Pyhäjärven Kokkopetäikön tuulivoimahanke kaa­va­luon­nos­vai­hees­sa

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

12.6.2023

Pyhäjärvi
tekninen.kirjaamo(at)pyhajarvi.fi

Viite: Lausuntopyyntö

Asia: Lausunto Pyhäjärven Kokkopetäikön tuulivoimahankkeen ja osayleiskaavan valmisteluaineistosta ja ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta

Infinergies Finland Oy suunnittelee Pyhäjärven Kokkopetäikön alueelle joko 12 (VE1) tai 8 tuulivoimalan (VE2) hanketta. Voimaloiden yksikköteho on 6-10 megawattia, napakorkeus 200 metriä ja enimmäiskorkeus 320 metriä. Vaihtoehtona on myös hankkeen toteuttamatta jättäminen (VE0).

Sähkönsiirron vaihtoehtoja on viisi, joista kolme (SVEA-SVEC) ohjaa sähkön hankealueen eteläpuolelta joko Haapajärvelle tai Pyhäjärvelle ja kaksi muuta (SVED ja SVEE) uuteen Hautakankaan ja Pysäytysperän välille suunnitteilla olevaan 400 + 110 kilovoltin siirtolinjaan, josta on käynnissä oma vaikutustenarviointimenettely. Kaikissa vaihtoehdoissa sähkönsiirto hankealueelta tapahtuisi maakaapelia pitkin. Vaihtoehdossa VEC siirtolinjan pituus on lyhin. Siirtomatkaa olisi kilometrin verran hankealueen eteläpuolella olevaan 110 kilovoltin johtoon.

Alueen luonnon monimuotoisuus ja tuulivoimarakentaminen

Hankealueelta on laadittu kasvillisuusselvitys heinäkuussa 2022 suoritetun maastotyön pohjalta. Raportin mukaan kartalta ja ilmakuvilta valikoidut potentiaaliset kohteet ”kierrettiin läpi” samalla myös putkilokasvilajihavainnot ylöskirjaten. Kartoituksessa löytyi 18 arvokasta luontokohdetta, pääosin erilaisia pienialaisia suotyyppejä, jotka on jaettu kolmeen arvoluokkaan. Suosituksena on sijoittaa voimalat niin, että kohteiden vesitalous ja pienilmasto säilyvät.

Alueen kasvillisuutta on selvitetty aiemminkin ainakin Paskonevan turpeenottohankkeessa, joka päättyi Pohjois-Suomen aluehallintoviraston hylättyä hakemuksen 13.1.2012 (Dnro PSAVI/62/04.08/2010). Molempien hankkeiden rajaus on kutakuinkin yhteneväinen lukuunottamatta tuulivoimahankkeen itäosaa, johon on sijoitettu voimalapaikat 3, 4, 11 ja 12.

Turpeenottohankkeen kasvillisuusselvityksen maastotyöt on tehty elokuussa vuonna 2004 (Marja-Liisa Timonen: Paskonevan suokasvillisuusselvitys. Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky. Pyhäjärvi 2004). Siinä keskiosaan sijoittuva Paska-Vittouden lampi rantavyöhykkeen avosoineen mainitaan suunnittelualueen ehdottomasti arvokkaimmaksi kohteeksi. Suovalkkua tavattiin raportin mukaan tuolloin alueen keskiravinteisilla rimpinevoilla suhteellisen runsaasti ja esiintymää pidettiin elinvoimaisena. Suovalkulle sopivaa elinympäristöä oli lammen ympäristössä laajalla alueella. Lampea ympäröivä nevareunus kuvataan laajaksi ja vetiseksi ja arvioidaan, etteivät ympäröivien alueiden ojitukset näytä vaikuttaneen lammen ympäristön suotyyppien luonnontilaan. Tosin tilan heikkeneminen nähdään uhkana ja toivotaan ennallistamistoimia luonnoltaan arvokkaan kohteen säilymiseksi.

Uudessa kartoituksessa suolla kasvanutta suovalkkua ei löytynyt. Nyt Paska-Vittous kuvataan suuresti ojitusten ja umpeenkasvun muuttamaksi, ”joten laji on saattanut kadota sieltä pysyvästi.” Suon ja lammen tilassa on näin ollen tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana iso heikennys. Mitään maaston lisääntyneeseen muokkaukseen liittyvää tietoa raportista ei kutenkaan käy ilmi. Epäselväksi jää, missä määrin lampea lähiympäristöineen on tutkittu ja missä tilassa se nykyisin loppujen lopuksi on. Lampi joka tapauksessa on vesilailla suojeltu luontotyyppi. Lammesta lähtevän puron / piilopuron tilaan ja lähiympäristöön ei niinikään ole kiinnitetty huomiota eikä luokiteltu metsälain tai vesilain mukaiseksi luontotyypiksi. Vanhemmassa selvityksessä piilopuron tai noron kasvillisuuden todetaan poikkeavan selvästi ympäristöstään. Lajistossa tavataan runsaasti luhtalajeja ja alue on käytännössä ylitsepääsemättömän vetistä luhtanevaa ja todetaan, että purojen ja norojen välittömät lähiympäristöt on listattu metsälain erityisen tärkeisiin elinympäristöihin.

Arviointiselostuksen kuvassa 123 on sijoitettu kartalle havaitut arvokkaat luontokohteet ja lajisto sekä voimalapaikat (VE1). Voimaloiden sijoittelussa on vältetty arvokohteita, mutta voimalapaikat 7, 8 ja 10 sijoittuvat lähelle (etäisyys noin 150 – 400 metriä) Paska-Vittouden lampea. Erityisen ongelmalliselta vaikuttaa voimala nro 10, joka tekstin mukaan sijoittuu ojitetulle turvemaalle. Myös tiestö hankealueen länsipuolella on uutta ja sijoittuu lähelle useita arvokkaiksi rajattuja kohteita 1, 5, 6 ja 17. Tiet tulevat olemaan noin 6 metriä leveitä ja ojat maakaapeleineen noin kolme metriä leveitä. Kohteista nro 6 on kalliometsää, muut ovat suotyyppejä, arvoluokaltaan ykkösiä, joiden vesitalous ja pienilmasto pitäisi säilyttää eheänä ja ennallaan. Nro 17 tarkoittaa lampea ympäristöineen. Vaikka epäloogisesti se onkin sijoitettu arvoluokkaan 3, suositellaan pitäytymistä enemmistä ojituksista. Uutta kuivatusriskiä aiheutuu muun muassa tiestä ja voimalan rakennuspaikan raivauksesta ja pohjustuksesta.

Päätelmä siitä, ettei hankkeesta aiheudu kuin korkeintaan rakentamisaikaista välillistä vaikutusta arvokkaisiin luontokohteisiin, ei vakuuta. Vaikutuksista pintavesiin sentään todetaan, että vähäistä heikentävää vaikutusta voi kuitenkin ilmetä. Kappaleessa 9.7.8 kerrotaan turpeenottohankkeissa tyypillisesti käytössä olleista haittojen lieventämismahdollisuuksista, joita ei tuulivoimahankkeille ole toistaiseksi yleensä määrätty. Kyseisessäkään hankkeessa kaavakartan merkinnät eivät sisällä mitään vesiensuojelurakenteiden toteuttamista kuormituksen estämiseksi esimerkiksi Paska-Vittouden lampeen tai soiden hydrologisten olosuhteiden turvaamiseksi. Yleisenä kaavamääräyksenä todetaan, että tuulivoimaloiden huolto- ja rakentamisteiden sekä nykyisten perusparannettavien teiden ja maakaapeleiden sijoittamisessa on otettava huomioon luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet. Tuulivoimahankkeissa ei vaadita ympäristölupaa eikä vesilupaa, joissa velvoittavia määräyksiä voitaisiin antaa. Kun niitä ei esitetä kaavamääräyksinäkään, miten haitalliset vaikutukset luonnonarvokohteille estetään tai edes haittoja lievennetään. Vastuuta niistä ei tuulivoimahankkeissa tunnu olevan millään taholla ja osaamistakin saattaa puuttua tuulivoimahankkeita toteuttavilta ja tuotannonaikaisilta toimijoilta. Kaiken lisäksi ne ovat usein eri tahoja.

Paska-Vittous on rajattu kaavakarttaan merkinnällä luo 3: Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue. Linnuston kannalta paikallisesti arvokas alue. Linnusto suositellaan huomioitavaksi. Mihin suositus velvoittaa, jää arvoitukseksi. Tärkeää on linnuston huomioonoton ohella varmistaa kohteen hydrologian ja sitä kautta suotyyppien tilan säilyminen häiriintymättömänä.

Tuulivoimaa on rakennettu Pohjois-Pohjanmaalla erittäin paljon ja vielä enemmän on suunnitteilla. Pyhäjärvelle, Haapajärvelle ja Kärsämäelle on muodostumassa keskittymä Nurmesjärven ympärille. Vasta välittömästi Kokkopetäikön vieressä oleva Välikangas ja Ristiniitty on rakennettu, yhteensä

24 voimalaa. Vireillä on ainakin 135 voimalayksikön verran tuulivoimaa: Riitamaa, Nurmesneva, Murtomäki, Itämäki, Korteperä. Kyse on jo entuudestaan intensiivisen maankäytön seudusta. Jäljellä olevilla vähänkään luontoarvoja säilyttäneillä metsä- ja kosteikkokohteilla on iso merkitys luonnon monimuotoisuudelle.

Nurmesjärvi on erittäin merkittävä lintuvesi, se on sitä maakuntatasolla ja valtakunnallisesti sekä kansainvälisesti ja on liitetty linnustonsa takia Natura-suojeluohjelmaan. Suoritetun Natura-arvioinnin loppupäätelmänä esitetään, että hankkeella ei ole merkittävää haitallista vaikutusta Natura-alueen suojeluperusteena oleviin lajeihin eikä alueen eheyteen. Muuta ei voisi odottaakaan, sillä merkittävän haitan toteaminen pysäyttäisi hankkeen siihen. Nurmesjärvi on kuitenkin poikkeuksellinen linnustoltaan. Lähiympäristön muita linnustollisesti merkityksellisiä solmukohtia ovat Pesäneva, Paskoneva, Paska-Vittous, Vittoudenjärvi, Kuonajärvi ja Parkkimajärvi. Näiden välillä sekä pesivä että muuttava lajisto liikkuvat ravinnonhankinnassa ja lepäillessään. Tuulivoimaloista on muodostumassa muuri Nurmesjärven ympärille, jolla voi olla vaikutusta paikallisten populaatioiden elinvoimaan ja joka lisää merkittävästi törmäysriskiä ja estevaikutusta alueen järvillä muuttomatkalla pysähtyville lajeille. Tilannetta voi vielä jatkossa pahentaa Nurmesjärven ja Kokkopetäikön väliin suunniteltu 400 + 110 kV:n sähkölinja. Nurmesjärvi on koelaboratorio, jossa tulee selvittää tuulivoimarakentamisen ja sähkönsiirron pitkäaikaisvaikutuksia lintuveden ekologisen potentiaalin säilymiseen.

Ekologinen yhteys

Voimassa olevassa maakuntakaavassa hankealueella ei ole varausta tuulivoiman rakentamiseksi. Sen sijaan energia- ja ilmastovaihekaavaluonnoksessa varaus on (tv-1 393). Maakuntakaava on oikeastaan ainoa väline ohjata tuulivoimarakentamisen sijoittumista, mutta käytännössä kaikki hankkeet, jotka vain ovat jo jotenkin vireillä tai joku on varausta ehdottanut, on saanut tai saamassa vähintään ehdollisen varauksen viimeistään valmisteilla olevassa vaihemaakuntakaavassa, mutta lainvoimainen varaus ei vielä ole.

Maakuntakaavaprosessissa on tunnistettu ekologisia yhteystarpeita. Samalle seudulle sijoittuvilla tuulivoima-alueilla voi olla yhteyksien säilymiseen liittyviä yhteisvaikutuksia. Kunkin hankkeen suunnittelussa on tärkeä varmistaa yhteyksien säilyminen. Ekologinen etelä-pohjoissuuntainen ekologinen käytävä on esimerkiksi metsäpeuralle tärkeä väylä lajityypillistä vuotuista elinympäristöjen välistä vaellusta varten. Hankkeiden arvioinneissa vähätellään usein alueen merkitystä muun muassa metsäpeuraan. Itämäen tuulivoimapuiston arviointiselostusta ja osayleiskaavoitusta koskevasta viranomaisen perustellusta päätelmästä (POPELY/179/2019) löytyvässä Luken lausunnossa todetaan muun muassa seuraavaa: ”Hankealue on metsäpeuran asuttama kesäisin ja alue kuuluu myös niiden vaellusreitteihin. Hanke yksin ja yhdessä muiden hankealueiden kanssa muodostaa todennäköisesti estevaikutuksen tärkeiden kesälaitumien välillä ja häiritsee siten ekologista käytäväverkostoa.” Kokkopetäikön hankealueelta on metsäpeurahavaintoja esimerkiksi kesältä 2004. Turpeenottohankkeen lintulaskentojen yhteydessä havaittiin Paskonevalla metsäpeuroja, kolme aikuista ja kaksi vasaa ja Paska-Vittouden ympäristössä neljä aikuista ja kaksi vasaa. Tuulivoimahankkeen selvityksissä havaintoja ei ole kertynyt.

Vaikutusten arvioinnissa tuodaan esiin haittojen ja häiriöiden lisääntyminen ja esitetään tutkimusta ja seurantaa muun muassa tuulivoimarakentamisen vaikutuksista metsäpeuraan. Hankealueen halki kulkevaa ekologista yhteyttä eikä arviota sen merkityksestä ja hankkeesta kertyvistä haitoista ole kuitenkaan itse kaavoituksessa noteerattu mitenkään. Ekologista yhteyttä ei ole merkitty maakuntakaavan karttaan eikä sen linjausta löydy Kokkopetäikön hankeaineistosta, mutta esimerkiksi Itämäki 1 -tuulivoimahankkeen kaavaehdotuksen selostuksen kuvasta 51 (Itämäen tuulivoimahanke suhteessa ekologiseen verkostoon ja muihin lähialueen hankkeisiin) voi nähdä, kuinka ekologinen yhteys kulkee Kokkopetäikön alueen halki.

Luonnonsuojelupiiri esitti ohjelmasta antamassaan lausunnossa, ettei Kokkopetäikön tuulivoimahanketta vietäisi eteenpäin. Yhdistys toistaa esityksensä hankkeen kaavoituksen lopettamisesta. Vähintään voimalapaikka nro 10 on karsittava, mutta se ei poista Nurmesjärven ja sen lähialueiden kosteikkojen ja muiden luontokohteiden välisille ekologisille yhteyksille aiheutuvia haittoja. Vaikka voimalat pyritään sijoittamaan metsätalouden muuttamille alueille, raivaukset, kuivatukset ja teiden rakentamiset pirstovat ja heikentävät ympäristöä ja liikenne lisää häiriöitä ja karkottaa luonnonvaraisia eläimiä, joille on yhä vähemmän tilaa muuallakaan. Kaavoitusmonopolin haltija on avainasemassa. Tuulivoimaa rakennetaan Pohjois-Pohjanmaalle joka tapauksessa niin runsaasti, että vihreä siirtymä ei ole jokaisen ehdotetun tuulivoimahankkeen varassa. Monimuotoisuuden vaalimiselle on saatava vahvempi ennakoiva painoarvo harkittaessa kaavoitukseen ryhtymistä.

Pyydämme tiedon hankkeen jatkosta ylläolevaan sähköpostiosoitteeseen.

Esko Saari, puheenjohtaja

Merja Ylönen, vs. toiminnanjohtaja