Suomen luon­non­suo­je­lu­lii­ton Pohjois-Pohjanmaan piirin syyskokouksen 2022 kannanotto

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin syyskokouksen 3.12.2022 kannanotto

Ennallistamisella on positiivisia kerrannaisvaikutuksia

EU:n ennallistamisasetusehdotuksen tavoitteena on parantaa luonnon tilaa laajasti eri ympäristöissä sekä suojelualueilla että niiden ulkopuolella. Ennallistamisasetuksen yleinen tavoite on edistää luonnon monimuotoisuuden pitkäaikaista ja kestävää elpymistä maa- ja merialueilla sekä sisävesissä. Ehdotuksessa asetetaan sitovia tavoitteita ja velvoitteita luonnon tilan parantamiseksi eri elinympäristöissä. Toimenpiteiden olisi katettava vähintään 20 % EU:n maa- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä, ja vuoteen 2050 mennessä kaikki ennallistamisen tarpeessa olevat ekosysteemit. Ennallistamisasetus koskisi muun muassa soita, kosteikkoja, niittyjä, vesistöjä, metsiä, maatalousympäristöjä – ja myös kaupunkeja.
(lähde: https://ym.fi/eu-n-biodiversiteettistrategia).

Tuemme EU:n ennallistamisasetusta. Ennallistamisen toteuttamisen täytyy toteutua eri puolilla maata, eikä painottua esimerkiksi Lappiin, missä suojeluaste on parempi ja luonnon tila keskimäärin parempi kuin eteläisessä Suomessa. On kuitenkin tärkeää määritellä maakuntakohtaisesti, mitkä ovat keskeisimmät ennallistamiskohteet kullakin alueella. Meillä Pohjois-Pohjanmaalla suot, ja ennen kaikkea metsäojitetut, talousmetsinä epäonnistuneet suometsät, ovat keskeisiä.

Kun elinympäristöjä ennallistetaan, saadaan esimerkiksi turvemaiden osalta hiilinieluja ja -varastoja lisättyä. Se taas mahdollistaa energiapuuhakkuiden lisäämisen toisaalla, luontoarvoiltaan köyhemmissä, mutta puun tuotannoltaan paremmissa metsissä.Lisäksi ennallistetuissa elinympäristöissäkin voidaan harjoittaa maankäyttöä, kunhan se ei ole ristiriidassa ennallistamistavoitteiden kanssa. Heikkotuottoisten suometsien jättäminen kunnostusojittamatta ennallistaa ajan myötä suuria hehtaarimääriä parhaassa tapauksessa jopa ilmaiseksi. Kun ennallistamisasetus joka tapauksessa tulee, pitäisi toimia etupainotteisesti.

Ennallistamisen vertailuvuodeksi on ehdotettu vuotta 1952, eli elinympäristöjen tilaa verrataan suhteessa tuohon vuoteen. Mielestämme vertailuvuoden tulisi ainakin vesistöjen osalta olla aikaisempi, sillä jo ennen vuotta 1952 on muutettu suuresti esim. virtavesiluontoa vesivoiman rakentamisen seurauksena.

Ennallistamisella parannetaan mm. ekosysteemipalveluita sekä luontomatkailu- ja virkistymismahdollisuuksia – eli myös ihmisten hyvinvoinnin edellytyksiä. Kaikkia ennallistamisen hyödyllisiä kerrannaisvaikutuksia ei ole edes laskettu.

Hyvänä esimerkkinä ennallistamisen suorista hyödyistä on tulvavahinkojen ennaltaehkäisy. Jos valuma-alueesta yksi prosentti ennallistetaan, tulvahuippu pienenee jo merkittävästi.Soita ennallistamalla, eli käytännössä ojia tukkimalla, voidaan pienentää merkittävästi rankkasateiden ja sulamisvesien aiheuttamia virtaamahuippuja. Hyötyjä tulee samalla mm. kiintoaineen valumisen vähenemisenä ja näin ollen veden laadun paranemisena.

Viime vuonna Suomi oli hiilen nettopäästölähde. Maankäytön päästöt aiheuttivat 10 miljardin euron edestä päästökaupan ostoja vuodessa. Tarvittavan ennallistamisen kustannukset olisivat vain noin kymmenesosa tästä. Ennallistamisen vastustajat eivät ehkä hahmota, että ennallistamistoimia toteutetaan jo parhaillaan esimerkiksi Helmi-elinympäristöohjelmassa sekä erilaisissa luonnonhoito-, tutkimus- ja kehityshankkeissa. Ennallistamisasetuksen edellyttämät ennallistamispinta-alat ovat kuitenkin moninkertaiset.

Maakuntaliitto voisi olla aktiivinen ja määritellä alueemme ennallistamisen tärkeimmät painopistealueet ja jakaantumisen elinympäristöittäin, joiden ennallistaminen palvelisi parhaiten Pohjois-Pohjanmaan tavoitteita. Pohjois-Pohjanmaalla näiden alueiden painopisteenä voisivat olla suot, mikä edesauttaisi myös vesistöjen tilan parantamista.

Perinnebiotooppien ennallistamiseen esimerkiksi laiduntamalla on saatavissa EU-rahoitusta eri instrumenttien kautta (esim. JTF). Eli kaiken ennallistamisen ei tarvitse tulla valtion budjetista ja veronmaksajien rahoista maksettavaksi.

Ekologinen kompensaatio mahdollistettiin luonnonsuojelulain uudistuksessa. Sen laaja käyttöönotto mahdollistaisi ennallistamisen kustannusten jakamisen yrityksille ja muille maankäytön kautta luontoarvoja heikentäville tahoille. Nämä tahot voisivat maksaa ennallistamisia kompensaationa, mikä pienentäisi valtion ennallistamiskustannuksia. Myös maanomistajat hyötyvät kompensaatiomahdollisuudesta, sillä heillä on mahdollisuus myydä kompensaatio-oikeuksia kiinteistöillään sijaitseville elinympäristöille.

Elinvoimainen luonto on myös ihmisen selviytymisen kannalta välttämätön ja heikennysten korjaaminen on aina kalliimpaa kuin niiden ennaltaehkäisy. Vaikka ennallistaminen maksaa, tulee pidemmän päälle ihmiskunnalle huomattavasti kalliimmaksi jättää se tekemättä.