Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Pohjanmaan piiri

Pohjois-Pohjanmaa
Navigaatio päälle/pois

Lausunto maakuntaohjelman luonnoksesta sekä maakuntaohjelman ym­pä­ris­tö­se­los­tuk­ses­ta

Maakuntahjelmasta löytyy mittavia, luonnon kannalta usein tuhoisia ja luontokatoa nopeuttavia tavoitteita, kuten akkuklusteriteollisuuden vahvistaminen. Vastapainoksi tulisi tarkastella ja asettaa tavoitteeksi esimerkiksi lajien ja elinympäristöjen merkittävää lisäsuojelua sekä ennallistamista. Vaellusesteiden poistoa virtavesistämme tulee aktiivisesti edistää.

Kuva: Merja Ylönen

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

Pohjois-Pohjanmaan liitto

kirjaamo(at)pohjois-pohjanmaa.fi

11.11.2021

Viite: Lausuntopyyntö

Asia: Lausunto maakuntaohjelman luonnoksesta sekä maakuntaohjelman ympäristöselostuksesta

Energia

Vedyn tuotannossa energianlähde on keskeisin kysymys. Vedyn tuotanto vaatii edullista päästötöntä energiaa, jonka ei tarvitse olla jatkuvasti saatavilla. Ydinvoima voi olla pois pelistä heti hintansa takia ja vesivoima on Suomen oloissa ulkona saatavuutensa takia. Aurinko ja tuuli jäävät jäljelle. Ajatus laajamittaisesta vety-tuulivoimakytköksestä on ongelmallinen sen vuoksi, että tuulivoimaa tarvitaan siihen moninkertaisesti enemmän kuin sitä tällä hetkellä on rakenteilla. Uusien tuulivoimaan soveltuvien alueiden löytäminen on jo nyt haastavaa. Tällä hetkellä on vakiintunut käytäntö, ettei tuulivoimaa rakenneta 2km lähemmäksi ihmisasutusta. Tämä johtaa kasvaviin paineisiin rakentaa tuulivoimaa erämaisille alueille. Erämaiset alueet ovat tärkeitä monille lajeille (mm. suurpedot ja suuret petolinnut) ja niiden menettäminen tuulivoimarakentamiselle on kestämätön tie. Tuulivoiman rakentaminen suojelualueen läheisyyteen rikkoo myös luonnontilaisen, erämaiseman maiseman. Luontomatkailun kannalta laajamittainen tuulivoiman tuotanto erämaisilla alueilla johtaisi merkittävään luonnon vetovoimaisuuden vähenemiseen. Energiantuotannossa tulisi tukea ja kehittää innovaatioita, jossa vety tuotetaan suoraan aurinkoenergialla. Oulun yliopistolla on tekeillä tällainen hanke.

Hanhikiven ydinvoimalan (s. 37) odotetaan valmistuvan 2028. Hankkeeseen liittyy erittäin suuria taloudellisia, teknisiä ja geopoliittisia epävarmuuksia. Ohjelmaan on syytä kirjata, että ydinvoimalan odotetaan valmistuvan aikaisintaan 2028 (jos koskaan), jotta muuta energiantuotantoa ja käyttöä voidaan suunnitella epävarmuus huomioiden.

 

Maailmanperintökohteet

Suluissa on mainittu Oulujoen vesistön voimalaitosarkkitehtuuri. (s.14) Voimalaitosarkkitehtuuri ei varmasti kuulu luonto-otsikon alle. Maailmanperintökohde-ehdotuksena voisi olla yksinkertaisesti Oulujoen vesistö kaikkine historiallisine vaiheineen (tervaveneet, puun uitto, lohi, koskimatkailu, jne.) Vesivoiman osuus aikajanalla on alle 1 % Oulujoen jääkauden jälkeisestä historiasta.

 

Maakunnan vetovoimatekijät

Ohjelmaluonnoksesta puuttuu kokonaan luonto maakunnan vetovoimatekijänä. (s. 26-28) Se on aivan keskeinen syy, miksi mm. monet opiskelijat ja jatko-opiskelijat haluavat ulkomailta Ouluun, etenkin bioalalla. Bioala on kärkialojamme, ja nämä huippuosaajat pitäisi saada pysymään täällä. Se olisi maakunnallemme luonteva profiloitumis- ja kehittymissuunta.

 

Liikenne

Onko realistista, että henkilöautoilu kasvaa noin paljon kuin ohjelmassa ennakoidaan? (s.32 Vt 4.) Liikenteen päästöt pitää ajaa alas reilussa 10 vuodessa. Ei ole uskottava tulevaisuudennäkymä, että sähköautoja olisi silloin enemmän kuin autoja nyt. On resurssihukkaa rakentaa uusia moottoriteitä ja Iin ohitustietä tai vastaavia vanhanaikaisia hankkeita. Ilmastoviisas liikennesuunnittelu tähtää henkilöautoliikenteen vähenemiseen ja joukkoliikenteen osuuden kasvattamiseen eri keinoin. Yleisesti painottuminen kestäviin liikennemuotoihin olisi syytä olla selvempi. (s.31-33)

Lentoliikenne (s.32-33) ei saa kasvaa, vaan sen on pakko vähentyä, jos ilmastotavoitteissa halutaan pysyä. Oulu tulee kytkeä Helsingin lentoasemaan nopealla junayhteydellä, jos lentoliikenteeseen halutaan edelleen tukeutua. Lyhyet lennot ovat ilmastolle kaikkein haitallisimpia suhteessa matkaan.

Biotalous (s.35) ei tulevaisuudessa voi olla turpeen eikä metsien polttoa eikä niistä tehtäviä polttoaineita, nestemäisiä eikä muutakaan. Energiatehokkuus on huomioitava. Sinänsä biomassojen kestävä ja tehokas hyödyntäminen ja sen kehittäminen on tarpeellista. Uusiutuvien polttoaineiden (s.36) kehittäminen sivuvirroista ja jätteistä on keskeisintä.

 

Kärkihankkeet

Haapaveden biojalostamohanke (s.38) on tehotonta biomassojen käyttöä, joka lisää päästöjä ja työllistää vähänlaisesti. SSAB:n HYBRIT-hanke sopii sen tilalle. Hanke vähentää Suomen päästöjä 7 %, on maakunnan merkittävimpiä työllistäjiä ja on potentiaalisesti kansainvälinen huippulaitoksemme investoinnin jälkeen.

Lähiluonnon laatuohjelma kuuluu oikeutetusti kärkihankkeisiin, siksi myös vaikutusten arviointiin täytyy sisältyä luonto yleisesti.

 

Seuranta ja mittarit (s.42 alkaen)

Seurannasta ja mittareista puuttuu kokonaan luonnon monimuotoisuuden seuranta ja mittarit. Sellainen pitää lisätä ohjelmaan. Luomus, Luke ja Metsähallitus tekevät vuosittain monimuotoisuuden seurantaa Pohjois-Pohjanmaalla. Näistä löytyy sopivia mittareita käytettäväksi. Miten luonto voi olla kärkitavoitteissa, jos sen tilaa ei edes aiota seurata?

 

Luonto (s.14 alkaen)

Maakuntamme yhtenä kolmesta keskeisistä ekosysteemeistä on mainittu virtavedet. Tässä olisi syytä olla vesistöt laajemmin, onhan meillä myös merta, järviä ja erilaisia pienvesiä, ja niiden tilan parantaminen on yhtä tärkeää.

Luonnon monimuotoisuuden suojeleminen yleisellä maakunnan tasolla puuttuu lähes kokonaan. Siihen liittyen ei ohjelmassa ole mitään konkreettista. Pitäisi olla esim. EU:n ja Suomen kansallisen biodiversiteettistrategioiden toteuttaminen, suojelualueverkon vahvistaminen (tai ainakin siihen valmistautuminen, jos maakunnan liiton tehtävistä on kyse) jne. Tavoitteena täytyy olla maakunnan luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen ohjelmakauden aikana ja kääntäminen palautumiseksi/rikastumiseksi ohjelmakauden jälkeen. Tällä hetkellä alle 9 prosenttia maapinta-alasta on maakunnassamme suojeltu, mukaan lukien kitumaat. Tavoitteeksi sopii 30% maapinta-alasta, kuten EU-biodiversiteettistrategian tavoite on.

 

Ohjelmasta löytyy mittavia, luonnon kannalta usein tuhoisia ja luontokatoa nopeuttavia tavoitteita, kuten akkuklusteriteollisuuden vahvistaminen. Vastapainoksi tulisi tarkastella ja asettaa tavoitteeksi esimerkiksi lajien ja elinympäristöjen merkittävää lisäsuojelua sekä ennallistamista. Vaellusesteiden poistoa virtavesistämme tulee aktiivisesti edistää.

 

Ympäristöselostusluonnoksessa olisi ollut syytä avata, ketä SOVA-työryhmään on kuulunut.

 

Oulussa 11.11.2021

Esko Saari, puheenjohtaja

Kirsi Eskelinen, sihteeri