Vastaselitys Liikenneviraston vastineeseen koskien valitusta päätöksestä hyväksyä Hailuodon kiinteän yhteyden yleissuunnitelma, Hailuoto, Oulu
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
PL 326
90101 Oulu
044-9290550
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
Hailuodon luonnonsuojeluyhdistys ry
Sorrontie 51
90480 Hailuoto
hailuodon.luonto(at)gmail.com
24.2.2017
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus
PL 189
90101 Oulu
pohjois-suomi.hao(at)oikeus.fi
Viite: LIVI/2965/04.01.00/2015
Asia: Vastaselitys Liikenneviraston vastineeseen koskien valitusta päätöksestä hyväksyä Hailuodon kiinteän yhteyden yleissuunnitelma, Hailuoto, Oulu
Maankäytön ohjauksesta ja liikennejärjestämän kehittämisen vaikutuksista
Vastineessa viitataan hallituksen esitykseen maantielaiksi ja sen 17 pykälään. Siinä todetaan selvästi, että alueella, jolla on laadittavana tai muutettavana oikeusvaikutteinen kaava, voidaan ryhtyä toimenpiteisiin kaavan tavoitteisiin perustuvan yleis- tai tiesuunnitelman laatimiseksi, siis valmistelu on lain mukaan asiallinen toimenpide. Liikennevirasto tulkitsee säädöstä vuodelta 2004 olevaan hallituksen esitykseen vedoten niin, ettei kaavan tarvitse olla voimassa, kun yleissuunnitelma hyväksytään. Hallituksen esityksen mukaan ”kaavan on oltava hyväksytty tai vahvistettu, kun kaavassa osoitettua tien sijaintia vastaava yleissuunnitelma tai tiesuunnitelma hyväksytään. Kaava tässäkin yhteydessä tarkoittaa oikeusvaikutteista kaavaa.”
Oikeusvaikutteinen kaava on voimassa päätöksestä tietyn ajan kuluessa, jos siitä ei ole valitettu. Mahdollinen valitusprosessi siirtää lainvoimaisuutta tai sen seurauksena kaava kumotaan kokonaan tai osittain. Toistaiseksi hankealueella ei ole yhtään lainvoimaista kaavaa, jossa kiinteä yhteys olisi ainoa vaihtoehto. Sen sijaan sillä on voimassa Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava sekä 1. vaihemaakuntakaava, joka on hyväksytty 2.12.2013 ja vahvistettu 23.11.2015.
Maakuntakaavoissa on Oulunsalon Riutunkarin ja Hailuodon Huikun välillä yhteystarvemerkintä, jolla osoitetaan uusia tieyhteyksiä, joiden sijainnin tai toteuttamistavan määrittely edellyttää lisäselvityksiä. Suunnittelumääräyksen mukaan ”Hailuodon ja mantereen välistä liikenneyhteyttä tulee parantaa luomalla edellytyksiä olemassa olevan lauttayhteyden kehittämiselle sekä selvittämällä yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa kiinteän tieyhteyden
toteuttamismahdollisuudet.” Vaihemaakuntakaavan merkintä ei siten sellaisenaan salli suunnitelman hyväksymistä. Toteuttamismahdollisuuksiin olemme lukuisia kertoja ottaneet kantaa ja tuoneet esiin selvitysten puutteita ja virheitä (liitteet 1 ja 2). Niitä ruodimme myös tässä vastaselityksessä.
Maantielain 20 §:n yleissuunnitelman oikeusvaikutuksista hallituksen esityksessä todetaan, että ”yleissuunnitelman merkittävin oikeusvaikutus olisi tiesuunnitelmaa ohjaava sitova vaikutus aivan samoin kuin maankäyttö- ja rakennuslain yleispiirteinen kaava ohjaa yksityiskohtaisempaa kaavaa.” Sekä ehdotuksen laatinut kuin myös yleissuunnitelman hyväksynyt taho ovat valtion virastoja. Hyvän hallintotavan mukaista ei ole tulkita lainsäädäntöä tarkoitushakuisesti niin, että kaavan voimaan tuloa ei tarvitse odottaa ennen sitovan yleissuunnitelman hyväksymistä. Perusteena ei voi olla kiinteän yhteyden edistämisen kiirehtiminen. Päätöstä tai rahoitusta ei kiinteän yhteyden toteuttamiseksi ole, on vain Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen vahva, pääosin taloudellisin kriteerein perusteltu mielipide liikenneyhteydestä.
Lähipalvelut
Liikenneviraston mukaan ”lisäksi kunnanhallitus on todennut, että kunta tulee nykyisen tahtotilan mukaan säilymään itsenäisenä kuntana ja siten päättämään itsenäisesti muun muassa lähipalveluiden järjestämisestä.”
Kunta ei pysty ”päättämään” vähittäiskaupasta, joka on riippuvainen yrittäjän olemassaolosta ja motivaatiosta ja asiakkaista. Lisääntyvä henkilöautolla asiointi kaupungissa pengertietä pitkin heikentäisi ja vaarantaisi paikallisen päivittäistavarakaupan siirtäessään ostoksia mantereen marketteihin. Vaikka pitkällä aikavälillä liikkumisen vähentäminen on energiansäästö-, ilmasto- ja kauppatasesyistä välttämätöntä, pengertie ehtisi toteutuessaan tuhota perinteisen hailuotolaisen vähittäiskaupan. Se nojaa muun muassa sukupolvet ylittävään kokemukseen, jota mahdollisen uuden yrittäjän on vaikea tai mahdotonta saavuttaa. Vähittäiskauppa maaseudulla on aivan erilaista kuin massoille myynti marketeissa, missä perinteiseen maaseutuvähittäiskauppaan liittyvä kauppias-asiakassuhde tuoteneuvontoineen jne. puuttuu täysin.
Lukuisissa tilanteissa on todettu, että ihmiset toivovat lähipalveluita, mutta antautuvat markettitarjousten houkutuksiin ja osallistuvat näin omien lähipalveluittensa näivettämiseen. Tämä yksilötason ristiriita vaatii yhteiskunnan apua, eli sellaisen vaihtoehdon esillä pitoa ja edistämistä, missä lähipalvelut säilyvät. Nykyinen marketisoituminen on moninkertaistanut päivittäistavarakaupan aiheuttaman energiantuhlauksen ja ilmastopäästöt, kun pienistä helposti tavoitettavista yksiköistä on siirrytty yhä harvempiin myyntipisteisiin, joihin suurin osa asiakkaista matkustaa henkilöautolla.
Ympäristövaikutukset
Liikenneviraston mukaan ”Kiinteästä yhteydestä aiheutuvia sosiaalisia vaikutuksia sekä vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen ja kaavoitukseen on arvioitu ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) yhteydessä. Lisäksi Hailuodon liikenneyhteyden vaikutuksia on selvitetty Merialueen osayleiskaavoituksen yhteydessä. Vaihtoehto VE 0+ on päästöjen osalta heikoin. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten kannalta paras on vaihtoehto VE 1. Vaihtoehto VE 1 aiheuttaa paikallisia haitallisia ympäristömuutoksia, mutta ei aiheuta suojeltujen kohteiden tai ympäristöarvojen kannalta merkittävää heikennystä. Vaikutusten perusteella jatkosuunnitteluun valittiin VE 1.”
Liikenneviraston vastineen kappale osoittaa, että virastossa ei ole edes vaivauduttu lukemaan eri vaiheissa (muun muassa lausuntomme YVA-arviointiselostuksesta, merialueen osayleiskaavavalitus, ks. liitteet) antamiamme perusteellisia lausuntoja. Olemme osoittaneet, että ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä ei tutkittu ollenkaan pengertien välillisiä vaikutuksia itse Hailuotoon pengertielinjan lähialuetta lukuun ottamatta. Olemme myös osoittaneet, että vaikutusten arviointi merialueen ja rantojen tilaan oli monelta osin virheellinen. Samoin olemme osoittaneet, että päästövertailussa on tarkoituksella suosittu pengertievaihtoehtoa olettamalla esimerkiksi rakentaminen päästöttömäksi.
Yksi erityiskysymys oli pengertien heikentämän jääeroosion vaikutus sitä edellyttävien kasvilajien menestymiselle. Tästä asiasta lausunnossamme Hailuodon kiinteän yhteyden yleissuunnitelmasta 27.2.2015 oli jäänyt pois toinen kappale, jossa varsinainen asia on. Samat asiat ovat kuitenkin osayleiskaavalausunnossamme, joka liikenneviraston tulisi myös tuntea. Kerrattakoon asia vielä tässä:
(Tämä kappale oli lausunnossa 27.2.2015) Myös rönsysorsimosta, joka on päälevinneisyydeltään arktisen ns. ruijanesikkoryhmän kaikkein harvinaisin laji Itämerellä, eroosioselvityksessä on vanhentunutta tietoa, ja uusien tietojen valossa pengertien vaikutusalue on entistäkin tärkeämpi. Eroosioselvityksen mukaan ”rönsysorsimo on Suomessa äärimmäisen uhanalainen ja tällä hetkellä lajilla on viisi tunnettua esiintymispaikkaa, joista Hailuodon Isomatalan esiintymä on elinvoimaisin. Isomatalan-Maasyvänlahden Natura-alueella lajilla on kolme esiintymää. Tämän lisäksi laji kasvaa Siikajoen Tauvon Ulkonokanhietikolla ja Siikajoen Savilahdella. Laji on myös siirtoistutettu Lumijoen Lamunkarille. Siirron onnistumisesta tai kasvuston nykytilasta ei ole tietoa.”
(Tämä oli jäänyt pois) Vuosina 2003–2013 rönsysorsimo esiintyi varmasti vain [Hailuodon, lisätty nyt] Isomatalalla. Mantereen esiintymät ovat kaikki kadonneet. Lamunkarin istutusesiintymää ei ole löydetty 2000-luvulla, ja se on epäilemättä hävinnyt. Vuonna 2013 Hailuodon Tömpän esiintymä löytyi uudelleen, mutta ainoat ovat siis lähekkäin Hailuodossa, Isomatalalla ja Tömpässä (Markkola 2013). Missään muualla Itämerellä laji ei esiinny. Lisäksi uusien alustavien tulosten mukaan on Oulun yliopistossa tehdyssä populaatiogeneettisessä tutkimuksessa selvinnyt, että Perämeren rönsysorsimo on geneettisesti ja ekologisesti erilaistunut Jäämeren rönsysorsimoista ja muodostaa oman evolutiivisesti merkittävän yksikkönsä (Kvist ym. 2014). Se on siis suojelullisesti aiemmin luultua huomattavasti arvokkaampi – ja tämän Perämeren rönsysorsimon koko maailmankanta on pengertien vaikutusalueella.
Näitä tai hyvin monia eri asiakirjoissa esille ottamiamme virheitä ja puutteita ei ole millään tavalla käsitelty Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksymisesityksessä, Liikenneviraston yleissuunnitelmassa tai Liikenneviraston lausunnossa valituksestamme. Koska maantielain 19 § edellyttää yleissuunnitelmalta ympäristövaikutusten (oikeaa) selvittämistä, yleissuunnitelma on lainvastainen, ja sen laatijat näyttävät vain luottavan siihen, että hallinto-oikeus perustaa ratkaisunsa vain viranomaistahon auktoriteettiasemaan kontra kansalaisjärjestöt.
Kevyen liikenteen tarpeet
Kuten ympäristövaikutusten osalta myöskään lausumiamme kevyen liikenteen merkityksestä, asemasta ja tarpeista Hailuodon ja mantereen välillä ei ole otettu mitenkään huomioon. Lausunnossa toistetaan Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen paikkansapitämätöntä väitettä kevyen liikenteen vähäisyydestä. Lausuma kevyestä liikenteestä ei perustu selvityksiin, vaan taustalla on taloudellinen intressi tiehankkeen kustannusten alentamiseksi. Tosiasiassa erillisen ja turvallisen kevyen liikenteen väylän tarve ei edes koskisi vain pengertietä, vaan myös saaren puoleista osaa Huikusta eteenpäin. Se on olennainen osa kiinteän yhteyden hanketta.
Pengertien elinkaari olisi pitkä. Paremminkin on oletettavaa, että kevyen liikenteen osuus entisestään kasvaa tulevaisuudessa. Se on myös osa matkailun kehittämistä. Kevyen liikenteen olosuhteiden parantaminen joskus myöhemmin ei ole toimiva ratkaisu.
Kiireellisyys
Torjumme ehdottomasti päätöksen kiirehtimisen – Liikenneviraston ja hallinto-oikeuden on syytä tutustua kunnolla myös kriittiseen materiaaliin.
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
Esko Saari pj, Merja Ylönen, sihteeri
Hailuodon luonnonsuojeluyhdistys
Kimmo Kaukonen pj, Asko Heikura, sihteeri
[ei liitteitä tässä]
Liite 1: Lausunto Hailuodon liikenneyhteyden ja Oulunsalo-Hailuoto tuulipuiston ympäristövaikutusten arviointiselostuksista
Liite 2: Valitus Oulun kaupunginvaltuuston 15.12.2014 kokouksen (11/2014) päätöksestä § 108 ja Hailuodon kunnanvaltuuston 18.12.2014 kokouksen päätöksestä § 57 merialueen osayleiskaava