Kommentteja Iso Pihlajasuon tuu­li­voi­ma­hank­keen kaa­va­luon­nok­ses­ta ja YVA-se­los­tuk­ses­ta

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(a)sll.fi

13.10.2023

Oulun kaupunki
kirjaamo(a)ouka.fi

Viite: Lausuntopyyntö OUKA/4651/10.02.02/2021

Asia: Lausunto Iso Pihlajasuon tuulivoimapuiston osayleiskaavan valmisteluaineistosta ja ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta

Iso Pihlajasuon tuulivoimahankkeessa suunnitellaan enintään yhdeksän voimalan rakentamista Yli-Iin Pahkalaan. Voimaloiden maksimikorkeus on 300 metriä ja yksikköteho 7-10 megawattia. Toteuttamisvaihtoehtoja on vain yksi, mutta kyse on Pahkakosken tuulivoima-alueen laajennuksesta. Sen kaava on lainvoimainen ja mahdollistaa 30 maksimissaan 245 metriä korkean voimalan rakentamisen, joka on meneillään. Hankkeesta vastaa Pahkakosken Energia Oy.

Pahkakosken tuulivoimapuiston eteläpuolelle sijoittuvan laajennusosan sähkönsiirto ei edellytä uuden voimalinjan pystytystä, vaan tuotettu sähkö on tarkoitus siirtää Pahkakosken voimala-alueen sähköaseman kautta valtakunnan verkkoon.

Voimassa olevassa maakuntakaavassa alueella on tuulivoimaa varten varaus tv-1 314. Energia- ja ilmastovaihemaakuntakaavaluonnoksessa oleva uusittu varaus tv-1 390 kattaa räätälöidysti Pahkakosken ja sen laajennusosan vaatiman pinta-alan. Tilaa tuulivoimalle etelän suuntaan ei enempää olekaan, sillä vastaan tulee Hirvisuon suojelualue ja välissä on kaavamerkintä luonnon monikäyttöalueesta, jolla ”osoitetaan virkistyskäytön kannalta kehitettäviä, arvokkaita luontokohteita sisältäviä aluekokonaisuuksia. Alueen maankäyttöä suunniteltaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota luontoalueiden virkistyskäyttömahdollisuuksien edistämiseen, niiden välisten reitistöjen muodostamiseen sekä maisema- ja ympäristöarvojen säilymiseen.”

Teollisen mittakaavan tuulivoimarakentamisen vastapainona on muun muassa maakuntaliiton Tuuli-hankkeessa esitetty, että eri puolilta maakuntaa etsittäisiin sellaisia hiljaisia luonnonrauha-alueita, joiden maisemiin tuulivoimaa ei rakenneta. Luonnonrauhan kannalta arvokkaimpia ovat suuret suojelualueet, Olvassuo, Litokaira, Syöte, Veneneva, Oulanka ja Kuusamon vanhat metsät. Lisäksi etenkin maakunnan pohjoisosassa on huomattava määrä yleensä muutaman tuhannen hehtaarin laajuisia hyvin erämaisina säilyneitä soidensuojelualueita, joiden luonnonrauha ja virkistyskäyttöarvot on äärettömän tärkeää turvata. Tämä onnistuu vain siten, että tuulivoiman sijoittelua rajoitetaan niin, että tuulimyllyjä ja niiden lentoestevaloja ei näy luonnonrauha-alueille.

Lähimmän voimalan ja suojelualueen etäisyydeksi mainitaan 1.3 kilometriä. Suunnittelualueen rajasta Hirvisuon suojelualue sijaitsee 700 metrin etäisyydellä. Vaihemaakuntakaavoituksessa on määritetty suojavyöhykkeen laajuus erilaisille suojelualueille yhtenä sijainninohjauksen keinona. Hirvisuo on soidensuojelualue sekä luonto- ja lintudirektiivin nojalla perustettu Natura-suojelualue, jollaisen puskurivyöhyke on 1000 metriä. Näin ollen tuulivoimahankkeen laajennusosa ulottuu liian lähelle suojelualuetta.

Hanke sijoittuu valtion maalle ja on selvästi Metsähallituksen harjoittamaa maanjalostusta. Metsähallitus on kuitenkin ollut tietoinen muun muassa maakotkan pesinnästä lähialueella ja myös Hirvisuon arvokkaasta maisemasta, joten kestävänä maankäytön kehittämisenä ja tuulivoiman hyödyntämisenä laajennusta ei voi pitää. Pahkakosken tuulivoimahankkeessa olisi pitänyt kerralla katsoa kaikin puolin toteuttamiskelpoisin kokonaisuus ja tyytyä siihen. Lisäosan suunnittelussa pyrittiin myös alun perin etenemään ilman ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Se kuitenkin vaadittiin tehtäväksi. Laajennusosan voimaloiden teho ja enimmäiskorkeus vastaavat tämänhetkistä maksimia.

Vaikutuksia maakotkaan arvioidaan merkittävyydeltään kohtalaisiksi, joka varmastikin on enintä, mitä voidaan todeta, jottei seurauksena ole voimaloiden karsiminen tai jopa hankkeen osoittautuminen toteuttamiskelvottomaksi. Hankkeen vaikutukset lajiin on kuitenkin selostettu tarkemmin vain viranomaiskäyttöön laaditussa erillisliitteessä, joten lausuja ei saa riittäviä tietoja arvioinnista. Vaikka esimerkiksi tarkkoja pesäpaikkaa koskevia sijaintitietoja ei paljastettaisikaan, arvioinnin menetelmän pystyy kuvaamaan niin, että lukija voi muodostaa kantansa selvityksen tasosta. Aineiston mukaan maakotka pesii alle viiden kilometrin säteellä, mutta linnuston maastokartoituksissa ainoa havainto lajista tehtiin yksittäisestä linnusta, joka kaarteli selvästi hankealueen ulkopuolella. Petolintutarkkailussa maakotkasta ei saatu havaintoja. Kotka pesii suojelualueella, joten sen havaitseminen tai havaitsematta jääminen hankealueelta käsin muutamien päivien kartoituksissa on satunnaistulos. Se ei kerro mitään maakotkan reviirikäyttäytymisestä. Pesätarkastajalta saamamme tiedon mukaan lähialueella on kolme pesää, joista yksi on ollut vuosien ajan autiona, mutta kahdessa muussa kotka pesii vuorovuosin. Keskimääräinen maakotkan pesimäreviiri on 350 neliökilometriä. Epäilyskään lajin reviirin tyhjenemisestä hankkeen seurauksena ei ole hyväksyttävää. Hirvisuon säilyminen eheänä monimuotoisuutta tukevana alueena on ensisijaista.

Edes eteläisimmän voimalan nro 3 karsiminen vähentäisi rakentamisen suojellun luonnon tilaa heikentäviä vaikutuksia. Toiseksi voimaloille nro 1 ja 2 vievän tieyhteyden suunnittelu uudelleen säilyttäisi Kolmikannansuon uusilta sen hydrologiaa kuivattavilta vaikutuksilta. Vaikka kyseessä on vanha tie, sitä vahvistetaan merkittävästi tuulivoimarakentamisen tarpeisiin. Kartan mukaan myös Kolmikannanharjun kautta kulkee tie Olkisuolle ja sen länsipuolelta pohjoiseen Ison Pihlajasuon entiselle turpeenostokentälle. Tulo alueelle on suunniteltu Somerovaaran kautta, mutta vaihtoehtoisiakin väyliä tulisi tarkastella haittojen välttämiseksi. Aineistosta ei käy ilmi, onko nykyisen tien rakenteissa mitenkään otettu huomioon suon vesitalouden säästämistä haitoilta. Kaavakartan yleisen määräyksen mukaan ”tuulivoimaloiden, tuulivoimaloiden huolto- ja rakentamisteiden sekä nykyisten perusparannettavien teiden ja maakaapeleiden sijoittamisessa on otettava huomioon luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet sekä muinaisjäännökset.” Ohjeistus voisi olla yksiselitteisempää. Esimerkiksi Kolmikannansuon halkaisevan tien perusparannus tulee toteuttaa niin, että suon vesitalous ei lisää häiriinny. Hankkeen toteutuksessa tulee käyttää myös mahdollisuudet korjata aiempia virheitä, kuten tiestön parannuksissa ja uusien rakentamisessa välttää vesistöjen ylityksissä uusia vaellusesteitä ja myös poistaa vanhoja tai estää tien ja vierusojien teossa soiden kuivumista. Nauruanojan puroympäristö on yksi hankealueelta noteeratuista luontokohteista. Sen lähelle on sijoitettu voimala nro 9, jonne johtaa uusi tie. Se ei ylitä puroa, mutta aukon teko voimalaa varten voi muuttaa puron varren kasvillisuuden eheyttä ja pienilmastoa. Intensiivisen metsätalouskäytön takia kaikki jäljellä olevat luontokohteet tarvitaan monimuotoisuuden ylläpitämiseksi.

Hankealueella on myös entinen turpeenkaivuualue ja toinen edelleen turpeenhankinnassa. Pihlajasuo on osittain kaivuun päätyttyä vesitetty. Tuulivoimaloita ei tässä suunnitelmassa eikä muissakaan kuitenkaan entisille turpeennostokentille sijoiteta. Syitä sille voisi vaikutusten arvioinnissa valaista. Kyseisessä tapauksessa vesitys on palauttanut linnustoa suolle, mutta yleisesti ottaen loppuun kaluttu turvesuo voi olla hankala ennallistettava, jolloin tuulivoimaloiden sijoittaminen sille vähentäisi tarvetta raivata metsiä teolliseen rakentamiseen.

Pohjois-Pohjanmaalla tuotetaan noin 40 prosenttia Suomen tuulivoimasta ja lähivuosina jo puolet. Rakentamisen säilyminen kestävänä vaatii luonnon monimuotoisuuden turvaamisen entistä painokkaampaa huomioon ottamista. Kunnat ovat siinä kaavoittajina avainasemassa.

Esko Saari
puheenjohtaja

Merja Ylönen
vs toiminnanjohtaja