Lausunto OX2 Finland Oy:n Hallan merituulivoimapuistohankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta
Merelle rakentaminen voi kaikkinensa olla kustannustehokkainta tuulivoiman hyödyntämistä, kunhan ollaan riittävän etäällä biologisesti monimuotoisesta matalan veden rannikkoalueesta ja tärkeästä lintujen muuttoreitistä.
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
Kauppurienkatu 33
90100 Oulu
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
24.10.2022
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Viite: Lausuntopyyntö 18.8.2022, POPELY/2407/2021
Asia: Lausunto OX2 Finland Oy:n Hallan merituulivoimapuistohankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta (osat A ja B)
Hankkeen kuvaus
Hallan tuulivoimapuistoa suunnitellaan ulkomerelle reilut 20 kilometriä Hailuodosta länteen. Syvyyttä alueella on vähintään 10 metriä ja enimmillään noin 60 metriä. Voimaloita hankkeessa on korkeintaan 160, joilla on päätuulensuunnassa (lounas) etäisyyttä toisiinsa yli 2 kilometriä. Muutoin voimaloiden väli voi olla noin 1.5 kilometriä. Tämänhetkinen teknologinen taso mahdollistaa yksittäiselle voimalalle 15 megawatin nimellistehon, mutta jo hankkeen valmisteluvaiheessa se voi olla esimerkiksi 25 megawattia, jolloin voimalan lakikorkeus voi ulottua lähelle 400 metriä.
Voimaloiden ohella hankealueelle sijoittuvia kiinteitä rakennelmia ovat merisähköasemat, joita on suunnitelmassa kolme. Hankkeessa selvitetään myös tuulisähkön hyödyntämistä vetykaasun tuottamiseen, joko mantereella tai suoraan voimala-alueella, jolloin kaasu kuljetettaisiin putkea pitkin Raahen terästehtaalle.
Sähkö suunnitellaan siirrettävän vesialueella merikaapeleilla ja mantereella ilmajohdoilla maasähköasemalta kantaverkon liityntäpisteeseen. Ohjelman mukaan sähkönsiirron voimajohdon jännitetason täytyy olla 400 kV ja hankkeen toteutuessa kokonaisuudessaan tarvitaan kaksi siirtoyhteyttä kantaverkkoon. Merikaapelireiteille on neljä vaihtoehtoista käytävää, MVE1-MVE4. Merikaapeli MVE1 ja vetyputki VVE1 rantautuvat Raahen tehtaalle samaa käytävää pitkin.
Maalla sähkön siirrolle on useita reittivaihtoehtoja, SVE2-SVE5. Lisäksi Raahen terästehtaalle on suunnitelmissa uusi 400 kV:n voimajohto, jota hyödynnettäisiin myös merituulivoimapuiston sähkönsiirrossa. SVE2 jatkaa sähkönsiirtoa rantautumispaikasta Raahen pohjoispuolelta kantaverkkoon Siikajoen sähköasemalle ja SVE3 Siikajoen suiston eteläpuolelta. Sähkönsiirtolinjoista SVE4 jatkaa MVE4:n merikaapelikäytävän rantautumispaikalta Haukiputaan Martinniemestä Oulun Pikkaralan sähköasemalle, kuten myös linjavaihtoehto SVE5, joka on alkumatkasta yhteinen Siikajoen suiston SVE3-vaihtoehdon kanssa.
Vaikutusten arvioinnista
Lähdeaineistossa merialueen tuulivoimaloiden vaikutusta meriympäristön biologiseen monimuotoisuuteen on ryhmitelty seuraavasti:
1. Riuttavaikutus. Rakenteiden vedenalaiset osat voivat toimia kalliopinnoille kiinnittyvien ja niiden läheisyydessä elävien eliöiden kasvualustoina. Ne voivat vastaavasti houkutella näiden eliöiden saalistajia.
2. Kaloihin kohdistuva suojeluvaikutus. Tuulituotantoalue voi vähentää tai estää kaupallisen kalastuksen. Vaikutus ulottuu myös kalojen saalistajiin (linnut, merinisäkkäät, petokalat). Vaikutus voi lisätä myös pohjaeliöstön monimuotoisuutta.
3. Vaikutus lintuihin. Muuttolinnut ovat alttiimpia törmäyksille kuin paikalliset vesilinnut, jotka helpommin oppivat väistelemään roottoreiden lapoja. Muuttolintujen törmäysriski on kuitenkin todettu vähäiseksi, sillä havaintojen mukaan ne tehokkaasti väistävät voimaloiden torneja.
4. Vaikutukset merinisäkkäisiin. Rakentaminen on äänekästä ja sillä on karkottava vaikutus. Käytönaikaisesta melusta ja sen vaikutuksista on vähän tietoa.
5. Tärinä, äänet, sähkömagneettiset aallot. Ne liittyvät sähkönsiirtoon ja sähköjohtoihin. Niiden vaikutusta pidetään vähäisenä meriympäristön lajeille /1/.
Suomessa on toistaiseksi yksi merelle rakennettu tuulivoiman tuotantoalue. Suomen Hyötytuuli Oy:n pilottikohteena Porin Tahkoluotoon rakentama 11 voimalan kenttä käynnistyi vuonna 2017. Merialueiden tuulivoimasta on kuitenkin muualta runsaasti kokemusta. Ensimmäiset ”offshore” tuulivoimalat rakennettiin 1990-luvun alussa Tanskassa /1/. Suomea lähellä olevat merialueet ovat lukuisten vesilintupopulaatioiden lisääntymis-, levähdys- ja talvehtimisalueita. Kymmenet miljoonat linnut ylittävät Itämeren ja Pohjanmeren muuttomatkoillaan. Tuuliturbiinien rakentaminen voi vaikuttaa lintuihin esimerkiksi seuraavilla tavoilla: 1. törmäykset turbiineihin, 2. rakentamisvaiheeseen liittyvät häiriöt ja elinympäristöjen väliaikaiset menetykset, 3. pitkäaikainen elinympäristöjen menetys tuulivoimaloiden vuoksi ja tähän liittyvä voimaloiden huoltoon liittyvä vesiliikenne, 4. voimalat voivat toimia muuttoreiteillä esteinä, 5. populaatioiden levähdys- ja ruokailualueiden pirstoutuminen. Osa näistä ei koske meidän pohjoisia merialueita, mutta havaintoja muualta voi oloihimme soveltaen käyttää arvioitaessa Hallan tuulivoimahankkeen ympäristövaikutuksia /2/.
Törmäysvaaran arvioidaan olevan erityisen suuri kuuttomina öinä huonon sään vallitessa, kuten sumussa, sateessa ja kovan tuulen vallitessa. Muistuttajalla on omakohtainen kokemus majakkasaarelta noissa oloissa: lintujen törmäyksiä ja majakan valoissa räpiköiviä lintuja. Ahkera kirjallisuuden seuloja varmaankin löytää aiheesta kotimaisiakin julkaisuja /2/.
Rakentamisen aikaisen melun karkottava vaikutus on selviö, mutta lisätietoa kaivataan voimaloista lähtevästä käytönaikaisesta vedenalaisesta melusta. Kappaleessa 11.2.2 mainitaan tornin kautta alas perustukseen johtuva tärähtely, joka voi levitä matalataajuisena äänenä ympäristöön. Vaikutusten arviointi mallinnuksineen vaikuttaa kuitenkin koskevan vain rakentamisen aikaista melua. Merituulivoiman rakentamisen yleistyessä myös vedenalaiseen ympäristöön kohdistuvista pitkäkestoisista vaikutuksista on syytä alkaa kerätä tietoa ja kokemusta.
Sähkönsiirto on merkittävä osa tuulivoimahankkeiden infrastruktuuria ja ympäristövaikutuksia. Ne korostuvat Pohjois-Pohjanmaalla maakunnan vilkkaan tuulivoimarakentamisen takia. Voimansiirrosta on käytännössä jo muodostunutkin pullonkaula hankkeiden etenemiselle. Kyseisessä tapauksessa varteenotettava mahdollisuus hyödyntää tuulisähköä jo paikallisesti onkin erityisen kiintoisa vaihtoehto.
Vetykaasun tuottamista tuulisähkön avulla käsitellään YVA-ohjelmassa kuitenkin hyvin yleisellä tasolla. Toisaalta Raahen tehtaan siirtymistä kokonaan fossiilittomaan teräksentuotantoon suunnitellaan toteutettavaksi jo aivan lähivuosina (noin 2030 mennessä) ja siksi tehtaalla on meneillään myös omia uusiutuvan sähkön saantiin liittyviä muutoksia ja sähkönsiirron selvityksiä. Synergiaetuina Hallan ohjelmassa mainitaan sähkön siirtokustannusten ja -häviöiden minimointi, mutta tarkemman selvittämisen arvoista on nimenomaan kokonaisedullisuus, ei vain (energia)taloudellinen, vaan myös ekologinen. Hallan merituulivoimahanke ei edes ole ainoa laatuaan, vaan merelle rakentaminen on yleistymässä ja vastaavia suunnitelmia on myös Ruotsin puolella Perämerta. Vaikutusten arviointimenettelyä kannattaa käyttää hyväksi ympäristöä säästävän yhteisyön edistämistoimien selvittämiseen. Sähkönsiirrossa siitä on ainakin jo paljon puhetta. Tuulisähkön käyttö paikallisesti valtakunnan verkkoon syöttämisen sijaan on erityisen toivottavaa täällä tuulivoimarakentamisen keskittymäalueella.
Merikaapeleita todetaan rakennettavan ”tarvittava määrä”, mutta epäselväksi jää, voidaanko kaapelit sijoittaa samaan käytävään vai tarvitaanko syystä tai toisesta sähkönsiirrolle useita rantautumispaikkoja ja jatkoyhteyksiä. Sähkönsiirron rakenteet sijoittuvat joka tapauksessa varsinkin linnustollisesti vilkkaaseen maastoon, joten oleellinen ympäristötieto on rannikon muokkauksen kokonaistarve ja törmäysriskin kasvu siirtolinjoilla.
Seurannoista ja haittojen ehkäisemisestä
Suomen Hyötytuuli Oy:n keräämien havaintojen mukaan Tahkoluodon kentän vaikutukset lintuihin ovat jääneet vähäisiksi. Osalla muuttavista lajeista muuttoreitit ovat siirtyneet länteen päin, eli kauemmaksi merelle ja etäämmälle rakennetusta alueesta. Siirtymät ovat kuitenkin olleet vähäisiä. Rannikon muutonseurantapisteeltä ei ole voitu todeta lajien yksilömäärien selvää muutosta. Kaikkien lajien havaittiin muuttavan edelleen myös tuulivoimakentän läpi. Myös pesivien ja levähtävien lintujen ruokailualueiden ja ruokailulentojen reittien on todettu säilyneen samankaltaisina. Seurantajaksolla ei havaittu törmäyksiä turbiinien lapoihin /3/. Samaa siirtymistä ja kiertämistä sekä toisaalta läpilentämistä on havaittu muissakin seurannoissa, joita varsinkin Perämeren rannikolla on toteutettu. Vaikka Hallan tuulivoimala-alue ei sijoitu toteutuessaan linnustollisesti merkittävälle alueelle, eri lintulajeja muun muassa muutonaikana esiintyy kauempanakin rannikosta. Ulkomerelle rakentaminen on uutta, joten myös linnustovaikutusten selvittäminen seurannoin on tarpeen.
Seurantatietoa tarvitaan siksikin, että haittoja osataan ehkäistä. Tahkoluodon lintututka on tuottanut tietoa lintujen käyttäytymisestä tuulivoimaloiden läheisyydessä. Tutkalla voidaan myös pysäyttää yksittäinen voimala törmäysriskin kriteerien täyttyessä. Ehdot laadittiin niin, että roottori pysähtyisi esimerkiksi merikotkan tai selkälokin lentäessä voimalaa kohti törmäyskorkeudella alle 300 metrin etäisyydellä. Hallan merituuliprojektin osalta on syytä harkita lintututkan sijoittamista kentän yhteyteen. Se tuottaisi arvokasta tietoa myös muille ulkomerelle sijoittuville tuulivoimahankkeille. Suomen Hyötytuuli kirjoittaa: ”Vuosien 2018 ja 2019 aikana yksittäisten tuulivoimaloiden pysäytyksiä toteutui noin 2400 kappaletta. Pysäytyksen kesto on tavallisimmin 1‐2 minuuttia. Samalla ajanjaksolla lintututkajärjestelmä tallensi noin satamiljoonaa lentoa. Lennoista noin 0,000018 prosenttia johti pysäytykseen.” Toisin sanoen tutkan käyttäminen myös voimaloiden pysäyttämiseen ja törmäyskuolemien estämiseen ei tuottaisi sähköntuotannolle vähäistä suurempaa haittaa /3/.
Kappaleessa 1.2.2 mainitaan voimaloissa ja merisähköasemilla käytössä olevista kemikaaleista, öljyistä ja voiteluaineista. Niitä on joka voimalassa 20 000 – 25 000 litraa. Tekstissä vakuutetaan, ettei vuotoja pääse luontoon missään olosuhteissa. Onnettomuuksien estämisen menetelmiä ja varmistuksia ei kuitenkaan tarkemmin käsitellä. Sää- ja jääolosuhteiden vaikutuksia tai huomioon ottamista vuotojen ehkäisemiseksi ei kuvata. Selostuksessa on paikallaan vakuuttavammin esitellä, mihin varmuus haittojen ennaltaehkäisemisestä perustuu. Merelle rakentamisesta on kokemuksia, mutta ei niinkään jäätyvään mereen eikä Suomessa vielä ylipäänsä varsinkaan ulkomerelle syvän veden alueelle.
Viime aikaiset (maailman)poliittiset tapahtumat lisäävät myös tarvetta varautua ulkoiseen häirintään. Selostuksessa voisi kuvata keinoja varmistaa laitteistojen turvallisuus ja toimivuus tahallisien vahingoittamisyritysten varalta.
Merelle rakentaminen voi kaikkinensa olla kustannustehokkainta tuulivoiman hyödyntämistä, kunhan ollaan riittävän etäällä biologisesti monimuotoisesta matalan veden rannikkoalueesta ja tärkeästä lintujen muuttoreitistä. Hallan hanke sijoittuu ulkomerelle, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö silläkin olisi myös negatiivisia vaikutuksia. Epävarmuuksia on vielä paljon, kuten jääolosuhteista aiheutuvat vaikutukset, vedenalaisluonnon tila ja siihen kohdistuvat pitkäaikaiset muutokset ja teknologinen kehityskin on koko ajan liikkeessä. Seurannoissakin pitää aiemmasta poiketen pystyä havainnoimaan myös pinnan alle.
Esko Saari, puheenjohtaja
Merja Ylönen, taloudenhoitaja
Lähteet:
1. ENGIE – 08 September 2022 – 10:23. How to protect biodiversity when installing offshore wind turbines?
https://www.engie.com/en/news/offshore-wind-biodiversity
2. Exo, K.-M., Huppop,O. & Garthe, S. 2003. Birds and offshorewind farms: a hot topic in marine ecology. Wader StudyGroup Bull. 100: 50-53.
https://sora.unm.edu/sites/default/files/journals/iwsgb/v100/p00050-p00053.pdf
3. Suomen Hyötytuuli Oy. 2021 Tahkoluodon merituulipuiston linnustovaikutuksista lintututkaprojektin ja Kallioholman muutonseuranta‐aineiston perusteella