Vetoomus Oulujoen kalatalousvelvoitteiden muuttamiseksi
Vetoomus Oulujoessa sijaitsevien Montan, Pyhäkosken, Pällin, Ala-Utoksen, Utasen, Nuojuan ja Jylhämän voimalaitoksia koskevien kalatalousvelvoitteiden muuttamiseksi sekä Oulujärveen laskevissa vesistöissä olevien Leppikosken, Seitenoikean, Ämmän, Aittokosken, Ämmäkosken, Koivukosken, Kallioisen ja Katerman voimalaitosten kalatalousvelvoitteiden muuttamiseksi.
Kalatalousvelvoitteiden muutos
Vesilain 3 luvun 22 §:n mukaan lupaviranomainen voi hakemuksesta muuttaa kalatalousvelvoitteita, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet.
Oulujoen olosuhteissa on tapahtunut merkittävä muutos, kun Merikosken voimalaitokseen on rakennettu kalatie. Kalatie mahdollistaa vaelluskalojen nousun mereltä Montan voimalaitokselle saakka.
Oulujoen ja koko Oulujoen vesistöalueen osalta merkittävä muutos on myös ympäristölainsäädännön muutokset. Euroopan unionin vesipuitedirektiivi velvoittaa vähentämään voimalaitoksista luonnolle aiheutuvia haittoja ja Euroopan komissio on kehottanut Suomea ajantasaistamaan vanhat vesitalousluvat.
Voimalaitosten kalatalousvelvoitteet täytyy muuttaa pelkistä istutuksista kalateiksi ja luonnonmukaisiksi ohitusuomiksi.
Voimassa olevat kalatalousvelvoitteet
Montan voimalaitosta koskeva lupamääräys perustuu Vesistötoimikunnan päätökseen 15.3.1955. Kalatalousvelvoite lupamääräyksessä perustuu Oulujokiyhtiön ja Maatalousministeriön tekemään ns. Montan sopimukseen 22.12.1954, jossa sovittiin kalahaittojen korvaamisesta istutuksilla, kunnes kalatiet mahdollisesti rakennetaan.
Pyhäkosken voimalaitoksen lupamääräykset perustuvat Vesistötoimikunnan lopulliseen päätökseen 29.3.1944. Lupamääräyksissä on velvoite kalatien rakentamiseen. Tätä velvoitetta ei ole koskaan täytetty.
Pällin voimalaitoksen lupamääräykset perustuvat Vesistötoimikunnan päätökseen 12.11.1953. Kalatalousvelvoitteen osalta on määrätty, että vesilaitoksen omistaja ottaa osaa toimiin kalakannan lisäämiseksi, kunnes kalatie mahdollisesti rakennetaan.
Utasen voimalaitoksen osalta lupamääräykset perustuvat Pohjois-Suomen vesioikeuden päätökseen 17.7.1970. Kalatalousvelvoitteen osata lupaehdoissa viitataan edellä mainittuun Montan sopimukseen.
Nuojuan voimalaitoksen lupamääräykset perustuvat Vesistötoimikunnan päätökseen 12.11.1953. Kalatalousveloitteen osalta on määrätty, että vesilaitoksen omistaja ottaa osaa toimiin kalakannan lisäämiseksi, kunnes kalatie mahdollisesti rakennetaan.
Jylhämän voimassaolevat lupamääräykset perustuvat Pohjois-Suomen vesioikeuden päätökseen 18.2.1969. Kalatalousvelvoitteen osalta viitataan Montan sopimukseen.
Hyrynsalmen ja Sotkamon reiteillä olevat kalatalousvelvoitteet perustuvat Pohjois-Suomen vesioikeuden päätökseen 11.6.1984, jota on osin muutettu korkeimmassa hallinto-oikeudessa 19.9.1985 ja Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa 5.7.2011.
Muutokset kalatalousvelvoitteisiin
Kalatalousvelvoitteita täytyy muuttaa siten, että kalatalousvelvoitteet muutetaan pelkistä istutuksista kalateiksi ja luonnonmukaisiksi ohitusuomiksi. Vuonna 1954 laadittu Montan sopimus kalatalousvelvoitteista on tarkoitettu väliaikaiseksi ratkaisuksi, kunnes kalatiet rakennetaan. Merikosken voimalaitokseen valmistuneen kalatien myötä kalat pääsevät Oulujoessa nousemaan Montan voimalaitokselle saakka. Perusteita kalatalousvelvoitteiden hoitamiseksi Montan sopimuksen mukaisella tavalla ei enää ole olemassa ja Oulujoen voimalaitoksiin täytyy rakentaa kalatiet. On huomattava, että Pyhäkosken voimalaitoksen voimassaolevassa vesitalousluvassa on jo velvoite kalatien rakentamiseksi.
Hyrynsalmen ja Sotkamon reittien osalta kalatalousvelvoitteita täytyy tarkastella samaan aikaan kuin Oulujoen pääuoman voimalaitosten kalatalousvelvoitteita. Oulujärveen laskevat vesistöt muodostavat laajan lisääntymisalueen nouseville vaelluskaloille. Lisäksi Sotkamon ja Hyrynsalmen reittien kalatalousvelvoitteiden muuttaminen on perusteltua Oulujärven järvitaimen, siika ja järvilohipopulaatioiden turvaamiseksi kestävällä tavalla.
Säädösympäristö on muuttunut olennaisella tavalla siitä, kun Oulujoen vesistön kalatalousvelvoitteet on asetettu. Ympäristöön liittyvä lainsäädäntö on muuttunut painottamaan luonnonsuojelua ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä. Lisäksi Euroopan unionin vesipuitedirektiivi asettaa selkeät vaatimukset voimakkaasti muutettujen vesien tilan parantamiseksi ja Euroopan komissio on jo tuonut esille sen, että Suomen tulisi tarkastella vanhoja voimalaitoslupia uudelleen. On ilmeisen riidatonta myös viranomaisen taholta, että vesipuitedirektiivi edellyttää kalatalousvelvoitteiden uusimista.
Pelastetaan vaelluskalat ry, Villi Lohi ry, Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry, Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri ry, Oulujokilaakson Luonto ry