Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Pohjanmaan piiri

Pohjois-Pohjanmaa
Navigaatio päälle/pois

Lausunto asiakirjasta Kansallinen me­ri­met­so­stra­te­gia ja toi­men­pi­de­suun­ni­tel­ma

Merimetso ei ole Suomessa vieraslaji, vaan luontaisella esiintymisalueellaan pesivä rauhoitettu lintulaji. Sen yhdyskuntia on opittava sietämään, sillä hävittämisen poikkeusluvan on oltava poikkeus. Hyvänä apuna tasapainottelussa ovat merikotkat, jotka ovat huomanneet merimetson poikasten ravintoarvon.

Perämerellä on pari merimetsokoloniaa. Joitain pesintöjen tuhotöitä on paljastunut, mutta pääosin lajin kanssa elellään rauhallista rinnakkaiseloa. Kuva: Merja Ylönen

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

2.12.2019

Ympäristöministeriö

Asia: Lausunto asiakirjasta Kansallinen merimetsostrategia ja toimenpidesuunnitelma

Kiitämme suhteellisen maltillisesta merimetsostrategiasta ja toimenpidesuunnitelmasta. Kiitämme myös mahdollisuudesta esittää lausuntona parannusehdotuksia asiakirjaan.

Tilannekuva ja tavoitteet ovat selkeästi ja riittävästi esitetty. Toimenpiteistä valtaosa keskittyy merimetsoihin kohdistuvien poikkeuslupien hakemiseen ja käsittelyyn. Koettua merimetso-ongelmaa ei kuitenkaan voida pidempiaikaisesti ratkaista poikkeusluvilla. Kuten termistäkin voi päätellä, tulee poikkeuslupia käyttää vain poikkeustilanteissa.

Ongelmasta tulee määrätietoisesti siirtyä kohti tavoitetilaa, rauhanomaista rinnakkaiseloa merimetsojen kanssa. Toimenpidesuunnitelmasta löytyy kuitenkin vain vähän keinoja, joilla edistettäisiin merimetsojen sietämistä ja positiivista suhtautumista merimetsoyhdyskuntiin.

Kalastukseen kohdistuvien merimetsovahinkojen ennaltaehkäisyä pyyntitapoja kehittämällä ja pyyntialueita vaihtamalla ei tuoda riittävän laajasti ja tärkeänä toimenpiteenä esille. Myöskään muiden mahdollisten merimetsojen aiheuttamien haittojen ratkaisemiseksi ei esitetä ensisijaisesti muita kuin poikkeuslupatoimenpiteitä. Suurin osa poikkeusluvista on myönnetty kalavesille aiheutuvan haitan perusteella.

Merimetso on kuitenkin yksi monista luontoon kuuluvista kaloja syövistä eläimistä. Luonnossa evoluution periaatteena on, että saaliit ja saalistajat sopeutuvat ajan myötä toisiinsa. Siihen ei tarvita ihmistä puuttumaan poikkeuslupineen. Merimetsojen kaloihin kohdistuvaa saalistusta ei tulisikaan käyttää poikkeuslupaperusteena. Luonnossa saalistaja ei aja saalistaan sukupuuttoon, vaan saalistajat hyödyntävät kulloinkin helpoimmin saatavilla olevaa ravintoa ja vastaavasti saalislajit sopeutuvat välttämään saalistajiaan.

Merimetsoa kuten muitakaan petoeläimiä ei voida pidempiaikaisesti ohjata pois niille luontaisilta saalistusalueilta muutoin kuin jatkuvalla häirinnällä ja/tai hävittämisellä, jota ei voida enää pitää poikkeustilanteen ratkaisuna. Kalojen lisääntymisen turvaamiseksi tulee ensisijaisesti kiinnittää huomiota ihmisen toiminnan aiheuttamiin muutoksiin elinympäristöissä ja keskittää voimavarat merimetsojen sijaan kalojen lisääntymiselinympäristöjen kunnostamiseen.

Lopuksi kiinnitämme vielä huomiota muutamiin yksityiskohtiin:

Kappale 5.1. toimenpide g) ”Tuetaan poikkeusluvan hakijaa alueellisissa ryhmissä kokoamalla yhteistä tietoa” tulee täydentää lauseella ”mikäli poikkeusluvan tarpeesta on ryhmässä yksimielisyys” tai vaihtoehtoisesti kyseinen kohta tulee poistaa kokonaan. Poikkeusluvat ovat sellaisia poikkeustapauksia varten, että niiden hakemista ei tule erityisesti korostaa eikä tukea.

Erityisiä poikkeuksia ovat sellaiset tilanteet, joiden ratkaisemiseksi katsotaan yksimielisesti poikkeusluvan olevan tarpeen. Tällöin osapuolet tukevat luonnollisesti toisiaan, joten kyseistä toimenpiteen kirjausta ei välttämättä tarvita. Alueellisen yhteistyöryhmän jäsenenä emme tule tukemaan sellaisia poikkeuslupahakemuksia, joiden emme katso olevan aivan välttämättömiä tilanteen ratkaisemiseksi.

Kappale 5.2. Tunnistetaan merimetsojen vaikutukset…

Tässä listatuista asioista puuttuu kokonaan merimetsojen positiiviset vaikutukset muuhun luontoon. Alueellisessa suunnitelmassa tulisikin ehdottomasti tunnistaa myös merimetsojen vaikutukset niiden pesimäluotojen biodiversiteettiin ja koko pesimäaikaisen elinpiirin ekosysteemiin. Samalla voitaisiin arvioida mahdollisen merimetsojen häirinnän vaikutusta muihin lajeihin.

Toimenpidesuunnitelmien ja selvitysten sisältörunkoon tulisi vastaavasti lisätä tärkeiden lintualueiden sijainnit suhteessa merimetsoyhdyskuntiin.

Liitteen 1. taulukko muutetaan ja täydennetään edellä esitetyt näkökohdat huomioiden.

Esko Saari
puheenjohtaja

Esa Aalto
alueellisen yhteistyöryhmän jäsen