Lausunto ehdotuksesta Oulujoen-Iijoen ve­sien­hoi­toa­lu­een ve­sien­hoi­to­suun­ni­tel­mak­si vuosille 2022-2027

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

12.5.2021

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi

Viite: Lausuntopyyntö dnro POPELY/2202/2020

Asia: Lausunto ehdotuksesta Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi vuosille 2022-2027

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry keskittyy palautteessaan voimakkaasti muutetuiksi nimettyihin vesistöihin. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella voimakkaasti muutetuiksi on nimetty 36 vesimuodostumaa: 18 jokea, puroa tai niiden osaa sekä kahdeksan järveä ja kaksi padottua merenlahtea. Vesien- ja merenhoitolain 8 pykälän mukaan näissä vesistöissä vertailuolona on paras saavutettavissa oleva ekologinen tila, johon suhteutettuna voimakkaasti muutetut luokitellaan hyvään, tyydyttävään, välttävään ja huonoon tilaan. Tavoitteena on hyvä potentiaalinen tila, jonka tason määräävät vaikutukset tärkeälle käyttömuodolle, pääosin vesivoiman tuotannolle. Merkittävää haittaa tärkeälle käyttömuodolle ei kuitenkaan edelleenkään määritellä. Sillä on olennainen vaikutus vesienhoitosuunnitelmassa esitettäviin ympäristötavoitteisiin ja niitä toteuttaviin toimenpiteisiin (Ympäristötavoitteet vesienhoidon suunnittelussa, vesienhoitolaki 21 §).

Toistaiseksi on myös vähän oikeuskäytäntöä aiheesta. Järvilohen suojelua koskevassa tapauksessa vuodelta 2013 KHO on todennut, että 5 prosenttia Pamilon voimalaitoksen tuotannosta uhanalaisen lajin elinolosuhteiden parantamiseksi ei ole kohtuuton vaatimus (29.1.2013/357). Pamilon vesivoimalaitoksesta tulee ohijuoksuttaa vettä Hiiskosken padon kautta Ala-Koitajokeen loka-maaliskuussa vähintään 4 m3/s ja huhti-syyskuussa vähintään 6 m3/s aiemman 2 m3/s sijaan. Kuuden vuoden kuluttua aluehallintovirastoon on jätettävä hakemus Ala-Koitajoen vähimmäisjuoksutuksen ja kalatalousvelvoitteen muuttamisesta ja tarkistamisesta. Hakemuksen tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja seurantoihin ja siinä tulee esittää eri juoksutusvaihtoehtojen merkitys Ala-Koitajoen kalannalle, järvilohen poikastuotannolle ja kannan ylläpidolle sekä taloudellisista vaikutuksista energiantuotannolle. Virtaaman osuus tuotannosta on helppo hinnoitella. Sen sijaan vuosikymmeniä sitten tapahtuneen patoamisen aiheuttamat menetykset ja haitat ovat yleensä jäljellä ja asiallisesti korvaamatta ja korjaamatta.

Voimakkaasti muutetuiksi on nimetty pääuomista Kalajoen keski- ja yläosa, Pyhäjoen yläosa, Siikajoen keskiosa, Oulujoen ala-, keski- ja yläosa ja Iijoen alaosa. Näistä vain Oulujoki on määritetty hyvään tilaan, Iijoen ja Kalajoen vesistöjen muutetuiksi nimetyt vesimuodostumat ovat tyydyttävässä tilassa ja Siikajoen ja Pyhäjoen vastaavat osat välttävässä saavutettavissa olevasta ekologisesta tilasta. Tilaluokkaa määrittävät säännöstelyn ja patoamisen ohella osittain myös ravinnekuormitus. Pääuomat ovat nykytilassaan pääosin ehdottomia tai osittaisia vaellusesteitä. Vesipuitedirektiivi asettaa muun muassa velvoitteen ympäristövirtaamasta, jonka tulee mahdollistaa vapaa liikkuvuus vaelluskaloille ja muulle vesieliöstölle. Vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi EU-komissio on palautteessaan Suomelle aiemmista vesienhoitosuunnitelmista esittänyt kaikkien vesivoimalaitosten lupien tarkastelua, jotta vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteet toteutuisivat, erityisesti ekologisen virtaaman, kalateiden ja muiden lieventävien toimenpiteiden osalta.

Kalankulkua edistäviä toimenpiteitä on esitetty 20 vesimuodostumaan (vesienhoitosuunnitelma, osa 1, taulukko 8.24). Toimenpiteitä ovat esimerkiksi luonnonmukaiset ohitusuomat, kalatiet, alasvaellusreitit ja muut rakenteet, vaellusesteiden poistot ja kalankulkuväylän toimivuuden parantaminen sekä purojen elinympäristökunnostukset. Painopiste virtavesikunnostuksissa ja säännöstelyn kehittämisessä on 3. vesienhoitokaudella sivujoissa ja puroissa. Komission palautteen huomioonottamista ei arvioida, vaan hyvään tilaan todetaan päästävän ilman kalankulun järjestämistä pääuoman voimalaitosten ohi, Iijoen alaosaa lukuunottamatta.

Saavutettu etu kahlitsee voimakkaasti ehdotusta vaellusesteiden poistamiseksi. Tiukasti tulkiten merkittävä haitta eritoten vesivoimataloudelle estää käytännössä kaiken paitsi pienen hienosäädön. Iijoen alaosa on ilahduttava poikkeus, mutta muuallakaan ei riitä laituri- ja nuotiopaikkojen rakentaminen, virkistyskalastuksen olosuhteiden kohentaminen kunnostamalla esteettömiä kalastuspaikkoja, istutukset tai edes sivupurojen kunnostaminen paikallisen kalakannan elinolosuhteiden parantamiseksi. Vaikka toimenpideohjelma päättyy vuoteen 2027, toimenpiteitä ei pidä rajata vain lähitulevaisuutta varten eikä tärkeälle käyttömuodolle arvioitu merkittävä haitta saa estää mahdollisuuksien hahmottamista ja suunnittelua. Odotukset vesien tilan parantamiseksi ja menetettyjen vaelluskalakantojen paluusta ovat suuret.

Onnistuminen luontaisen elinkierron palauttamisessa vaatii padotuissa joissa luonnonmukaisten ohitusuomien sekä säännöstelyaltaiden ulkopuolisten poikastuotantoalueiden rakentamista tai kunnostamista ja niihin ympärivuotista ekologista virtaamaa. Varteenotettava toimenpide on niinikään patojen ja voimalaitosten purkaminen. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueellakin on noin 20 pientä teholuokan 0.1-6 MW voimalaitosta, joista esteiden purkamisen voi aloittaa aiheuttamatta merkittävää haittaa vesivoiman tuotannolle, mutta aiheuttaen merkittävän hyödyn vesiluonnolle ja vesistöjen virkistyskäytölle. Esimerkkinä näistä tippavoimaloista voi mainita Pudasjärvellä sijaitsevan Pintamon Pirunkönkään voimalaitoksen. Matkailukäytössä yli 30 metriä pitkä putous olisi hieno elämys. Aluetalouteen kuohuva koski jättäisi voimalaitosta enemmän euroja.

Vesistökohtainen tarkastelu

Kalajoella ”kalankulkua on suunniteltu edistettäväksi valtion omistamilla säännöstelypadoilla Kalajanjoella, Settijoella ja Kuonajoella. Lähes kaikille vesistöalueella sijaitseville pohjapadoille on esitetty kunnostustoimenpiteitä, joissa vesieliöiden elinalueiden parantamisen lisäksi varmistetaan kalojen ja muiden vesieliöiden vapaa liikkuminen.”

Kalan kulun varmistaminen Kalajoen pääuoman voimalaitosten ohi ei kuulu toimenpiteisiin eikä sitä pidetä tarpeellisenakaan tavoitetilan saavuttamiseksi. Muiden HyMo-tilan parantamistoimien katsotaan siihen riittävän.

Kalajoessa on paljon vaellusesteitä ja niiden lisäksi sitä tukkii vielä 4 1.1-6.3 MW:n voimalaitosta. Ehdotuksesta puuttuvat perustelut, miksi kaikkein merkittävimpien vaellusesteiden poistaminen Kalajoella ei ole tarpeellista? Ovi pitää jättää auki tuleville mahdollisuuksille ja todeta kategorisen kiellon sijaan päätavoitteeksi vaellusesteiden poiston merialueelta pääuoman kautta sivuvesistöihin. vedenlaadun hyväksi tehtävä työ tukee myös vesieliöstön monimuotoisuuden paranemista.

”Pyhäjoen ala- ja keskiosalla on neljä kalatietä, joiden toimivuudesta ei ole tietoa. Osassa tiedetään olevan rakenteellisia puutteita. Lisäksi yksi myllypato hidastaa vaellusta. Toimenpiteeksi esitetään neljän kalatien toimivuuden varmistamista ja parantamista. Kohteissa tulee varmistaa myös vaelluskalojen turvallinen alasvaellus. Lisäksi esitetään kalankulun edistämistä Myllykosken myllypadolla. Kalan kulun järjestämistä Pyhäjoen yläosan voimalaitosten ohi ei ole arvioitu tarpeelliseksi toimenpiteeksi tavoitetilan saavuttamiseksi.”

Pyhäjoessa on viisi voimalaitosta, joista 4 on 0.2-0.7 MW:n tippavoimaloita. Tällaisia puretaan jo Suomessakin. On tullut aika selvittää, mikä on näiden hyöty- ja haittasuhde esimerkiksi Pyhäjoen virkistyskäyttöä ja kalataloutta ajatellen. Patojen poistamisen jälkeen käynnistyvä koskien vesiä puhdistava vaikutus saattaisi mahdollistaa myös lohen ja muiden vaelluskalojen lisääntymisen Pyhäjoessa, mikä SAP-ohjelman istutuksien aikaan epäonnistui heikon vedenlaadun takia.

”Siikajoen alaosalle esitetään toimenpiteeksi kalankulun varmistamista Pöyryn voimalaitoksen ja Ruukin pohjapadon ohi. Molemmissa kohteissa on jo kalatie, mutta niiden toimivuudesta ei ole tietoa. Tietoa ei ole myöskään Pöyryn voimalaitoksen ja rakenteiden aiheuttamasta kuolleisuudesta alasvaelluksen yhteydessä. Lisäksi kalankulkua edistäviä toimenpiteitä esitetään Lämsänkosken säännöstelypadolle ja Kirkkokosken voimalaitokselle Siikajoen yläosalla sekä Kortteisen tekojärven luusuaan Lamujoella.”

Pöyryn, Kirkkokosken ja Ruukin voimalaitosten yhteisteho jää selvästi alle 1 megawatin, mutta padot estävät ekologisen virtaaman saavuttamisen ja kalojen vapaan liikkumisen Siikajoessa. Kunnassa onkin jo tehty aloite Pöyryn, Ruukin ja Kirkkokosken tippavoimaloiden purkamiseksi.

”Iijoen alaosan voimalaitoksien yhteyteen esitetään rakennettavaksi kalankulkuväylät, jotka mahdollistavat sukukypsien vaelluskalojen vaelluksen Iijoen vesistön laajoille kutu- ja poikastuotantoalueille sekä vaelluspoikasten vaelluksen mereen. Lisäksi kalankulkua edistäviä toimenpiteitä esitetään Irninjärven luusuaan ja Nauruanjoen alapäähän.”

Vaelluskalojen vaelluksen mahdollistaminen Iijoen alaosan voimalaitoksien ohi on ehdotuksessa mainittu selvästi vaikuttavimmaksi vesirakentamiseen liittyväksi toimenpiteeksi. Iijoen vesistöalueella se mahdollistaa lohen ja meritaimenen lisääntymisen ja poikastuotannon lukuisissa vesistön osissa, joissa on lähes 1000 hehtaaria potentiaalisia poikastuotantoalueita. Iijoen voimakkaasti muutetuksi nimetyn alaosan tila onkin määritetty tyydyttäväksi. Hyvän tilan saavuttamisen edellytys on vaelluskalojen luontaisen lisääntymisen elpyminen ja elinkierto.

Iijoen alaosan vaellusesteiden poistamiseen ja joen ekologisen virtaaman palauttamiseen pyrkivän projektin onnistuminen on erittäin tärkeää, sillä siinä luodaan mallit ja toimintatavat myös muille rakennetuille vesistöille. Luonnoksessa esitetty Iijoen alaosan tilaluokitus sekä erilaiset toimenpiteet lupaavat tukea kalaviranomaisen vireille nostamalle kalatieratkaisulle ja sen myötä vaellusesteiden poistumista, ekologista virtaamaa sekä vaelluskalojen palaamista Iijokeen. Iijoen kohdalla näyttääkin siltä, suunnitelmassa on aika hyvin pystytty ottamaan huomioon EU:n komission Suomen vesienhoidosta antamassa palautteessa mainitut näkökohdat.

Iijoen vesistö on yksi merkittävimmistä raakun eli jokihelmisimpukan elinympäristöistä. Tammikuussa valmistunutta raakun suojelun strategiaa ja toimenpidesuunnitelmaa ei ole vielä otettu vesienhoitosuunnitelmassa ja sen toimenpideohjelmassa huomioon. Niitä pitää täydentää lajin suojeluohjelman kirjauksilla ja myös tuoreimmalla kartoitustiedolla. Jokihelmisimpukka on sateenvarjolaji, jonka suojelu edesauttaa muutoinkin virtavesieliöstön menestymistä. Vaellusesteiden poistaminen on edellytys myös raakun suojelutyölle, sillä lohi ja taimen toimivat raakun väli-isäntinä sen elinkierrossa.

Oulujoen pääuoman vesimuodostumat on luokiteltu jo nykyisellään hyvään tilaan (toimenpideohjelma, osa 2, taulukko 3.16.) Tosin kuvassa 3.1. tila on tyydyttävä suhteessa parhaaseen saavutettavaan. Joen alaosa Perämereltä Muhoksen Monttaan oli edellisellä kaudella tyydyttäväksi luokiteltu. Ilmeisesti luokan nosto perustuu Montan ylisiirtolaitteen pystytykseen, jolle ei kuitenkaan ole asetettu mitään toiminnallista velvoitetta. Toiminnanharjoittajan mukaan ”useita kutupareja” on siirretty yläpuolisiin sivujokiin.

Hyvän tilan määritys perustuu yksipuoliseen voimatalouden etuun. ”Oulujoen pääuoman ekologisen tilan parantaminen säännöstelykäytäntöä kehittämällä ei ole mahdollista vähäistä enempää aiheuttamatta haittaa vesivoiman tuotannolle. Myöskään virtavesien elinympäristöjen palauttaminen padotuille alueille siinä määrin, että sillä olisi vähäistä suurempaa vaikutusta ekologiseen tilaan, ei ole mahdollista aiheuttamatta merkittävää haittaa voimataloudelle.”

Komission muistutuksessa ei kuitenkaan myönnetä erivapauksia millekään joelle. Siitä löytyvät kestävät ohjeet yksipuolisesti voimatalouden runtelemien vesien ekologisen tilan kohentamiseen ja vaelluskalakantojen palauttamiseen. Siksi myös Oulujoen ala-, keski- ja yläosa on luokiteltava korkeintaan tyydyttävään tilaan. Nykytilan ei saa antaa rajata tulevia mahdollisuuksia. Muutos ei kenties ole nopeaa, mutta se on jo alkanut. Tärkeää on voida asettaa tulevaisuustavoitteita vapaasti.

Oulujoella Perämereltä Oulujärvelle on 7 voimalaitosta. Vain jokisuulla Merikosken voimalan yhteydessä on kalatie. Lisäksi Hupisaarten puroja on padon alapuolella kunnostettu ja vesitetty vastikään ympärivuotisesti. Vaelluskalojen, lohen, taimenen, siian ja harjuksen lisääntymistä on puroissa myös havaittu. Merikosken vanhan uoman vesitys on myös nostettu esille mahdollisuutena asteittain parantaa Oulujoen vaelluskalakantaa. (Oulun valtuustoryhmien 7.9.2020 hyväksytty selvitysaloite Oulun Merikosken kuivan uoman ympärivuotisesta vesittämisestä riittävällä ympäristövirtaamalla kaupunkilaisten, matkailijoiden ja kalastajien virkistykseksi sekä ennen kaikkea uhanalaisten vaelluskalojen kutu- ja poikastuotantoalueeksi.) Mahdollisuus kunnostaa Kaupunginoja-Juurusoja vaellusväyläksi suistosta Merikosken yläpuolelle tukee myös aikeita vesittää Merikosken vanha uoma pysyvästi lisääntymisalueeksi.

Ylävirran puolelle Muhoksen Monttaan on asennettu keräilylaite, joka on vielä koekäytössä. Lohelle räätälöity nostolaite ei kuitenkaan vastaa millään tavoin vesipuitedirektiivin ja komission palautteen tarkoittamaa tavoitetta vaellusesteiden poistamisesta, vaan tukee lähinnä voimayhtiön aietta jatkaa kalatalousvelvoitteen hoitamista jatkossakin pääosin kalojen istutusten varassa. Siihen viittaa muun muassa yhtiön taannoinen hakemus muuttaa vapaaehtoismenettelyllä omistamiensa vesivoimalaitosten kalatalousvelvoite istutuksiin pysyvästi perustuvaksi.

Alunperin Fortumin omistamien voimalaitosten kalatalousvelvoitteet on sidottu kalateiden rakentamiseen, jotka ovat kuitenkin jääneet tekemättä. Pyhäkosken päätöksessä vuodelta 1944 on määrätty rakennettavaksi kalatie, mutta vaelluseste jäi pysyväksi perusteenaan Merikosken voimalaitoksen rakentaminen. Nuojuan, Pällin ja Montan voimalaitoksille on 1950-luvulla asetettu kalatalousmaksu siksi, kunnes kalatiet rakennetaan. KHO:n päätöksen 30.6.2020/2856 mukaan hakemuksessa ei ollut kyse vähämerkityksisestä muutoksesta voimalaitosten kalatalousvelvoitteisiin, joten Vaasan hallinto-oikeuden Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ratkaisusta poikennut myönteinen päätös kumoutui. KHO totesi myös, että Oulujoen voimalaitosten kalatalousvelvoitteiden muuttamista tulee aluehallintoviraston päätöksen perustelujen mukaisesti tarkastella kokonaisuutena. Fortumkin on nyttemmin ilmoittanut palkanneensa konsultin kartoittamaan Oulujoen vesistön lohikaloille sopivia poikastuotantoalueita. Uskottavuuden ja tuloksellisuuden takaamiseksi selvitystyöhön on kuitenkin syytä osallistua yhtiöstä riippumattomia asiantuntijoita.

Olennaista on, että pääuoman vesimuodostumien vähintään hyvän tilan saavuttaminen vaatii kalankulun järjestämistä voimalaitosten ohi, joten tilaluokka voi olla toistaiseksi korkeintaan tyydyttävä. Pääuomassakin saattaa olla sopivia elinympäristöjä ainakin kunnostettavaksi, mutta se on joka tapauksessa vaellusyhteys ylävirtaan sivujoille ja -puroihin sekä tuleviin ohitusuomiin ja aikanaan kuiville jääneisiin uomiin, jotka voivat toimia myös korvaavina elinympäristöinä, kunhan niihin ohjataan ekologinen virtaama, sekä myös alasvaellusväylä. Hyvä saavutettavissa oleva tila on ennenaikaisesti asetettu. Perusteeksi riittää jo käynnistyvä selvitys Merikosken kuivan uoman vesityksestä.

Lopuksi

Ympäristöselostuksen tiivistelmässä todetaan, että ”vesistöjen säännöstelykäytäntöjen kehittäminen parantaa vesistöjen ekologista tilaa ja virkistyskäyttöarvoa. Vaellusesteiden poistaminen palauttaa luontaisia lisääntymisalueita sekä lisää luonnon monimuotoisuutta ja vesistöjen kalastuksellista virkistyskäyttöarvoa. Toimenpiteet on mitoitettu niin, että vesienhoidon ympäristötavoitteisiin on mahdollista päästä vuoteen 2027 mennessä.”Arviolla ei ole vielä riittävästi katetta.

Velvoitehoidon painopisteen siirtämistä toimenpiteisiin, jotka edistävät vaelluskalakantojen palauttamista niiden luonntaiseen elinympäristöön, ohjaavat erinäiset kansalliset ja kansainväliset sopimukset ja säädökset sekä strategiat. Hyvän tilan edellytys on vaellusyhteyden ja jokijatkumon palauttaminen kaloille ja muulle virtavesieliöstölle ja vaelluskalojen palaaminen kaikkiin vesistöihin, joissa on aikanaan ollut oma vaelluskalakanta. Joissain vesistöissä, joissa ei ole vaellusesteitä, vedenlaadun kohentamiseksi tarvitaan valuma-aluekunnostuksia. Tällaisia vesistöjä ovat esimerkiksi Kiiminkijoki, Kuivajoki, Olhavajoki ja Liminkaoja.

Suunnittelulla ja toimenpiteillä tulee tähdätä kokonaisvaltaiseen ja aikataulutettuun esteiden poistamiseen ja luontaisen elinkierron aikaansaamiseen. Hyvä ekologinen tila on saavutettu vasta, kun jokijatkumo tukee virtaveden ekosysteemiä.

Esko Saari, puheenjohtaja

Kirsi Eskelinen, sihteeri