Lausunto Metsähallituksen Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan luonnonvarasuunnitelmasta
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
20.4.2018
Metsähallitus
kirjaamo(at)metsa.fi
Viite: Lausuntopyyntö MH 1806/2017/06.02.01
Asia: Lausunto Metsähallituksen Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan luonnonvarasuunnitelmasta
Luonnonvarasuunnitelma linjaa valtion maa- ja vesialueiden käyttöä Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa vuosiksi 2018-2023. Asiakirjan on tarkoitus olla pitkän aikavälin kestävän käytön suunnittelua. Sillä viitataan tulevaisuuteen, mutta pääosin kuitenkin pitäydytään lähiajassa ja totutussa luonnonvarojen hyödyntämisessä niin laadultaan kuin volyymiltaankin. Suunnittelun väliä on kuitenkin tihennetty. Se on hyvä ratkaisu ja antaa mahdollisuuden reagoida muutoksiin ja uusintaa luonnonvarojen käytön tavoitteita ja ratkaisuja ajantasaisesti.
Jonkin verran suunnitelmassa esitetään arvioita toimintaympäristöön vaikuttavista muutoksista. Toimintaympäristön kehitysnäkymissä ilmastonmuutos on yksi merkittävimmistä tekijöistä ja hyvin merkityksellinen myös Metsähallitukselle. Se on syytä käsitellä omana kappaleenaan ja esitettyä painokkaammin (nyt luontomatkailu-otsakkeen alla!). Kun odotuksena valtion maiden käytöltä esitetään ilmastohyötyjen edistämistä, suot on syytä mainita. Pohjois-Pohjanmaalla turvemaiden osuus on iso ja niihin kohdistuu monenlaisia muutospaineita. Niiden ilmastovaikutus pitää saada pienemmäksi, mutta hyvä puoli on mahdollisuus parantaa samalla niin vesien- kuin monimuotoisuudenkin suojelua.
Puu on uusiutuva raaka-aine, jolla on iso rooli hiilen sidonnassa. Myös hiilen varastoitumista sekä puustoon että metsän maaperään on syytä korostaa. Biotalouden edistämisessä on selvästi vaarana ylimitoittaa puun käyttö ja ohjata sitä lyhytikäisiin tuotteisiin. Massapuun ohella kysyntää ja tarvetta on hitaammin kasvavalle / kasvatetulle raaka-aineelle pitkäkestoisiin puutuotteisiin, rakennuksiin ja rakenteisiin, samalla siis hiilen varastoihin. Toimintaohjelman lupaukselle jalostaa valtion maa- ja vesiomaisuutta asiakaslähtöisesti ja kestävästi eri tarpeisiin, ei luonnonvarasuunnitelmasta löydy riittävästi katetta, vaan halua on lyhentää kiertoaikoja ja nopeuttaa puun kasvua.
Luku 7: toimintaohjelma
Yleishuomio toimintalinjoista on niiden yleisluonteisuus. Joitain ”metsänhoitotoimenpiteitä” on määrämitoitettu: avohakkuita 3300 hehtaarilla, kunnostusojituksia 900 hehtaarilla, lannoitusta 3500 hehtaarilla ja tietenkin hakkuusuunnite on päätetty ja on vajaat miljoona kuutiota vuodessa. Hyödyntämistä painotetaan eikä sitä paljon kevennä maininnat metsistä myös hyvän mielen lähteinä. Taloudelliset tulostavoitteet hallitsevat. Niitä alentamalla valtion maa- ja vesialueiden käytölle saataisiin enemmän liikkumavaraa. Talousmetsät ovat monikäyttömetsiä vain näennäisesti, kun metsätalous hallitsee metsämaisemaa ja metsän rakennetta. Puusto pysyy tasaikäisenä ja pääosin nuorena.
Monikäyttömetsillä on kuitenkin ratkaiseva merkitys luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämisessä. Metsähallituksella on painokas velvoite biologisen monimuotoisuuden suojelusta valtion mailla. Vastuullisuutta ei pidä mitata vain sidosryhmätyytyväisyydellä, ellei sen piiriin lasketa myös esimerkiksi hömötiaista ja kuukkelia. Luonnonsuojelubiologista asiantuntemusta on runsaasti käytettävissä. Sitä pitää hyödyntää myös monikäyttömetsien maankäyttöä kehitettäessä. Kytkeytyneisyys on avainasioita. Alue-ekologisten suunnitelmien päivitys on keino parantaa myös monimuotoisuusverkostoa.
Luonnonvarasuunnitelma on hyvä tietopaketti myös lajiston ja luontotyyppien suojelusta, mutta aina seuraavaa uutta suunnitelmaa koottaessa lähtötilannetta voisi nykytilan kuvauksen ohella analysoida enemmän ja arvioida, mitä pitää muuttaa tai tehdä lisää, jotta monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämistä aidosti tavoiteltaisiin. Nythän takaraja on vuonna 2020. Tavoitteen toteutumisesta ollaan kaukana, mutta paniikkia ei ole näköpiirissä. Paremminkin huolenilmaukset ovat hiljaisia signaaleja. Ilmaston lämpenemisen vaikutukset lajeihin ja luontotyyppeihin koskevat eritoten valtion maita, jotka painottuvat Pohjois-Suomeen. Sen pitäisi olla hyvinkin konkreettinen maankäytön suunnitteluun vaikuttava asia.
Suometsätalous
Suometsätalous koskettaa eritoten Keski- ja Pohjois-Pohjanmaata. Osa turvemaiden metsistä pysyy voimaperäisessä metsätalouskäytössä. Suunnitelman mukaan ”soiden vesitaloutta hoidetaan kunnostusojituksin 900 hehtaarilla vuodessa ja puustoa korjataan uudistushakkuin, joiden jälkeen taimikot perustetaan nopeasti.” Soiden vesitaloutta ei kunnostusojituksin hoideta, vaan tuhotaan. Paremminkin puuston kasvua ylläpidetään kuivatuksella. Kunnostusojituksia suunniteltaessa pitää myös käyttää hyväksi uusia tuloksia ojitusten pitkäaikaisvaikutuksista vesistöihin. Hyvää on päätös vähentää metsänhoidon panostuksia turvemaiden heikkotuottoisille kasvupaikoille. Sikäli kuin niitä jatketaan, jatkuva kasvatus on parempi ratkaisu kuin uudistushakkuut.
Hukkaojitettujakin turvemaita on runsaasti ja niiden jatkokäyttö on pohdinnassa. Ennallistaminen on keskittynyt toistaiseksi suojelualueisiin ja niilläkin toimenpiteet on tehty paljolti Life-projektien rahoituksella. Hukkaojitettujen soiden ennallistaminen tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden aktiivisiin valuma-aluekunnostuksiin. Tutkimusten mukaan aktiiviset ennallistamistoimet hyödyttävät selvästi parhaiten monimuotoisuuden ja vesien- ja ilmastonsuojelua. Valuma-aluekunnostusten on oltava jatkossa suunnitelmallista ja mittavaa monikäyttömetsissäkin. Luonnonhoidon toimenpidesuunnitelman laadinta kaikkien vastuualueiden yhteistyönä vastaa siihenkin tarpeeseen. Kyse on hyvin keskeisestä luonnon- ja ympäristönsuojelua tukevasta toiminnasta, joka ei edes aiheuta ristiriitaa metsätaloudelle.
Järeää vai laadukasta puuta
Järeän puun kasvatusmahdollisuuksia ja kannattavuutta selvitetään, jotta raaka-aine vastaisi puutuoteteollisuuden tarpeita. ”Metsänhoidossa arvokasvun lisäämiseen panostetaan tekemällä harvennushakkuut ajallaan ja erityisesti lannoittamalla hyvälaatuisia metsiä.” Järeys on kuitenkin vain puun paksuutta, jota lisätään lannoittamalla ja samalla ”puuston arvokasvua”. Puun laadulle ei ole kriteerejä, kävi ilmi sidosryhmien työpajatyöskentelyn yhteydessä. Järeys mielletään yleisesti kuitenkin laadukkaaksi puuksi, vahvaksi ja tiheäsyiseksi. Sellaiselle on kova kysyntä rakentamisessa ja puusepänteollisuudessa. Suunnitelman mukaan hitaasti tai hitaammin kasvatettavaa mäntyä korkealuokkaisen puuaineksen tuottamiseksi erityistuotteisiin ei tule olemaan tarjolla valtion metsistä, vaan niissä keskitytään tuottamaan massaraaka-ainetta.
Erityishakkuut
Erityishakkuita kohdennetaan kaava-, matkailu-, retkeily-, riista-, virkistys- ja muille erityiskohteille. Erityishakkuisiin luetaan säästöpuu-, väljennys-, pienaukkokasvatus- ja poimintahakkuut sekä pienaukkouudistaminen. Ne ovat normaaleja metsätaloustoimia eikä mitään oleellista eroa siten käytännössä ole ns. erityismetsissä toimittaessa.
Erityiskohteiden ei kuitenkaan pidä olla puuraaka-aineen tuotantoalueita. Hakkuista pidättäytyminen kokonaan on ensisijaista. Joillakin kohteilla voi käyttötarkoitusta tukevat hoitohakkuut ja joillakin jatkuva eli eri-ikäisrakenteinen kasvatus tulla kyseeseen. Erityismetsien kohtelu aidosti erityisinä antaa mahdollisuuksia monipuolistaa metsiämme ja tukea sekä virkistyskäyttöä, matkailua että maisemaa ja monimuotoisuutta. Käsittelyistä pidättäytyminen mainituilla erityiskohteilla vähentää myös konflikteja metsätalouden ja metsien muun käytön välillä. Suositeltava toimintalinja eritoten Oulujärven retkeilyalueen saarissa.
Kiinteistökehitys
Valittaessa alueita kiinteistön jalostukseen tuulivoimaa varten kriteereitä ovat kohteen tuulisuus, luontoarvot, etäisyys olemassa olevaan sähköverkkoon ja tiestöön sekä riittävä etäisyys Puolustusvoimien tutka-asemiin. Isoja, yli kymmenen tuulivoimalan kokonaisuuksien sijoittelua ohjataan maakuntakaavoituksella. Pohjois-Pohjanmaan vaihekaavoissa onkin runsaasti tuulivoimavarauksia. Niiden lisäksi voidaan maastoon sijoittaa alle kymmenen voimalan yksiköitä.
Valtion maita ja vesialueita on paljon ja isoina yhtenäisinä kokonaisuuksina myös Pohjois-Pohjanmaalla. Pelkkä maininta luontoarvojen huomioon ottamisesta ei riitä. Se tarkoittanee vain sitä, ettei suojelualueille kaavoiteta tuulivoimapuistoja, vaikka sitäkin on jo yritetty kuin myös rakennettukin voimaloita isojen petolintujen päämuuttoreitille. Tuulivoiman sijoittelulle tarvitaan selkeät ja asiantuntevasti laaditut kriteerit.
Tärkeää on säilyttää rannikon lintujen päämuuttoreitti tuulivoimasta rakentamattomana. Siihen sisältyy myös merialuetta. Matalan veden alue aivan rannikon tuntumassa on biologisesti aktiivista vyöhykettä, jolle ei niinikään pidä tuulivoimaloita sijoittaa. Erämaisten alueiden, kuten (soiden)suojelualueiden, lähialueet tulee säilyttää ilman voimaloita. Tuulipuistojen sijoittelussa on myös arvioitava maaston pirstoutumisen vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. Esimerkiksi ojittamattomat suot metsätalousalueilla ovat suojelustatuksen puutteesta huolimatta luontoarvokohteita. Toisaalta on paljon alueita, joille tuulivoimaloiden rakentaminen sopii erinomaisesti. Monipuolisesti mietityt kriteerit tukevat tuulivoiman hyödyntämisen kehittämistä kestävästi.
Muussakin kiinteistön jalostamisessa on muistettava, että ranta on uusiutumaton luonnonvara ja erämaiset maisemat harvinaistuvia. Vuotuinen tulostavoite muodostuu ongelmaksi, jos se perustuu aina vain uusien rantatonttien kaavoitukseen ja myyntiin.
Vapolle aikanaan turpeenkaivuuta varten vuokrattujen, mutta ilman ympäristölupaa jääneiden soiden vuokrasopimukset tulisi purkaa. Soiden pitäminen reservissä on turhaa. Sen sijaan tarvittaessa ennallistamalla suot parannetaan ympäristöntilaa.
Sininen biotalous on Suomessa merihiekan nostoa, tuulivoimarakentamista ja kalankasvatusta. Hyödyntäminen korostuu vedenalaisen luonnon kustannuksella. Viime hetkellä on jonkin verran panostettu vedenalaisen luonnon monimuotoisuuden selvittämiseen. Suojelu on vielä vähäistä.
Metsähallitus on laajojen yhtenäisten maa- ja vesipinta-alojen haltijana isossa vastuussa. Ilmastonmuutoksen torjunnalle asetetut vaatimukset ja sopimukset vaikuttavat soiden ja metsien käyttöön entistä enemmän. Vaatimuksiin vastaaminen auttaa maankäytön tarpeiden yhteensovittamisessa. Metsät sitovat jopa puolet vuosittaisista kasvihuonekaasupäästöistämme ja yli puolet Suomen metsien hiilestä on sitoutunut maaperään. Hiilinielun ja -varaston toimintaa tuetaan muun muassa lisäämällä jatkuvan kasvatuksen pinta-alaa. Peitteisistä metsistä ja hakkuutavoitteiden alentamisesta hyötyy myös monikäyttömetsien monikäyttö. Pohjois-Pohjanmaan suoluonnon ja vesistöjen tilaa parantaa puolestaan turvemaiden ennallistaminen taas hiiltä kerryttäviksi.
Esko Saari Merja Ylönen
puheenjohtaja sihteeri