Unelma Oulujoesta

VISIO OULUJOEN VESISTÖSTÄ 2035

Suomen ympäristökeskuksen Oulujoen vesistöä koskeva kaksivuotinen Arvovesi-hanke on tullut päätökseen. Hankkeen tarkoituksena on ollut tuottaa vuoteen 2035 saakka ulottuva vesistövisio.

Valitettavasti hanke ei ole onnistunut tuottamaan sellaista visiota, jota luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja lainsäädäntö edellyttäisivät. Nyt tuotettu visio Oulujoen vesistöstä ei katso tulevaan, vaan ainoastaan säilyttää nykytilan. Tämän vuoksi Pelastetaan vaelluskalat ry, Villilohi ry, Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry ja Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri ry eivät voi tuotettua visiota hyväksyä.

Luontokadon pysäyttäminen virtavesissä edellyttää vesivoiman vesistölle aiheuttamien haittojen vähentämistä. Oulujoen vesistöalue on voimakkaasti rakennettu vesistö, jossa on 18 vesivoimalaa. Vesistön voimalaitokset on rakennettu pääosin 1940-60 -luvuilla eikä niiden toimintaedellytysten rajoja ole tarkistettu lupien myöntämisen jälkeen, vaikka toimintaympäristö sähköntuotannon, luontoarvojen sekä lainsäädännön kannalta on olennaisesti muuttunut.

Vesivoimaloiden yhteyteen on rakennettava luonnonmukaiset ohitusuomat. Euroopan unionin vesipuitedirektiivi edellyttää voimakkaasti rakennettujen virtavesien tilan parantamista.

Tämä tarkoittaa padottujen vesien osalta sitä, että niihin täytyy palauttaa ekologinen jatkumo ja

ekologinen ympäristövirtaama, jossa vedessä elävien lajien elinympäristöt ovat yhteydessä toisiinsa. Tämä tarkoittaa ohitusuomien rakentamista patojen yhteyteen. Ohitusuomat palvelevat paitsi vaelluskaloja, myös koko vesistön ekosysteemiä.

Voimalaitosten vesitalousluvat täytyy päivittää. Suomessa viranomaiset eivät ole ryhtyneet vanhojen vesitalouslupien laajamittaiseen ajantasaistamiseen, vaikka Euroopan unionin komissio on Suomea tästä huomauttanut. Sen sijaan ratkaisuja yritetään löytää yhteistyössä haitanaiheuttajien kanssa. Tämä lähestymistapa on viivyttänyt tarpeellisten toimenpiteiden tekemistä vuosia ja ylläpitää nykyistä luonnolle haitallista olotilaa. Tästä osoituksena on Oulujoen vesistön vesistövisio, jossa ei millään tavalla puututa vesivoiman aiheuttamiin haittoihin.

Aikaa ei ole hukattavaksi.

Viranomaistyö Oulujoen vesistöalueen voimalaitosten vesitalouslupien muuttamiseksi sekä ekologisen jatkumon ja ekologisen ympäristövirtaaman palauttamiseksi täytyy aloittaa välittömästi. Ilmastonmuutos ja virtavesien etenevä luontokato eivät jää odottelemaan.

Muhoksella 17.4.2023

Pelastetaan vaelluskalat ry

Villilohi ry

Suomen luonnonsuojeluliitto Pohjois-Pohjanmaan piiri ry

Suomen luonnonsuojeluliitto Kainuun piiri ry

 

Oulujoen vesistön tulevaisuus – paluu monimuotoiseksi elinympäristöksi

Arvovesi – hanke ja vesistövisio

Suomen ympäristökeskus on kahden edellisen vuoden aikana vetänyt Arvovesi – hanketta, jonka tarkoituksena on ollut tuottaa vuoteen 2035 saakka ulottuva vesistövisio Oulujoen vesistöalueelle. Tämän hankkeen lopputuloksena on vesistövisio, jota ympäristöstä huolta kantavat tahot eivät voi hyväksyä. Ongelmana Arvovesi – hankkeessa on sen alusta alkaen tuhoon tuomittu yritys yksituumaisuuteen ilman, että vesivoimayhtiöt tulevat piiruakaan vastaan.

Hankkeessa mukana olevat vesivoimayhtiöt ovat vastustaneet kaikkia sellaisia toimenpiteitä tai suunnitelmia, joilla olisi vaikutuksia vesivoima tuotantoon. Tämän vuoksi visioon ei kuulu vesivoimarakentamisen aiheuttamien mittavien ympäristöhaittojen vähentäminen.

Vesistövisioon on kirjattu myös hyviä ja toivottavia toimenpiteitä ja suunnitelmia. Lisäksi sen piirissä on tuotettu hyvää aineistoa, jonka pohjalta voitaisiin ryhtyä luonnon monimuotoisuutta parantaviin toimenpiteisiin. Vesivoimatuotanto on kuitenkin se elefantti huoneessa, joka on vain päätetty jättää koskemattomaksi. Vesistövision epäonnistumisen vuoksi haluamme tuoda suuren yleisön tietoon mitä Oulujoen vesistöalueella pitäisi tehdä luonnon monimuotoisuuden, vesistön virkistyskäytön ja vaelluskalakantojen tilan parantamiseksi.

Oulujoen vesistöalueen nykyiset epäkohdat

Oulujoen vesistöalueella merkittävin luontohaittojen aiheuttaja on voimakas vesirakentaminen. Suunnitelmat ja toimenpiteet, jotka eivät kata vesivoimaloiden aiheuttamien haittojen minimoimista, eivät tosiasiassa edes pyri parantamaan vesistön tilaa merkittävällä tavalla.

Vesistöalueella on myös muita haasteita, kuten maa- ja metsätalouden päästöt ja mahdolliset kaivoshankkeet, mutta vesirakentaminen on suurin luontoa muokkaava ja haittaava tekijä.

Vesivoimarakentaminen vähentää luonnon monimuotoisuutta koko vesistöalueella. Kyse ei ole pelkästään vaelluskalakantojen tuhoamisesta vaan koko vesistöä koskevasta ekologisesta jatkumosta.

Vesivoiman aiheuttamat haitat eivät ole pelkästään luonnonsuojelujärjestöjen mielipide. Valtioneuvoston vahvistamassa ja lainvoimaisessa Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa Oulujoen alaosan ekologinen tila on arvioitu ainoastaan tyydyttäväksi tavoitetilan ollessa vähintään hyvä. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi päätöksessään 30.3.2023/996 Fortumin ja PVO vesivoiman vesienhoitosuunnitelmasta tekemän valituksen. Euroopan unionin vesipuitedirektiivi edellyttää virtavesien tilan parantamista parhaaseen saavutettavissa olevaan ekologiseen tilaan. Tämä tavoitetila tarkoittaa ekologista jatkumoa, jossa organismit pääsevät liikkumaan vesiekosysteemissä ja pintavesityypille ominaisten vedessä elävien lajien elinympäristöt ovat ajallisesti ja paikallisesti yhteydessä toisiinsa, jotta lajit voivat toteuttaa elinkiertonsa itseään ylläpitävinä kantoina. KHO totesi, että vaelluskalakantojen elvyttämistä koskevia toimenpiteitä on pidettävä vesistössä perusteltuina.

Oulujoen vesistö ja vesivoima

Vesivoimalla tuotettua sähköä käytetään nykyisin lähinnä säätövoimana tasaamaan tuulivoimatuotannon epätasaisuutta. Sähköntuotanto on muuttunut merkittävästi siitä, kun voimalaitokset alun perin rakennettiin. Voimaloiden lupiin ei kuitenkaan ole tehty muutoksia tai tarkistuksia. Vesivoiman käyttäminen säätövoimana on johtanut lyhytaikaissäännöstelyn lisäämiseen, joka aiheuttaa ympäristöhaittoja etenkin Oulujoen loivarantaisella alaosalla.

Oulujoen vesistön voimalaitosten vesitalousluvat täytyy lisääntyneen tiedon myötä ajantasaistaa vastaamaan nykyisiä tuotanto-olosuhteita.

Kalateiden ja ohitusuomien rakentaminen vesistön voimalaitoksiin

Luonnon monimuotoisuutta voidaan parantaa heikentämättä sähköntuotantoa. Euroopassa ja Yhdysvalloissa on lukemattomia esimerkkejä suurista rakennetuista virtavesistä, joihin on rakennettu kalateitä ja ohitusuomia sähköntuotannon jatkuessa normaalisti. Suomen vesistöt eivät ole tässä suhteessa mitenkään erityislaatuisia, samat toimenpiteet ovat tehtävissä myös meillä. Kyse on lähinnä ympäristöviranomaisen tahdosta ja resursseista.

Arvovesi – hankkeessa tutkija Hannu Huuki on tehnyt taloustieteellisen analyysin kalateiden ja ohitusuomien aiheuttamista menetyksistä sähköntuotannolle tietyissä voimalaitoksissa Oulujoen vesistössä. Lopputuloksena on, että menetykset sähkön myynnissä olisivat vesivoimantuottajille 2,6 – 6,8 prosenttia, jos ohitusuomiin käytettäisiin 15 m3 vesistön virtaamasta. Kyse ei ole merkittävästä haitasta sähköntuotannolle ottaen huomioon, että ohitusuomien edellyttämä vedentarve jää käytännössä pienemmäksi. Hannu Huukin tutkimustulokset ovat linjassa esimerkiksi Uumajan yliopiston tekemien tutkimusten kanssa, joissa todetaan kalateiden vaikutusten sähköntuotantoon olevan 1-3 prosenttia. Kalateitä tai ohitusuomia ei voi vastustaa sillä perusteella, että ne merkittävästi haittaisivat sähköntuotantoa.

Arvovesi – hankkeessa on tehty selvityksiä ja suunnitelmia ohitusuomien rakentamisesta, ja suunnitelmat ovat sellaisia, joiden pohjalta voidaan aloittaa lupaprosessi ohitusuomien rakentamiseksi. Suunnitelmat on laatinut maisema-arkkitehti Jukka Jormola, jolla on pitkä kokemus erilaisten ohitusratkaisujen suunnittelusta.

Kalateiden rakennuskustannukset olisivat viiden vuoden rakennusvaiheen aikana vesivoiman tuottajille arviolta 10-15 prosenttia vesistön sähkönmyynnin arvosta. Vaikka kyse on merkittävistä rahasummista, ne täytyy suhteuttaa haitanaiheuttajien saamaan hyötyyn. Pelkästään 2000-luvulla Oulujoen vesistöstä on myyty sähköä yli kahden miljardin euron edestä. Muutaman kymmenen miljoonan käyttäminen ympäristöä parantaviin toimenpiteisiin ei ole lainkaan kohtuutonta.

Euroopan unionin vesipuitedirektiivi

EU:n vesipuitedirektiivi on tullut voimaan 23.10.2000 ja sen alkuperäisenä tarkoituksena oli varmistaa vesistöjen hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Sittemmin määräaikaa on siirretty vuoteen 2027. Vesipuitedirektiivi ja sen tavoitteet ovat jäsenmaita sitovia, kyse ei ole pelkästään suosituksista. Euroopan unionin tuomioistuin on tuomioissaan todennut, että vesipuitedirektiivi tulee ottaa huomioon kansallisissa ympäristölupahakemuksissa ja myös Suomen ylin oikeusaste ympäristöasioissa eli korkein hallinto-oikeus on soveltanut vesipuitedirektiiviä ratkaisuissaan.

Vesipuitedirektiivin 4. artiklassa todetaan, että: “jäsenvaltioiden on suojeltava ja parannettava kaikkia keinotekoisia ja voimakkaasti muutettuja vesimuodostumia, tavoitteena saavuttaa hyvä ekologinen potentiaali ja pintaveden hyvä kemiallinen tila viimeistään 15 vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta liitteessä V vahvistettujen vaatimusten mukaisesti”. Artiklassa viitatun direktiivin liitteen V mukaisia vaatimuksia virtavesille ovat mm. kalaston koostumus, runsaussuhteet ja ikärakenne, virtauksen määrä ja dynamiikka, yhteys pohjavesimuodostumiin ja joen esteettömyys. Vesipuitedirektiivi edellyttää esteettömyyttä virtavesiin ja siten ohitusuomien rakentamista padottuihin jokiin.

Oulujoen vesistössä vesipuitedirektiivin asettamia tavoitteita ei voida saavuttaa ilman ohitusuomien rakentamista voimalaitoksiin. Tämä on tuotu esille myös vesienhoitosuunnitelmaa koskevassa KHO:n ratkaisussa. Ohitusuomien rakentaminen ei siten saa riippua viranomaisen harkinnasta tai vesitalousluvan haltijan tahdosta. Kyse on Suomen valtiota sitovasta oikeudellisesta velvoitteesta.

Visio Oulujoen vesistöön

Oulujoen vesistön voimalaitoksiin täytyy rakentaa luonnonmukaiset ohitusuomat. Ohitusuomat turvaavat paitsi vaelluskalakantojen olemassaolon, myös koko vesistöalueen ekologisen jatkumon, ekologisen ympäristövirtaaman ja luonnon monimuotoisuuden.

Ensimmäinen toteutettava toimenpide on Merikosken vesittäminen Oulussa ja Merikosken kalatien toiminnan parantaminen. Vesittämisellä on laaja poliittinen kannatus ja asia on jo Oulun kaupungin käsittelyssä. Vesittämisellä luodaan lisääntymisalueita vaelluskaloille, ennallistetaan luontoa sekä parannetaan joen virkistyskäyttöä Oulun kaupungin alueella.

Ympäristöviranomaisen täytyy välittömästi aloittaa lupamuutosprosessi, jonka lopputuloksena vesivoimayhtiöt velvoitetaan rakentamaan ohitusuomat Oulujoen vesistön kaikkiin voimalaitoksiin. Samalla harkitaan Ala-Utoksen pienvoimalaitoksen purkamista tarpeettomana Utajärvellä, jolloin vaelluseste Utosjokeen poistuisi kokonaan. Toimenpiteiden ensisijaisena tarkoituksena on palauttaa ekologinen jatkumo ja ekologinen ympäristövirtaama koko vesistöalueelle. Samaan aikaan ohitusuomien rakentamisen kanssa aloitetaan lisääntymisalueiden kunnostaminen vaelluskaloille.

Lupaprosessit voitaisiin aloittaa vuosina 2023-2024 ja rakennustyöt saataisiin päätökseen viimeistään vuonna 2035. Ohitusuomien rakentamisen myötä saadaan ajan kuluessa luontaisesti lisääntyvät vaelluskalakannat koko vesistöalueelle. Nykyisistä kalatalousvelvoitteiden mukaisista kalaistutuksista voidaan tämän jälkeen asteittain luopua.