Otimme kantaa EKOenergia-ympäristömerkin vesivoimakriteerien päivitykseen
Jos ekomerkkiä vanhalle vesivoimalle ylipäänsä räätälöidään, sen tulee kannustaa aitoihin uudistuksiin. Vasta vesieliöiden vapaa liikkuminen ekologisessa virtaamassa toteuttaa vesipuitedirektiivin perimmäistä tarkoitusta.
Vähemmästä ekomerkkiä ei ole perusteltua myöntää. Siinäkin tapauksessa voimayhtiö vain noudattaa uusinta lainsäädäntöä ja sen ja tutkimustulosten perusteella päivitettyjä lupaehtoja. Siitä ekoenergian ympäristömerkki olisi selkeä signaali. Muussa tapauksessa se on harhaanjohtavaa viherpesua ja jarrutuskeino uudistusvaatimuksille.
Esimerkiksi Iijoen voimakkaasti muutetulla osalla potentiaalisen hyvän tilan saavuttaminen edellyttää vaellusesteiden poistamista. Siihen ei kelpaa ratkaisuksi mikään lähinnä lohen nousulle suunniteltu tekninen kalatie. Vaellusesteiden poistaminen koskee vesieliöstöä ylipäänsä, ei vain erityisesti arvotettuja ja ihmisen hyödyntämiä kalalajeja. Sitä paitsi ns älykalatie voi toimia ison osan ajasta vähällä tai olemattomalla virtaamalla. Jos sellainen hyväksytään, toimitaan vastoin vesipuitedirektiivin tarkoitusta eikä kehitystä paremmasta ekologisesta tilasta tapahdu.
Kaikki vanhat velvoitteet ovat alimitoitettuja. Niiden uudistaminen on vireillä. Voimayhtiöt vastustavat lupien avaamista ja markkinoivat vapaaehtoisia menetelmiä kalatalousvelvoitteiden päivityksille. Vapaaehtoisuudessa haitankärsijöiden ja vesiluonnon puolustajien vaikutusmahdollisuudet ovat kuitenkin heikot.
Tavoitteena on oltava sellaiset muutokset, joiden seurauksena vesieliöiden luontainen lisääntyminen ja luonnollinen elinkierto tulevat mahdollisiksi ilman tuki-istutuksia. Ekoenergia-ympäristömerkin kriteerit eivät voi olla vähäisempään kannustavia.