvahinkoarvio, johon Fortum Oyj:n tarkistama kompensaatiotaso perustuu, on täyden kompensaation tasoa noin 3-5 kertaa pienempi.
Voimayhtiön ja ns. asianosaisten kesken laadittu sopimus vaikuttaa ennakoivalta toiminnalta todellisen muutoksen torjumiseksi. Kun istutusvelvoitteen väärä mitoitus ja sen riittämättömyys kalataloudelliseksi kompensaatioksi on ilmeinen, on kalatalousviranomaista velvoitettu avaamaan kalatalousvelvoite vesilain 3 luvun 22 §:n nojalla. Jostain syystä näin ei ole vieläkään tapahtunut, vaikka epäkohdat on todettu ja olosuhteissa on tapahtunut lukuisia muutoksia. Velvoitteen avaaminen on kuitenkin lähitulevaisuudessa odotettavissa. Hakemus on väärin mitoitettu ja puutteellinen. Osittainen tarkistus ei ole yleisen edun mukainen.
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri
Liite 1: Maare Marttila, Panu Orell, Jaakko Erkinaro, Atso Romakkaniemi, Ari Huusko, Erkki Jokikokko, Teppo Vehanen, Jorma Piironen, Alpo Huhmarniemi, Tapio Sutela, Ari Saura ja Aki Mäki-Petäys : Rakennettujen jokien kalataloudelle aiheutuneet vahingot ja kalatalousvelvoitteet. RKTL:n työraportteja 6/2014 .