Lausunto Iin Pahkakosken tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
30.3.2017
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Viite: POPELY/445/2015
Asia: Lausunto Iin Pahkakosken tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta
Selostuksessa vertaillaan kolmea toteuttamisvaihtoehtoa: 21 yksikköteholtaan 3-5 megawatin voimalaa hankealueen länsiosaan (VE1), 11 voimalaa hankealueen itäosaan (VE2) tai 32 voimalaa koko hankealueelle (VE3). Vaihtoehdot ovat samat kuin arviointiohjelmassa. Lisäksi vertailussa on näennäisesti mukana toteuttamatta jättäminen (VE0). Hankkeesta vastaava on Lagerwey Development Oy.
Sähkönsiirrosta esitettiin ohjelmassa kaksi vaihtoehtoa VEA ja VEB, jotka ovat tarkastelussa edelleen mukana. Niiden kautta sähkö siirrettäisiin Isokankaan sähköasemalle hankealueesta länteen Isosuon ja Poikainlammit-Karhusuon alueiden välistä. Pääosin reitti on sama. Selostuksessa esitetään myös kolme uutta linjausvaihtoehtoa Isokankaan sähköasemalle. VEC on keskimmäinen kiertäen Isosuon pohjoispuolelta. Reitti sijoittuu kokonaan uuteen johtokäytävään. Vaihtoehdoissa D ja E on hyödynnetty olemassa olevia sähkönsiirtoreittejä. Iijoki ylitetään Pahkakoskella ja Vuornoksessa. Linjaukset eroavat toisistaan Yli-Iin taajaman eteläpuolella. VED ylittää Nauruanojan ja Poika-Martimon ja yhtyy vaihtoehtojen A, B ja C kanssa samaan johtokäytävään ennen Isokankaan sähköasemaa. VEE noudattaa pidemmälle länteen nykyistä voimalinjaa ja kääntyy Yli-Iin Hakaniemen kohdalla etelään ylittäen Martimojoen ja päätyen Isokankaan sähköasemalle uutta voimajohtolinjaa pitkin. Sähkönsiirron pituus vaihtelee 18 kilometristä 25 kilometriin. Vaihtoehto VEC:n siirtolinja on lyhin, 18.2 kilometriä.
Hankealue sijoittuu 1. vaihemaakuntakaavassa olevan tuulivoiman varausalueen (tv-1 314) länsiosaan. Alue on pääosin voimaperäisesti ojitettua turvemaata, jota vielä metsätieverkosto pirstaloi. Varausalueen itäpuoliskossa on vaihemaakuntakaavassa turpeenottoalueita sekä yksi uusi turvesuovaraus. Maankäyttö on siten hyvin intensiivistä entuudestaankin ja uudet varaukset ovat samansuuntaisia vaikutuksiltaan.
Lisävaihtoehtojen hakeminen sähkön siirtämiseksi on ollut perusteltua. VEA ja VEB on linjattu soidensuojelualueiden ja -suojeluvarausten välistä. Lisäksi Poikainlammit-Karhusuon ja Isosuon kokonaisuus on FINIBA-aluetta ja uuden Oulun yleiskaavassa luonnon ydinaluetta. Vaikka sähkönsiirtolinja on sijoitettu Poikainlammintien viereen ja tien lähiympäristö on nuorta talousmetsää, linjausvaihtoehto merkitsee lisärasitusta ja heikennystä luonnonarvoihin ja maisemaan. Haitallisten vaikutusten välttämiseksi vaihtoehdot VEA ja VEB on hylättävä.
Sähkönsiirtoreitit ylittävät myös monia uomaltaan luonnontilaisia pienvesistöjä sekä Martimojoen. Vaikka vesistöjen ylityksissä käytettäisiin hyväksi olemassa olevia teitä tai siirtokäytäviä ja vaikka vesistön varret olisivat talousmetsiä, vaikutukset vesistön ja sen uoman sekä rannan kasvillisuuden tilaan ovat negatiivisia. Niiden lieventämiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Esimerkiksi tierumpujen aiempia haittoja korjaten ja eritoten uusia estäen.
Tuulivoiman rakentamista koskevista vaihtoehdoista VEA sijoittuu lähes täysin ojitetuille turvemaille. Joitakin voimalapaikkoja on kuitenkin syytä joko siirtää tai karsia. Voimalapaikka nro 13 on Nauruanojan länsipuolella olemassa olevan metsätien varressa. Joko siitä on tarpeen luopua tai sitten toteuttaa pienveden yli tehtävän tien parannus erityisen huolellisesti haittoja välttäen. Voimala nro 8 on sijoitettu noin 100 metrin päähän Nauruanojasta. Sitä on siirrettävä etäämmäs voimakkaasti meanderoivasta ojasta.
Voimalat nro 17 ja 20 ovat VEA:n itäisellä reunalla suoluontokohteiden keskellä. On toki tärkeää, että rakennuspaikat sijoitetaan ennakoiden ojitetulle turvemaille ja vastaaville voimaperäisesti muokatuille alustoille. Se ei kuitenkaan vielä riitä, vaan huomioon on otettava voimaloiden vaikutus lähiympäristöön, tässä tapauksessa erityisesti hankealueen itäisen osan suolaikkujen muodostamaan kokonaisuuteen ja eläimistön liikkumiseen laikkujen välillä. Arviointiselostuksessa vaikutuksia kokonaisuuteen ei ole tunnistettu, vaan on tulkittu vaikutukset vähäisiksi, kun voimalat on sijoitettu ojitetuille talousmetsäalueille ja pääosin olemassa olevien metsäteiden varsille. Luontoselvityksestä johtopäätökset puuttuvat kokonaan, mutta se siitä käy ilmi, että Sammakkolampi (luontokohde 5) ja Pihlajaharju eli Iso Pihlajasuo (luontokohde 4) ovat arvokkaita ja monipuolisia linnustoltaan. Varsinkin voimala nro 20 on näiden kahden suolinnustokohteen välistä poistettava.
Hankealueen itäosassa (VE2) on selvästi enemmän ojittamattomiakin soita tai oikeammin entisten laajojen soiden osia jäljellä. Suot on selostuksessa yleisesti ottaen arvotettu luonnontilaisen kaltaisiksi. Pirttiharjunsuo mainitaan edustavimmaksi, mutta moni muukin suo on luontoselvityksen kuvauksen mukaan vesitaloudeltaan hyvinkin häiriintymätön ja siten suotyypeiltään ja lajistoltaan monimuotoinen.
Vaihtoehdon VE2 kaikki suolaikkujen 1a-6d keskellä olevat voimalapaikat on syytä karsia eli voimalat nro 26, 29, 30, 31 ja sekä itälaidalla oleva nro 27 tai vähintään siirtää sitä etäämmäs suolaikkujen kokonaisuudesta. Voimala nro 30 sijaitsee Sammakkosuon länsireunalla ja vaikuttaa siltä, että sen rakentaminen edellyttää myös uuden tien rakentamisen. Suo kuvataan luonnontilaisilta osiltaan edustavaksi. Selostuksessa todetaan, että rakennuspaikka sijaitsee suon laiteessa ojitetulla osalla ja arvuutellaan rakentamisesta aiheutuvaa patoamisriskiä. Negatiiviset vaikutukset suohon on varmasti vältettävissä vain poistamalla voimalapaikka suunnitelmasta.
Voimala nro 22 on sijoitettu Pirttiharjunsuon pohjoisreunalle tien varteen. Paikka on ilmakuvan mukaan pääosin avohakattua aluetta, mutta itse suon reuna juuri kyseisellä sivustalla vaikuttaa olevan ojittamaton. Jälleen rakentamisen ei arvioida patoavan suolle valuvia vesiä. Reunaojituksen puuttuminen on merkityksellinen suon luonnontilan ylläpidolle, joten ensisijaista on poistaa voimalapaikka tai siirtää sen haitattomampaan paikkaan. Sitä puoltaa myös haitallisten vaikutusten vähentäminen linnustolle. Selostuksen mukaan voimalapaikka on 100 metriä rimmikkoiselta suon pohjoisreunalta. Se vahvistaa havaintoa suon reunan ojittamattomuudesta ja sen suuresta merkityksestä suon vesitaloudelle ja sen tilasta puolestaan linnustolle.
Hanketta ei voi edistää vaihtoehdon VE3 pohjalta. Suositeltavin on VE1 jonkin verran karsittuna. Yhdistelmävaihtoehto vaatii isomman muutoksen toteuttamiskelpoisuuden parantamiseksi.
Selostuksessa puolletaan sähkönsiirtoreittiä VEC. Mikään reittivaihtoehdoista ei ole optimaalinen. Kaikista on haitallisia vaikutuksia ainakin vesistöihin ja maisemaan. VED ja VEE on selkeimmin olemassa olevia johtokäytäviä hyödyntäviä, mutta niissäkin tuulivoimalahanke vaatii oman uuden sähkönsiirtolinjan. Vaikutusten arvioinnissa pitäisi paneutua sähkönsiirron problematiikkaan enemmän ja tuoda esiin se, miksi on tarve rakentaa jokaiselle hankkeelle oma uusi linja johtokäytävineen eikä olemassa olevia voi yhteiskäyttää.
Pohjois-Pohjanmaalle tuulivoimaa rakennetaan ajan mittaan runsaasti. Kun asutuksen vastustus lisääntyy, alueita haetaan syrjempää, jonka seurauksena sähkönsiirron vaatima matkakin kasvaa. Se ei ole järkevää sähköntuotannon ja -kulutuksen näkökulmasta eikä myöskään luonnonsuojelun ja virkistyskäytön. Haittojen vähentämiseksi vaihtoehdoissa VEA ja VEB esitetään ratkaisuksi maakaapelia. Se on yksi varteenotettava tapa vähentää kielteisiä vaikutuksia. Joka tapauksessa on tärkeää ottaa jo hankkeen sijoituspaikan valinnan yhteydessä huomioon sähkönsiirron edellytykset ja vaikutukset samalla tavalla, kuin esikarsitaan sopimattomat voimalapaikat kokonaisuutta määritettäessä.
Mauri Huhtala varapuheenjohtaja, Merja Ylönen sihteeri