Lausunto Nivalan bio- ja e-metaanin laitoshankkeen YVA-ohjelmasta

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

4.3.2024

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi

Viite: POPELY/3992/2023

Asia: Lausunto Nivalan bio- ja e-metaanin laitoshankkeen YVA-ohjelmasta, Nivala

Wega Group Oy suunnittelee Copenhagen Infrastructure Partnersin kanssa Nivalan Kurunpuhtoon biokaasun tuotantolaitosta. Hankevaihtoehtoja esitellään kaksi alavaihtoehtoineen, VE1 400 000 tonnin ja VE2 800 000 tonnin raaka-aineen käsittelykapasiteetilla. Molempiin vaihtoehtoihin sisältyy optio, jonka mukaan toteutetaan myös metanointilaitos, jossa biokaasuprosessissa sivutuotteena syntyvä hiilidioksidi yhdistetään metanointiprosessissa vedyn kanssa e-metaaniksi. Vety saadaan sähkön avulla vettä hajottamalla. Nollavaihtoehtona hanketta ei toteuteta.

Biokaasun (biometaanin) tuotannossa raaka-aineena, syötteenä on tarkoitus käyttää lähialueen karjatiloilla syntyvää liete- ja kuivikelantaa, olkea ja peltobiomassaa (esimerkiksi ylijäämärehua), biojätettä ja elintarviketeollisuuden sivuvirtoja. Näiden jakeiden hyödyntäminen esimerkiksi biometaanin tuotantoon on vielä suhteellisen vähäistä. Eräässä hankkeessa laskettiin Suomen lantojen energiapotentiaali biokaasuna. Kun laskennasta jätettiin pois alle 100 eläimen tilat, saatiin vuositason teknistaloudelliseksi potentiaaliksi 0,85 – 1,8 Twh. https://www.ilmastoviisas.fi/tietopaketit/maatilojen-biokaasulla-energiaa-paastovahennyksia-ja-ravinnekiertoja/

Hankkeessa tarkastellaan mahdollisuuksia tuottaa raakamädätteestä jalostettuja jakeita lannoitekäyttöön ja maanparannusaineeksi. Lausunnonantaja pitää tärkeänä, että ravinnepitoinen mädäte ja siitä mahdollisesti tehdyt lannoitteet ovat puhtausasteeltaan ja käsiteltävyydeltään sellaisessa muodossa, että ravinteet saadaan pelloille elintarvikkeiden ja nurmen tuotantoon. Muussa tapauksessa ratkaistavana on ongelmallisen jätteen sijoittaminen jonnekin.

Nykyaikaisen teollisen prosessin idea on, että se on tehokas ja raaka-aineet muuttuvat mahdollisimman suuressa määrin lopputuotteiksi: mahdollisimman paljon haluttuja tuotteita mahdollisimman vähällä aineen ja energian käytöllä. Tätä voi kutsua myös ekotehokkuudeksi. Näin ollen itsestään selvyys on, että tuotannon päästöt ilmakehään, ympäristöön ja vesistöihin ovat minimaalisia. E-metaanivaihtoehdon toteutuessa ekotehokasta olisi runsaan hukkalämmön käyttäminen esimerkiksi kaukolämmön tuotantoon. Jos hukkalämmölle ei löydy riittävästi hyödyntäjiä, se on ohjelman mukaan mahdollista myös lauhduttaa laitoksella esimerkiksi lauhdutustornin tai ilmalauhduttimien avulla. Selostuksessa on hyvä tarkentaa ylijäämälämmön hyödyntämisen todennäköisyyttä ja mahdollista osuutta aiheutuvasta määrästä sekä sitä, ettei lämpökuormaa ohjata vesistöön.

Biokaasulaitoksen raaka-aineiden käsittelyssä ja tuotannon yhteydessä syntyy rikkipitoisia haisevia yhdisteitä. Lausunnonantajan edustajalla oli noin kolmekymmentä vuotta sitten mahdollisuus tutustua Pohjanmaalla Mustasaaren biokaasulaitokseen. Laitoksen edustaja kertoi alkuvaiheen ongelmista selvityn. Toimivilla aktiivihiilisuodattimilla sietämätön haju saatiin kuriin.

Tässä YVA-ohjelmassa ongelmallisiksi yhdisteiksi todetaan: ”rikkivety (H2S), metyylimerkaptaani (MeSH), dimetyylisulfidi (DMS, C2H6S), dimetyylidisulfidi (DMDS, C2H6S2) ja ammoniakki (NH3)”. Hajuja syntyy prosessisäiliöissä ja mädätysjäännöksen jatkokäsittelyssä. Raaka-aineiden vastaanotto hallimaisissa tiloissa, tuotannon toimivuuden turvaaminen, hajukaasujen keräilyjärjestelmät ja paras käytettävissä oleva tekniikka (BAT) ovat keinoja hajukaasujen hallintaan. Rikkipitoiset kaasumaiset yhdisteet olivat sellupaikkakuntien arkipäivää vielä joitakin vuosikymmeniä sitten. Asia kuitattiin 60 vuotta sitten sillä, että raha se siellä vaan haisee. Sellainen ei onnistu nykyään. Prosessihäiriöiden varalta ilmakehään joutuva metaani tulee soihdussa polttaa. Laskentatavasta riippuen metaanin ilmastovaikutuksesta näkee erilaisia arvioita. Metaani on yli 80 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu 20 vuoden aikavälillä.

Ohjelmassa ei ole kaaviokuvaa laitosalueelle tulevien toimipisteiden sijoittelusta. Pääosin toimintojen mainitaan tapahtuvan erilaisissa halleissa. Epäselväksi jää peltobiomassan käsittely ja säilytys. Ohjelman mukaan peltobiomassa sijoitetaan aumoihin, joiden läjityskorkeus on 4 metriä. Tilaa varataan viidelle rinnakkaiselle aumalle, joiden ympärillä mahtuu koneilla työskentelemään. Aumat ovat katettuja. Suunniteltu teollisuusalue sijoittuu lähelle asutusta ja erilaisia kunnan tiloja ja vapaa-ajanviettoalueita. Selostuksessa on hyvä selventää aumojen sijoittumista ja arviota hajuhaitoista ja tarvetta niiden estämisestä.

Laitosalue asfaltoidaan ja mahdolliset kemikaalivuodot kerätään pohjaveden suojelemiseksi. Myös hulevedet kerätään ja tarvittaessa johdetaan viemäriverkostoon. Sekoitussäiliöihin lisätään vettä. Biokaasulaitoksissa pyritään mahdollisimman suljettuun nestekiertoon ja palauttamaan tuotannossa syntyviä nestemäisiä jakeita prosessin varhaisempiin vaiheisiin.

Kalajoki virtaa noin kahden kilometrin päässä suunnitellusta tuotantolaitoksesta. Alueen ojat laskevat vetensä Kalajokeen. Pintavesivaikutuksista kauas kantoisin saattaisi olla suuren lietemäärän virtaaminen kohti jokea esimerkiksi poikkeuksellisen runsaiden sateiden tai tulipalon yhteydessä (sammutusvesi).

Ei liene tavanomaista YVA-ohjelman yhteydessä arvioida hankkeen taloudellista kannattavuutta. Kuriositeettina lausunnonantaja toteaa, että eräässä webinaarissa, jossa käsiteltiin maatilamittakaavaista biokaasun tuotantoa, laitevalmistajalle esitettiin kysymys, että eikö olisi kaikin puolin tehokkaampaa kuljettaa lietteet ja lannat mädätettäväksi yhteen suureen kuntakeskuksen tuotantolaitokseen? Vastaus kuului, että he ovat pitkin ja poikin laskeneet, että lantaa ei kannata kuljettaa viittä kilometriä pitempää matkaa. Sanomattakin lienee selvää, että tämän laskelman esitti maatilakokoluokan bioreaktoreita valmistavan yrityksen edustaja. Ehkä tässä hankkeessa konsultilla ja toiminnanharjoittajalla on perusteellisemmat laskelmat käytössään.

Liikennepolttoaineeksi biometaania ei ole mahdollista tuottaa sellaisia määriä, että se tehokkaasti korvaisi fossiilisia polttoaineita 2030-luvulle siirryttäessä ilman laajamittaista e-metaanin tuotantoa. Erityisesti raskas liikenne tuskin voi tukeutua sähkö/akkuvaihtoehtoon. E-metaanin tuotanto tarvitsee kuitenkin valtavan määrän uusiutuvaa sähköenergiaa, jota tuotetaan erityisesti tuulella ja aurinkoenergialla.

Pohjois-Pohjanmaa on maakunnista Suomen suurin tuulisähkön tuottaja ja kohta ilmeisesti myös suurin aurinkosähkön tuottaja. Bio- ja e-metaanin tuotanto hyödyntää paikallisia materiaalivirtoja ja mahdollistaa myös tuulisähkön paikallisen hyödyntämisen. Ohjelman kappaleessa 1.1 lyhyesti luetellaan muita lähiseudun teollisia hankkeita, joista yksi on 8 tuulivoimalan hanke. Usea mainituista on myös biokaasun tuotantoon tähtäävä hanke. Hankkeiden yhteisvaikutuksia ei esitetä arvioitavaksi. Laitoshankkeissa ei myöskään ole tapana selvittää raaka-aineen hankinnan vaikutuksia lähtöpaikallaan tai tarvittavan uusiutuvan energian, lähinnä tuulienergian hyödyntämisen vaikutuksia tuulivoimaloiden rakennuspaikalla. Ilmastonmuutoksen hidastaminen vaatii fossiilisista polttoaineista luopumista. Toinen suuri ongelma on biologisen monimuotoisuuden väheneminen ja luontokato. Yksittäisten hankkeiden arvioinnin ja päätöksenteon tueksi kaivataan maakunnallista ekologista kirjanpitoa varmistamaan, että alueellisella tasolla vallitsee tasapaino luontokadon torjumisen ja fossiilitaloudesta luopumisen välillä.

Esko Saari
puheenjohtaja

Merja Ylönen
vs toiminnanjohtaja