Lausunto energia- ja il­mas­to­vai­he­maa­kun­ta­kaa­van ehdotuksesta

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

22.2.2024

Pohjois-Pohjanmaan liitto
kirjaamo(at)pohjois-pohjanmaa.fi

Viite: Lausuntopyyntö 10.1.2024

Asia: Lausunto Pohjois-Pohjanmaan energia- ja ilmastovaihemaakuntakaavan ehdotusaineistosta

Luonnonsuojelupiiri keskittyy lausunnossaan arvioimaan vaihemaakuntakaavaehdotuksen tuulivoiman sijoittumista koskevia kaavaratkaisuja. Niillä tavoitellaan energiamurroksesta aiheutuvaan maankäyttöön kestävyyttä. Tuulivoima-ala kehittyy nopeasti, mutta siihen rinnalle on Pohjois-Pohjanmaallakin tulossa aurinkovoiman hyödyntäminen. Varsinkin neljännen vaihemaakuntakaavan teemakartta tuulivoimavarauksista ja sähkönsiirrosta (liite 1) ja varausten kohdekuvaukset (liite 2) ovat erinomaisen valaisevaa aineistoa vaihekaavaehdotuksen arvioimiseksi. Kohdekorttien informaatiosta on apua myös arvioitaessa yksittäisten hankkeiden vaihtoehtoja ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä ja yleiskaavoituksessa. Aurinkovoimaloiden sijoittelulle tyydytään antamaan suosituksia. Päätökset ovat kuntien vastuulla.

Pohjois-Pohjanmaa on Suomen johtava tuulivoimaa tuottava maakunta. Vuoden 2023 lopussa toiminnassa oli yhteensä 577 tuulivoimalaa 55 tuulivoimapuistossa. Luvitettuja tuulivoimala-alueita on lisäksi 25 (568 voimalaa). Toiminnassa olevien ja luvitettujen nimellisteho on yhteensä noin 5500 megawattia. Vireillä on 73 hanketta, joissa on reilut 1000 voimalaa ja kapasiteettia yli 6000 megawattia lisää. Lisäksi kunnissa on hyväksytty kaavoitusaloitteita ja useita kymmeniä hankkeita on esisuunnitteluvaiheessa. Tuotannossa olevat tuulivoimalat sijoittuvat pääosin rannikolle ja sen läheisyyteen. Vaikka tuulivoiman sijainninohjausta ja kaavavarauksia on käsitelty pääteemoina aiemmin jo kahdessa vaihemaakuntakaavoituksessa, iso maankäytön muutos on maakunnassa vasta tulossa. Vireillä olevat hankkeet muodostavat useita keskittymiä varsinkin maakunnan eteläosiin.

Vaihemaakuntakaavan luonnoksessa oli 25 uutta kyllä-aluetta (tv-1) ja 48 ehkä-aluetta (tv-3) sekä 6 merialueen tv-2 -varausta. Ehdotuksessa osoitetaan 61 uutta seudullisesti merkittävää tuulivoimaloiden aluetta, joista 56 tv-1 varausta sijoittuu maalle ja 5 tv-2 aluetta merelle. Lainvoimaisia tv-1 -varauksia on 48. Siten tv-1 -alueita on yhteensä 104 ja merelle sijoittuvia tv-2 -varauksia 5.

Energia- ja ilmastovaihemaakuntakaavan ehdotuksessa osoitetaan varauksia seudullisen kokoluokan tuulivoimahankkeille. Pinta-ala on vähintään 7 neliökilometriä, jolle mahtuu noin 7 voimalaa. Aiemmissa vaihekaavoissa seudullisen hankkeen koko oli vähintään 10 voimalaa. Vireillä olevissa hankkeissa voimaloiden kokonaiskorkeus (300-350 metriä) ja teho ovat kuitenkin merkittävästi kasvaneet, joten seudullisen hankkeen määrittäminen vähintään 7 voimalaksi on hyvin perusteltua. Yksi voimala vaatii ympärilleen tilaa noin neliökilometrin. Kun yksittäisen maalle sijoitettavan voimalan nimellisteho on hankkeissa nykyisin 6-10 tai 8-10 megawattia, myös ympäristövaikutusten arviointimenettelyn edellytys täyttyy. Merialueella rakentamiseen soveltuva alue sijaitsee 10-50 metrin syvyisellä merialueella.

Varaukset ovat valikoituneet paikkatietoanalyysin avulla, mutta päätökseen sijoituspaikan sopivuudesta on vaikuttanut olemassa oleva hankekehitystilanne ja sähkönsiirron toteuttamismahdollisuudet, tosin viimemainitut hyvin löyhästi. Asutukseen, myös loma-asutukseen on asetettu normiksi noin 1.5 kilometrin etäisyys ja se on ollut käytössä myös TUULI-hankkeen sijainnonohjausmallissa. Tuulivoimarakentamisen yleisessä suunnittelumääräyksessä todetaan, että ”Tuulivoimarakentamisen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on varmistettava, ettei asutukselle aiheudu merkittäviä melu- ja välkevaikutuksia ja että valtakunnallisten kulttuuriympäristöjen arvot säilyvät.” Tuulivoiman hyödyntämisen ekologista kestävyyttä parantaisi, jos jatkossa paikkatietoanalyyseissä etäisyyttä loma-asutukseen ei pidettäisi yhtä määräävänä normina kuin vakituiseen asutukseen.

Suojelualueet ja lintujen päämuuttoreitti on rajattu tarkastelussa mahdollisten uusien sijoituspaikkojen ulkopuolelle. Analyysissä suojelualueiden ympärille on hahmotettu suojavyöhyke, joka on vähimmillään 100 metriä ja enimmillään 2000 metriä (taulukko 3). Kansallispuistojen, linnustoarvojen suojaksi perustettujen Natura-, IBA- ja FINIBA-alueiden ja valtakunnallisten ja maakunnallisten maisema-alueiden ympärille on määritetty 1000 metrin suojavyöhyke.

Tuulivoimalat maisemassa

Kaavaehdotuksessa varausten suojaetäisyydeksi valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin on kuitenkin määritetty viisi kilometriä ja maakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin kaksi kilometriä. Oulujärven maisemaa suojellaan sijoittamalla tuulivoimarakentamista vähintään viiden kilometrin etäisyydelle ranta-alueista. Sen sijaan erämaisen maiseman säilyttämisen tärkeys on yleensä sivuutettu tuulivoimahankkeissa ja hankalaa sen huomioon ottaminen on maakuntatason kaavoissakin, kun sillä ei ole mitään ”virallisluonteista” asemaa. Se on ihmisen kokema maisema, jonka ominaispiirteitä ovat luonnontilaisuus ja harmonia, jolla on psykofyysisiä vaikutuksia katsojaansa. Pelkästä maisemasta ei kuitenkaan ole kyse, vaan se ilmentää myös paikan ekologista elintilaa.

Erämainen maisema on Pohjois-Pohjanmaalla usein aava ja alava suomaisema. Vaihekaavan ehdotuksessa sen suojaksi on joillakin suojelualueilla mitattu kuuden kilometrin tuulivoimalaton vyöhyke. Kohteet ovat myös luonnon virkistyskäytössä ja vastuulliselle luontomatkailulle merkittäviä. Ne ovat Pohjois-Pohjanmaan hiljaisia ja yhtenäisiä luonnonalueita: Oulangan kansallispuisto, Syötteen kansallispuisto sekä Olvassuon, Litokairan ja Venenevan soidensuojelualueet. Ne kuuluvat myös Natura 2000 -suojeluohjelmaan. Suomaisemista Olvassuo on määritelty valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Maakunnallisesti arvokkaita suomaisemia ovat Pyhännän suoryhmä, Iso Matinsuo, Revonneva, Hirvisuo ja Kuusisuo–Hattusuo.

Kuusi kilometriä on vain lähimaiseman raja. Napapiirin eteläpuolisen Euroopan suurin erämaa, Litokaira on leveimmillään vain noin 12 kilometriä. Kuuden kilometrin etäisyydeltä nykyisin suunniteltavat 300-350 metrin korkuiset voimalat hallitsevat maisemaa lentoestevaloineen Litokairan keskiosien suurille suoalueille asti ja voivat voivat erottua maisemassa vielä 40-50 kilometrinkin päästä. Suojavyöhykkeiden leveyden pitää ratkaista maiseman luonne ja merkitys ja ottaa riittävästi huomioon tuulivoimaloiden koon kasvu. Varausten karsiminen Litokairan itäpuolelta suojaa erämaista maisemaa siltä osin.

Kaavaselostuksessa viitataan TUULI-hankkeen maisemaselvitykseen, jossa on laadittu maisema- ja näkyvyysalueanalyysejä. Ne kohdistuvat pääosin valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin. Näkyvyysalueanalyyseissä on mallinnettu voimaloiden näkyvyyttä eri etäisyyksillä vakinaiseen asutukseen ja loma-asutukseen. Vesitaloudeltaan eheänä säilynyt suoluonto on harvinaista aitoa jäljellä olevaa alkuperäistä luontoa. Iso osa siitä kuuluu erilaisiin suojeluohjelmiin, mutta kuten todettua suojaetäisyys niihinkään ei ole kovin suuri. Luonnonsuojelullista merkitystä suojavyöhykkeellä on, jos ja kun se säilyttää mahdollisuuden suojelualueiden tuleville laajennuksille. Maakunnan eteläosissa, jossa on vähän suojelualueita ja nekin pieniä, riittävän suojavyöhykkeen ekologinen merkitys korostuu.

Tuulivoima ja luonnon monimuotoisuus

Pohjois-Pohjanmaan 40 prosentin osuus Suomen tuulivoimarakentamisesta vaikuttaa maakunnan luonnonelinympäristöjen tilaan. Tuulivoiman hyödyntämisen maankäytön vaikutuksia luontokatoon ei kuitenkaan ole mitenkään selvitetty. Tuulivoimarakentamisen vaikutusten arviointi koko maakunnan alueella luontotyyppeihin ja lajien populaatioihin on laiminlyöty. Ylipäänsä aihetta on toistaiseksi tutkittu ja mallinnettu niukasti. Pyhäjärven Hautakankaan tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on harvinainen huomautus aiheesta (FCG 1.6.2022): ”Hautakankaan lähiympäristöön kohdistuu jo niin merkittävää tuulivoimasuunnittelua, että vastaavassa mittakaavassa kohtalaisia yhteisvaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen alkaa ilmetä.”

Luonnonvarakeskus julkaisi vuoden 2023 lopulla selvityksen tuulivoimarakentamisen vaikutuksista joihinkin lintu- ja nisäkäsryhmiin. Tutkimusryhmä koosti yhteensä 84 tutkimusta, joita oli tehty 22 eri maassa. Niistä löytyi 160 tapausta, joissa monet linnut ja nisäkäsryhmät väistävät tuulivoimaa. Ekologisia seurauksia ovat muun muassa populaatiokoon pieneneminen, muutokset lintujen soidinkäyttäytymisessä, poikastuoton väheneminen ja poikaskuolleisuuden kasvu. Tässäkin on kyse seurantatutkimuksesta, mutta on syytä senkin viesti ottaa heti huomioon. Vuonna 2023 on käynnistynyt myös viisivuotinen monimuotoisuudesta Windlife-seurantatutkimus, jossa esimerkkilajeja ovat susi, metsäpeura ja maakotka. Jotta vaikutuksia ei vain jatkuvasti todettaisi jälkikäteen, on tärkeää vireillä olevissa hankkeissa sveltaa saatavilla olevaa tietoa heti ja sen pohjalta huolellisesti selvittää toteuttamiskelpoisinta vaihtoehtoa ja tarvittaessa karsia suunnitelmaa tai jopa luopua siitä.

Metsäpeurasta on jo saatavissa laadukasta asiantuntijatietoa, joita hankevastaavat saavat palautteena hankkeidensa vaikutusten arviointimenettelyissä. Tutkimustietoa kuitenkin kaivataan lisää, sillä toistaiseksi asiantuntijalausunnot eivät vaikuta riittävästi hankesuunnitelmiin. Maakotkan reviirit ovat myös hyvin tiedossa ja vaikutuksia lajiin on jo mallinnettukin. Silti tuulivoimahankkeista kohdistuu lajiin kova paine. Reviirejä on todettu 89 ja tuulivoimaa on rakennettu tai suunnitellaan rakennettavaksi 82 reviirille. Liitteen 2 kohdekorteissa toistuu maininta sijoittumisesta elinvoimaiselle maakotkareviirille. Kotkien reviirit ovat hyvin pysyviä, vaikka joka vuosi ei pesintöjä niillä todettaisikaan. Mallinnuksen tuloksia on käytettävä hyväksi ja rajattava kotkille tärkeät elinympäristöt tiukasti tuulivoimarakentamisen kieltoalueiksi. Uutena kaavaehdotukseen nostettu Vitikkovaaran varaus tv-1 406 on syytä karsia. Alueella ei ole hanketta vireillä eikä sitä pidä mahdollistaakaan kahden maakotkareviirin sijoittuessa alueelle. Luoteis-Kuusamo Riisitunturilta Lapin maakunnan rajalle sopii säästettäväksi tuulivoimalattomaksi vyöhykkeeksi turvaamaan muun muassa pitkäikäisen ja hitaasti lisääntyvän maakotkan suojelua.

Lausuttavana olevasta energia- ja ilmastovaihemaakuntakaavan viranomaisehdotuksesta puuttuu vielä myös Natura-alueisiin kohdistuvien vaikutusten selvitys. Se on vasta tekeillä ja tulokset otetaan huomioon syksyllä nähtäville tulevassa ehdotuksen julkisessa kuulemisessa. Osana selvitystyötä arvioidaan vaikutuksia myös Natura-alueiden ulkopuolisten suojelualueiden ekologiseen verkostoon. Aineistoksi sopivat esimerkiksi liitteen 2 kohdekuvauksista ja yhdistelmäkartoista selviävät tuulivoimalahankkeiden ryppäät, jotka sijoittuvat soidensuojelualueiden väleihin, kuten esimerkiksi Kynkäänlatvasuo tv-1 512, Kuikkasuo tv-1 410, Koutuanjärvi tv-1 514, Kaihuanvaara tv-1 311, Iso Rytisuo tv-1 389 ja Pukasuo tv-1 408. Nämä kohteet löytyvät Litokairan eteläpuolelta ja Siuruanjoen molemmin puolin. Kynkäänlatvasuo on kohteista lähinnä Litokairaa, noin 6 kilometriä alueesta etelään.

Olvassuon itäpuolella, vain 5.5 kilometrin etäisyydelle sijoittuu esiselvitysvaiheessa oleva Maukku tv-1 411 ja siitä edelleen koilliseen on Koiravaara tv-1 416, jolle sijoittuu useampikin maakotkareviiri. Kummankaan kohteen sähkönsiirrosta ei ole tietoa. Maiseman muutos terästorneineen ja valosaasteineen on helpointa havaita ja soiden vesitalouskin säästynee vaikutuksilta, mutta esteiden rakentaminen suojeltujen soiden väliin voi aiheuttaa varsinkin niillä pesivien ja saalistavien lintukantojen aikaa myöten paljastuvaa taantumista.

Rakentamisen vastapainoksi esitämme riittävän laajaa tuulivoimaloista vapaata aluetta, jolla on edellytykset turvata luonnon omien prosessien toimiminen. Pudasjärven pohjoisosat on yksi tällainen sopiva aluekokonaisuus, jossa suojelualueiden suuri määrä turvaa luontoarvojen pysyvyyttä. Vaihekaavan ehdotuksesta on aivan oikein jo karsittu luonnoksessa esitettyjä varauksia kuten Korpisuo tv-3 520 ja Koirasuo tv-3 521 Litokairan itäpuolelta Sumusuon naapurista. Ehdotuksesta on lisäksi karsittava vähintään Palovaara-Lakisuon varaus tv-1 522. Pärjän hankkeena vireillä olevan kohteen tuottama hyöty on vähäinen verrattuna haittaan, joka laajan tuulivoimalattoman luontoarvokeskittymän menettämisestä koituisi.

Kun kokemus seurauksista ja seurannaisvaikutukset kertyvät jälkikäteen, varovaisuusperiaatettakin noudattaen syrjäalueita voi yksinkertaisesti jättää tuulivoiman rakentamista varten varaamatta ja kaavoittamatta. Ottaen huomioon nimellistehon määrän, joka kaikista toteutuneista, luvitetuista ja vireillä olevista tuulivoimaloista koostuu, tuulienergian hyödyntämiseksi on tilaa varattuna ylimitoitetusti. Kestävämpää on sijoittaa energiantuotantoa lähelle käyttökohteita ja priorisoida alueita, joilla on jo ihmisen arkinen läsnäolo pysyvää.

Ekologinen yhteys

Energia- ja ilmastovaihemaakuntakaavan luonnoksen ja viranomaisehdotuksen liitekartalla on osoitettu ekologiset yhteydet TUULI-hankkeessa laaditun viherrakenne- ja ekosysteemipalveluselvityksen pohjalta. Maakuntakaavan selostuksessa esitetään toive, että ekologisten yhteyksien toimivuus varmistetaan ja ettei pysyviä esteitä synny. Yhteys on kuitenkin noteerattu myös yleisessä suunnittelumääräyksessä, jonka mukaan on varmistettava, että ekologinen yhteys säilyy eheänä ja toimivana.

Ekologiset yhteydet on esitetty teemakartalla (kaavaehdotuksen liite 1). Niillä on iso merkitys luonnon monimuotoisuuden vaalimisessa, koska tuulivoimarakentamista ohjataan syrjäseuduille, josta seuraa myös tihentyvä tieverkosto ja uusia sähkölinjoja. Tuulivoimaa koskevissa hankekohtaisissa selvityksissä ekologisten yhteyksien huomioon ottaminen on kuitenkin vähäistä. Pahimmillaan ne unohdetaan kokonaan ja parhaimmillaan lähinnä vain mainitaan, että sellainen on vaihemaakuntakaavan teemakartassa. Hankeselvityksien kasvillisuuskartoituksissa ei yhteyksiä noteerata eikä niiden reittiä arvioida eikä merkitä osayleiskaavan kartalle. Yhteyden eheys ja toimivuus jäävät varmistamatta.

Ekologisten yhteyksien huomioon ottamista pitää parantaa esimerkiksi velvoittamalla sen merkitseminen tuulivoimahankkeen osayleiskaavaan. Se tukisi eheän ja toimivan yhteyden hahmottamista ja varmistamista tuulivoimaloiden sijoittelua suunniteltaessa.

Sähkönsiirto

Yhteiskunnan sähköistyminen edellyttää jatkuvaa kantaverkon vahvistamista ja siirtoyhteyksien lisäämistä. Pääosin kaavaselostuksessa keskitytään pääsähkölinjoihin. Jonkin verran tuulivoimahankkeisiin liittyviä ohjeellisia 400 ja 110 kilovoltin sähkölinjoja sekä niiden yhteystarpeita on esitetty liitekartalla 1. Vaikutusten arvioinneissa sähkönsiirtolinjojen ympäristövaikutuksia selvitetään pinnallisesti ja ne saatetaan jopa ulkoistaa erilliseksi vaikutustarkasteluksi. Tuulivoimalle ei varauksia ole piirretty suojelualueille ja suunnittelumääräyksin on asiaa myös painotettu. Sähkönsiirtolinjoja ei rajoite koske.

Sähkönsiirto on tuuli- ja aurinkovoiman hyödyntämisen välttämätön kylkiäinen. TUULI-hankkeen ja kaavaehdotuksen kohdekuvauksissa on yleensä maininta sähkönsiirron järjestämisestä, tosin usein siitä ei ole tietoa. Jokainen tuulivoimahanke kuitenkin edellyttää uuden 400 + 110 kV sähkölinjan rakentamista kantaverkkoon liittymiseksi jollain sähköasemalla. Mitään omaa vain paikallisesti hyödynnettävää sähköntuotantoa uusiutuvilla tuulella ja auringolla ei ole syntynyt. Sähkönsiirron vaatimat rakenteet ja reitit eivät vaikuta tuulivoimahankkeen toteuttamiskelpoisuuden harkintaan, ei vaihemaakuntakaavoituksessa eikä kuntien kaavoituspäätöksissä. Hankkeen ulkoinen siirtolinja ei edes sisälly kunnan kaavoitukseen.

Hyvä huono esimerkki on kaavaehdotuksen kohde tv-1 522 Palovaara-Lakisuo Pudasjärven koillisosassa lähellä Syötteen kansallispuistoa. Etäällä kaikesta olevalta vaikuttavaa varausta selittää vireillä oleva hanke. Teemakartassa on pääsähköjohdon yhteystarvemerkintä. Sähkön siirtämiseksi pitäisi rakentaa noin 30-35 kilometriä 400 kilovoltin liityntälinjaa Iin Hervan sähköasemalle. Tästäkin syystä varaus on poistettava. Aittovaaran ja Mustasuo-Tynnyrikorven vireillä olevien hankkeiden yhteistä uutta siirtolinjaa selvitetään erillisessä YVA-hankkeessa, jossa vaihtoehtoina ovat Aittovaara-Vuotto tai Aittovaara-Pyhänselkä. Pyhänselkään Muhokselle uuden 400 kilovoltin linja halkaisisi Ison Matinsuon, vaikkakin jo toiseen kertaan. Maisemaa uusi sähkölinja ei paranna, mutta merkittävämpi on haitta suojelualueen linnustolle.

Sähkönsiirron järjestäminen on tuulivoiman kestävyyden arvioinnissa huonosti otettu huomioon. Aineisto on vielä analysoitava ja varauksia on karsittava, jos siirtoverkon rakentaminen heikentää luonnon tilaa, varsinkin suojelualueilla, jotka usein ovat soidensuojelualueita. Vähintä on, että luontokadon uhkaa ei sallita tuulivoiman kasvattaa siellä, missä luonnontila on säädetty säilytettäväksi.

Kumottavat lainvoimaiset kaavavaraukset

Energia- ja ilmastovaihemaakuntakaavan ehdotuksen laadinnassa on tarkasteltu myös lainvoimaisten 1. ja 3. vaihemaakuntakaavojen tuulivoimaloiden alueita ja niiden soveltuvuutta tuulivoimarakentamiseen nykyisten tuulivoimaa koskevien säädösten, suositusten ja valmistuneiden selvitysten näkökulmasta. Ongelmallisia ovat esimerkiksi linnuston päämuuttoreitille Perämeren rannikolle sijoitetut varaukset. Sellaisia on muun muassa Iissä. Kunnan alueelle ei esitetä uusia varauksia lukuun ottamatta Iin ja Oulun Haukiputaan rajalle sijoittuvaa varausta Joutsenkangas-Kovasinkangas tv-1 381. Kumottavaksi ei kuitenkaan esitetä varauksia, vaikka niistä aiheutuukin tunnistettuja haitallisia vaikutuksia. Luonnonsuojelupiiri esittää kumottaviksi seuraavat Iissä ja Kuusamossa sijaitsevat lainvoimaiset varaukset:

– tv-1 313 Pohjois-Ii: Tuulivoimaloiden alue sijaitsee linnuston päämuuttoreitillä. Tuulivoima-alueelle on hyväksytty Ollinkorven tuulivoimaosayleiskaava. Aluetta ei ole rakennettu.

– tv-1 307 Kuivajoki (+ Kivimaa), Ii: Tuulivoimaloiden alue sijaitsee linnuston päämuuttoreitillä ja sen välittömässä läheisyydessä. Alueella on toiminnassa oleva Viinamäen tuulivoimapuisto. Kivimaan tuulivoimahanke sijoittuu tv-alueelle ja sen viereen, Kaavoitusaloite on hyväksytty kunnassa. Molemmat kohteet tulee poistaa. Linnuston päämuuttoreitin lisäksi ne sijaitsevat Simon-Kuivaniemen suokeskittymän FINIBA-alueella, jolla on käytössä olevat maakotka- ja muuttohaukkareviirit. Suurin osa soista on Natura 2000 -suojeluohjelmassa. Lisäksi Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapin puolella olevat suot on viimeisessä soidensuojelun täydennysohjelmassa yhdistetty yhdeksi kokonaisuudeksi. Alueen ojitetut rämeet on ennallistettu ja viimeksi siihen on liitetty Kuivajokivarresta muutamia satoja hehtaareita suojeltuja yksityismaita. Nyt alue ulottuu yhtenäisenä, noin 6000 hehtaarin laajuisena ja vaihtelevan levyisenä suojelualueena Kuivajoesta Veittiaavan perukoille lähelle Simojokea ja muodostaa tärkeän linkin Litokairan ja Martimoaavan suoerämaa-alueiden välillä. Alueen suojelun kannalta on tärkeää, että tuulivoimaloita ei rakenneta myöskään FINIBA-alueen Simon puoleiselle osalle.

– tv-1 367 Maaninka, Kuusamo: Varaus on vahvistettu 3. kolmannessa vaihemaakuntakaavassa. Hankkeen osayleiskaava kumoutui kuitenkin korkeimmassa hallinto-oikeudessa porotaloudelle aiheutuvien haitallisten vaikutusten takia. Hankkeen osayleiskaavoitus on vireillä uudella nimellä Nuunajärvi. TUULI-hankkeen kohdekortissa nro 46 todetaan sijainti hyvin lähellä muun muassa Riisitunturin kansallispuistoa ja sen laajempaa Natura-aluetta ja laajennuksia. Energia- ja ilmastovaihekaavan ehdotuksen liitteessä 2 ei ole kuvausta Maaningasta eikä mainintaa mistään varausta koskevista muutoksista. Alue sijaitsee varauksen tv-1 406 Vitikkovaara eteläpuolella. Vitikkovaara on uusi varaus ja sen kuvauksessa liitteen 2 kohdekortissa todetaan, että ”Kitkajärvien ja Riisitunturin maisemat sijaitsevat lähimmillään noin 10 kilometrin etäisyydellä alueen eteläosasta. Kitkajärvet ja niitä ympäröivät vaarat muodostavat komean ja merkittävän maisemallisen kokonaisuuden, jota luonnehtivat laajat näkymät sekä huomattavat luontoarvot.” Kuusamon kaupungin kaavoituksen verkkosivulla todetaan Nuunajärven hankkeesta, että ”Tuulivoimapuiston suunnittelualue on eteläosaltaan sama kuin aikaisemmin alueelle suunnitellun tuulivoimahankkeen suunnittelualue. Hankealueen etäisyys Rukalle on noin 25 kilometriä ja Riisitunturin kansallispuisto rajautuu kaava-alueeseen sen luoteisreunassa.” Hankevastaavan sivulta löytyy vain Maaningan tuulivoimahankkeen YVA-ohjelma ja -selostus. Maaningan tai Nuunajärven soveltumattomuus tuulivoimahankkeen sijoituspaikaksi on vain vahvistunut. Alueella on maakotkan elinvoimainen reviiri, mahdollisesti ydinreviiri. Kolmannen vaihekaavan varauksissa ei ole otettu huomioon vaikutuksia maakotkaan samoin perustein kuin 4. vaihemaakuntakaavan ehdotuksen laadinnassa. Kitkajärven ylittäväksi merkitty sähkönsiirtolinja ei niinikään perustu riittäviin selvityksiin.

Aurinkovoima

Aurinkoenergian hyödyntäminen teollisessa mitassa yleistyy nopeasti. Sen säätely ei ole kuitenkaan ajan tasalla. Aurinkovoimaloiden sijoittumista ei myöskään ohjata maakuntakaavalla, vaan sen toteutus ratkaistaan kuntien päätöksenteossa. Kannatettava lähtökohta on valita aurinkovoimaloiden rakennuspaikoiksi ns brown field -alueita, jotka ovat jo ihmistoiminnan piirissä ja käytössä menettäneet luonnontilansa. Se todetaan myös maakuntaliiton yleislausunnossa aurinkovoimasta (6.9.2023).

Pohjois-Pohjanmaalla vaikuttaa siltä, että teollisen kokoluokan aurinkovoimalakenttiä sijoitetaan erityisesti entisille energiaturpeen nostoalueille ja usein tuulivoimalapuiston yhteyteen. Tällöin sähkönsiirto järjestetään osana tuulivoimahanketta, mutta useimmiten se tarkoittaa joka tapauksessa uutta sähkönsiirtolinjaa hankealueen syrjäisen sijainnin takia.

Hankkeiden vaikutusten arvioinnit ovat osoittaneet, ettei ympäristövaikutuksista sijoituspaikkaa valittaessa olla riittävästi selvillä. Epämääräisyyttä on esimerkiksi tarpeessa kuivatuksen ylläpitämiseksi vanhoilla turvesoilla. Toisekseen on aina otettava huomioon myös kohteen ennallistamismahdollisuus vaihtoehtoisena jälkikäyttömuotona. Syrjäseudulla myös laajojen aurinkopaneelistojen heijastusvaikutuksella voi olla negatiivisia seurauksia linnustolle. Tiedossa on myös pyrkimyksiä perustaa aurinkovoimala paikkaan, josta on ensin metsä raivattava pois. Hiilinielujen raivaus aurinkovoimaloiden tieltä ei ole hyväksyttävää.

Vaihemaakuntakaavaehdotuksessa esitetään kuntakaavoittajan avuksi joitain suosituksia ja rajauksia yleisinä suunnittelumääräyksinä. Maakuntakaavan merkinnät ja määräykset -asiakirjassa on uutena maininta suunnittelumääräyksestä, jossa ohjeistetaan sähkönsiirron järjestämistä ensisijaisesti keskitetysti. Kaavakartassa itsessään ei ole mitään merkintöjä aurinkovoiman hyödyntämisestä. Vain sähkönsiirtoa korostava suunnittelumääräys ei ohjaa teollisen mittakaavan aurinkovoimaloiden sijoittumista mitenkään. Ratkaisevaa on maanomistajien, hankevastaavien ja kuntien yhteinen taloudellinen intressi. Parasta varovaisuusperiaatteen noudattamista ja haittojen ennaltaehkäisyä on tehdä yleisen suunnittelumääräyksen suosituksesta sijoittaa aurinkovoiman tuotantoalue olemassa olevan yhdyskuntarakenteen yhteyteen, brown field -alueelle ja sähkönsiirtoliittymien viereen alaa sitova ohjenuora.

Kaavamerkinnät ja määräykset

– tv-2 merituulivoimaloiden alue: suunnittelumääräykseen lisäys kalaston huomioon ottamisesta: Alueen suunnittelussa on otettava huomioon vaikutukset asutukseen, kalastukseen, kalastoon, maisemaan, linnustoon, luontoon ja kulttuuriympäristöön . . .

Kalastus on luonnonvaran hyödyntämistä, kun taas kalasto on vedenalaista eliöstöä, johon rakentamisen vaikutukset kohdistuvat, mukaan lukien kalojen vaellusreitit Pohjanlahdella.

Lopuksi

Energia- ja ilmastovaihemaakuntakaavan sijainninohjauksen on oltava selkeää ja rajauksiltaan tarkkaa. Se hyödyttää parhaiten yksittäisiä tuulivoimahankkeita. Liiallinen yleispiirteisyys ja tulkinnanvaraisuus sen sijaan lisäävät ristiriitoja ja ennakoimattomuutta. Maakuntakaavoitus on ainoa työvaihe, jossa on kartoitettu useiden kriteerien pohjalta ja eri maankäyttötarpeita yhteen sovittaen ratkaisuja tuulivoimarakentamisen sijoittamiseksi ja myös ekologisesti kestävästi. Kaavaehdotus tarjoaa aivan riittävästi varauksia tuulivoiman hyödyntämiseksi maakunnassa.

Jatkotyössä kehotamme siirtämään katseen syrjäseuduilta lähemmäksi käyttökohteita ja jo rakennettuihin ympäristöihin. Luonnontilaisten soiden kirjoman alueen arvo on luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä mittaamaton. Sitä ei pidä teollisen rakentamisen enempää uhata.

Ilmasto on jo lämmennyt ainakin sen takarajaksi asetetun 1.5 asteen verran ja on kiire päästä fossiilisista polttoaineista eroon, mutta luontokadon pysäyttäminen on aivan yhtä painava vaatimus. Sen huomioon ottamisessa on vielä vakavia puutteita. Asiantuntijatahot, kuten Suomessa GTK on nostanut esiin myös huolen mineraalivarojen riittävyydestä. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi onkin kehitettävä monenlaisia keinoja energiantuotannon ja -kulutuksen kestävyyden varmistamiseksi.

Esko Saari
puheenjohtaja

Merja Ylönen
vs. toiminnanjohtaja