Lausunto Iin kunnan alueella sijaitsevien luonnonsuojelulain suojeltujen luontotyyppien rajojen määrittelystä
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
PL 326
90101 Oulu
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
29.3.2017
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
PL86
90101 Oulu
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Viite: POPELY/2964/2966/2967/2969/2016
Asia: Lausunto Iin kunnan alueella sijaitsevien luonnonsuojelulain suojeltujen luontotyyppien rajojen määrittelystä
Luonnonsuojelulain suojeltujen luontotyyppien rajojen määrittely koskee Hiue-Pauhun, Hietalahden, Hylkilaakan ja Toiton merenrantaniittyjä. Alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu.
Maankohoamisrannikolla yksi tyypillinen rantaniityille muutoksia aiheuttava tekijä on uomien kaivuu ja siihen liittyvä massojen läjitys. Vesien rehevöitymisen ja laidunnuksen loppumisen seurauksena umpeenkasvu on myös uhkatekijä. Rajaaminen edesauttaa niittyjen hoitoa, mutta ilmakuvista käy selville, että osin kyseiset niityt ovat jo olleetkin hoidon piirissä. Hiue-Pauhu ja Hietalahti ovat luonnontilaisia ja muut kaksi luonnontilaiseen verrattavia.
Luontotyypin rajat tulee määrittävä ekologisin perustein. Käytettävissä olevan aineiston mukaan rajauksiin on sisällytetty niityn avoin osa. Senkin perusteella rajat on määritelty liian suppeiksi. Lisäksi hoitotoimenpitein, olipa se niittoa tai varsinkin laidunnusta, avoin alue hivenen laajenee. Koko luontotyypin laajuinen rajaus on tärkeää, jotta niitty säilyttää luonnontilansa mahdollisimman hyvin.
Hiue-Pauhu: Ilmakuvan mukaan läntinen osa on niitetty koko kartan osoittamalta niittyalalta, mutta siitä huolimatta rajauksessa on mukana vain puolet avoimesta niitystä. Lisäksi toinen, itäisempi niittylohko on jätetty kokonaan rajauksesta pois. Hiue-Pauhun rajausta on laajennettava kattamaan koko merenrantaniitty, onhan kyse edustavasta luonnontilaisesta niitystä.
Hietalahti: niityn rajauksesta on jätetty pohjoiskärki pois. Ilmakuvan mukaan kärjessä näyttää olevan jonkin verran pensaita. Hoidon – niiton tai laidunnuksen seurauksena koko luontotyyppi säilyy kuitenkin avoimena, joten ei ole perusteita rajata kärkeä pois.
Hylkilaaka: niityn rajaus on myös turhan niukka. Rantavyöhykkeellä ei ole kartan ja ilmakuvan mukaan kaivettuja ojia tai väyliä. Edustavuus mainitaan merkittäväksi. Laajempi rajaus turvaisi merenrantaniityn säilymisen jatkossakin edustavana. Inventointiasiakirjassa mainitaan, että niitty on rantavoimille altis. Jää- ja aaltoeroosio muokkaa kivikkoista rantaa, josta luontaisestikin seuraa kasvillisuuden muutoksia, joten tiukka puustoisten osien rajaaminen pois ei vaikuta järkevältä.
Toitto: Inventointiraportissa sanotaan, että alue rajautuu pohjoisessa tiheään ruovikkoon ja pajukko-lepikkoon. Ilmakuvan mukaan niitty on kuitenkin niitetty pohjoisen kärkeen asti. Luontevinta olisikin rajata niitty luontotyypiksi kokonaisuudessaan. Koko niityn rajaaminen suojaa luontotyyppiä parhaiten muutoksilta. Pohjoiskärjen katkaiseminen rajauksesta pois vaikuttaa keinotekoiselta ratkaisulta ja hoito huomioon ottaen perusteettomalta.
Ominaispiirteiden säilymisen vaarantavia toimenpiteitä on koottu kattavasti. Tärkeää on myös osoittaa resursseja alueiden hoitoon. Laidunnukseen sopiville merenrantaniityille on myös kysyntää. Siten luontotyypit säilyvät edustavina ja merenrantaniittyjen luonto- ja maisema-arvot tulevat tunnetummiksi ja samalla arvostetummiksi.
Esko Saari pj, Merja Ylönen sihteeri