Lausunto Tuulikaarron tuu­li­voi­ma­puis­ton YVA-se­los­tuk­ses­ta

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(a)sll.fi

16.10.2023

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(a)ely-keskus.fi

Viite: Lausuntopyyntö POPELY/579/2021

Asia: Lausunto Tuulikaarron tuulivoimapuiston ja 400 kV voimajohdon ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta

Tuulikaarron hanke sijoittuu Siikalatvan ja Kärsämäen kuntien rajan ja nelostien molemmin puolin. Alueelle suunnitellaan enintään 50 voimalan tuulivoimapuistoa. Voimaloiden yksikköteho on 6-10 megawattia ja kokonaiskorkeus 300 metriä. Toteuttamisvaihtoehtoja on kaksi, joista VE2:ssa on 43 voimalaa. Selostuksen VE1:ssä Siikalatvan alueelle on suunnitelmassa sijoitettu 35 ja Kärsämäelle 15 tuulivoimalaa ja VE2:ssa vastaavasti 30 ja 13. Arviointiohjelmassa esitetty voimaloiden enimmäismäärä oli 53 voimalaa. Selostuksen VE2:ssa joitain voimalapaikkoja on karsittu Telinkankaan ja Hämeenkankaan tärkeiden pohjavesialueiden lähimaastosta. Hankkeesta vastaava on Piipsan Tuulivoima Oy.

Tuulikaarron hankkeen sähkönsiirtoa varten rakennetaan kaksi muuntoasemaa ja noin 11 kilometriä 400 kilovoltin voimajohtoa välittömästi länsipuolella sijaitsevan Piipsannevan hankealueen sähköasemalle. Siitä eteenpäin Fingridin uudelle Metsälinjan varteen tulevalle Pihtinevan sähköasemalle siirtolinja on yhteinen noin 14 kilometrin matkalla. Suurin osa siirtoreitistä sijoittuu kaava-alueille.

Voimassaolevassa maakuntakaavassa Tuulikaarron hankealueella ei ole varausta tuulivoimaa varten. Sen sijaan energia- ja ilmastovaihemaakuntakaavanluonnoksessa on varaus tv-1 398. Se on Piipsannevan tv-1 374 varauksen laajennus. Molempien hankkeiden toteutuessa ne muodostavat yhdessä ison tuulivoimaloiden kokonaisuuden. Piipsannevan alueelle on kaavoitettu ja luvitettu valmiiksi 39 voimalan tuotantoalue. Toiminnassa olevia voimaloita on 30 kilometrin säteellä 56 ja eri vaiheissaan vireillä on yhteensä 663 voimalan verran muita hankkeita.

Alueella on Pulkkilan susireviiri, joka on statukseltaan perhelauma. Maakuntaliiton TUULI-hankkeen susireviiriselvityksessä suositellaan tällaisessa tapauksessa erillisen susiselvityksen tekemistä. Sellaista ei ole tehty. Vaikutuksia suteen ja susireviirin toimivuuteen on arvioitu, mutta se on todettu vaikeaksi tarkemman, lähinnä susiyksilöiden pannoituksella saatavan seurantatiedon puutteen takia. Vaikutukset lajiin on arvioitu kuitenkin suuriksi: ”ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että hanke sijoittuu ydinreviirille, jolloin hankkeen vaikutukset nousevat merkittävyydeltään suuriksi.” Lopullisesta toteuttamisvaihtoehtojen vertailusta (taulukko 24-1 Tuulivoimapuiston toteutusvaihtoehtojen yhteenveto ja vaihtoehtojen vertailu vaikutustyypeittäin) arvio vaikutuksista suteen kuitenkin puuttuu. Se ei poista sitä tosiasiaa, että hankkeen toteuttamiskelpoisuus on erittäin epävarmaa ottaen huomioon suteen kohdistuvat luonnonsuojelulain vaateet.

Pohjois-Pohjanmaan eteläosaan on viime vuosina muodostunut useita susireviirejä. Toisaalta samalle alueelle kohti sisämaata on kehittymässä merkittävä tuulivoiman hyödyntämisen keskittymä. Tuulivoimaloille haetaan riittävän laajoja asumattomia maastoja, jotka tähän asti ovat olleet pääosin metsätalouskäytössä. Suden suotuisan suojelutason saavuttaminen ja turvaaminen edellyttävät lajille riittävän rauhallisen ja ravintoa tarjoavan elintilan. Sitä vaatii myös suden läsnäolon sosiaaliset ulottuvuudet. Maaston häiriöiden lisääntyminen voi aiheuttaa epätoivottavia törmäyksiä ihmisyhteisöjen kanssa, jos ja kun sudet ajetaan hakemaan muualta uutta elinympäristöä. Jotta sudesta ei tule ongelmaa tuulivoiman rakentamiselle eikä siitä sudelle, tarvitaan selkeitä linjauksia lajin huomioon ottamisesta yhtenä tärkeänä sijaintia ohjaavana tekijänä. Susi on samalla avainlaji. Täysimääräisesti toteutuessaan meneillään oleva tuulivoimabuumi aiheuttaa luontokatoa.

Käynnissä samanaikaisesti olevassa osayleiskaavoituksessa on valittu edistettäväksi 50 voimalan kokonaisuutta. Siinä ei siten ole karsittu voimalapaikkoja edes tärkeiden pohjavesialueiden vierestä. Arviointiselostuksessa todetaan, että ”maanrakennustöiden aiheuttamat muutokset pohjaveden virtauksissa ja laadussa ovat epätodennäköisiä ja että pohjavesivaikutuksia voidaan rakennusvaiheessa lieventää vaihtoehtoisilla perustamistavoilla. Päämäärän tulee olla, ettei pohjaveden pinnantasoa ole tarpeen pysyvästi alentaa.” Tärkeä pohjavesialue on lailla suojattu haitallisilta muutoksilta. Telinkankaan pohjavesialueen ja lähimmän voimalan välimatka on noin 200 metriä. Jos annettujen resurssien puitteissa on liian vaikeaa saada selostuksessa esitettyjä varmempia tuloksia, johtopäätös on noudattaa varovaisuusperiaatetta ja karsia voimaloita pohjavesialueiden välittömästä läheisyydestä. Niitä ovat ainakin voimalat nro 36, 39 ja 44.

Hankealueen läpi kulkee ekologinen yhteys. Erillisessä luontoselvityksessä ei ekologiseen yhteyteen ole kiinnitetty lainkaan huomiota. Ainakaan siitä ei löydy selvityksestä mitään mainintaa. Arviointiselostuksen kappaleessa 14.4.3 on aihetta sivuttu, mutta mitään varsinaista selvitystä ekologisista reiteistä ei ole senkään mukaan tehty. Sellainen olisi tarpeen myös kaavoituksen avuksi. Ekologisesti toimivan reitin hahmottaminen maastokartoituksessa ja tiedon siirtäminen voimalapaikkojen ja tiestön sijoittamissuunnitelmaan on keino vähentää luontokatoa. Ekologisen yhteyden eheyden ja toimivuuden takaaminen on osa vaihemaakuntakaavan maankäytön ohjauksen noudattamista. Siihen on myös TUULI-hankkeen kohdekortissa kehotettu.

Hankealueelta on tunnistettu joitain luontoarvokohteita. Ne ovat pieniä pisteitä ja laikkuja muutoin tavanomaiseksi talousmetsäksi kuvaillulla alueella. Soiden ja entisille turpeennostoalueille tehtyjen vesitysten ohella alueella on lähteisyyttä. Luontoselvityksen taulukon 3 mukaan lähteiden tilaa ei ole varsinaisesti selvitetty. Selostuksessa joitain luonnehdintoja lähteistä esitetään ja todetaan heikennyksiä aiheutuneen niiden vesitalouteen. Hankkeen vaikutuksia arvioidaan kohtalaisiksi. Lisähaittoja on mahdollisesti koitumassa muun muassa teiden rakentamisesta. Johtopäätös on kuitenkin, ettei vesilain poikkeusluvalle ole tarvetta. Arvio ei vaikuta perustellulta tuloksiin verrattuna.

Ristisenojaa ei ole luokiteltu luontoarvokohteeksi. Sen varteen on sijoitettu voimalapaikat nro 16 ja 23 Kärsämäen kaava-alueen läntisessä osassa. Luontoselvityksessä uoman varren metsiä on kuvattu lehtomaisiksi. Vaikka Ristisenoja on paikoin oikaistu, sen jäljellä olevia luontoarvoja ja mahdollisuuksia tilan parantamiseen tulee pitää yllä. Voimalan sijoittuminen aivan uoman varteen tarkoittaa avohakkuun kaltaista tilannetta, jolloin ojan varren pienilmasto muuttuu. Kun metsätaloudessakin jo edellytetään pienvesistöjen varsien suojelua, saman tulee koskea tuulivoimarakentamista. Voimalapaikat on joko poistettava suunnitelmasta tai sijoitettava vähemmän haitallisesti.

Muitakin vähättelyjä luontovaikutuksista esitetään. Hankealue rajautuu idän puolelta Pellikaisennevan suojelualueeseen. Uusi tie sijoittuu molemmissa hankevaihtoehdoissa 100 metrin etäisyydelle. Vaikutusten suuruutta pidetään vähäisenä. ”Sekä Hongikon että Pellikaisennevan suojelualueet ovat ojitettuja rakennettavan tien lähistöllä, eikä tien rakentamisella katsota olevan niiden hydrologiaa heikentävää vaikutusta.” Maakuntakaavan SL-merkinnän suunnittelumääräys edellyttää, että alueen ja sen ympäristön maankäyttö suunnitellaan ja toteutetaan siten, ettei vaaranneta alueen suojelun tarkoitusta, vaan pyritään edistämään alueen luonnon monimuotoisuuden sekä alueiden välisten ekologisten yhteyksien säilymistä. Huomioon ei ole otettu mahdollisuutta ennallistaa ojitusten vaivaamaa aluetta suojelualueen rajapinnalla. Joka tapauksessa aikaa myöten sen luonnontila kohenee, ellei uusilla hankkeilla lisätä häiriöitä. Niiden välttämiseksi voimalapaikat 37, 40 ja 46 on Rimpinevan ja Pellikaisennevan välistä on karsittava. Samalla poistuu tarve tien peruskunnostukselle ja uuden rakentamiselle.

Ohje säilyttää ojitusten jo muuttaneen suon hydrologinen yhteys ympäristöönsä riittävällä määrällä tienalituksia, on kannatettava. Kaikki keinot ehkäistä lisävaikutuksia suoveden virtaukseen tulee hyödyntää. Muutoksen suuruus voi olla vähäinen silloin, jos keinot haittojen ehkäisemiseksi otetaan käyttöön. Käytännön toteutuksesta vaadittaisiin seurantaa, jotta arvion osuvuudesta voisi tehdä johtopäätöstä.

Luontoselvityksessä todetaan, että tuulivoimapuiston rakentaminen niin tiiviiksi kuin se teknisesti ja taloudellisesti on mahdollista, vähentää elinympäristöihin kohdistuvien muutosten laajuutta. Päätelmä voisi olla perusteltu, jos olisi kyse vain joistain yksittäisistä tuulivoimahankkeista. Pohjois-Pohjanmaalla tuotetaan jo 40 prosenttia Suomen tuulivoimasta ja suunnitelmat on kasvattaa osuutta edelleen. Kunnilla on kaavoitusmonopoli ja selvä kiinnostus maksimoida taloudellinen etu suurella määrällä voimaloita. Tarve päätöksille rakentamiselta säästettävistä alueista on ilmeinen. Niiksi ei riitä suojelualueet ja taajamat. Maakuntakaavan sijainninohjaus on liian löysää ja vaikutusten arviointi myötäilee työn tilaajaa. Maakunnassa vaaditaan kantaa vihreän siirtymän paitsi taloudelliseen myös ekologiseen kestävyyteen.

Esko Saari
puheenjohtaja

Merja Ylönen
vs toiminnanjohtaja