Lausunto Oulun Energia Oy:n Jätteen lajittelulaitos ja biojätteen käsittelylaitos -hankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
PL 326
90101 Oulu
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
15.9.2017
Viite: Dnro POPELY/1250/2017
Asia: Lausunto Oulun Energia Oy:n Jätteen lajittelulaitos ja biojätteen käsittelylaitos -hankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto Oulun Energia Oy:n jätteen lajittelulaitoksen ja biojätteen käsittelylaitoksen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta.
Oulun Energia (myöhemmin OE) on nopeasti laajentanut liiketoimintaansa jätehuollon alueelle, Oulussa perinteisesti Oulun Jätehuolto Oy:lle kuuluneelle reviirille. Vuonna 2012 otettiin kaupalliseen käyttöön Laanilan Ekovoimalaitos, jossa polttamalla hävitetään tuotannossa, kuljetuksessa ja käytössä monessa vaiheessa piilovirtana itseensä fossiilista energiaa kartuttanutta pakkausmateriaalia ja muuta palavaa ainetta kaupasta, teollisuudesta ja kotitalouksista. Nyt uutena aluevaltauksena OE on tulossa kierrätystalouteen viiden laitoksen voimalla. Ne ovat jätteen lajittelulaitos, muovinjalostamo, biokaasulaitos, lannoitelaitos ja kuonankäsittelylaitos.
Euroopan Unionin komissio on ottanut tavoitteeksi vähentää jätteiden syntymistä sekä edistää kiertotaloutta Euroopassa. Nyt esiteltävä hanke ei valitettavasti vähennä jätteen syntymistä. Kiertotaloutta toki edistetään, kun uusiokäyttöön otetaan talteen rautametalleja, ei-magneettisia metalleja (alumiini, kupari) ja eräitä muovilaatuja. Biojätteen käsittelylaitoksen anaerobisessa prosessissa syntyvä biokaasu voi korvata fossiilisia liikennepolttoaineita. Luonnonvaroja lempeästi huomioivan jätehuollon toteamaa ”paras jäte on syntymätön jäte” tämä OE:n hanke ei edistä.
Yleisen elämänkokemuksen perusteella on arvattavissa, että Pohjois-Suomessa, raaka-aineen päähankinta-alueella, syntyvän jätteen määrä ei riitä kalliin laitosinvestoinnin kapasiteettia tyydyttämään. Hankevastaava toteaa sivulla 18: ”Kaupan ja teollisuuden jäte voi olla peräisin myös ulkomailta.” Lausunnonantajan tietoon on tullut, että OE hakee ympäristöluvan muutosta Laanilan jätteenpolttohävityslaitokselle kapasiteetin nostoa varten. Jos nykyisen polttoon menevän aineen määrä vähenee, kun materiaalia palautetaan ainekiertoon, niin pitkin Eurooppaa sitä saa lisää.
Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan pitkän aikavälin (2008-2018) jätehuollon kehittämissuunnitelmassa (Turunen ja kumppani, 2008, ks. sivu 13) todetaan jätehuollon hierarkian mukaisesti ensimmäisenä tavoitteena jätteen määrän vähentäminen (sisältäen jätteen synnyn ehkäisyn). Nyt käsiteltävä OE:n jätteen lajittelulaitos ja biojätteen käsittelylaitos -hanke ei edelläolevaa tavoitetta riittävästi edistä. Jätesuunnitelma on päivitettävänä vuosille 2017-2023 ja edelleen siinäkin jätteen määrän vähentäminen on itsestään selvä tavoite, joka toivon mukaan sisältää edelleen myös jätteen synnyn ehkäisyn). Yleensä todetaan, että jätteensynnyn ehkäisy ja jätteen määrän vähentäminen on eri tahojen työtä. Jätehuolto hoitaa joka tapauksessa kertyvän jätteen. Siitä huolimatta tieto siitä, miten vähentämistavoitteessa on onnistuttu, olisi mielenkiintoinen myös kyseisessä hankkeessa.
Kehityksen suunnalla on merkitystä uusille suunnitelmille. Laitosten kapasiteetista on maininta vaihtoehtojen kuvauksessa. YVA-ohjelmassa voisi selkeydenkin nimissä esittää lukuja laitokselle hankinta-alueelta tulevista jätemääristä ja siitä, millaista osuutta määrältään ja sisällöltään maan rajojen ulkopuolelta tuleva jäte tarkoittaisi. Siinä olisi hyvä myös arvioida kiertotalouden kehitys-kulkuja ja niiden vaikutuksia laitosten mitoitukseen ja kannattavuuteen laitosten elinkaaren aikana.
Vaihtoehdoista
YVA-menettelyssä tarkastellaan tavallisesti nollavaihtoehdon lisäksi kahden toteuttamisvaihtoehdon (VE1 ja VE2) ympäristövaikutuksia. Vaihtoehdoissa eroja voi olla raaka-aineissa, prosesseissa, tuotantomäärissä ja sijoituspaikoissa. Vaihtoehtojen vaikutuksia ympäristöön voidaan kartoittaa ja tuottaa tietoa ympäristölupaprosessiin. Tästä YVA-ohjelmasta todellisten vaihtoehtojen tarkastelu puuttuu. Toiminnanharjoittaja on tarjonnut hankevaihtoehdoissaan yhtä paljon vaihtoehtoisuutta kuin on valittavana asunto-osakeyhtiön jätekatoksessa: laitanko polttojaejätepussini oikeanpuoleiseen vai vasemmanpuoleiseen 600 litran harmaaseen säiliöön. Hankkeen seurantaryhmän kokouksessa 27.4.2017 oli aistittavissa, että osa laitoksista voi olla kaikin puolin tarkoituksenmukaisinta sijoittaa Laanilaan ja osa Ruskoon. VE1 ja VE2 -vaihtoehtojen tarkastelu on tehty pro forma, muodon vuoksi, kun tapana niin on.
Hankevaihtoehtotarkastelun kohteena olisi voinut olla esimerkiksi kiertotalouden maailmanlaajuinen haaste, tämän planeetan fosforivarantojen lisääntyvä käyttö, niiden rajallisuus ja ehtyminen. Fosfori on kaikelle elolliselle välttämätön uusiutumaton alkuaine. Noin 90 prosenttia kaikesta louhitusta raakafosfaatista käytetään elintarviketuotantoon. Arviot fosforin riittävyydestä vaihtelevat jopa sadoilla vuosilla, mutta valistuneena arvauksena nykyisin tunnettujen fosforivarantojen riittävyydestä voidaan pitää 50-100 vuotta (http://luomu.fi/tietoverkko/kahdeksan-syyta-fosforivarojen-kayton-uudelleenarvioimiseksi-globaalissa-elintarvikejarjestelmassa/).
Kansalainen tuottaa keskimäärin 1,5 litraa typpiaineenvaihdunnan nestemäistä lopputuotetta vuorokaudessa. Tämä sisältää 90 prosenttia kaikesta erittämästämme typestä ja 70 prosenttia kaikesta fosforista ja mikroravinteista (https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/193616-suomalaisten-virtsassa-piilee-iso-potentiaali-tavaraa-tulee-15-l-paiva). Fosforin talteenottoa nestefaasista, kuivatusta lietteestä ja esimerkiksi lietteen tuhkasta on selvitetty, josta esimerkkinä viite (https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/63751/nbnfi-fe201009082417.pdf?sequence=3).
Virtsan fosfori voidaan kiteyttää struviitti-nimiseksi vesiliukoiseksi fosfaattimineraaliksi (http://www.hamk.fi/tyoelamalle/hankkeet/bioliike/PublishingImages/Sivut/opinnayte-ja-projektityot/Struviitin%20valmistus.pdf).
Jokin tällainen vaihtoehtoinen tarkastelu olisi ollut paikallaan biojätteen käsittelylaitoksen osalta. Suunnitellun laitoksen raaka-ainevalikoima on kovin sekalaista sisältäen eri lähteistä kerättävän biojätteen lisäksi noin 35 000 tonnia yhdyskuntajätevedenpudistamon lietettä. Lannoitelaitoksen tuotteena biojätteen käsittelylaitoksen mädätteestä tehty lannoite voi olla elintarviketuotantoon kelpaamatonta. Typpi, fosfori ja hivenravinteet päätyvät korkeintaan viherrakentamiseen.
Vielä huonompi vaihtoehto on mädätteen päätyminen polttoon energiana hyödynnettäväksi. Se veisi pohjan ravinteiden kierrätykseltä. Vaihtoehto on valitettavan todennäköinen ohjelman perusteella arvioiden. Elintarviketuotannon määräysten vaikutuksia laitoksen toimintaan olisi siksi syytä kartoittaa ja esittää selostuksessa. Huomiota kiinnittää myös maininta kappaleessa 4.6 kuivauksessa mädätteestä erotetun nesteen palauttaminen biokaasulaitoksen mädätysprosessiin. Sinänsä se voi olla järkevä ja ympäristökuormaa vähentävä toimenpide, mutta piileekö siinä riski, kun otetaan huomioon eritoten puhdistamolietteiden sisältämien haitta-aineiden päätyminen nimenomaan nesteeseen.
Vaihtoehtoisena tarkasteluna olisi myös voinut olla syntypaikkalajittelun tehostaminen ja laajentaminen. Sillä on vaikutuksensa lajittelulaitoksen tarpeellisuuteen ja kapasiteettiin. Nyt ollaan menossa pikemminkin päinvastaiseen suuntaan: sekaisin vaan ja sitten tehtaalla jakeet erilleen. Tämä todetaan sivulla 19: ”Laitokselle tulevat yhdyskuntajätteet on lajiteltu kuntien jätehuoltomääräysten mukaisesti.” Hyvin on tiedossa, että Oulussa kerrostalovaltaisilla alueilla kotitalouksien syntypaikkalajittelu toimii joten kuten, omakotialueilla huonommin. Mitä kauemmaksi maaseudulle mennään, sitä huonommat syntypaikkalajittelun mahdollisuudet ovat. OE:n kiertotalouskunnianhimo ei tunnu yltävän lajittelun tehostamiseen syntypaikalla. Lajitteluun kannustava jätemaksujen hinnoittelu on myös jäänyt tarkastelun ulkopuolelle. Lajittelijaa suosivan hinnoittelupolitiikan edistäminen toki vaatii myös kuntien poliittisen aparaatin mukanaoloa.
Vuorovaikutus toimintaympäristössä
Ohjelman kappaleessa muut hankkeet (2.3.1) esitetty toteamus, ettei hanke liity OE:n tai muiden toimijoiden hankkeisiin, ei ole ymmärrettävä. Kyllähän hanke liittyy hyvinkin oleellisesti esimerkiksi ekovoimalaksi kutsuttuun jätteenpolttolaitokseen ja saattaa liittyä myös Laanilaan suunniteltuun Toppilan 1 -voimalaitoksen korvaavaan uuteen laitokseen, josta tullee monipolttolaitos. Kappaleessa 4.3 lajittelulaitoksen jätejakeista mainitaan muun muassa kierrätyspolttoaine ja kierrätyskelvoton materiaali, joka hyödynnetään energiana ekovoimalaitoksessa. Oulun jätehuollossa on taas lehtitietojen mukaan päädytty siihen, ettei kaatopaikkakapasiteettia tarvita lisää ja entinenkin on kohta liikaa. Siten olennainen tieto tulevaa varten on sekin, paljonko uusista laitoksista kertyy materiaalia loppusijoitettavaksi. Kaikki on joka tapauksessa Oulun kaupungin toimintaa ja ilmeisen riippuvaista toisistaan.
Ympäristövaikutuksista
Muovilaatuja tunnistetaan ja lajitellaan lajittelulaitoksessa. Massa käsitellään muovinjalostamossa, jossa sitä pestään, kuivataan ja sulatetaan. Ohjelmassa mainitaan uusiomuovirakeiden teossa käytettäviä kemikaaleja. Kemikaalien ominaisuudet on hyvä kuvata – ainakin siltä osin, kuin ne ovat yleisesti ottaen vieraampia. Lisäksi on arvioitava mahdolliset muovilaatujen sisältämät aineet ja niiden merkitys prosessissa ja ympäristössä.
Sijoituspaikat, Rusko ja Laanila, ovat teollisuuden ja jätehuollon alueita entuudestaan. Keskeisimmät vaikutusarviot koskevat jätehuollon kehityksen ohella vaikutuksia lähiasutukseen sekä kaupungin ilmanlaatuun. Lisäksi on tarpeen selvittää vaikutuksia jätevesien puhdistukseen ja niiden purkupaikkaan eli mereen purkupaikan lähellä. Kappaleessa 7.3.11 todetaan, että vesistö- ja kalatalousvaikutuksia ei tarvitse arvioida, kun jätevedet johdetaan jätevedenpuhdistamolle eikä suoraan vesistöön. Päinvastoin on tarvetta arvioida hankkeen kaikkien jätevesien sisältämiä aineita ja niiden määriä ja sitä, millaisen lisäkuorman ne aiheuttavat jätevesienpuhdistukseen ja minkä verran vaikutuksia mahdollisesti ulottuu mereen asti.
Esko Saari Merja Ylönen
puheenjohtaja sihteeri