Lausunto Yhteistuulen tuu­li­voi­ma­hank­keen YVA-se­los­tuk­ses­ta

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

7.10.2024

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi

Viite: Lausuntopyyntö POPELY/3077/2020

Asia: Lausunto Yhteistuulen tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta, Pärjä ja Kivari, Pudasjärvi

Yhteistuuli Oy esittää hankkeensa arviointiselostuksessa enintään 38 yksikköteholtaan 8-10 megawatin tuulivoimalan rakentamista kahdelle erilliselle alueelle Pudasjärvellä. Voimaloiden kokonaiskorkeus on enintään 300 metriä. Kivarin osa-alueelle voimaloista sijoittuisi enimmillään 22 ja Pärjän osa-alueelle 16 (VE1). Vaihtoehdossa VE2 voimaloiden kokonaismäärä on 23, joista Kivarin osa-alueelle osoitetaan 12 ja Pärjän alueelle 11 voimalaa. Vaihtoehtona ei ole vain toisen osa-alueen rakentaminen. Lisäksi vaihtoehtona on hankkeen toteuttamatta jättäminen (VE0).

Sähkönsiirron ratkaisua selvitetään erillisessä YVA-menettelyssä. Alustavasti sähkönsiirron mahdollisiksi liityntäpisteiksi on mainittu Muhoksen Pyhänselkä noin 85 kilometrin, Vaalan Nuojua noin 110 kilometrin ja Iin Herva noin 60 kilometrin päässä.

Pohjois-Pohjanmaan vaihemaakuntakaavoissa ei ole lainvoimaista varausta tuulivoimaloiden sijoittamiseksi Kivarin tai Pärjän alueille. Energia- ja ilmastovaihemaakuntakaavan luonnoksessa oli ehdollinen varaus tv-3 523 Kivari, mutta sen rajaus oli huomattavasti suppeampi kuin hankevastaavan arviointiohjelmassa esittämä 40 voimalan ja edelleen myös selostuksen 22 voimalan suunnitelma. Vaihemaakuntakaavaehdotuksen viranomaislausuntokierroksen materiaalista Kivarin varaus on poistettu kokonaan eikä sitä ole myöskään julkisessa kuulemisessa parhaillaan olevassa ehdotuksessa. Kivarin osa-alueen soveltuvuus tuulivoimarakentamiseen on yksiselitteisesti todettu toteuttamiskelvottomaksi. Pärjän alueella oli viranomaislausuntokierroksen vaihekaavaehdotuksessa varaus tv-1 522 Palovaara-Lakisuo, mutta senkin rajaus oli huomattavasti pienempi kuin hankevastaavan esittämän hankkeen rajaus. Lopullisesta vaihekaavaehdotuksesta on myös kyseinen varaus tv-1 522 poistettu kokonaan.

Julkisen kuulemisen vaihekaavaehdotuksen (9.9.2024) liitteen 1 tuulivoimala-alueiden listassa on myös vireillä olevina mainittu Pärjä pohjoinen nro 86 (9 voimalaa) ja Pärjä eteläinen nro 89 (7 voimalaa) sekä Kivari etelä nro 87 (11 voimalaa) ja Kivari pohjoinen nro 88 (11 voimalaa). Ne eroavat siten sekä arviointiohjelmassa että selostuksessa esitetyistä vaihtoehdoista, mutta ovat samanaikaisesti ympäristövaikutusten arviointiselostuksen kanssa nähtävillä kaavaluonnoksina. Vaihemaakuntakaavassa osoitetaan aluevarauksina vain seudullisen kokoluokan tuulivoimahankkeet, jollaisia ehdotuksessa ovat vähintään kymmenen voimalan kokonaisuudet. Niiden edistäminen edellyttää lainvoimaista varausta maakuntakaavassa. Kivarin osa-alue täyttää seudullisen määritelmän ja myös Pärjän osa-alue käytännössä, koska pohjoinen ja eteläinen osa muodostavat yhden kokonaisuuden. Vastuullisinta on tehdä vaihemaakuntakaavan ehdotuksen esityksestä johtopäätös, ettei tarkasteltavaa hanketta kannata enää jatkaa edes yrittämällä kiertää maakuntakaavoituksen juridista sitovuutta ja viedä hankkeita eteenpäin vain kuntakaavoituksen turvin.

Vahva peruste hylätä Yhteistuulen hanke on monimuotoisuuden suojelu. Kivari sijaitsee julkisessa vaihemaakuntakaavan ehdotuksessa ekologisen verkoston ydinalueella ja Pärjä sellaisen rajalla. Muun muassa selostuksen kappaleesta 7.2.3 vaihekaavojen suunnittelumääräyksen toteutumisesta käy hyvin ilmi, miten kestämätön on yritys ajaa tuulivoimahanketta Kivarin ja Pärjän seuduille ja että hankevastaava on siitä myös tietoinen.

Suunnittelumääräyksen mukaan ”tuulivoimarakentamista suunniteltaessa voimalat tulee sijoittaa valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden ja rakennettujen kulttuuriympäristöjen, luonnonsuojelualueiden, Natura 2000 -verkoston alueiden, harjujensuojeluohjelman alueiden, maakuntakaavan luo-alueiden ja seudullisesti merkittävien virkistysalueiden ulkopuolelle. Selostuksen johtopäätöksenä määräyksen toteutumisesta esitetään: ”Kivarin hankealueelle sijoittuu luonnonsuojelulain nojalla suojeltaviksi tarkoitettuja suoalueita (SL-1) sekä luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja tai suojeltaviksi tarkoitettuja alueita (SL). Hankealueelle sijoittuu myös luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä suoalue (luo-1). Lisäksi Kivarin hankealueen itäkaakkoisrajalle sijoittuu SL-aluetta ja Natura-alue. Muita määräyksessä mainittuja alueita ei sijoitu Kivarin hankealueelle. Pärjän hankealue sijoittuu määräyksessä mainittujen alueiden ulkopuolelle. Kaikkia määräyksessä mainittuja alueita sijaitsee sekä Kivarin että Pärjän alueiden vaikutusalueella.” Lisäksi molemmat osa-alueet sijaitsevat maakotkan ydinreviirillä. Hankealueelle osuvat ekologiset yhteydet Pyhäjärvi-Syöte ja Olhava-Oulanka. Niitä täydentävät useat joet ja purot rehevine rantametsineen.

Kielteisiä suoria tai välillisiä vaikutuksia luontokohteille ja lajeille ei poista se, ettei varsinaisia voimaloita pystytetä suojelualueille tai niiden varauksille. Kyseisessä hankkeessa ne sen sijaan rakennetaan niiden välittömään läheisyyteen. Luontoarvoja sisältyy erityisesti luonnontilaisille soille, lähteille, noroille ja puroille ja niiden lähiympäristöön ja linnustoon. Luontokohteiden reunoille ja lähialueille nousevat voimalat heikentävät muun muassa soiden vesitaloutta ja niiden ekologista tilaa linnuston pesimä- ja ruokailualueina. Selostuksen mukaan varsinkin tieverkostosta koituu haitallisia vaikutuksia erilaisille pienvesille, puroille, lähteille, tihkupinnoille ja lehtomaisille puronvarsimetsille. Hankkeen kartoituksissa on Kivarin alueelta tunnistettu kaikkiaan 56 kohdetta ja Pärjän alueelta 47 kohdetta arvokkaina luontokohteina. Rakentamisesta suuresti haitallisia vaikutuksia on silti tunnistettu vain maakotkan ydinreviireille, jotka todennäköisesti tyhjenisivät pysyvästi, sekä Lusikkaniemen lähteelle ja ison puun kaatamisesta tiestön parannuksien takia Kivarin alueella ja Pärjän alueella Kellohettensuon tihkupinnalle ja norolle niinikään tienparannuksen seurauksena.

Luontoraportissa tai selostuksessa ei kerrota soiden laiteiden vesien virtaussuuntien selvityksistä eikä niitä ole luultavimmin tehtykään. Heikennykset esimerkiksi lähteille on havaittu vain, kun tien levennys osuu suoraan lähteen päälle. Kivarin hankealueelle sijoittuu kuitenkin myös maakuntakaavaan merkittyjä SL-, SL-1- ja luo-1 -alueita. Niitä koskevat kaavamääräykset tai suunnittelumääräykset, joissa kielletään suon vesitaloutta muuttavat ja suojeluarvoja vaarantavat toimenpiteet tai edellytetään alueen maankäyttöä koskevissa suunnitelmissa ja toimenpiteissä ottamaan luontoarvot huomioon (luo-1). Selostuksessa todetaan, että ”merkittävimmät epävarmuudet ovat suoluontokohteiden valuma-alueille sijoittuvien rakennuspaikkojen osalta arviot vaikutuksista kohteiden vesitasapainoon ja sitä kautta luontokohteiden edustavuuteen.” Lausuma osoittaa, että selvitykset vaikutuksista soiden vesitalouteen ovat puutteellisia. Se ole hyväksyttävää ottaen huomioon hankealueen luonnontilaisten soiden luontoarvot ja voimalapaikkojen ja tiestön sijoittaminen soiden lähimaastoon.

Ainakin suoluonnoltaan laajalti eheän ja yhtenäisen ja luonnonrauhallisen elinalueen pirstomisen ja suoranaisen hävityksen ekologisia vaikutuksia ei edelleenkään osata tai haluta arvioida. Tuulivoimahanke edustaa kuitenkin Kivarin ja Pärjän seuduilla erämaiseen maastoon ja maisemaan tunkevaa massiivista teollista rakentamista, jonka tuotannon hyödyntäminen vaatii vieläpä

kymmeniä kilometrejä uutta sähkönsiirtolinjaa. Kappaleessa 26.7 (Yhteisvaikutukset eläimistöön, luonnon monimuotoisuuteen ja ekologiseen verkostoon) todetaan useiden lähekkäisten tulivoimahankkeiden mahdollisesti aiheuttavan luontoalueiden pirstoutumista ja häiriöiden lisääntymistä, mutta yksittäisenä hankkeena Yhteistuulen suunnitelmasta ei luontoa köyhdyttäviä vaikutuksia synny, koska ne ovat korkeintaan yksittäisiä, pieniä ja paikallisia. Kuten kappaleessakin todetaan, Kivarin ja Pärjän ympäristössä ei ainakaan toistaiseksi ole muita vastaavia hankkeita, joten sen vaikutukset luonnonrauhan rikkoontumisena ja maaston raivaamisena teolliseksi alueeksi korostuvat.

Kappaleessa 27 hankkeen toteuttamatta jättämisen vaikutuksista viitataan alueen linnustollisesti arvokkaisiin soihin ja niiden merkitykseen porotaloudelle. Johtopäätös Yhteistuulen hankkeen toteutumatta jäämisen seurauksista on kuitenkin outo. Selostuksen mukaan ”suoalueiden olemassaolo ja linnustollisten arvojen säilyminen riippuu kuitenkin ihmisen toiminnoista, koska kohde ei ole itsessään luonnontilainen, vaan ihmisen muokkaama.” Luonnontilaisten soiden säilyminen on energiaturpeen hyödyntämisen vähennyttyä olemattomiin vahvistunut. Niiden merkitys monimuotoisuuden, mutta myös ilmaston- ja vesiensuojelun edistäjinä on tunnistettu ja vahvistunut muun muassa biodiversiteettiä koskevien kanainvälisten sopimusten ja EU:n ennallistamisasetuksen myötä. Sitä paitsi varsinkin Kivarin alueen luonnontilaiset suot ovat jo lakisääteisen suojelun piirissä tai varattuja suojeltaviksi.

Kyseisessä tapauksessa myös maisemavaikutuksien suppea tarkastelukulma korostuu. Kaavamaisesti arvioidaan vaikutuksia valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin ja rakennettuihin kulttuuriympäristöihin sekä paikallisia maisemakuvan muutoksia.

Näkökulman kapeus on ristiriitainen, kun kuitenkin filosofoidaan ympäröivän maiseman visuaalisella luonteella ja sen sietokyvyllä maisemavaikutusten laatuun ja tunnustamalla, että hanke muuttaa alueen luonnetta luonnonmaisemasta ihmisen muovaamaksi maisemaksi. Toisaalta maisemakuvan muutos mainitaan suureksi, mutta heti perään mitätöidään sen merkitys lausumalla, ettei siihen vaikuttavia muutoksia voi kuitenkaan pitää suurina ”maisemakuvan tavanomaisuuden vuoksi”.

Luonnontilaisen aapasuon maisema on seudulle ominainen, mutta mitenkään vähäarvioinen se ei ole. Päinvastoin sen arvostus ja merkitys suomalaisena alkuperäisenä ja erämaisena luontona ja maisemana on suuri. Väärä on arvio myös etäisyyden vaikutuksesta voimaloiden havaittavuuteen. Esimerkiksi Kivarin hankealue rajautuu Ohtosensuon Natura-alueeseen. Rajalta noin viiden kilometrin etäisyydellä on Ohtavaara, josta aukeaa laaja avoin luonnontilaisten soiden maisema Kivarin suuntaan. Arvioinnissa ei ole otettu huomioon voimaloiden näkymistä Ohtavaaralta eikä ylipäänsä soilta, koska niille ei ole rakennettu pitkospuupolkuja eikä viitoitettuja retkeilyreittejä. Selostukseen on kuitenkin poimittu suojelualueen Natura-lomakkeelta kuvaus, jossa todetaan muun muassa, että ”Ohtosensuo on arvokas luonnonmetsien ja laajan, luonnontilaisen aapasuon yhdistelmä. Se muodostaa laajan ja maisemallisesti hienon kokonaisuuden.” Pärjän itäpuolella puolestaan alkaa Syöte-Salmitunturin suojelukokonaisuus. Vaihemaakuntakaavassa Syötteen kansallispuisto kuuluu niihin alueisiin, jonka suojaksi on määritetty kuuden kilometrin tuulivoimalaton vyöhyke. Etäisyys Pärjän hankealueen voimaloista Syötteen kansallispuiston rajalle on selostuksen mukaan vajaat 7 kilometriä, mutta Syöte-Salmitunturin FINIBA- ja IBA-alueille vain 3,6 kilometriä.

Energia- ja ilmastovaihemaakuntakaavan ehdotuksessa ei ole tuulivoimavarauksia Pudasjärven koillisosassa eikä niitä ole aiemmissakaan lainvoimissa vaihemaakuntakaavoissa. Maakunnan mittavan tuulivoimarakentamisen vastapainoksi on jätettävä riittävän laajasti tuulivoimaloista vapaata aluetta, jolla on edellytykset turvata luonnon omien prosessien toimiminen. Pudasjärven pohjoisosat on yksi tällainen sopiva aluekokonaisuus, jossa suojelualueiden suuri määrä turvaa luontoarvojen pysyvyyttä. Yhteistuulen Kivarin ja Pärjän alueille sijoittuvasta hankkeesta on luovuttava.

Esko Saari
puheenjohtaja

Kirsi Eskelinen
toiminnanjohtaja