Mielipide Raasakan kalateiden rakentamista ja valmistelua koskevasta lupahakemuksesta

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry

20.4.2018

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi

Viite: Dnro PSAVI/686/2017

Hakija: PVO-Vesivoima Oy ja Metsähallitus

Asia: Mielipide Raasakan voimalaitospadon ja Raasakan säännöstelypadon kalateiden rakentamista ja valmistelua koskevasta lupahakemuksesta, Ii

Vaatimus

Lupaa kalateiden rakentamiseen ei tule myöntää. Jos lupa kuitenkin annetaan, valmistelulupaa ei tule myöntää ennen luvan lainvoimaisuutta.

Perustelut

Raasakan voimalaitoksen ja säännöstelypadon kalatiet sijoittuisivat Iijoen ensimmäiseen voimalaitokseen jokisuulle. Sen jälkeen Iijoen alaosalla on vielä neljä voimalaitosta, Maalismaan, Kierikin, Pahkakosken ja Haapakosken voimalaitokset. Lupaa haetaan teknisten betonirakenteisten kalateiden rakentamiseen. Voimalaitospadon kalatiehen juoksutettaisiin vettä enintään 2 kuutiota sekunnissa ja säännöstelypadon kalatiehen 1.1 kuutiota sekunnissa 1.5.-31.10. välisenä aikana. Muun ajan kalatiet olisivat kuivina.

Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa on vireillä myös Lapin ELY-keskuksen Pohjois-Suomen kalatalouspalvelujen hakemus Iijoen Raasakan, Maalismaan, Kierikin, Pahkakosken ja Haapakosken voimalaitosten kalatalousvelvoitteiden muuttamiseksi (dnro PSAVI/3111/2017). Hakemusta ei ole vielä kuulutettu, mutta se on julkaistu vireilletulon päivänä 27.10.2017 Lapin ELY-keskuksen tiedotteen yhteydessä. ELY-keskus esittää hakemuksessaan, että velvoitteet muutetaan vastaamaan nykytietämyksen mukaista voimalaitosten rakentamisen seurauksena syntynyttä kalaston hoidon tarvetta. Kalakantojen tuottoa ja niiden hoitoa sekä luonnon monimuotoisuutta koskeva tieto on lisääntynyt merkittävästi, joten velvoitteiden muuttamiseen on vesilain 3 luvun 22 pykälän mukaisesti oikeus ja velvollisuus.

Tavoitteena on kalateiden avulla palauttaa lohen ja meritaimenen luontainen lisääntyminen Iijoen vesistön rakentamattomalla osalla oleville lisääntymis- ja poikastuotantoalueille. Velvoitehoidon painopisteen siirtämisen toimenpiteisiin, jotka edistävät vaelluskalakantojen palauttamista niiden

luonnolliseen elinympäristöön, ohjaavat erinäiset kansalliset ja kansainväliset sopimukset ja säädökset sekä strategiat. Iijoen alaosa on Oulujoen-Iijoen ensimmäisessä ja vuonna 2016 hyväksytyssä uudessa vesienhoitosuunnitelmassa nimetty voimakkaasti muuttuneeksi vesistöksi ja luokiteltu tyydyttävään tilaan. Hyvän tilan edellytys on vaellusyhteyden ja jokijatkumon palauttaminen sekä Iijoen vesistön ekologisen tilan parantaminen kaloille ja muulle virtavesieliöstölle. Se tarkoittaa muun muassa kalateiden rakentamista.

Raasakan hakemuksen tavoitteena on niinikään palauttaa vaelluskalat Iijokeen. Sen kalatieratkaisut perustuvat vuosina 2011-2013 tehtyihin selvityksiin ja suunnitelmiin, joita ei hakemuksessa tarkemmin kuvata muutoin kuin valitun mallin osalta. Voimalaitoksen ja säännöstelypadon ohitukseen esitetään ”tilan puutteen ja ympäristön topografian takia” kokonaan teknisiä betonirakenteita, joista hakemuksen mukaan on tarkoitus nousta lähinnä vain lohi ja meritaimen. Yhtälailla on kuitenkin tärkeää toteuttaa kalatie, joka on nousuväylä myös siialle ja nahkiaiselle.

Velvoitemuutoshakemuksessa todetaan, että Iijoen vaelluskalahankkeiden yhteydessä on löydetty muitakin toteuttamiskelpoisia ratkaisuja kalojen nousureitiksi. Vuosina 2011-2013 toteutetussa Iijoen kalatiet -hankkeessa valmistuivat säännöstelypadon ohittava kalatie Kostonjärvelle, yleissuunnitelma Raasakan vanhassa uomassa toimivasta kalojen vaellusreitistä ja lupahakemustasoiset kalatiesuunnitelmat kustannusarvioineen viidelle voimalaitospadolle sekä Raasakan ja Irnijärven säännöstelypadoille. Tiedossa siis on, että jokisuun ja Raasakan säännöstelypadon välinen vanha uoma soveltuisi hyvin kalatieksi, joka samalla toimisi poikastuotantoalueena. Raasakan erillishakemuksessa sen sijaan ohitusuoman tilaa entisestään heikennettäisiin, sillä siitä otettaisiin vesi tekniseen kalatiehen 1.6.-31.8. välisenä aikana siitä kesäajan vanhan uoman ohijuoksutuskiintiöstä, joka ylittää Pajarinkosken rakennusvirtaaman 1.5 kuutiota sekunnissa. Toukokuussa ja syys- ja lokakuussa kalatien kautta menevä virtaama otettaisiin voimalaitoksen virtaamasta. Vanhojen uomien palauttaminen poikastuotannon alueiksi edellyttää paitsi riittävää myös ympärivuotista virtaamaa.

Merkittävin epäkohta Raasakan hakemuksessa on toiminnallisuusvelvoitteen puuttuminen. Raasakka on alimmainen voimalaitos eikä siitä saa muodostua tulppaa, vaan kalojen nousu on mahdollistettava kaikkien viiden voimalaitoksen yläpuolelle. Se edellyttää suurta nousijamäärää Raasakan kalateille (90 %), jotta voimalaitosten yläpuolelle pääsee noin 70 prosenttia nousijoista. Sen onnistumiseksi pitää määrittää myös riittävä virtaama. Hakemuksessa voimalaitospadon kalatiehen on esitetty enintään 2 kuution ja säännöstelypadon kalatielle enintään kuution virtaama sekunnissa. Se ilmentää tasoa, joka on voimayhtiölle taloudellisesti siedettävä, mutta kalateiden toimivuudelle ehdoton minimi.

Kalatiestrategiassa pidetään tärkeänä ottaa huomioon kalojen kulku ja lisääntyminen myös säännöstelykäytäntöjen kehittämisessä. Strategiassa viitataan tarpeeseen selvittää ja muuttaa vesilainsäädäntöä siten, että tulee määritellyksi minimivirtaama tai tietty virtaama, joka tarkoittaa ekologista virtaamaa. Se määritellään virtaamaksi, joka tarvitaan vesiekosysteemin toiminnan ja hyvän ekologisen tilan varmistamiseksi. EU edellyttää jäsenmaita selvittämään tarpeita ekologisen virtaaman määrittelemiseksi. Hakemuksessa ei ole asiantuntija-arviota virtaaman riittävyydestä, kun ei ole toiminallisuusvaatimustakaan. Kullekin vuorokauden- ja vuodenajalle pitää olla käytettävissä ekologisesti tarkoituksenmukainen vesimäärä, Raasakassa esimerkiksi päiväsaikaan kalatiellekin voimalaitosvirtaamaa vastaavasti iso. Tavoitteitaan ja tarkoitustaan vastaamaton hakemus ei täytä vesienhoitolain ja sen mukaisen vesienhoitosuunnitelman vaatimuksia.

Vanhan uoman hyödyllisyyttä kunnostettuna ja asianmukaisesti vesitettynä on selvitetty. Jos uoma kunnostettaisiin taas kauneusaltaista luonnonmukaiseksi ja siihen johdettaisiin riittävä virtaama (20 m3/s), siinä voitaisiin LUKE:n arvion mukaan tuottaa jopa 20 000 lohismolttia, joka olisi lähes neljäsosa Iijoen smolttituotannosta, kun vähennetään alasvaelluksen tappiot. Mahdollisuus tulisi alajuoksun padotulla osuudella hyödyntää täysimääräisesti (liite 1).

Jos Raasakan vanhaan uomaan ja/tai Raasakan voimalaitoksen ohittavaan luonnonmukaiseen ohitusuomaan johdettaisiin merkittävä virtaama (20 m3/s), se mahdollistaisi kaikkien merellisten kalojen riittävän (90%) nousun ensimmäisestä padosta ylöspäin ja olisi ratkaisu myös smolttien nykyiseen alasvaellusongelmaan. Suuri osa smolteista kuolee selkeän ja nopean alasvaellusreitin puuttuessa. Nyt ratkaisua alasvaelluksen ongelmaan haetaan erilaisilla kalatien yläsuulle johtavilla aitaratkaisuilla, joiden tehosta on maailmalta saatu hyvin vaihtelevia ja pääasiassa huonoja kokemuksia. Suurempi virtaama luonnonmukaiseen uomaan kalatien yläsuulla (esimerkiksi 10 prosenttia kokonaisvirtaamasta) mahdollistaisi jo sellaisenaan, ilman teknisiä johdeaitoja, smolttien selvästi paremman ja turvallisen ohjautuvuuden kalatiehen ohi voimalaitoksen. Kymmenen prosentin virtaama ohjaisi paremmin myös ylöspäin nousevien kalojen vaellusta. Nykyisin kun voimalaitos on vuorokausisäännöstelystä johtuen kiinni yöaikaan, tutkimusten mukaan myös nousevien kalojen vaellus pysähtyy, hidastuu tai kalat jopa kääntyvät takaisin alavirtaan, kun riittävää houkutusvirtaamaa ylöspäin ei ole.

Hakemuksen puutteet ovat kaiken kaikkiaan siinä määrin suuria, että sen pohjalta ei kalateiden rakentamisesta Raasakkaan tule päättää, vaan vasta osana kalatalousvelvoitteiden muutosta koskevaa hakemusta. Vesilain 11 luvun 13 §:n mukaan lupaviranomainen voi käsitellä hakemukset yhdessä, jos ne liittyvät läheisesti toisiinsa ja jos sitä on pidettävä tarkoituksenmukaisena eikä yhteinen käsittely kohtuuttomasti viivytä asian käsittelyä tai aiheuta muuta haittaa. Kalatalousviranomaisen hakemus on vapaaehtoista hakemusta painokkaampi yhteiskunnallisesta tarpeesta lähtevä esitys sisältäen kalatiet kaikkiin voimalaitoksiin, vanhojen ohitusuomien hyödyntämisen, istutukset, alasvaelluksen turvaamisen ja seurannan. Yhteinen käsittely ei viivytä kohtuuttomasti asian ratkaisemista, koska se johtaa kokonaisvaltaisempaan vuosikymmeniä vallinneen epäkelvon asiaintilan korjaamiseen.

Iijoen voimalaitosrakentaminen on aiheuttanut niin merkittäviä ympäristömuutoksia, että vastuu velvoitteen toteuttamisesta kuuluu yleisen ympäristöoikeudellisen aiheuttamisperiaatteen valossa toiminnanharjoittajille, todetaan velvoitemuutosta koskevassa hakemuksessa. VL 2 luvun 2 §:n mukaan vesi- tai maa-aluetta koskevat tässä laissa säädetyt oikeudet ja velvollisuudet kuuluvat alueen omistajalle, jollei jäljempänä tai erikseen toisin säädetä. Voimalaitoksia koskeva vesilupa ja säännöstelyoikeus on PVO-Vesivoiman omistuksessa ja sille kuuluvat myös kalatalousvelvoitteet

Lupahakemus Raasakan kalateistä on kuitenkin yhteishanke Metsähallituksen kanssa. Vastauksena uusiin velvoitteisiin vähentää vaellusesteistä koituneita haittoja esitetään toteuttamistapaa rahoituksineen, jossa haitanaiheuttaja eli PVO-Vesivoima ei yksin toteuta eikä tule vastaamaan kalateistä Raasakan ohella muihinkaan voimalaitoksiin. Kokonaisratkaisuun päästään vain samantyyppisen taakanjaon avulla. Se tarkoittaa kalateiden rakentamisen etenemiseen suurta epävarmuutta. Nousuyhteys pitäisi ja on tarkoitus kalatalousvelvoitteiden muutosta koskevan hakemuksen mukaan kuitenkin toteuttaa lyhyessä ja tiedossa olevassa ajassa kaikkien voimalaitosten ohi. Nousuyhteyden lisäksi on tärkeää varmistaa vaelluspoikasten ja kudulta merelle palaavien kalojen alasvaellus. Sen sijaan vapaaehtoisuuteen perustuvassa ja vastuuta eri tahoille levittävässä toimintatavassa on jatkotoimet epävarmoja niin aikataulultaan kuin tuloksellisuudeltaan.

Yhteenveto

Kalatalousviranomainen on katsonut tarpeelliseksi hakea vesilain (3 luku 22 §) mahdollistamaa muutosta Iijoen alaosan voimalaitosten kalatalousvelvoitteisiin, koska ne ovat nykyisellään kalataloudellisesti epätarkoituksenmukaisia. Osaratkaisu muutoksiin on kalateiden rakentaminen, kuten Raasakan voimalaitoksen ja säännöstelypadon aiheuttaman vaellusesteen poistamiseksi. Raasakan kalateistä päättäminen vapaaehtoisuuteen perustuvana erillishankkeena ja kuitenkin samanaikaisesti kokonaisvaltaisen kalatalousvelvoitteen muutoshakemuksen kanssa ei ole yleisen edun mukaista eikä sillä enää täytetä aiheuttajalle vesilaissa asetettuja ja rajattuja vastuita. Jos vesitaloushankkeesta aiheutuu kalakannoille tai kalastukselle vahinkoa, hankkeesta vastaava on velvoitettava ryhtymään toimenpiteisiin vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi (kalatalousvelvoite) taikka määrättävä maksamaan tällaisten toimenpiteiden kohtuullisia kustannuksia vastaava maksu kalatalousviranomaiselle (kalatalousmaksu) (VL 3 luku 14 §).

Nyt haettavana olevan kalatien suunnitelma tulee hylätä ja aloittaa uuden suunnittelu edellä mainituista lähtökohdista ja tavoitteista. Vaatimus 10 prosentin virtaamasta (kokonaisvirtaamasta) ei mielestämme ole mitenkään kohtuuton, kun otetaan huomioon, että 90 prosenttia siitä jää edelleen voimatalouskäyttöön, ja kalojen nousu ajoittuu alkukesään, ajankohtaan jolloin muutenkin joudutaan ohijuoksuttamaan vettä ja sähkön hinta on alhaisimmillaan.

Valmistelulupa

Valmistelulupaa ei tule myöntää, koska ei ole perusteltua syytä ryhtyä valmisteleviin toimenpiteisiin ennen päätöksen lainvoimaisuutta. Valmisteluun liittyvät toimenpiteet olisivat ennenaikaisia ja mahdollisesti haittaa aiheuttavia tai ainakin turhia ja olojen palauttaminen ennalleen valmistelutoimien jäljiltä vaikeaa tai mahdotonta siinä tapauksessa, että lupapäätös kumotaan tai luvan ehtoja muutetaan.

 

Esko Saari                                                 Merja Ylönen
puheenjohtaja                                            sihteeri

 

[ei liitteitä tässä]

Liite 1: Panu Orell & al: Kollaja-hankkeen vaikutukset Iijoen vaelluskalakantojen elvyttämiseen. Lohen elinkierto, populaatiomallinnus ja ympäristövirtaama . Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 25/2016 . Luonnonvarakeskus, Helsinki 2016 .