Lausunto Kivinevan tuuli- ja au­rin­ko­voi­ma­hank­kees­ta

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(a)sll.fi

19.10.2023

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(a)ely-keskus.fi

Viite: Lausuntopyyntö POPELY/861/2023

Asia: Lausunto Kivinevan tuuli- ja aurinkovoimahankkeen ja sen sähkönsiirron ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta

 

Siikalatvan länsiosaan sijoittuvassa Kivinevan tuuli- ja aurinkovoimahankkeessa suunnitellaan enintään 28 tuulivoimalan (VE1) ja yhden tai kahden aurinkoenergian tuotantokentän rakentamista 3800 hehtaarin laajuiselle alueelle. Tuulivoimaloiden yksikköteho on 8-10 megawattia ja kokonaiskorkeus 300 metriä. Hankkeesta vastaava on Taaleri Energian omistama hankeyhtiö Kivinevan Tuulipuisto Ky.

Vaihtoehto 2 muodostetaan vasta kuulemiskierrokselta saadun palautteen jälkeen. Epäselväksi kuitenkin jää, millä perusteilla VE2 aiotaan muodostaa. Arviointiohjelma sisältää kovin niukasti sellaista tietoa, jonka pohjalta voisi kehottaa suunnitelmaa karsimaan tai rakentamista uudelleen sijoittamaan. Kivinevan hankkeessa epävarmuutta aiheuttaa myös siltä maakuntakaavasta puuttuva varaus. Se ja sijainti susireviirillä puoltaa koko hankkeen karsimista eli VE0:n toteuttamista.

Sähkönsiirron vaihtoehtoja on kolme: SVE1, SVE2 ja SVE3. Kaikissa vaihtoehdoissa rakennetaan uusi 400 kilovoltin ilmajohto hankealueen sähköasemalta. Suuntia ovat länsi, etelä tai itä. Läntinen vaihtoehto on yhteinen Leuvannevan hankkeen kanssa. Voimalinjan pituus on noin 24 kilometriä. Myös eteläisessä vaihtoehdossa sähkönsiirtoa suunnitellaan yhdessä sekä Leuvannevan että Taikkonevan tuulivoimahankkeiden kanssa. Pituutta siirtolinjalla on 20 kilometriä. Reitille osuu Haapaveden lintuvedet ja suot -Natura-alue. Itäinen SVE3 sijoittuu Siikalatvan alueelle ja on pituudeltaan 14,5 kilometriä. Selostuksessa on selkeästi esitettävä, minkä verran voidaan ja aiotaan käyttää yhteisiä pylväitä tai johtoja vai rakennetaanko viereen toinen linja, jolloin johtokäytävä levenee.

Hankealue rajautuu lännenpuoleiseen Leuvannevan ja pohjoispuolella olevaan Taikkonevan vireillä olevaan tuulivoiman hankealueeseen. Leuvannevalle suunnitellaan 89 ja Taikkonevalle 40 voimalan rakentamista. Millään kolmesta hankkeesta ei ole varausta voimassa olevassa maakuntakaavassa. Energia- ja ilmastovaihemaakuntakaavan luonnoksessa on Leuvannevalle varaus tv-1 396 joka kattaa myös Taikkonevan. Kivinevalle on ehdollinen varaus tv-3 538.

Alueelle on siten suunnitteilla iso yhtenäinen tuulivoiman tuotantoalue. Seudulla on muutoinkin paljon tuulivoimahankkeita vireillä. Hankealueesta etelään on 14 kilometrin etäisyydellä Piipsannevan 39 ja Tuulikaarron 50 voimalan hankkeet, joista Piipsannevalla on voimassa oleva kaava ja rakennuslupa. Tuulikaarron hankkeessa on YVA-menettelyn ja osayleiskaavaluonnoksen lausuntoaika juuri päättynyt.

Kivineva sijoittuu Piipsannevan ja Tuulikaarron hankkeiden kanssa samalle Pulkkilan susireviirille, joka on statukseltaan perhelauma. Maakuntaliiton TUULI-hankkeen susireviiriselvityksessä suositellaan tällaisessa tapauksessa erillisen susiselvityksen tekemistä. Arviointiohjelman mukaan hankkeessa laaditaan suurpetoselvitys, jonka tavoitteena on paikantaa ahman, ilveksen ja suden potentiaaliset pesimäpaikat. Suurpetojen läsnäolo aiotaan saada selville lumijälkien ja pesinnästä maastoon jäävien merkkien perusteella. Maastotöihin on varattuna yksi henkilö ja 64 tuntia. Työhön kuuluu myös metsäpeura- ja saukkoselvityksen tekeminen.

Ohjelmassa kuvattua menetelmää pidetään luotettavana suden pesäpaikan löytämiseksi hankealueelta. Susi on pitkään vainosta kärsinyt laji ja edelleen sen läsnäolon sietäminen on yhteisöille hankalaa. Suunnitelma selvittää suden läsnäolo ei vaikutakaan uskottavalta eikä asiantuntija-arviot myöskään tue käsitystä työn helppoudesta. Kovin eri tavoin aihetta kuvattiinkin Tuulikaarron hankkeen arviointiselostuksessa. ”Suden reviirillä on tietty alue, ns. reviirin ydinalue, jolla synnytyspesät sijaitsevat vuodesta toiseen ja jonka sisällä pesäpaikka siirtyy 2–5 kilometrin alueella (Ronkainen, kirjall. tiedonanto 2023). Pentuja pidetään synnytyspesässä noin viikon verran, minkä jälkeen pennut siirretään ns. siirtopesään, joita saattaa yhdellä reviirillä olla heinäkuun loppuun mennessä 5–10. Siirtopesät sijaitsevat lähellä juomapaikkaa, joka voi olla puro, lähde tai muu pienvesistö. Elokuun puolella pennut pysyttelevät oleskelupaikalla tai -alueella, joka on laajempi kuin siirtopesä (Ronkainen, kirjall. tiedonanto 2023). Suden reviirin ydinalueen ja pesäpaikan määrittämistä kuitenkin vaikeuttaa merkittävästi se, että pesäpaikka vaihtuu käytännössä joka vuosi, eikä sitä ole mahdollista löytää ilman pannoitetun alfanaaraan satelliittipaikannushavaintoja tai pitkäaikaisen kokemuksen omaavan asiantuntijan viikkojen työpanosta maastossa.”

Pesäpaikan löytyminen tai puuttuminen ei edes kerro mitään hankkeen vaikutuksista reviirin elinkelpoisuuteen. Rauhallisten lisääntymisympäristöksi soveltuvien alueiden lisäksi pitää olla riittävästi riistaa ravinnoksi. Vaikutukset lajiin arvioitiin Tuulikaarron hankkeessa suuriksi: ”ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että hanke sijoittuu ydinreviirille, jolloin hankkeen vaikutukset nousevat merkittävyydeltään suuriksi.” Luonnonsuojelupiiri totesi lausunnossaan Tuulikaarron hankkeesta, että hankkeen toteuttamiskelpoisuus on erittäin epävarmaa ottaen huomioon suteen kohdistuvat luonnonsuojelulain vaateet.

Aurinkovoimalat rakennetaan entisille turpeennostokentille. Ilmeisesti niiden kuivatusta pitää jatkaa. Ohjelman mukaan vesistövaikutuksia saattaa aiheutua kuivatuksen ja hulevesien seurauksena. Tarkemmin kuivatusjärjestelyjä ei kuvata. Turpeennoston ajan vesistövaikutuksia on säädelty ympäristöluvalla ja tarkkailulla. Mahdolliseen luvan tarpeeseen aurinkovoimala-alueen kuivatuksen takia ei ohjelmassa viitata. Siinä jopa toisaalla ristiriitaisesti väitetään, että ”hankkeen toiminnasta ei vesistöihin synny suoria päästöjä, joten haitallisten aineiden vaikutuksia vesistöihin ei tarkastella.” Selostuksessa on kuitenkin selvitettävä sekä luvan tarve kuormituksen jatkuessa että kerrottava kuivatuksen ylläpidon vaatimat menettelyt. Kun huoltokin edellyttää ajettavia teitä myös aurinkovoimala-alueella, sen kuivana pitäminen on selviö.

Ohjelman mukaan aurinkovoimala-alue aidataan. Yli-Iin Tannilan vastaavassa hankkeessa puolestaan korostettiin, että aurinkovoimalakenttää ei aidata. Tätäkin puolta voisi lisää valottaa. Onko aitaaminen tavanomainen käytäntö vai vaihteleeko se hankkeesta toiseen toteuttajan valitsemana toimintatapana?

Tuulivoimalat ja aurinkovoiman tuotantoalueet on ripoteltu kuvan 1 mukaan hankealueen laidoille. Keskellä sijaitsee Laitakangas-Tuohisaari -niminen yksityinen suojelualue, jonka luontotyypistä tai tilasta ei ole ohjelmassa tietoa. Kasvillisuutta aiotaan selvittää voimalapaikkojen ympäriltä 100 metrin säteellä ja teiden lähialueilta 20 metrin matkalta tien molemmilta puolilta. Hankesuunnitelma vaikuttaa olevan vielä hahmottumaton. Kasvillisuutta tulee selvittää niin, että hyvällä paikkatiedolla voidaan ohjata voimaloiden sijoittamista niin, että mahdollisimman vähän pirstotaan maastoa edelleen. Hankealuetta sivuaa ekologinen yhteys. Rakentaminen vaikuttaa seudun ekologisen verkoston eheyteen ja toimivuuteen, mutta suunnittelulla pirstoutumista voidaan vähentää.

Kaikelle suunnitelmissa olevalle tuulisähkön tuotannolle ei riitä toistaiseksi kysyntää. Toisekseen tuulivoiman tuottaminen merialueella on voimakkaan kiinnostuksen ja kehittämisen kohteena. Pohjois-Pohjanmaalle sijoittuu jo 40 prosenttia kaikesta Suomen tuulivoimatuotannosta. Maakunnan eteläosissa vireillä olevat hankkeet toteutuessaan merkitsevät isoa maankäytön muutosta. Kivinevan hankkeen monet epävarmuudet puoltavat siitä luopumista.

Esko Saari
puheenjohtaja

Merja Ylönen
vs toiminnanjohtaja