Valitus Isomatalan-Laitakarin kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalousluvasta, Oulu ja Ii
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
PL 326
90101 Oulu
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
044-9290550
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Ympäristöluvat
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi
Vaasan hallinto-oikeudelle
9.6.2017
Viite: Dnro PSAVI/1977/2016
Hakija: Laitakarin Kala Oy
Asia: Valitus Isomatalan-Laitakarin kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalousluvasta, Oulu ja Ii (liite 1)
Vaatimus
Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätös tulee kumota ympäristönsuojelulain ja vesienhoitolain vastaisena.
Perustelut
Laitakarin Kala Oy:lle on myönnetty määräaikainen lupa verkkoaltaiden pitämiseen meressä ja kalojen kasvattamiseen Perämerellä Haukiputaan edustalla Isomatalan koillispuolella valtion yleisellä vesialueella, kalojen säilytykseen talvella Laitakarin satamassa Laitakarin teollisuus- ja satama- alueella verkkoaltaissa Haukiputaan osakaskunnan vesialueella ja maa-altaissa Laitakarissa, veden johtamiseen Perämerestä sekä kalojen perkaamiseen Laitakarin teollisuus- ja satama-alueella.
Lupa koskee miljoonan kirjolohikilon kasvatusta 12 verkkoaltaassa noin 3.5 kilometrin päässä rannikolta. Vesisyvyys alueella on noin 20 metriä. Talvisäilytys tapahtuu Laitakarin satama-altaassa verkkoaltaissa ja osin maa-altaissa. Kalojen ruokintaan käytetään kuivarehua noin 1 100 000 kiloa vuodessa.
Hakemuksen mukaan kalankasvatuksen laskennallinen ravinnepäästö mereen on noin 3 600 kiloa fosforia ja noin 35 130 kiloa typpeä vuodessa. Kasvatuskaudella (noin 130 vrk) laskennallinen kuormitus on noin 28 kiloa fosforia ja 270 kiloa typpeä vuorokaudessa. Fosforista arviolta noin 4–9 % on epäorgaanisessa (PO4-P), levästölle suoraan käyttökelpoisessa muodossa. Talvella kalojen ruokinta on vähäistä lähinnä kalojen ylläpitoruokintaa eikä lisäkasvua juuri synny. Maa-altaissa kaloja ei ruokita lainkaan. Talviajan rehumäärästä osa käytetään ruokintaan keväällä, kun rantavedet ovat lämmenneet, mutta kaloja ei vielä voi viedä merelle. Tällöin syntyy myös jonkin verran lisäkasvua. Mikäli oletetaan, että lisäkasvua on noin 10 000 kiloa, voidaan talviaikaiseksi kuormitukseksi arvioida noin 30 kiloa fosforia ja 300 kiloa typpeä. Talvisäilytysajan kuormitus kohdistuu Laitakarin satama-altaaseen. Talviaikaista kuormitusta vähennetään järjestämällä maa-altaisiin lietteenpoisto.
Lupa on myönnetty hakemuksen mukaisena. Vesistöön joutuva laskennallinen fosforikuormitus saa olla enintään 3 600 kiloa ja laskennallinen typpikuormitus enintään 35 130 kiloa vuodessa. Ravinnekuormitus lasketaan rehun ja sillä tuotetun kalan sisältämien ravinnemäärien erotuksena.
Kalankasvatus on pistekuormittaja. Verkkokassikasvatuksessa päästöt kohdistuvat suoraan ympäröivään vesialueeseen eikä kuormitusta voi vähentää muutoin kuin rehun koostumusta ja määrää säätelemällä sekä sen hyödyntämistä tehostamalla. Rehun kehittämisessä on tehty voitava eikä siltä osin ole tehostamista enää odotettavissa. Mahdollisesti kyseisen hankkeen laitoksessa käytetään ns. itämerirehua eli ravinteita ei tuoda merialueen ulkopuolelta. Kyse ei kuitenkaan ole kuormituksen vähentämisestä, vaan sen kohdistumisesta uuteen paikkaan. Itämerirehun saatavuudesta ei ole tietoa. Lupaehdoissa velvoitetaan käyttämään mahdollisimman vähän vesistöä kuormittavia ja rehevöittäviä kuivarehulaatuja.
Toiminnan luonteesta johtuen on aluehallintovirasto antanut päästöjä koskevan määräyksen ympäristönsuojelulain 52 §:n 2 momentin mukaisesti. Luvassa sallitut tuotannon ja sen edellyttämän ravinnon määrät ovat kuitenkin myös täsmälleen hakemuksen mukaisia. Miljoonan kilon tuottaminen verkkokassikasvatuksessa on merkittävän iso kalankasvatuslaitos. Kokoa on hakemuksessa perusteltu vain kannattavuudella. Se ei kuitenkaan ole ympäristönsuojelulain mukainen peruste.
Tosiasiassa kalankasvatus moninkertaistuisi Perämeren rannikon läheisyydessä. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelman 2016-2021 mukaan vuonna 2013 rannikkovesissä oli toiminnassa seitsemän kalankasvatuslaitosta, joista Kuivaniemen alueella toimi 6 verkkoallas-kasvatuslaitosta. Ne tuottivat lähes 173 tonnia kalaa lisäkasvuna mitattuna. Yhteensä rannikon tuotantomäärä oli noin 174 tonnia. Rannikon kalankasvatuslaitosten fosforikuormitus oli vuonna 2012 yhteensä noin 874 kiloa fosforia, josta lähes kaikki kohdistui Kuivaniemen edustalle. Tyydyttävässä tilassa olevan alueen laajenemisesta johtuen kasvatusta on siirretty ulommas merelle, viime vuosina Ryöskärinkallan, Rintamatalan, Samulinmatalan, Jussinmatalan ja Isomatalan alueelle.
Ympäristönsuojelulain (527/2014) 51 §:n mukaan ympäristöluvassa on 49 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun seurauksen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa esitetään toiminnan vaikutusalueen vesien ja meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Mainitun lain perusteella vesimuodostumien tila ei saa heiketä ja tavoitteena on pysyvästi vähintään hyvä ekologinen tila.
Perämeren sisempien rannikkovesien tila on tyydyttävä ja ulompien hyvä. Hyvän ekologisen tilan säilyttäminen ja sisempien vesimuodostumien tyydyttävän tilan parantaminen edellyttävät uusia toimenpiteitä tai nykyisten toimenpiteiden tehostamista. Kalankasvatukselle rannikkoalueella ei kuitenkaan ole asetettu Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmassa täydentäviä toimenpiteitä (liite 2), vaan vesiensuojelun kehittämiseen pyritään vaikuttamaan ohjauskeinojen kautta. Siihen sisältyy lupaharkinta, jossa vesimuodostuman tila ja vesienhoidon tavoitteiden asettamat vaatimukset otetaan huomioon.
Kuivaniemen edustan kalankasvatukselle määrättiin Pohjois-Suomen aluehallintoviraston 24.10.2011 antamissa päätöksissä (esimerkiksi päätös nro 99/11/1 Dnro PSAVI/220/04.08/2010, liite 3) rajoituksia. Päätökset perustuivat vesistön nykytilaan ja vesienhoitosuunnitelmassa asetettuun tilatavoitteeseen. Ne eivät ole olennaisesti erilaiset toisellakaan hoitokaudella, päinvastoin rannikon sisemmän vesialueen tyydyttävän tilan alue on entisestään laajentunut. Kuivaniemen tapauksessa aluehallintovirasto katsoi, että haetunsuuruiset tuotannot ja rehun käytöt todennäköisesti aiheuttavat sellaista merialueen pilaantumista, ettei ympäristölupaa haetun suuruisille toiminnoille voida myöntää. Myös Vatunginnokan edustan kalankasvatuslaitosten kuluneella lupakaudella toteutunut kuormitus ja sen vaikutukset vesistön tilaan aiheuttivat sen, ettei edellytyksiä myöskään voimassa olevien lupien mukaisten rehumäärien pysyttämiseen ollut. Se olisi tarkoittanut kuluneella lupakaudella toteutuneen kuormituksen lisääntymistä noin 30 prosentilla, mikä olisi voinut vaarantaa vesienhoitosuunnitelmassa asetetun tilatavoitteen saavuttamisen. Voimassa olevien lupien mukaista rehunkäytön yhteismäärää pienennettiin. Riittäväksi ja myös kalankasvattajien kannalta kohtuulliseksi vähennykseksi katsottiin noin 20 prosentin vähennys, jolloin sallittu rehunkäyttömäärä oli suunnilleen sama kuin kuluneella lupakaudella keskimäärin toteutunut vuotuinen rehunkäyttömäärä.
Haukipudas–Martinniemi–Räinänlahti ja Hailuoto–Kuivaniemi vesimuodostumissa ei vesienhoito-ohjelman mukaan ole tarvetta ravinteiden vähentämiseen, mutta klorofyllin vähentämistarve on 28 prosenttia. Se osoittaa siten kehityksen olevan rehevämpään suuntaan. Siihen viittaa myös arvio tilan heikentymisriskistä hoitokaudella 2016-2021 nyt hyvässä ekologisessa tilassa olevassa Hailuoto–Kuivaniemi -rannikkovesimuodostumassa. Paineiksi on mainittu Perämeren sisempien rannikkovesien kuormitus ja laskeuma, mutta miljoonan kilon kalankasvatuslisä ei ole ollut arviossa mukana.
Oulun Taskilan jätevedenpuhdistamon fosforikuormitus on lupahakemuksen mukaisilla luparajoilla 24.6 kg/vrk (noin 8 980 kg/v) ja typpikuormitus 1 720 kg/vrk (627 800 kg/v). Fosfori on yleensä Perämerellä levien kasvua rajoittava ravinne. Kalankasvatuksen pistekuormitusta on pidettävä korkeana, kun sen on laskettu aiheuttavan 28 kilon fosforikuormituksen vuorokaudessa. Laimenemisvaikutuksen perusteella päästö on silti päätelty hyvin vähäiseksi, mutta rehevöitymiskierrettä pahentava se joka tapauksessa on. Lisäksi virtausten mukana kuormitus kohdistuu Kuivaniemen edustaa ja Perämeren pohjukkaa kohti. Itämeren muut altaat ovat kuormittuneempia. Perämerellä veden viipymäksi on mainittu noin 5 vuotta. Lopulta senkin tilaan vaikuttava kuormitus valuu osin muualle, kuten toisaalta eteläisemmän merialueen tilatekijät vaikuttavat pohjoisen merialueelle.
Toisekseen kuormitusarvio saattaa olla alimitoitettu, kun miljoonan kilon lisäyksen on ilmoitettu tuottavan vain 3600 kiloa fosforia vuodessa. Yleensä kalankasvatuksen kuormitusta arvioitaessa oletetaan, että 100 000 kilon kasvatus kasseissa, joissa päästöjä ei voida puhdistaa lainkaan, tuottaa 500 fosforikilon vesistökuormituksen vuodessa (4-5 kuukaudessa). Sen suuntaisia ovat esimerkiksi Kuivaniemen edustan määrät olleet.
Käynnissä olevista vesiensuojelutoimenpiteistä huolimatta rannikkovesien hyvää huonommassa tilassa olevista vesimuodostumista valtaosalla on kokonaisfosforipitoisuuden vähennystarvetta (vesienhoitoalueen toimenpideohjelman taulukko 5.7, liite 2). Perämerellä fosfori on perustuotantoa rajoittava ravinne, joten sen vähentäminen on tärkeää. Useissa vesimuodostumissa on myös kokonaistyppipitoisuuden vähentämistarvetta. Kun typpi ei ole lainkaan rajoittava tekijä, fosforipäästöjen haitat ovat maksimissaan.
Lupaharkinnassa pitää ottaa Perämeren alueelle sijoittuvan kalankasvatuksen yhteisvaikutukset huomioon. Nyt arviointi on rajoittunut liiankin pistemäiseksi. Sen takia on laiminlyöty myös vaikutusten selvittäminen luonnonlohen tärkeimmälle vaellusalueelle. Rehevöitymisen lisääntymisen ohella vaikutuksia voi olla esimerkiksi käytetyn rehun lääkepitoisuuksista, joita todennäköisesti leviää ympäristöönkin, kun ja jos niitä tarvitaan kalankasvatuslaitoksella.
EU-tuomioistuimen Weser-päätös on osoittanut vesienhoitolain ja sen mukaisen vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman sitovuuden. Päätöksen nojalla on esimerkiksi Ruotsissa Höga kustenin edustalla olleilta kolmelta kalankasvattamolta peruttu luvat. Jos kalankasvattamo tai muu toiminta uhkaa heikentää vesialueen tilaa, lupaa sellaiseen toimintaan ei voida myöntää. Varovaisuusperiaatteen nojalla lupaan miljoonan kirjolohikilon kasvatukseen ei ole edellytyksiä
Esko Saari Merja Ylönen
puheenjohtaja sihteeri
[Ei liitteitä tässä]
Liitteet
Liite 1: Isomatalan-Laitakarin kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalouslupa sekä toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta ja valmistelulupa, Oulu ja Ii . Lupapäätös nro 32/2017/1 .
Annettu 10.5.2017 .
Liite 2: Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma 2016-2021: rannikkovedet
Liite 3: Samulinmatalan kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalouslupa, Ii . Päätös nro 99/11/1 Dnro PSAVI/220/04.08/2010.