SLL:n Pohjois-Pohjanmaan piiri valitti Korkeimpaan hallinto-oikeuteen Hailuodon pengertien vesiluvasta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri on katsonut, että pengertiehanke on luonnonsuojelulain 37 § ja 66 §,
vesienhoitolain 21 § ja vesilain 3:4 § vastainen, ja hakenut valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.
Tiedote 7.2.2023
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
SLL:n Pohjois-Pohjanmaan piiri valitti Korkeimpaan hallinto-oikeuteen Hailuodon pengertien vesiluvasta
Haimme korkeimmalta hallinto-oikeudelta valituslupaa ja valitimme Hailuodon pengertien vesiluvasta, jonka Pohjois-Suomen aluehallintovirasto myönsi ja Vaasan hallinto-oikeus piti muutettuna voimassa. Mielestämme lupaa hankkeelle ei olisi tullut myöntää, ja se tulee kumota.
Pengertiestä aiheutuisi luonnonsuojelulain kieltämiä haitallisia vaikutuksia viiden Natura-suojelualueen suojelun perusteena oleville luontotyypeille ja lajeille. Myös Natura- ja luonnonsuojelualueiden ulkopuolinen vesi- ja rantaluonto tulisi vahingoittumaan pengertienhankkeen seurauksena. Vesistön tila heikkenisi vesienhoitolain vastaisesti. Hankkeesta saatava hyöty ei ole haittoihin verrattuna huomattava vesilain edellyttämällä tavalla.
Pengertiehanketta on viety eteenpäin epärealistisen pienillä kustannuksilla ja saatu se näyttämään yhteiskuntataloudellisesti kannattavalta. Lauttayhteyden kehittämismahdollisuus on sivuutettu kaikissa vaiheissa eikä kiinteä yhteys ole taloudellisestikaan kestävä. Nykyisellä täyssähkö- ja hybridilauttakalustolla yhteyden haitalliset ilmastovaikutukset ovat kiinteää yhteyttä merkittävästi pienemmät. Lauttayhteys on varmempi ja kaikille kulkutavoille turvallisempi.
Suurin virhe hankkeen luontovaikutusten arvioinnissa liittyy virheelliseen jääeroosioselvitykseen. Pengertien myötä alueen luonnonolosuhteita ylläpitävä jääeroosio heikkenisi merkittävästi. Aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset perustuvat pelkästään vuoden 2013 jääeroosion jatkoselvitykseen. Vuosina 2009 ja 2011 tehtyjen jääeroosioselvitysten tuloksia ei huomioitu jatkoselvityksessä, eikä edellisten selvitysten tekijöitä kuultu jatkoselvityksessä. Jatkoselvitys perustuu virheellisille oletuksille nykyisen jääeroosion laajuudesta ja voimakkuudesta, eikä anna todellista kuvaa pengertien vaikutuksista jääeroosion heikkenemiseen lauttaväylän pohjoispuolella Oulun edustalla ja eteläpuolella Hailuodon ja mantereen välisellä alueella. Myös luonnonsuojelupiirin omat vuosikymmenien aikana tehdyt havainnot todistavat jatkoselvityksen oletusten virheellisyyden. Jatkoselvityksen johtopäätöksiä pengertien vaikutuksesta jääeroosion heikkenemiseen on ollut mahdoton hyväksyä.
Ulkoluotoja ja rantoja avoimena pitävä, etenkin etelänpuoleisten tuulten rikkomien, liikuttelemien ja kasaamien jäiden aiheuttama jääeroosio heikkenisi laajalla alueella penkereen eteläpuolella ja lakkaisi pohjoispuolella. Eroosion heiketessä monien Perämeren erityisten kasvilajien olosuhteet huonontuisivat. Niitä ovat kotoperäinen upossarpio, jonka tunnetun maailmankannan suurin osa on tien vaikutusalueella, arktinen nelilehtivesikuusi ja äärimmäisen uhanalaisen arktisen rönsysorsimon geneettisesti erilaistunut populaatio, joka elää vain Isomatalan tienoilla. Merkittävää heikentymistä aiheutuu myös pohjoiselle ruijanesikolle, jolla on perämeren rannoilla erillinen esiintymisalue. Natura-luontotyypeistä merkittävää heikennystä aiheutuu ulkosaariston saaret ja luodot, merenrantaniityt ja vedenalaiset hiekkasärkät -luontotyypeille.
Jääeroosion väheneminen aiheuttaa kahlaajien ja muiden avomaan rantalintujen lisääntymis- ja levähdysalueiden umpeutumista. Lintudirektiivin lajeista luonnonsuojelulaissa kiellettyä heikennystä aiheutuu lapasotkan, tukkasotkan, etelänsuosirrin, lapinsirrin, suokukon, karikukon, pikku-, kala- ja lapintiiran, selkälokin ja kiljuhanhen elinympäristölle, jotka kaikki ovat erittäin uhanalaisia tai äärimmäisen uhanalaisia lajeja.
Merkittävä Natura-luontoarvojen heikentyminen todettiin myös Natura-arvointimenettelyssä. Heikentymisen lieventämiseksi määrättiin niin sanottuja lieventämistoimenpiteitä. Ainoa päätöksissä määrätty lieventämistoimenpide on lauttaväylän aukipito penkereen eteläpuolella jään paksuuden ollessa 15-30 cm. Muista mahdollisista toimenpiteistä sovitaan tarkkailun perusteella. Mahdollisia lieventämistoimenpiteitä ovat niitto, laidunnus, kasvillisuuden murskaaminen ja maaperän mekaaninen käsittely. Lieventämistoimenpiteitä koskeva velvoite on monella tapaa epämääräinen. Lieventämistoimenpiteet ovat kalliita ja luonnonsuojelupiirin mielestä toteutuessaankin tehottomia.
Kiinteän yhteyden ympäristövaikutuksia itse Hailuodon saareen ei ole tutkittu lukuun ottamatta pientä aluetta Santosessa. Selvittämättä siis on suurelta osin pengertien vaikutus Hailuodon luontoon, kansallismaisemaan ja kulttuurihistoriaan. Autoilun lisääntyminen toisi ilmastopäästöjen ohella myös muita seurauksia, kuten päätien leventämisen ja pysäköintipaikkojen lisäämisen tarpeet. Valitus ei kuitenkaan koskenut YVA-menettelyn vaikutusalueen rajausta, mutta haitalliset vaikutukset koko Hailuodon saaressa olisi tullut ottaa huomioon intressivertailussa haittoina, koska hyötyinä otettiin huomioon välilliset hyödyt koko saaren alueella.
Kahden aikaisemman Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman toimenpiteistä huolimatta Oulun edustan ja Luodonselän vesimuodostumien tila heikkeni kolmannen kauden arvioinnissa. Pengertie heikentäisi hydro-morfologisia ja fysikaalis-kemiallisia olosuhteita kummassakin vesimuodostumassa. Muutokset heikentäisivät vesistön tilaa ja vaarantaisivat vesienhoitolaissa vaaditun hyvän tilatavoitteen saavuttamisen.
Hankkeen ainoaksi merkittäviksi hyödyiksi voidaan arvioida lauttaliikenteen lakkautuksen tuomat kustannussäästöt ja nopeampi merialueen ylitys autolla. Kiinteän yhteyden rakentamisen kustannukset olisivat kuitenkin säästöjä huomattavasti suuremmat. Nopeutuminen koskisi vain hyviä olosuhteita. Pitkä penger ja kahden silta-aukon ylitys huonolla kelillä, lumisateessa, myrskyissä ja myrskyn ajamien jäitten noustessa penkereelle tuo vaaroja. Koko liikenne voi keskeytyä kuten yhteyden nykyisillä lyhyilläkin penkereillä on usein tapahtunut. Kevyen liikenteen kannalta yhteys heikkenee merkittävästi.
Luonnonsuojelupiirille on käynyt hankkeen aikana selväksi, että nykyisen lauttaväylän ja sen pohjoispuolen merialue ei sovellu tiepenkereen rakentamiseen. Vaikutusalueen harvinaisen monimuotoinen ja herkkä luonto eivät kestä tiepenkereestä muun muassa jää- ja aaltoeroosioon, vedenvirtaukseen ja vedenlaatuun aiheutuvia muutoksia. Pengertie vaikuttaa edellä mainittujen mekanismien kautta haitallisesti laajalle alueelle, eivätkä haitalliset vaikutukset rajoitu pengertien alueelle tai sen välittömään läheisyyteen. Hailuoto on saari ja se on saavutettavissa saaren ja mantereen välillä liikennöivällä lautalla, jonka kehittämistä luonnonsuojelupiiri toivoo. Kehittyvä tekniikka ja sähköiset lauttavaihtoehdot mahdollistavat ympäristövaikutusten pienentämisen ja palvelutason parantamisen nykyisestä. Suomi on sitoutunut ilmastokriisin ja luontokadon torjumiseen. Hailuodon pengertiehanke tähtää autoilun kasvuun ja on esteenä kestävämpien liikkumistapojen toteutumiselle.
Edellä on kuvattu joitakin pengertiestä luonnolle ja ympäristölle aiheutuvia haitallisia vaikutuksia. Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri on katsonut, että hanke luonnonsuojelulain 37 § ja 66 §, vesienhoitolain 21 § ja vesilain 3:4 § vastainen, ja hakenut valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.