Lausunto Kemin biotuotetehtaan YVA-ohjelmasta

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa@sll.fi

14.6.2019

Lapin ELY-keskus
kirjaamo.lappi@ely-keskus.fi

Viite: LAPELY/982/2019

Asia: Lausunto Metsä Fibre Oy Kemin biotuotetehtaan YVA-ohjelmasta

Vaihtoehdot

Hankkeessa selvitetään kapasiteetiltaan noin 1 500 000 sellutonnin biotuotetehtaan rakentamista nykyisen Kemissä, Karihaaran kaupunginosan Paju- ja Sahansaaressa sijaitsevan Metsä Fibren tehtaan paikalle. Vaihtoehtoja on kaksi.

Vaihtoehdossa 1 (VE1) rakennettaisiin uusi tehdas, jota kutsutaan biotuotetehtaaksi. Tuotteet olisivat biomateriaaleja, bioenergiaa, biokemikaaleja sekä lannoitteita. Tosiasiassa uuden tehtaan tuotteita ovat sulfaattisellu sekä bioenergia ja jonkin verran mäntyöljy ja tärpätti. Biotuotetehdaskonseptiin sisältyy mahdollisuus kehittää uusia biotuotteita. Esimerkiksi ligniinin erotukseen mustalipeästä on varauma. Ligniiniperäisiä tuotteita ovat muun muassa hiilikuidut, hartsit, liimat ja erilaiset kemikaalit. Ligniiniä voidaan myös polttaa bioenergiaksi. Biokaasu, biokuidut ja kuoripelletit ovat niinikään esimerkkejä potentiaalisista biotuotteista.

Vaihtoehto 0 (VE0) tarkoittaa nykyisen Kemin tehtaan toiminnan jatkumista eli noin 600 000 sellutonnin tuottamista vuosittain. Periaatepäätös uudesta tehtaasta on kuitenkin jo tehty ennen vaikutusten arvioinnin aloittamista esiselvitysten tulosten pohjalta.

Arvioitavat vaikutukset

Ohjelman mukaan arvioitavana on tehdas sijaintipaikallaan ja sen toiminnan edellyttämä liikenne tehtaan lähialueella. Merkittävimmiksi ympäristövaikutuksiksi on tunnistettu alustavan arvion mukaan vesi- ja ilmapäästöt, melu ja raaka-aineen ja tuotteiden kuljetukset. Muita keskeisiä ympäristönäkökohtia ovat muun muassa mahdolliset onnettomuus- ja häiriötilanteet.

Pitäytyminen tehdasalueella ja sen välittömässä läheisyydessä ei kuitenkaan riitä vastaamaan kysymyksiin tehdashankkeen olennaisimmista ympäristövaikutuksista. Ohjelman kappaleessa 8.1 esitellään YVA-lain mukaisia sisältövaatimuksia vaikutusten arvioinnille. Lain mukaisessa menettelyssä edellytetään arvioimaan vaikutuksia myös ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen, luonnonvarojen hyödyntämiseen sekä eri tekijöiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin. YVA-lain asetuksessa säädetään, että arviointiselostuksessa on muun ohella esitettävä selvitys hankkeen ja sen vaihtoehtojen suhteesta maankäyttösuunnitelmiin sekä hankkeen kannalta olennaisiin luonnonvarojen käyttöä ja ympäristönsuojelua koskeviin suunnitelmiin ja ohjelmiin. Tässä tapauksessa keskeisiin arvioitaviin asioihin kuuluu ilman muuta puuraaka-aineen hankinnan vaikutukset metsäluonnonvaraan, varsinkin siihen, millaisia ovat vaikutukset metsien hiilensidontaan ja monimuotoisuuteen ja niitä koskeviin suunnitelmiin ja velvoitteisiin.

Tarve on jossain määrin tunnistettukin, mutta ei tunnustettu. Arviointiselostuksessa kerrotaan tarkasteltavan biotuotetehtaan hankealueella ja sen ulkopuolella sijaitsevien toimintojen ympäristövaikutuksia. Alueen ulkopuolella olevia toimintoja ovat muun muassa tehtaan rakentamisen ja käytön aikainen liikenne ja raaka-aineen hankinta. Ohjelmasta ei kuitenkaan löydy esitystä raaka-aineen hankinnan vaikutusten arvioinnista. Kappaleessa 8.2.11 viitataan vain tehdasalueeseen ja sen välittömään läheisyyteen. Kappaleessa 8.2.4 ilmoitetaan puolestaan arvioitavan tehdasalueen ja raaka-aineen kuljetuksesta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä. Sellainen rajaus ei riitä ilmastovaikutustenkaan selvittämiseksi.

Esiselvitysvaiheessa on arvioitu muun muassa puun saatavuutta riittävästi ja kestävästi koko uuden tehtaan elinkaaren ajan. Sen puuraaka-aineen tarve on noin 6.3 miljoonaa kiintokuutiota havukuitupuuta ja sahahaketta ja 1.3 miljoonaa kiintokuutiota koivukuitupuuta. Nykyinen sellutehdas (myös VE0) käyttää vuosittain raaka-aineenaan noin 3.1 miljoonaa kiintokuutiota, joten puun käytön lisäys olisi VE1:ssä noin 4.5 miljoonaa kiintokuutiota.

Esiselvityksessä arvio puun riittävästä saatavuudesta on tehty vain yleisellä tasolla ja kohdentamattomana, vaikka ohjelman mukaan puun hankinta on pohjoisen Suomen varassa. Arviossa käytetään valtakunnallisia valtion metsien 12. inventoinnin tietoja ja viitataan Luonnonvarakeskuksen esittämiin lukuihin lähivuosien puuntuotannollisesti suurimmasta kestävästä hakkuumahdollisuudesta, joksi mainitaan 84 miljoonaa kuutiometriä runkopuuta vuodessa. Kestävän hakkuumahdollisuuden ja puuntuotannollisen hakkuumahdollisuuden välillä ei kuitenkaan ole yhtäläisyysmerkkejä. Puuntuotannollista näkökulmaa korostamalla on aiheutettu metsälajiston uhanalaistuminen. Lisäksi arvioiden mukaan kaavailtu hakkuiden kasvattaminen entisestään pienentää metsien hiilinielua. Kestävästä hakkuutasosta ei vallitsekaan mitään yksimielisyyttä, mikä LULUCF-asetuksen kanssa tarkoittaa hankkeen raaka-aineresurssiin epävarmuutta. Sitä lisäävät vielä muut vireillä olevat vastaavat hankkeet, joiden raaka-aineen hankinta-alue on yhteneväinen Kemin tehtaan kanssa.

Tehtaan raaka-aineen kulutuksen vaikutuksia pitää arvioida sillä todennäköisellä alueella, josta tehtaan puu on peräisin. Arviossa on otettava huomioon LULUCF-asetuksen merkitys. Suomen metsien hiilinielun vertailutaso on Luonnonvarakeskuksen tarkennettujen laskelmien mukaan -31 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia (CO2-ekv) vuodessa ilman puutuotteita. Jos hiilinielu on raportointijaksona pienempi kuin vertailutaso, pienentynyt hiilinielu lisää maankäyttösektorin laskennallisia päästöjä, jolloin ne pitää kompensoida joko lisäämällä päästövähennystoimia taakanjakosektorilla tai ostamalla nieluyksiköitä muista jäsenmaista kauden lopussa. Siten hankkeessa kuuluu myös arvioida hiilinieluihin liittyviä metsänhoidollisia ja -käytöllisiä muuttujia ja niiden vaikutuksia tehtaan toiminnalle, josta pääosa perustuu puun jalostamiseen lyhytkestoisiin tuotteisiin.

Arvioitaviin seikkoihin kuuluu myös hankkeen vaikutukset hankinta-alueen luonnon monimuotoisuuteen. Tavoite tai oikeammin velvoite on luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen. Ohjelmassa todetaan (kpl 8.2.8), että ”Jos hakkuut lisääntyisivät puuntuotannollisesti kestävälle tasolle, myös luonnonhoitoon ja suojeluun on panostettava metsien monimuotoisuuden säilyttämiseksi”. Lausetta enempää ei aihetta sivuta, vaikka ns. puuntuotannollisesti kestävä taso lähes saavutetaan jo Kemin biotuotetehdashankkeen lisähakkuilla. Vuonna 2017 hakkuut olivat yhteensä 72 miljoonaa kiintokuutiota ja vuonna 2018 kuvan 8.2 mukaan vielä enemmän. Metsäekologien mielestä hakkuiden lisäämiseen ei ole enää lainkaan varaa, oikeastaan niitä pitäisi reilusti vähentää.

Yhteisvaikutusten arvioinnin tarkastelualue aiotaan niinikään kappaleen 8.2.15 mukaan rajata tehtaan lähialueelle. Kun hankinta-alueena on Pohjois-Suomi, on vastattava kysymykseen, mikä on sen alueen sekä puuntuotannollinen että ekologisesti kestävä hakkuutaso. Sitä edellyttää myös kaikkien saman raaka-aineresurssin varaan suunniteltujen biotuotetehdas- eli sellutehdashankkeiden yhteisvaikutusten arviointi. Jos kaikki esillä olleet hankkeet toteutuvat, Pohjois-Suomen lisähakkuut nousevat ainakin 10 miljoonaa kuutiota. Lisäksi on otettava huomioon, että Kuopion vastaava hanke toimii alueella, jossa puunkäyttö on jo kestävyyden rajoilla, joten sekin toteutuessaan tullee kilpailemaan samoista raaka-ainevaroista.

Puuraaka-aineen saatavuuden esiselvitystä ei ohjelmassa tarkemmin esitellä, joten käytettyjä oletuksia ja rajauksia ei voi tietää. Kappaleesta 8.2.8 on kuitenkin pääteltävissä, että laskelmissa nojataan tutkijoiden mukaan virheelliseen näkemykseen hakkuiden kasvua kiihdyttävästä vaikutuksesta. Lisäksi syntyy käsitys vahva käsitys, että monimuotoisuuden suojelu on ulkoistettu muiden vastuulle. Juuri biotuotetehtaan kaltaiset hankkeet ovat keskeisessä asemassa pyrittäessä luonnon köyhtymisen pysäyttämiseen. Jos ja kun syntyy kompensaation tarvetta, se on suoraan tehdashankkeen vaikutus ja kuluerä. Kompensoinnin mahdollisuudesta on myös oltava tietoinen ennen kuin sellaista aiheuttaa. Odotukset metsien virkistyskäytön parantamiseksi vielä lisäävät painetta rajata metsien puuntuotannollista käyttöä sekä rajoittamalla hakkuita että muuttamalla metsänkäsittelytapoja.

Vaihtoehtojen vertailua hiilinieluihin, monimuotoisuuteen ja metsien monikäyttöön kohdistuvien vaikutusten arviointi monipuolistaa ja tasapainottaa. Toivottava lisävaihtoehto olisi suurten volyymien ja raaka-aineen käytön tehostamisen sijaan uusien innovatiivisten biotuotteiden kehittäminen vähemmästä puuraaka-aineesta.

Esko Saari
puheenjohtaja

Merja Ylönen
sihteeri