Muistutus Pohjois-Pohjanmaan 3. vaihemaakuntakaavan ehdotuksesta
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
27.4.2018
Pohjois-Pohjanmaan maakuntahallitus
kirjaamo(at)pohjois-pohjanmaa.fi
Viite: Kuulutus 28.3.2018
Asia: Muistutus Pohjois-Pohjanmaan 3. vaihemaakuntakaavan ehdotuksesta
Pohjois-Pohjanmaan 3. vaihemaakuntakaavan teemoja ovat pohjavesi- ja kiviainesalueet, mineraalipotentiaali- ja kaivosalueet ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan siirtyneiden Vaalan ja Himangan maankäyttö. Lisäksi kaavassa esitetään päivityksiä muun muassa tuulivoimavarauksiin.
Ennen 3. vaihemaakuntakaavan nähtäville tuloa on käyty vuoden 2017 lopulla lausuntokierros (MRA 13 §), johon myös luonnonsuojelupiiri on osallistunut. Kaavoittaja on palautteessaan esittänyt muutokset, joita se on lausuntojen pohjalta tehnyt. Luonnonsuojelupiirin lausunto ei johtanut kaavan tarkistuksiin. Muistutuksessaan yhdistys keskittyy joihinkin tuulivoimaa koskeviin linjauksiin ja varauksiin, joiden se katsoo olevan virheellisiä ja ristiriidassa varovaisuusperiaatteen kanssa.
Tuulivoima on tärkeä uusiutuvan energian lähde. Kaavan tavoitteena on edistää sen hyödyntämistä, kunhan laaja-alaisen tuulivoimarakentamisen ympäristöllinen ja sosiaalinen kestävyys varmistetaan. Maakuntakaavassa osoitetaan vähintään 10 voimalan kokonaisuudet. Sen lisäksi on mahdollista rakentaa paikallisia alle kymmenen yksikön voimalaryhmiä. Varauksia 3. vaihemaakuntakaavassa on yhteensä 72, joista 5 sijoittuu merialueelle. Varauksista uusia on 21. Voimaloiden koon kasvu mahdollistaa tuulivoiman rakentamisen käytännössä kaikkialle, kunhan se on sovitettavissa muuhun maankäyttöön.
Vaihemaakuntakaavaehdotukseen tehtiin lausuntojen pohjalta seuraavat tuulivoimaa koskevat muutokset: Utajärven Hepoharjun tuulivoimapuistovaraus on poistettu ja Pyhäjoen Yppärin Puskakorvenkallion ja Siikajoen Revonlahden tuulivoimapuistovarausten rajauksia on muutettu. Revonlahden (tv-1 379) alueen pohjoisosa rajataan siten, että sen ja 1. vaihemaakuntakaavassa osoitetun Isonevan (tv-1 317) väliin jää tuulivoimaloista vapaata aluetta. Puskakorvenkallion ja Paltusmäen tuulivoimala-alueiden väliin jätetään noin 2.2 kilometriä leveä ”lentokäytävä”. Selvitysalue-merkinnällä olleet Piipsanneva (Haapavesi), Puutionsaari-Hautakangas (Haapavesi-Oulainen), Hankilanneva (Haapavesi) sekä Kuusamon Maaningan alue on osoitettu nähtävillä olevassa ehdotuksessa tuulivoimarakentamiseen soveltuvina alueina (tv-1 merkintä).
Merituulivoimavaraus Hoikka-Hiue-Luodeletto (tv-2 203) on poistettu linnustoon kohdistuneiden vaikutusten vuoksi. Alue on erittäin tärkeä lintujen pesimä-, lepäily- ja muuttoalue. Hailuodosta pohjoiseen suuntautuva vesilintu- ja petolintumuutto kulkee pääosin alueen kautta.
Kaavoittaja on lisäksi selvitystensä nojalla karsinut lintujen päämuuttoreitillä sijainneen 1. vaihekaavassa vahvistetun tuulivoimala-alueen, Kalajoen Palokangas (tv-1 342). Syynä tosin oli yhteisvaikutusten lieventäminen kyläasutukseen eivätkä vaikutukset linnustoon. Samalle alueelle Kalajoelle sijoittuvat edelleen alle 10 voimalan Kokkokangas, Torvenkylä ja Juurakko sekä Pyhäjoelle Paltusmäen ohella Parhalahti itäinen ja 1. vaihemaakuntakaavasta vahvistamatta jäänyt Vartinoja Siikajoella.
Pohjanlahden rannikolla kulkee kansainvälisestikin merkittävä lintujen päämuuttoreitti, jolle on vaihemaakuntakaavassa määritelty rajaus (kaavaselostuksen kuva 11 sivulla 39). Rajaukselle sijoittuvien suunniteltujen tai olemassa olevien 5-9 tuulivoimalan alueiden lisäksi uusina varauksina esitetään edelleen ne 1. vaihekaavasta vahvistamatta jääneet seudulliset tuulivoimala-alueet, jotka on osayleiskaavoituksen avulla myös toteutettu: Iin Olhava-Myllykangas (tv-1 310), Pyhäjoen Mäkikangas (tv-1 334) ja Kalajoen Jokela-Tohkoja (tv-1 337). Muita uusia varauksia ovat Olhavan-Myllykankaan laajennus Palokangas ja Pyhäjoen Puskakorvenkallio (tv-1 365), joka yhdessä Paltusmäen ja Karhunnevankankaan (tv-1 335) kanssa muodostaa ison kokonaisuuden.
Uudet merituulivoimavaraukset keskitetään Hailuodon eteläpuolelle. Niitä ovat Seljänsuunmatala itäinen tv-2 204 ja läntinen tv-2 207) ja Ulkonahkiainen (tv-2 206). Lisäksi merituulivoimaa varten on varaukset Pitkämatala-Suurhiekka tv-2 202 ja Maanahkiainen tv-2 205.
Kaavan yleisen suunnittelumääräyksen tarkoituksena on ohjata erityisesti Perämeren rannikkoalueella tuulivoimarakentamisen kohdentumista maakuntakaavassa osoitetuille tuulivoimaloiden alueille asutukseen, maisemaan ja linnustoon kohdistuvien yhteisvaikutusten hallitsemiseksi.
Yleisen suunnittelumääräyksen mukaan ”Perämeren rannikkoalueella tuulivoimarakentaminen tulee sijoittaa ensisijaisesti maakuntakaavassa osoitetuille tuulivoimaloiden alueille. Tapauskohtaisesti voidaan harkita tuulivoimaloiden sijoittamista myös muille alueille, mikäli se ei merkittävästi lisää tuulivoimarakentamisesta aiheutuvia haitallisia yhteisvaikutuksia asutukseen, maisemaan, linnustoon tai muuhun ympäristöön.
Tuulivoimalat tulee lähtökohtaisesti sijoittaa linnuston kannalta tärkeiden alueiden ulkopuolelle. Tapauskohtaisesti voidaan harkita tuulivoimarakentamista myös näille alueille, mikäli tuulivoimarakentaminen ei heikennä alueiden linnustoarvoja.
Tuulivoimarakentamista suunniteltaessa on otettava huomioon eri hankkeiden yhteisvaikutukset erityisesti asutukseen, maisemaan ja linnustoon sekä pyrittävä ehkäisemään haitallisia vaikutuksia.”
Vaihemaakuntakaava ei toteuta yleisiä suunnittelumääräyksiään ohjatessaan mittavan määrän tuulivoimarakentamista rannikon päämuuttoreitille ja linnuston ns. pullonkaula-alueille. Siihen on kiinnittänyt huomiota myös Metsähallitus, joka toteaa lausunnossaan 3. vaihemaakuntakaavaehdotuksesta, ”että tuulivoimarakentamista koskevat yleiset suunnittelumääräykset poikkeavat ympäristöministeriön tuulivoiman rakentamista koskevasta suunnitteluohjeesta, sillä kymmenien, ellei jopa satojen voimaloiden rakentamisen mahdollistavat kaavamerkinnät eivät ole tulkittavissa tapauskohtaiseksi rakentamiseksi, vaan ne ovat ristiriidassa ohjeen kanssa.”
Myös ympäristöhallinnon kannanotot ovat kriittisiä. Ympäristöministeriö lausuu, että ”3. vaihemaakuntakaavan esitys sisältää eräitä uusia tuulivoima-alueita tai 1. vaihemaakuntakaavassa esitettyjen alueiden muutoksia ja laajennuksia, jotka sijoittuvat Perämeren rannikon ja merialueen tärkeälle lintujen muuttoreitille. Tarkentuneiden tuulivoiman suunnitteluohjeiden mukaan tuulivoima-alueita ei lähtökohtaisesti tule rakentaa tärkeille lintujen muuttoreiteille eikä muuton keskittymäalueille. Maakuntakaavassa tulee varmistaa, etteivät törmäysriskit kasva merkittävästi eikä muodostu sellaisia lintujen muuttoesteitä, että ne vaikuttaisivat perinteisten levähdysalueiden käyttöön ja Natura 2000 -alueiden lintupopulaatioihin.” Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on katsonut ”Siikajoen Revonlahden tv-aluerajauksessa tapahtuneen muutoksen sekä Pyhäjoen Puskakorvenkallion tv-aluevarauksen sijoittumisen ja aluevarauksen laajentamisen kriittisiksi muutoksiksi nykytilaan nähden ja esittää kaavaratkaisun muuttamista niiltä osin.”
Maakuntaliiton mukaan Perämeren rannikko on tuulivoiman tuotannolle niin merkittävä alue, että Pohjanlahden rannikon päämuuttoreitin määrittely tuulivoimarakentamiselle lähtökohtaisesti soveltumattomaksi on vaikeasti perusteltavissa. Vastaus osoittaa, että tuulivoiman kehittäminen on ensisijaista, vaikka olisi kestämätöntä.
Ensimmäistä maakuntavaihekaavaa koskevassa vahvistuspäätöksessään ympäristöministeriö totesi, että osoitettaessa tuulivoima-alueita maakuntakaavassa linnuston muuton pullonkaula-alueille ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen ja luonnonarvojen vaalimiseen linnuston osalta, joten mainitut varaukset tuli maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n vastaisina jättää vahvistamatta. Kaavoittaja perustelee ratkaisuaan esittää jälleen uusina vahvistamatta jääneet tuulivoimaloiden kokonaisuudet osayleiskaavojen lainvoimaisuudella sekä Iin-Simon ja Kalajoen-Pyhäjoen alueella vuosina 2014-2017 tehtyjen toteutuneiden tuulivoimapuistojen linnustoseurannan tuloksilla.
Vaatimukset
Varovaisuusperiaatetta noudattaen rannikon tärkeälle muuttoreitille ei tule sijoittaa tuulivoimaloita. Ensimmäisessä vaihemaakuntakaavassa esitettyjä, mutta vahvistamatta jääneitä voimala-alueita ei tule hyväksyä siitä huolimatta, että ne on rakennettu. Mikään lisäselvitys ja väite populaatiotason vaikutusten epätodennäköisyydestä ei riitä perusteluksi sinetöidä lainvastaisesti rakennettuja voimala-alueita. Uudet varaukset tuulivoiman rakentamiseksi rannikon muuttolinnustolle merkittävälle alueelle tulee karsia.
Merialueelle rakentaminen ei ole vielä ajankohtaista. Ulkonahkiaisen ja Seljänsuunmatalien kautta muuttaa merkittäviä määriä arktisia vesilintuja (alli, pilkkasiipi, mustalintu), kuikkalintuja ja merimetsoja. Alueelta tehdyt selvitykset ovat vasta alustavia selvitysten laatijoidenkin mielestä, joten ne eivät ole riittäviä varsinaisten varausten tekemiseksi, vaikka maakuntakaavan taso onkin yleisluonteisempi kuin hankkeen edistämiseksi tarvittavat hankekohtaiset selvitykset ja osayleiskaavat. Maakuntakaavoituksessa erityinen velvollisuus koskee yhteisvaikutuksia, jotka muuttoreitin kyseessä ollen ovat ylimaakunnallisia. Toistaiseksi merialueelle tulee merkitä korkeintaan se-varauksia. Kattavan tietoaineiston pohjalta voidaan vasta tehdä päätös merituulivoiman sijoittumisesta, jotta se olisi mahdollisimman haitatonta.
Lintujen valtakunnallisen muuttoreitin takia KHO on hylännyt (9.2.2016, taltio 368) kaikki Kymenlaakson rannikkolinjalle maakuntakaavaan osoitetut tuulivoimala-alueet (9 kpl). Kyseisessä maakuntakaavassa oli osoitettu rannikkoalueelle itä-länsisuuntaisesti peräkkäin yhdeksän tuulivoimaloiden aluetta, joille kaavaselostuksen mukaan oli arvioitu voitavan sijoittaa 5 – 26 voimalaa. Kymenlaakson rannikkoalue on Suomen tärkein arktisten suurikokoisten lintulajien ja suurikokoisten petolintujen muuttoreittien keskittymäalue.
Päätöstä perusteltiin puutteellisilla selvityksillä, josta johtuen riskiarvion tekeminen oli mahdotonta. ”Maakuntakaavaa hyväksyttäessä ja vahvistettaessa oli voitava varmistua siitä, että lintujen päämuuttoreiteille tai välittömästi niiden läheisyyteen osoitettavien tuulivoimaloiden toteuttamisesta ei aiheudu sellaisia yhteisvaikutuksia, jotka estäisivät kaavassa Kymenlaakson rannikkoalueelle tarkoitetun tuulivoimaratkaisun toteuttamisen. Tuulivoimarakentamisen yhteisvaikutuksia koskevien selvitysten ja vaikutusten arviointien puuttuessa ei ollut mahdollista arvioida sitä, olivatko valituksen kohteena olevat tuulivoimaloiden alueiden aluevaraukset asianmukaisesti sovitettavissa yhteen luonnonarvojen vaalimiseen liittyvien alueidenkäyttötavoitteiden ja kaavan sisältövaatimusten kanssa. Kun maakuntakaavan tarkoittaman tuulivoimaratkaisun yhteisvaikutukset eivät voineet tulla yksittäisen tuulivoima-alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa riittävästi arvioiduksi, maakuntakaava ei ollut perustunut maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaisiin riittäviin selvityksiin ja vaikutusten arviointiin.”
Perämeren rannikolle sijoittuvissa hankkeissa on joka kerta esitetty selvityksiin viitaten, että suunnitteilla oleva tuulivoimala-alue ei muodosta lintujen muuttoväylälle sellaista estettä, jota linnut eivät kykenisi kiertämään. Jonkin verran päätelmää on tarkistettu ja sen pohjalta esitetään kaksi lentokäytävää isojen kokonaisuuksien halki. Yhteisvaikutuksia on selvitetty seurannoin jälkikäteen, esimerkiksi Kalajoen-Pyhäjoen rannikkoalueella, mutta tuloksia on vasta muutamasta muuttokaudesta ja tilanteesta, jossa voimalakokonaisuuksien rakentaminen on vasta meneillään. Havaintojen mukaan linnut ensisijaisesti pyrkivät kiertämään voimalat, kunhan havaitsevat ne ajoissa. Muuttosuuntaan nähden poikittainkin on rakennettu tuulivoimala-alueita ja myös lähelle tärkeitä peltoalueen levähdysalueita. Niissä tapauksissa linnut lentävät tuulivoimapuiston läpi jatkaessaan muuttoa niiden luontaisiin muuttosuuntiin.
Seurannan perusteella ei voida vielä päätellä rakentamista haitattomaksi. Kalajoen tapaukset osoittavat, että varovaisuusperiaatteen vastaisesti on joka tapauksessa toimittu ja virheitä tehty. Uusitut ja uudet varaukset merkitsevät ison rakennusmassan pystyttämisen vierekkäin ja peräkkäin. Pullonkaula-alueiden, kuten ruokailupeltojen, käytön vaikeutuminen on rasite muuttajille, josta ei vielä ole arvioita. Muutoinkin populaatiotason vaikutuksista on liian vähän tietoa. Törmäysriskiäkin on laskettu yleensä suppealta alueelta, vaikka laskenta pitäisi tehdä koko rannikon muuttoreitiltä. Kun tarkastellaan vain yhden maakunnan aluetta, törmäysriski jää pieneksi. Huomioon on otettava lisäksi, että rannikko on erityinen pesimäalue monelle lajille, muun muassa merikotkalle, joka on altis laji törmäämään tuulivoimalan siipiin.
Etenkin kun on kyse uhanalaisesta ja/tai taantuvasta lajista, ei päämuuttoreitille tule suunnitella sellaista tuulivoimarakentamista, joka mahdollisesti kokonaisuutena heikentää populaation suojelun tasoa. Perämeren rannikkoa pitkin kulkee monen uhanalaisen lajin erityisen tärkeä muuttoreitti, esimerkiksi taigametsähanhen. Laji on uhanalaistunut viime vuosina ja on uusimman, vuoden 2015 arvion mukaan vaarantunut. Äärimmäisen uhanalainen kiljuhanhi muuttaa myös kyseisellä rannikkoalueella. Kiljuhanhi on laji, jonka yksilöitä ei ole varaa menettää yhtäkään. Vuoden aikana populaatioon kohdistuu suuri määrä pieniä tekijöitä, joiden kumulatiivinen vaikutus voi olla merkittävä. Esimerkiksi 20 tuulivoimaloiden suuraluetta, joiden keskimääräinen kuolleisuuslisä on 0.5 prosenttia, tarkoittaa yhteensä 10 prosenttia lisäkuolleisuutta. Suosituksia ja ohjeita tehdään, jotta pystyttäisiin hallitsemaan populaatiotason vaikutuksia.
Maakuntaliiton tilaamassa selvityksessä ’Tuulivoimarakentamisen vaikutukset muuttolinnustoon Pohjois-Pohjanmaalla’ vuodelta 2016 todetaan myös, ”että metsähanhen, piekanan ja merikotkan koko Suomen puoleisen muuttoreitin varrelle sijoittuvilla tuulivoima- alueilla on mahdollinen törmäyskuolleisuutta lisäävä vaikutus. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti voidaan merikotkasta, piekanasta ja metsähanhesta todeta, että vaikka näyttäisikin siltä, että haitalliset vaikutukset jäävät merkittävää alhaisemmaksi, on pitkäaikaisten maastoseurantahavaintojen puutteessa otettava huomioon mahdolliset, joskin epätodennäköiset, kohtalaiset tai merkittävät haittavaikutukset. Tämän vuoksi suosituksena maakuntakaavan tuulivoimarakentamiselle voidaan todeta, että toistaiseksi on syytä pidättäytyä lisäsuunnittelusta metsähanhen, piekanan ja merikotkan päämuuttoreittien kriittisille kohdille sekä Oulun seudun kerääntymisalueelle. Näiden lajien muutto- ja levähdysalueiden huomioiminen maakuntakaavan jatkosuunnittelussa hyödyttää myös muita maakunnan muuttolintuja, koska huomioitavat alueet sijoittuvat Pohjois-Pohjanmaan rannikon päämuuttoreitille ja tärkeimmälle kerääntymisalueelle. Suositus jättäisi tuulivoimasta vapaan muuttoreitin Kalajoki – Pyhäjoki -väliselle rannikko-osuudelle.”
Kun varauksia tuulivoiman rakentamiseksi on runsain mitoin, oikeaa lähtökohtaa jättää muuttoreitti ja linnuston pullonkaula-alueet ilman tuulivoimaloita ei ole tarvetta tehdä tyhjäksi.
Olhavan Palokangas sijoittuu myös haitallisesti keskelle suojeltavan suokehityssarjan soita. Tuulivoimaloiden rakentaminen teineen ei ole mahdollista aiheuttamatta soille vesitaloudenhäiriöitä. Suokehityssarja on ainutlaatuinen. Varaus on poistettava suunnittelumääräyksen, maankäyttö- ja rakennuslain sekä luonnonsuojelulain vastaisena.
Maaninka tv-1 367 oli kaavaluonnoksessa selvitysalueena ja ehdotuksessa varauksena. Selvitykset osoittavat muun muassa, että hankkeen vaikutukset maisemaan ovat suuria, eritoten Riisitunturin kansallispuistoon. Haitallisia maisemavaikutuksia lisäisi vielä sähkönsiirtolinja Kitkajärven yli. Metsähallitus on todennut lausunnossaan muun muassa, että linnuston lisäselvitysraporttia koskevien tietojen perusteella Maaningan tuulivoima-aluetta koskevan tv 1 -kaavamerkinnän toteuttamiskelpoisuudesta ei ole varmuutta petolinnustoselvitysten puutteiden takia. Luonto- ja maisemavaikutusten tulisi painaa hankkeen toteuttamiskelpoisuutta harkittaessa enemmän kuin intressi maanjalostukseen ja myös uusiutuvan energian tuottamiseen. Maaningan tuulipuistohanke tulee merkitä edelleen korkeintaan selvitysalue-varauksena (se-merkintä).
Mineraalivarantoaluerajaukset (ekv ja ekv-1) ovat laajoja käsittäen suuren osan maakunnan pinta-alasta. Kaavoittajan mukaan merkintä on informatiivinen eikä aluevaraus. Vaikka vain erittäin harvat malminetsintäkohteet kehittyvät kaivoksiksi, ei ole hyväksyttävää, että mikä tahansa alue saa olla kaivokseen tähtäävän mielenkiinnon kohteena.
Mineraalipotentiaalista vyöhykettä osoittava merkintä ekv-1 on Pohjois-Kuusamon merkittävillä luonto-, matkailu- ja maisema-alueilla, Riisitunturin kansallispuiston, Sukerijärven, Valtavaaran ja Kuusingin luonnonsuojelualueiden, pienempien luontokohteiden sekä Kitkajärven ja Oulangan kansallispuiston ympäristössä. Merkintä tulee poistaa ja varata sen sijaan koko Pohjois-Kuusamo alueeksi, jolle ei sovellu minkäänlainen kaivostoiminta alueen luonto-, vesistö-, maisema-arvojen ja matkailu- ja luontaiselinkeinojen takia. Mikään louhos-, kaivos- ja rikastustoiminta ei sovellu edellä mainituille kansallispuistojen, luonnonsuojelualueiden ja Kitkan-Koutajoen vesistön alueille tai ympäristöön. Kitkajärvi ympäröivine vaara- ja tunturimaisemineen (Kitkan Naatikka-Kouervaara, Riisitunturin kansallispuisto, Pyhävaara-Ruka-Valtavaara-Konttainen kokonaisuus) tulee nimetä valtakunnallisesti merkittäväksi maisemaksi.
Niinikään kaivostoiminta ei sovellu Etelä-Kuusamon vanhojen metsien ympäristöön ja Iivaaran luonnonsuojelualueelle. Iivaaran ja Näränkävaaran sekä Hossa-Julma-Ölkky -kansallispuiston ympäristöt tulisi merkitä matkailullisesti ja luontoarvoiltaan merkittäviksi louhinta- ja kaivoskieltoalueiksi.
Esko Saari Merja Ylönen
puheenjohtaja sihteeri