Valitus ahmaa koskevassa poikkeuslupa-asiassa

POHJOIS-SUOMEN HALLINTO-OIKEUDELLE
pohjois-suomi.hao(at)oikeus.fi

ASIA

Valitus ahmaa koskevassa poikkeuslupa-asiassa

 

VALITUKSENALAINEN PÄÄTÖS

Suomen riistakeskuksen metsästyslain 41 a §:n mukaista ahman poikkeuslupaa koskeva päätös 29.01.2021 Nro 2020-1-000-18631-8.

 

VALITTAJA

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

PROSESSIOSOITE

Suojelupäällikkö Tapani Veistola
Suomen luonnonsuojeluliitto
Itälahdenkatu 22 b A
00210 HELSINKI
tapani.veistola(at)sll.fi

 

VAATIMUKSET

Vaadimme päätöksen kumoamista luonnonsuojelulain ja metsästyslain vastaisena.

 

PERUSTELUT

1 Luonnonsuojelulain vastaisuus

Suomessa aloitettiin erittäin uhanalaisen ahman metsästys 35 vuoden jälkeen vuonna 2017. Silloin maa- ja metsätalousministeriö antoi ahman metsästykseen kiintiöasetuksen ja Suomen riistakeskus kaikki sen mahdollistamat kahdeksan poikkeuslupaa ahmojen ampumiseen. Valitimme yhdestä 27.2.2017 annetusta luvasta, joka koski kahta ahmaa. Lupa oli mielestämme metsästyslain ja luonnonsuojelulain vastainen, koska se annettiin kaikkien muiden ongelmien lisäksi ahman suojelemiseksi perustetulle Natura-alueelle. Prosessi johti KHO:n vuosikirjapäätökseen KHO 2020:31.

Päätöksessään KHO vahvistaa, että Natura-arvioinnin puuttuminen teki poikkeusluvasta lainvastaisen. Päätöksen yhteenveto kuuluu näin:

”Suomen riistakeskus oli metsästyslain nojalla myöntänyt poikkeusluvan kahden ahman tappamiseen kahden Enontekiön kunnassa sijaitsevan Natura 2000 -kohteen alueella. Ahma oli näiden Natura-kohteiden suojeluperusteena oleva laji. Suomen riistakeskus oli katsonut, että Natura-arviointi ei ollut tarpeen, koska pyyntitapahtuman aikana voi aiheutua vain lyhytaikaista ja paikallista häiriötä Natura-kohteisiin kuuluvilla alueilla. Asiassa oli luonnonsuojeluyhdistyksen valituksesta otettava kantaa siihen, edellyttikö poikkeusluvan myöntäminen luonnonsuojelulain mukaista Natura-arviointia.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että Suomen riistakeskus ei ollut asianmukaisesti arvioinut poikkeusluvalla sallitun pyynnin vaikutusta Natura-kohteiden ahmakantaan. Kun otettiin erityisesti huomioon, että ahma oli Natura-kohteiden suojeluperusteena oleva laji ja luontodirektiivin liitteen II ensisijaisesti suojeltava laji, sekä ahmayksilöiden vähälukuisuus, korkein hallinto-oikeus katsoi, että olemassa olevien tietojen perusteella ei ollut voitu sulkea pois sitä, että Suomen riistakeskuksen päätöksellä sallittu kahden ahman tappaminen vaikutti merkittävästi Natura-kohteiden suojelun perusteena oleviin luonnonarvoihin. Poikkeusluvan myöntäminen ilman Natura-arviointia oli ollut vastoin luonnonsuojelulain 65 §:ää.”

Tässä päätöksessä on kyse Suomen Riistakeskuksen antamasta luvasta ahman ampumiseen lähellä Natura-alueita, joiden suojeluperusteena ahma on. Hakemusalueen läheisyyteen sijoittuu Natura 2000-alueet Maaselkä (FI1103813), Hossa (FI200743) ja Etelä-Kuusamon vanhat metsät (FI1101635), joilla ahma on yksi alueiden suojeluperustelajeista.

Asiassa ei ole esitetty asianmukaista Natura-arviointia yhdenkään Natura-alueen osalta. Maaselän ja Etelä-Kuusamon vanhat metsät -alueiden osalta on esitetty selvitys Natura-arvionnin tarveharkinnasta. Hossan osalta ei ole esitetty mitään selvitystä eikä Riistakeskus ole pyytänyt Hossan sijaintialueen Kainuun ELY-keskukselta lausuntoa.

Asiassa esitetty selvitys ei täytä Natura-arvioinnille laissa asetettuja vaatimuksia. Suomen riistakeskuksen päätös on perustunut siksi puutteellisiin ja riittämättömiin selvityksiin ja perusteluihin. Se ei noudata myöskään uhanalaisten eläinten suojelussa edellytettävää varovaisuusperiaatetta.

Päätös on luonnonsuojelulain 64a §:n ja 65 §:n vastainen. Sen vaikutukset kohdistuvat Natura 2000 -verkostoon kuuluville alueille, joiden yhtenä suojeluperusteena on poikkeusluvan kohteena oleva ahma ilman, että olisi asianmukaisesti suljettu pois se, että sallittu ahman ampuminen merkittävästi vaikuttaa suojelun perusteena oleviin luonnonarvoihin.

Ahmaa koskevat säädökset

Ahma on rauhoitettu metsästyslain (615/1993) 37 §:n 3 momentin perusteella. Rauhoituksesta voidaan kuitenkin poiketa Suomen riistakeskuksen luvalla metsästyslain 41 §:n 1 momentin nojalla 41 a §:ssä säädetyin edellytyksin, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä lajin luontaisella levinneisyysalueella 1) luonnonvaraisen eläimistön tai kasviston säilyttämiseksi; 2) viljelmille, karjankasvatukselle, metsätaloudelle, kalataloudelle, porotaloudelle, vesistölle tai muulle omaisuudelle aiheutuvan erityisen merkittävän vahingon ehkäisemiseksi; 3) kansanterveyden, yleisen turvallisuuden tai muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien taloudelliset ja sosiaaliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle; tai 4) näiden lajien tutkimus-, koulutus-, uudelleensijoittamis- ja istuttamistarkoituksessa taikka eläintautien ehkäisemiseksi.

Natura 2000 -verkostoa koskevat säädökset

Luonnonsuojelulain 64 a §:n mukaan Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luonnonarvoja ei saa merkittävästi heikentää.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Saman pykälän 2 momentin mukaan luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on valvottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi tehdään. Viranomaisen on pyydettävä arvioinnista lausunto elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on.

Luonnonsuojelulain 66 §:n mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.

Korkein hallinto-oikeus on linjannut puutteellisen Natura-arvioinnin seurauksia päätöksessä KHO 2018:151:

Yleiskaavaan liittyvää Natura-arviointia ei edellä esitetty huomioon ottaen voitu kaikilta osin pitää asianmukaisena, eivätkä siinä esitetyt johtopäätökset merkittävien haitallisten vaikutusten toteutumatta jäämisestä kaikilta osin perustuneet sellaisiin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettuihin täydellisiin, täsmällisiin ja lopullisiin päätelmiin, joilla voidaan hälventää kaikenlainen tieteellinen epäilys asianomaisella suunnittelualueella suunniteltujen töiden vaikutuksista. Koska yleiskaavaratkaisun mahdollisia heikentäviä vaikutuksia Natura-alueen suojelun perusteena oleviin lintulajeihin ja Natura-alueen linnustollisesti arvokkaaseen aluekokonaisuuteen ei ollut riittävästi poissuljettu, oli esitetyn selvityksen perusteella olemassa vaara, että peltoalueelle osoitetut uudet rakentamisalueet merkittävästi heikentävät suojelun perusteena olevia luonnonarvoja Natura 2000 -alueella. Hallinto-oikeuden ja kaupunginvaltuuston päätökset oli siten luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin vastaisina kumottava peltoalueelle sijoittuvien A2- ja A4-merkintöjen osalta.

EU:n oikeuskäytännöstä

Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisussa C-674/17 on katsottu, ettei poikkeuslupia saa myöntää,

o ellei poikkeusluvan päämäärää ole tuettu selvin ja täsmällisin perusteluin, ja jos viranomainen (Suomen riistakeskus) ei kykene täsmällisten tieteellisten tietojen perusteella osoittamaan, että poikkeusluvilla kyetään saavuttamaan tämä päämäärä

o jos ei ole asianmukaisesti osoitettu jokaisessa tapauksessa, ettei poikkeusluvalla tavoiteltua päämäärää voida saavuttaa muulla tyydyttävällä ratkaisulla

o jos ei ole taattu sitä, ettei poikkeusluvilla haitata ahman kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella

o jos niissä ei tarkasti yksilöidä vahinkoja aiheuttavaa yksilöä ja jos niiden perusteella ei tarkasti valvota pyynnin tosiasiallista kohdistumista tiettyyn todennettuun yksilöön

Korkein hallinto-oikeus on päätöksessä KHO 2020:3 kirjannut Natura-arvioinnin liittyvästä Euroopan unionin oikeuskäytännöstä:

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen perusteella tehdyssä arvioinnissa ei saa olla aukkoja, ja siinä pitää olla täydellisiä, täsmällisiä ja lopullisia toteamuksia ja päätelmiä, joilla voidaan hälventää kaikenlainen perusteltu tieteellinen epäilys asianomaisella suojelualueella suunniteltujen töiden vaikutuksista (ks. muun muassa tuomio 17.4.2018, komissio v. Puola (Białowieżan metsä), C-441/17, 114 kohta, tuomio 11.4.2013, Sweetman ym., C-258/11, 44 kohta ja tuomio 21.7.2016, Orleans ym., C-387/15 ja C388/15, 50 kohta).

Poikkeuslupa ja sen perustelut

Suomen riistakeskus myönsi 29.1.2021 tämän poikkeusluvan metsästyslain 41 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella porotaloudelle aiheutuvan erityisen merkittävän vahingon ehkäisemiseksi. Luvan voimassaoloaika oli 30.-31.1.2021.

Poikkeuslupa myönnettiin vain kaksi päivää ennen kuin maa- ja metsätalousministeriön kiintiöasetuksessa määritelty aika poikkeuslupien myöntämiselle päättyi 31.1.2021. Riistakeskuksen saalistietojen mukaan poikkeusluvan perusteella ammuttiin ahma 30.1.2021.

Poikkeuslupa myönnettiin yhden ahman tappamiseen Taivalkosken kunnan alueelle päätöksessä rajatuille alueille porotaloudelle aiheutuvan erityisen merkittävän vahingon ehkäisemiseksi. Vaikka hakija käsittelyn aikana pienensi hakemuksessa määriteltyä lupa-aluetta, lopullisen lupa-alueen läheisyydessä on edelleen kolme Natura 2000 -verkostoon kuuluvaa aluetta, joiden yhtenä suojeluperusteena on ahma.

Suomen riistakeskus katsoo päätöksessään, että poikkeusluvan nojalla sallittu poikkeaminen ahman rauhoituksesta ei ole sellainen hanke tai suunnitelma, joka todennäköisesti merkittävästi heikentäisi Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen FI1200743 Hossa luontoarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Pääasiallisin perustelu on se, että ahman pyynti tapahtuu lähimmillään noin 30 km:n etäisyydellä edellä mainittua Natura 2000 -aluetta, jolloin kyseessä ei olisi sellainen toiminta alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti olisi alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Sen vuoksi ei ole pidetty tarpeellisena tehdä luonnonsuojelulain 65§:n mukaista vaikutusten arviointia.

Suomen riistakeskus katsoo, että hakemuksessa esitetty ja tällä päätöksellä sallittu toiminta ei luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin sanamuodon mukaisesti todennäköisesti merkittävästi heikennä valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn alueen FI1200743 Hossa, FI1103813 Maaselän ja FI1101635 Etelä-Kuusamon vanhat metsät niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 – verkostoon.

Natura-arvionnin tarveharkinnasta annetut lausunnot

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus ja Metsähallitus ovat antaneet kumpikin kaksi lausuntoa. Molemmat suhtautuivat ensimmäisessä lausunnossaan asiaan hyvin kriittisesti. Toisessa lausunnossaan, sen jälkeen kun hakija oli pienentänyt lupa-aluetta.

Metsähallituksen lausunnossa todetaan:

”Metsähallitus toteaa, että hakemusalueen rajaaminen selvästi pienemmälle ja tarkemmin rajatulle alueelle kuin alkuperäisessä hakemuksessa, vähentää todennäköisesti myös riskiä tässä tarkastelussa mukana oleville Natura-alueille aiheutuvista heikentävistä vaikutuksista. Pyynnin kohdistuessa uudelleen rajatulle lupa-alueelle, voidaan pitää hyvinkin todennäköisenä, että suoria vaikutuksia ei kohdistu Hossan Natura-alueelle pitkän etäisyyden vuoksi. Hakijan kuvaamien perustelujen mukaan myös riski Etelä-Kuusamon ja Maaselän Natura-alueiden ahmapopulaatioihin aiheutuvista suorista vaikutuksista on todennäköisesti vähäisempi, joskaan vaikutuksia ei voi sulkea pois, kuten hakija itsekin Maaselän Natura-alueen osalta toteaa. Metsähallitus katsoo, että riski merkittävästi heikentävien vaikutusten aiheutumisesta tarkastelun kohteena olevien Natura-alueiden suojeluperusteisiin on hakemusalueen uudelleen rajaamisen myötä vähäisempi kuin alkuperäisen hakemusalueen osalta. On kuitenkin huomioitava, että tarkan tutkimustiedon puuttuminen alueen ahmapopulaatioiden koosta ja rakenteesta aiheuttaa edelleen huomattavaa epävarmuutta ahmapopulaatioihin kohdistuvien vaikutusten arviointiin.”

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen lausunnossa todetaan seuraavaa:

”Nyt esitetty pyyntialue on laajuudeltaan alle puolet aiemmin (12/2020) suunnitellusta pyyntialueesta ja etäisyyttä Natura-alueisiin on lisätty. Vaikkakaan ahman esiintymisestä ei ole edelleenkään varsinaista tutkittua tietoa, ahmojen liikkeistä ja elinpiirien rajautumisesta on esitetty lisätietoa. Pyyntialueen supistamisen sekä esitettyjen lisätietojen johdosta ELY-keskus pitää vaikutuksista saatavaa kokonaiskuvaa ja siten arviointia riittävänä.”

Natura-arvioinnin ongelmat

Tyydyttävien ratkaisuvaihtoehtojen puutteellinen tutkiminen

Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion C-674/17 kohdan 51 mukaan toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia poikkeuslupia myönnettäessä osoitettava asiassa merkitykselliseen parhaaseen tieteelliseen ja tekniseen asiantuntemukseen tukeutumalla, ettei tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi kyseessä olevassa yksittäistapauksessa vallitsevissa olosuhteissa ole muuta tyydyttävää ratkaisua, joka mahdollistaisi luontodirektiivissä asetettujen kieltojen noudattamisen.

Natura-arvioinnissa ei saa olla aukkoja ja sen pitää perustua täydellisiin, täsmällisiin ja lopullisiin toteamuksiin ja päätelmiin, joilla voidaan hälventää kaikenlainen perusteltu tieteellinen epäilys suunnitellun toimen vaikutuksista.

Riistakeskus ei edellä mainitun oikeusohjeen mukaisesti osoittanut kyseisen yksittäistapauksen kohdalla, ettei vallitsevissa olosuhteissa olisi ollut tyydyttävää vaihtoehtoa ahman tappamiselle. Riistakeskus perustelee poikkeusluvan vaihtoehtoja, kuten ahman siirtämistä vain yleisellä tasolla. Riistakeskus ei kuitenkaan asiassa ole osoittanut, ettei esimerkiksi ahman siirtäminen olisi ollut mahdollista vallitsevissa olosuhteissa kyseessä olevassa tapauksessa.

Vaikutustenarvioinnin epävarmuus

Tässä tapauksessa juridinen arviointi kohdistuu siihen, onko asiassa tarpeen tehdä Natura-arviointi kaikkien kolmen relevantin Natura-alueen osalta vai onko lähinnä Natura-arvioinnin tarvetta arvioineet hakijan selvitykset kahden Natura-alueen osalta riittäviä varmistamaan, ettei heikentämiskiellon vastaisista seurauksista jää järkevää epäilyä.

EU-tuomioistuimen ratkaisut (mm. C-461/17, Holohan ym., C-441/17, komissio vs. Puola, C-258/11, Sweetman ym.) osoittavat, että lupaviranomaisen on annettava Natura-arvioinnin riittävyyttä arvioitaessa erityistä painoa varovaisuusperiaatteelle. Pelkistäen ratkaisut mahdollistavat luvan myöntämisen vain siinä tapauksessa, jos Natura-alueen suojelutavoitteiden vaarantumisesta hankkeen vaikutuksesta (yhteisvaikutukset mukaan lukien) ei ole perusteltuja tieteellisiä epäilyjä. Arviointivelvollisuuden rajoja on arvioitu korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä (esim. KHO 2020:3, KHO 2018:49, KHO 2018:121 ja KHO 9.3.2018 t. 1069).

Sekä ELY-keskus että Metsähallitus ovat lausunnoissaan korostaneet, että johtopäätökset eivät perustu tutkimustietoon. Katsomme, että asiassa tehdyt selvitykset eivät ole lain tarkoittamalla tavalla asianmukaisia ja riittäviä, eikä Riistakeskuksen olisi siten tullut myöntää hankkeelle lupaa. Vakiintuneen EU-oikeuskäytännön ja KHO:n oikeuskäytännön perusteella on selvää, että päätös ei myöskään noudata varovaisuusperiaatetta.

Ahmojen määrästä ja pentutuotannosta alueella on huomattavaa epävarmuutta, ja asiassa tehty selvitys ja päätös eivät perustu tutkittuun tietoon. Riistakeskus ei ole huomioinut kumuloituvia haittoja ahmakannalle. Riistakeskus ei ole päätöksessään asettanut tiukasti ehdoksi, että metsästys ei kohdistuisi naaraaseen, vaan vaatinut vain pyrkimään varmistamaan asian.

Riistakeskuksen olisi päätöksessä tullut soveltaa vakiintunutta varovaisuusperiaatetta, jonka mukaan lupaa ei tule myöntää, jos ei voida varmistua siitä, että päätös ei aiheuta uhkaa merkittävistä heikentävistä vaikutuksista Natura-alueen luonnonarvoille. Tässä tapauksessa ahman kaatamisen vaikutuksista ei ole yksiselitteistä tieteellistä näyttöä.

Riistakeskuksen päätös on lainvastainen, koska sen perustaksi ei ole vaadittu asianmukaista Natura-arviointia. Se, että hakija on pienentänyt lupa-aluetta, ei ole peruste poiketa arvioinnin asianmukaisuudesta. Koska Natura-arviointi ei ole asianmukainen, päätös on KHO:n päätöksen 2018:151 linjauksen mukaisesti luonnonsuojelulain 66§:n vastainen.

Kyse on myös tätä yksittäistä aluetta ja valitusasiaa laajemmasta kokonaisuudesta: EU:n luontodirektiivin täytäntöönpanosta ja sen tulkinnasta. KHO:n päätöksellä on vahvistettu Natura-arvioinnin tarpeellisuus. Natura-alueen suojeluperusteena olevan erittäin uhanalaisen luontoarvon välittömän heikentämisen (tässä tappaminen) vaikutuksista laadittavan Natura-arvioinnin asianmukaisuuskynnys on asetettava erityisen korkealle.

On ensiarvoisen tärkeää ratkaista, mitä Natura-selvitykseltä juridiselta kannalta edellytetään. Asialla on myös tulevan lupakäytännön kannalta huomattavan suuri merkitys, ettei erittäin uhanalaisen ahman rauhoitus menetä merkitystään.

2 Metsästyslain vastaisuus

Katsomme, että metsästyslain 41 a §:n edellytykset poikkeusluvan myöntämiseksi eivät tässä tapauksessa täyttyneet ja päätös oli siten myös metsästyslain vastainen. Luvassa ei tarkasteltu riittävän tasapuolisesti muita tyydyttäviä ratkaisuja, kuten vahinkotarkastusten tehostusta, reviiripohjaista korvausjärjestelmää, ongelmia aiheuttavien ahmojen siirtoa, naaraan turvaamista sitovalla lupaehdolla ym. Vahinkoja ei ole tarkastettu riittävän yksityiskohtaisesti eikä pyynnin hyötyjä riittävästi osoitettu.

Lisätietoja ahmasta

Luonnonvarakeskuksen kanta-arvion mukaan Suomessa oli vuoden 2020 helmikuussa noin 385-390 ahmaa. Poikkeuslupa-alueen ahma kannan määritykseen liittyy kuitenkin suurta epävarmuutta. Ahma rauhoitettiin koko maassa vuonna 1982 ja yhä voimassa olevan metsästyslain (615/1993) 37 §:n mukaan ahma on aina rauhoitettu. Ahman pienen kannan ja hitaan lisääntymisen takia ahman rauhoituksesta ei siis myönnetty poikkeuksia 35 vuoteen ennen vuotta 2017. Nämä tiedot osoittavat tilanteen poikkeuksellisuuden. Ahman metsästykseen on siten suhtauduttava äärimmäisellä varovaisuudella, koska kyse on erittäin uhanalaisesta ja pitkään täysin rauhoitettuna olleesta lajista. Ahman tappamiseen myönnettävien poikkeuslupien edellytysten oikeudellisessa arvioinnissa on samasta syystä noudatettava varovaisuusperiaatetta ja pidättäydyttävä metsästyksestä kokonaan, ellei ole varmuutta siitä, ettei metsästys vaikuta haitallisesti ahman suojelutilanteeseen tai sen elinympäristöön.

Ahmakanta ei ole kestävällä tasolla. Laji on tuoreessa nisäkkäiden uhanalaisuusarvioinnissa (2019) erittäin uhanalainen.

Ahma myös lisääntyy erittäin hitaasti. Varsinkin lisääntymisikäisten naaraiden tappaminen voi heikentää kantaa. Myönnetyn poikkeusluvan taustalla oli MMM:n asetus, jossa oli asetettu kiintiö kahdeksan (8) ahman tappamiselle. Vaikka kiintiö ei itsessään johda ahmojen tappamiseen, se vaikuttaa keskeisellä tavalla myös yksittäisten poikkeuslupien arviointiin. Tämä käy ilmi vertailemalla valituksen kohteena olevan poikkeusluvan perusteluita ja MMM:n asetusmuistiota keskenään. Poikkeusluvan perusteluihin oli kopioitu osia MMM:n muistiosta sellaisenaan. Siten MMM:n muistio on tosiasiallisesti vaikuttanut kyseessä olevan poikkeusluvan edellytysten arviointiin.

Ahman suojelutaso ei ole suotuisa, poikkeamiselle olisi ollut muu tyydyttävä ratkaisu, eikä vahinkoja porotaloudelle yksilöity ja varmistettu riittävästi.

Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomessa oli vuoden 2020 helmikuussa ahmoja oli 385–390 yksilöä, joista eleli poronhoitoalueella 135–140 ahmaa ja poronhoitoalueen ulkopuolella todennäköisimmin 249 yksilöä. Kuitenkaan poikkeuslupa-alueen kuntien alueilla ei ole suoritettu erillislaskentoja tai luotettavia pistehavaintoja, joiden perusteella ahmojen määrä voitaisiin arvioida riittävällä tarkkuudella. Se on niin vähän, että Suomen valtion EU:lle lähettämän luontodirektiivin vuosien 2013-18 raportin käsitykseen siitä, että lajin suojelutaso olisi maamme alpiinisella vyöhykkeellä eli Tunturi-Lapissa suotuisa, pitää suhtautua erittäin kriittisesti. Lisäksi valtaosa ahmakannan kasvusta on 2000‐luvulla tapahtunut poronhoitoalueen eteläpuolella. Tällä hetkellä ahmalla menee Suomessa paljon paremmin boreaalisella vyöhykkeellä kuin alpiinisella.

 

Suotuisan suojelutason arvioinnissa olennaisinta on, että ahmakanta ei ole kestävällä tasolla vaan laji on vuoden 2019 nisäkkäiden uhanalaisuusarvioinnissa erittäin uhanalainen. Uusimmassa punaisessa kirjassa (2019) lajin uhanalaisuuden kriteeri on D eli pieni populaatiokoko ja uhanalaisuuteen johtaneissa syissä on mainittu vain yksi: pyynti (Lähde: https://punainenkirja.laji.fi/results/MX.47212?checklist=MR.424).

Koska kyse on lisäksi EU:n luontodirektiivin liitteessä II tarkoitetusta ensisijaisesti suojeltavasta lajista, suotuisan suojelutason arvioinnin ja siihen perustuvan poikkeusluvan harkinnan tulee pohjautua varmuuteen siitä, ettei haitallisia vaikutuksia ole. Toisin sanoen, varovaisuusperiaate edellyttää, ettei poikkeuslupia voi antaa, jos olemassa epäilys vaikutusten merkittävyydestä lajin suojelutason suotuisuuden ylläpitämiselle.

YHTEENVETO

Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään vahvistanut, että poikkeuslupa ahman ampumiseen Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella edellyttää asianmukaista Natura-arviontia. Sama sääntö koskee Natura-alueen ulkopuolelle annettua lupaa, jolla voi olla vaikutusta Natura-alueen suojeluperusteeseen.

Euroopan unionin ja korkeimman hallinto-oikeuden käytäntö linjaavat asianmukaiselle Natura-arvioinnille asetettavat kriteerit. Valituksen kohteena olevassa Riistakeskuksen ratkaisussa saadut selvitykset eivät täytä ei täytä asetettuja kriteerejä eikä Hossan alueen osalta ole tehty lainkaan selvitystä. Suomen riistakeskuksen päätös on luonnonsuojelulain vastainen ja vaadimme, että päätös kumotaan.

Tämän lisäksi katsomme, että lupa on myös metsästyslain vastainen. Luvassa ei tarkasteltu riittävästi muita tyydyttäviä ratkaisuja, kuten vahinkotarkastusten tehostusta, reviiripohjaista korvausjärjestelmää, ongelmia aiheuttavien ahmojen siirtoa, naaraan turvaamista sitovalla lupaehdolla ym. Vahinkoja ei ole tarkastettu riittävän yksityiskohtaisesti eikä pyynnin hyötyjä riittävästi osoitettu.

Riistakeskuksen päätös perustuu tosiallisesti maa- ja metsätalousministeriön kiintiöasetuksessa määritellyn poikkeuslupien enimmäismäärän kaavamaiseen soveltamiseen. Riistakeskus tekemästä puutteellisesta päätösharkinnasta, joka ei ota huomioon yksitäistapauksessa vallitsevia olosuhteita seuraa, että alemman asteisen syrjäyttää riistakeskuksen päätöksenteossa Euroopan unionin oikeuden ja kansallisen laintasoisen sääntelyn säädöshierarkian vastaisesti.

SELVITYS VALITUSAJASTA

Valituksenalainen päätös on annettu 29.1.2021. Valitusosoituksen mukainen 30 päivän valitusaika päättyy siten aikaisintaan maanantaina 1.3.2021.

LISÄTIETOJA

• • ympäristöjuristi Matti Kattainen, Suomen luonnonsuojeluliitto, puhelin 044 7785 013, matti.kattainen@sll.fi

• • oikeudellinen neuvonantaja Raija-Leena Ojanen, Suomen WWF, puhelin 050 599 0232, raija-leena.ojanen@wwf.fi

• • suojelupäällikkö Tapani Veistola, Suomen luonnonsuojeluliitto, puhelin 0400 615 530, tapani.veistola@sll.fi

 

PÄIVÄYS

 

Oulussa, 1. maaliskuuta 2021

 

Esko Saari, puheenjohtaja

Merja Ylönen, taloudenhoitaja