Palaute Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelman 2022-2025 työsuunnitelmasta
Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi maakuntaohjelmassa on oltava konkreettisia esityksiä. Turvesuovarausten karsiminen on yksi hyvä keino.
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa@sll.fi
21.12.2020
Pohjois-Pohjanmaan liitto
kirjaamo@pohjois-pohjanmaa.fi
Viite: Kuulutus 28.10.2020
Asia: Palaute Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelman 2022-2025 työsuunnitelmasta
Maakuntaohjelmassa esitetään maakunnan erityispiirteisiin ja mahdollisuuksiin perustuvat alueen kehittämisen tavoitteet. Seuraavan nelivuotisen ohjelman työsuunnitelmassa yleisinä linjauksina mainitaan tarve käsitellä murroksia, kuten vihreää siirtymää ja toisaalta yllättävän häiriön, tällä kertaa koronapandemian aiheuttamia vaikutuksia maakunnassa sekä ennakoida tulevaa. Maakuntaohjelmassa tulee myös ottaa huomioon hallituksen keväällä 2020 antama päätös aluekehittämisen painopisteistä ja toteuttamisesta maakunnassa. Aluekehittämisen ensimmäisenä painopisteenä kaudelle 2020-2023 on ilmastonmuutoksen hillintä ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen.
Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen tai oikeastaan pelastaminen on yhtä tärkeää kuin ilmastonmuutoksen torjunta. Työsuunnitelmassa siitä ei kuitenkaan yleismainintaa enempää esitetä. Taulukossa keskeisistä alueellisista suunnitelmista ja ohjelmista ei myöskään ole mitään luonnon monimuotoisuuteen viittaavaa asiakirjaa. Muun muassa tuore Euroopan unionin luonnon tilaa koskeva raportti paljastaa, että luonnon köyhtyminen jatkuu, vaikka se piti pysäyttää vuoteen 2020 mennessä.
Luonnonsuojelua edistetään paikallisesti. Maakuntaohjelmaa ei pidä enää laatia ilman konkreettisia toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien monimuotoisuuden parantamiseksi. Luonnon (lähiluonnon) merkityksen korostuminen on muun muassa yksi selkeä esimerkki koronaepidemian vaikutuksista. Lausunnossaan maakuntaohjelmasta 2018-2021 luonnonsuojelupiiri huomautti samasta asiasta. Suojelualueet eivät riitä kaikkeen matkailuun ja hyvinvoinnin edistämiseen ja vetovoimaisuuden vahvistamiseen liittyviin tarpeisiin eikä palvelurakenteilla voi kattaa kaikkia virkistykseen käytettäviä alueita. Monimuotoisuuden vaaliminen on myös itsessään olennainen tehtävä maakunnassa. Se on tulevaisuustyötä.
Tarvetta korostaa myös tuulivoiman hyödyntämisen lisäämiseen tähtäävä kehittämishanke, joka työohjelmassa mainitaan. Maakuntakaavan laadintaa tai päivitystä ei kuitenkaan ole vireillä, vaikka voimalaryppäiden sijoittumisen ohjaaminen on hyvin tärkeää. Tuulivoimavarauksia kaavassa ja toteutuneita, vireillä ja suunnitteilla olevia hankkeita on maakunnassa sen verran paljon, että sen lisääminen edelleen voi aiheuttaa kasvavaa vastustusta. Lisätilaa haetaan asumattomilta seuduilta, varsinkin metsätalousalueilta, mutta siitä aiheutuu maaston pirstoutumista ja tarvetta pitkiin sähkönsiirtoihin, mikä yleensä tarkoittaa uusia voimalinjoja. Tuulivoiman tuotanto on siten mitä suurimmassa määrin myös luonnon monimuotoisuuteen vaikuttava maankäyttömuoto.
Maakuntakaavan päivittämistä edellyttäisi turpeenhankintaan osoitettujen lukemattomien varausten karsiminen. Vähintään tu-2 -varaukset tulee poistaa maakuntakaavasta. Energiaturpeen polttaminen on päättymässä eikä uusia kaivantoja enää avata. Turpeen säilyttäminen ja kerryttäminen suossa on merkittävä keino hillitä ilmastonmuutosta, parantaa valuma-alueiden tilaa ja edistää luonnon monimuotoisuutta.
Vaihtoehtoiset energiamuodot on ohjelmassa syytä käsitellä, vaikka erillisiä energiastrategioita onkin laadittu. Vihreä siirtymä sitä edellyttää ja turve-exit sekä toisaalta maakunnan mahdollisuudet, ei vain tuulivoiman lisääminen, vaan esimerkiksi biokaasun tuotannon edistäminen, joka on myös osa maatalouden kehittämistä.
Olennaista aineistoa on myös Oulujoen-Iijoen meren- ja vesienhoitosuunnitelma 2022-2027 toimenpideohjelmineen. Vesienhoitosuunnitelmat ovat velvoittavia. Vesistöissä on saavutettava viimeistään tuona ajanjaksona pysyvästi vähintään hyvä ekologinen tila. Erityiskysymys on vaellusesteiden poistaminen voimakkaasti muutetuista vesistöistä. Virtavesijatkumon esteenä on voimalaitospatojen lisäksi maakunnassa arviolta tuhansia tienylitysten vaellusesteitä, niin yleisillä kuin yksityisteillä, jotka estävät erityisesti taimenen pääsyn lisääntymisalueille.
Palautteessaan vesienhoitosuunnitelmista EU:n komissio esitti Suomelle kaikkien vesivoimalaitosten lupien tarkastelua vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteiden toteutumiseksi, joita ovat erityisesti ekologinen virtaama, kalaväylät, oikeastaan vesieliöväylät ja muut haittoja lieventävät toimenpiteet. Iijoella kalataloudellinen velvoitemuutos on vireillä. Muutoksen tarve koskee yhtä lailla Oulujokeakin. Kalataloudellista ja muuta vesistön ekologista elpymistä tulee tukea myös maakuntaohjelmalla.
Työohjelmassa luvataan vuorovaikutteisuutta ohjelman laadinnassa. Mainituin täydennyksin vuorovaikutuksella on monipuolisemmat lähtökohdat.
Esko Saari, puheenjohtaja
Merja Ylönen, taloudenhoitaja