Muistutus energia- ja il­mas­to­vai­he­maa­kun­ta­kaa­van julkisesta ehdotuksesta

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

24.10.2024

Pohjois-Pohjanmaan liitto
kirjaamo(at)pohjois-pohjanmaa.fi

Viite: Kuulutus 23.9.-24.10.2024

Asia: Muistutus Pohjois-Pohjanmaan energia- ja ilmastovaihemaakuntakaavan ehdotuksesta

Pohjois-Pohjanmaalla tuotetaan merkittävä osa Suomen tuulivoimasta. Toiminnassa on vuoden 2024 kesäkuun lopussa 609 ja luvitettuina 568 voimalaa. Vireillä on hankkeita 1025 voimalan verran. Lisäksi on lukuisia hyväksyttyjä kaavoitusaloitteita ja esiselvitysvaiheessa olevia hankkeita. Tuulivoiman tuotanto on myös maankäytön ohjauksella hyvin mahdollistettu. Energia- ja ilmastovaihekaavan viranomaisehdotuksessa osoitettiin 61 uutta seudullisesti merkittävää tuulivoimaloiden aluetta, joista 56 tv-1 varausta maalle ja 5 tv-2 aluetta merelle. Lainvoimaisia tv-1 varauksia oli 1. ja 3. vaihekaavasta siirtynyt 48. Julkisessa ehdotuksessa osoitetaan 55 uutta seudullisesti merkittävää tuulivoimaloiden aluetta, joista 50 tv-1 aluetta sijoittuu maalle ja 5 tv-2 aluetta merelle. Kaavaehdotuksessa on edelleen lukuisia ongelmallisia varauksia, joiden karsimisen tarpeesta muistutetaan. Erityisen tärkeää on korjata sekä tuulivoiman että aurinkovoiman rakentamista koskevia yleisiä suunnittelumääräyksiä. Niissä esitetty mahdollisuus tapauskohtaiseen harkintaan antaa turhaan tilaa epämääräisiin ja kestämättömiin tulkintoihin, jotka vain vaikeuttavat eivätkä suinkaan edistä uusiutuviin energialähteisiin pohjautuvia hankkeita. Aurinkovoimaloiden sijoittelussa olennaista on myös varmistaa hankkeen ilmastohyöty. Aurinkovoimaa ei SAA sijoittaa umpimetsään eikä luonnontilaisille tai ojitetuillekaan soille. Ns. ”vihreä siirtymä” ei voi tapahtua luontokadon lisääntymisen kustannuksella. Molemmat, uusiutuva energia ja luontokadon pysäyttäminen ovat ykkösasioita.

Seudullisia ovat vähintään 10 voimalan kokonaisuudet, kun niitä viranomaisehdotuksessa olivat vähintään seitsemän voimalan hankkeet. Voimalat ovat vireillä olevissa hankkeissa 300-350 metriä kokonaiskorkeudeltaan ja 6-10 megawattia nimellisteholtaan. Teknistaloudelliset hankkeet ovat lähtökohtaisesti seudullisia, joten perustellumpaa on pitää seudullisen raja 7 voimalassa. Seudullisen rajan nostossa on kyse vain maakuntakaavoituksen ohjauksen välttämisestä, mikä ei ole yleinen etu.

Viranomaisehdotuksen kaavaratkaisusta 35 tv-1 aluetta säilyy julkisessa ehdotuksessa ennallaan, uudelleen muotoiltuja tv-1 alueita on 17, joista kymmenen aluetta laajenee ja seitsemän pienenee ja kaksi aluetta yhdistetään. Rajausta on laajennettu kymmenellä alueella: tv-1 545 Kaskensuo L, (Oulu, hanke vireillä Mustasuon nimellä), tv-1 399 Pontema (Utajärvi), tv-1 400 Haarasuonkangas P (Vaala), tv-1 405 Neittävänvaara (Siikalatva, Vaala), tv-1 Pyöriänneva (Pyhäntä), tv-1 386 Halmemäki (Kärsämäki), tv-1 391 Hautakangas (Pyhäjärvi), tv-1 384 Hangaskurunkangas (Kalajoki, Alavieska), tv-1 414 Hauksuonneva (Merijärvi, Pyhäjoki) ja tv-1 506 Martinvaara (Kuusamo). Rajausta on supistettu seuraavilla kohteilla: tv-1 409 Kolkonjärvi (Taivalkoski), tv-1 541 Kumpusuo (Utajärvi), tv-1 502 Haaponeva-Sikokangas (Haapavesi), tv-1 393 Kokkopetäikkö (Pyhäjärvi), tv-1 532 Kiiskineva (Reisjärvi) ja tv-1 Salmijärvenneva (Sievi) sekä merituulivoimaa koskeva varaus tv-2 208 Suurhiekka (Ii).

Kuusi varausta on julkisesta kaavaehdotuksesta poistettu: tv-1 522 Palovaara-Lakisuo (Pudasjärvi), tv-1 515 Puurosuo (Oulu), tv-1 540 Korteperänsuo (Utajärvi, Vaala), tv-1 548 Peuranneva (Siikalatva, Siikajoki, Raahe), tv-1 395 Pilpankangas (Pyhäntä) ja tv-1 413 Susisuo (Vaala). Syyt liittyvät puolustusvoimien toimintaan ja haitallisiin luonto- ja maisemavaikutuksiin. Tosiasiassa Susisuon varausta ei kuitenkaan ole poistettu, vaan sen eteläosa on yhdistetty tv-1 400 Haarasuonkankaan (P) rajaukseen, jota on venytetty pohjoisosastaan. Vaalan Haarasuonkankaan varaus on itsessäänkin hyvin ongelmallinen muun muassa kaksine kotkareviireineen. Rajauksen laajentaminen yhdistämällä siihen tv-1 413 Susisuo ei vähennä mitenkään kokonaisuuden heikentäviä vaikutuksia muun muassa Sarvisuon-Jerusaleminsuon Natura-alueeseen. Susisuon varaus tv-1 413 on karsittava. Pärjään sijoittuvan varauksen tv-1 522 Palovaara-Lakisuo poistaminen aiemmin karsittujen Korpisuon (tv-3 520) ja Koirasuon (tv-3 521) lisäksi tukee hyvin luonnonsuojelupiirin viranomaisvaihekaavaehdotuksesta antamassaan lausunnossa esittämää vaatimusta jättää rakentamisen vastapainoksi riittävän laaja ja yhtenäinen tuulivoimaloista vapaa alue. Pudasjärven pohjois-koillisosassa on siihen sopiva alue, jossa suojelualueiden suuri määrä turvaa luontoarvojen ja myös erämaisen maiseman pysyvyyttä. Julkisen vaihekaavaehdotuksen teemakartassa (liite 1) on vielä tuulivoimahankkeen liityntäjohdon yhteystarve -merkintä Pärjän alueelta länteen, joka tulee poistaa.

Vasta julkisen vaihekaavaehdotuksen laadinnassa on ollut käytettävissä keväällä 2024 valmistunut Natura-alueita ja ekologista verkostoa koskeva selvitys (Natura 2000 -verkostoon kohdistuvien riskien tunnistaminen PPL 6/2024). Työn tuloksena on jatkossa käytettävissä ”Pohjois-Pohjanmaan ekologisen verkoston tarkennettu rajaus, joka perustuu Natura-alueiden suojeluperusteisiin ja monien tuulivoimatuotannolle herkkien lajien ja tärkeiden lajiryhmien elinympäristöjen ydinalueisiin sekä ydinalueiden välisiin olennaisiin yhteyksiin.” Tavoitteena on turvata tuulivoimatuotannolle ja myös sähkölinjoille herkkien lajien säilyminen pitkällä aikavälillä. Haaste on kova maakunnan massiivisen tulivoimarakentamisen puristuksessa.

Rajausten muutokset liittyvät pääosin Natura-selvityksen tulosten huomioon ottamiseen. Kyse on kuitenkin lähinnä niiden viilauksista, joilla on pyritty vähentämään riskiä heikennyksistä varsinkin Natura-suojelualueille, joilla se on laillakin kiellettyä. Muutoksen merkittävyyttä on vaikea arvioida. Se paljastuu vasta hankekohtaisissa suunnitelmissa ja selvityksissä, joissa kuitenkin tyypillisesti hankealuetta venytetään reilusti vaihemaakuntakaavassa esitetyn varauksen yli. Vaihemaakuntakaavaehdotuksen ja hankekohtaisten rajausten eroista saa hyvän käsityksen kohdekuvausten kartoista nro 2. Hankkeiden rajaukset pyrkivät olemaan huomattavasti laajempia eikä ristiriitaa maakuntakaavan kanssa yleensä tunnusteta, vaan vedotaan maakuntakaavan yleispiirteisyyteen.

Tavallinen on myös johtopäätös, ettei minkäänlaista merkittävää haitallista vaikutusta Natura-alueen suojeluperusteena oleviin lajeihin tai alueen eheyteen ole löytynyt, vaikka ne ovat aivan ilmeisiä. Hankkeiden selvitysten ja arviointien laatua kuvaa hyvin Natura-raportin toteamus: ”Lievän tai kohtalaisen haitan toteutumista ei useinkaan huomioida, vaikka ne aiheuttavat laajalti jatkuvaa heikennystä Natura-alueverkostoon kokonaisuutena. Etenkin Natura 2000-verkoston yhteydet ja toiminnallisuus jäävät huomioimatta ja arvioimatta, vaikka ekologisten yhteyksien heikentyminen voi johtaa pitkällä aikavälillä merkittävän haitan muodostumiseen myös muualla Natura 2000-verkostossa.” Luontoperusteisten Natura-alueiden (SAC) läheisyyteen suuren ja kohtalaisen riskin alueelle eli 0-1 kilometrin etäisyydelle sijoittuu kahdeksan energia- ja ilmastovaihemaakuntakaavan tv-aluetta (Haarasuonkangas E, Maukku, Kolkonjärvi, Hautakangas, Koiravaara, Moskuankangas, Vitikkovaara ja Halmemäki). Viranomaisehdotusvaiheessa kohtalaisen riskin, 2-5 kilometrin etäisyydelle Natura-alueesta sijoittui 20 tuulivoimaloiden aluetta, joista osaa rajattiin julkisen ehdotusvaiheen kaavaratkaisussa etäämmälle Natura-alueista yhteisvaikutusten vähentämiseksi ja yksi alue poistettiin.

Vaihtoehtoja tuulivoimarakentamiseen on vaihemaakuntakaavoissa runsaasti ja 4. energia- ja ilmastovaihemaakuntakaavassa jälleen lisää. Seikkaperäisen Natura-alueisiin ja ekologiseen verkostoon kohdistuvien riskien tunnistamista setvineen selvityksen tuloksia ja johtopäätöksiä on otettu liian heikosti huomioon, sillä Natura-suojelualueita koskevan raportin viesti on hyvin vakava: ”Jo toteutuneiden tv-hankkeiden vaikutukset ovat kokonaisuutena Natura 2000-verkoston kannalta niin huomattavia, että verkoston toiminnallisuus tulee jatkossa turvata varmistamalla Natura-alueiden ekologisten yhteyksien säilyminen.” Siihen on luotu työkaluksi ekologisen verkoston rajaus turvaamaan luontotyyppien ja lajien säilymistä. Hyvä on myös korostus ottaa tarkemmin huomioon sähkölinjojen suunnittelussa ja toteutuksessa niiden vaikutukset Natura-alueverkostoon ja erityisesti linnustoon. Sähkönsiirtoyhteys on myös aiempaa paremmin sisällytettävä hankkeen toteuttamiskelpoisuuden arviointiin.

Varovaisuusperiaatteen noudattamiseksi on perusteltua karsia varauksia reilummin. Hyvä huono esimerkki on Pyhäjärven Nurmesjärven linnustoperusteisesti suojeltu Natura-alue, jota ympäröi sekä jo rakennettuja tuulivoima-alueita että vireillä olevia. Niistä lähinnä järven eteläpuolella on tv-1 393 Kokkopetäikön varaus. Nurmesjärven Natura-alueelle arvioidaankin kohdistuvan tuulivoimaloiden alueista paljon haitallisia vaikutuksia, joita ei Kokkopetäikön hankkeesta ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä jo laaditussa Natura-selvityksessä kuitenkaan tunnistettu. Pieni rajauksen pienentäminen ei auta, varsinkaan kun hankerajaus ja sen pohjalta laadittava osayleiskaava voivat olla jotain muuta. Kokkopetäikön tv-1 393 varaus on poistettava.

Uutena kaavaehdotukseen nostettu Kuusamon Vitikkovaaran varaus tv-1 406 on myös syytä karsia. Alueella ei ole hanketta vireillä eikä sähkönsiirrosta tietoa. Sen sijaan sillä on 2 maakotkareviiriä. Lähin Natura-suojelualue Pää-Äijy on noin kilometrin päässä lännessä. Se ja eteläpuolella oleva Natura-alue Kätkytvaara ovat myös FINIBA-aluetta. Sen eteläpuolella oleva tv-1 367 Maaninka, vireillä olevana hankkeena Nuunajärvi) on myös poistettava vaihekaavasta. Sen haitalliset vaikutukset sähkönsiirtolinjoineen kohdistuvat varsinkin Kitkajärvien ja Riisitunturin valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen. Luoteis-Kuusamo sopii säästettäväksi yhdessä koillisen Pudasjärven kanssa tuulivoimalattomaksi vyöhykkeeksi turvaamaan muun muassa pitkäikäisen ja hitaasti lisääntyvän maakotkan suojelua.

Sijainninohjauksen avuksi on määritetty suojelualueiden ja vastaavien arvotettujen kohteiden ympärille suojavyöhykkeitä, joita on kootusti kaavaselostuksen taulukossa 3. Ne on enimmäkseen hyvin niukkoja ja riittämättömiksikin todettuja muun muassa siksi, että voimaloiden korkeus on merkittävästi kasvanut eikä suojavyöhykkeiden rajoja ole päivitetty vastaamaan siihen eikä myöskään tuulivoimahankkeiden mittavaan määrään. Riittämätön on esimerkiksi kuuden kilometrin tuulivoimalaton vyöhyke hiljaisten ja yhtenäisten luontoalueiden, Oulangan kansallispuiston, Syötteen kansallispuiston sekä Olvassuon, Litokairan ja Venenevan suojelualueiden ympärillä. Olvassuon lähialueille on vireillä muun muassa Aittovaaran hanke ja itäpuolelle, alle 6 kilometrin etäisyydelle tv-411 Maukku, joka on 4. vaihekaavoituksen uusi varaus. Aittovaaran esimerkki kuvaa hyvin niitä ongelmia, joita syntyy tuulivoimahankkeiden määrän paisuttamisesta. Varaus (tv-1 524) sijoittuu Olvassuon ja maakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen Kuusisuon-Hattusuon väliin ja Taipaleenharjun eteläpuolelle sekä Aittojärven linnustoperusteisen Natura-alueen välittömään läheisyyteen. Sen yleiskaavaluonnoksen rajaus ylittää huomattavasti vaihemaakuntakaavan ehdotuksessa osoitetun rajauksen. Maukun varaus puolestaan tulee poistaa, koska se sijoittuu tuulivoima-alueiden Natura 2000 riskiarvioinnissa määritellylle luonnon ydinalueita yhdistävälle ekologiselle yhteydelle. Alueen eteläosaan ja eteläpuolelle sijoittuu myös laaja ekologisen verkoston ydinalue.

Maakotka on yksi keskeisimmistä avainlajeista arvioitaessa tuulivoiman rakentamiseen osoitetun maankäytön ekologista kestävyyttä. Suurella osalla maakotkareviireistä, jopa ydinreviireillä on tuulivoimala-alue toiminnassa tai vireillä. ”Tarkasteltujen Natura-alueiden merkittävän haitan kynnys on ylittynyt joidenkin alueiden kohdalla maakotkaan kohdistuvien vaikutusten vuoksi”, todetaan Natura-raportissa. Arvio kokonaisuuden vaikutuksista lajiin onkin karu: ”menetys on populaation kantokyvyn perusteella kestämätön.” Näin arvioituna Pohjois-Pohjanmaan energia- ja ilmastovaihemaakuntakaavan viranomaisehdotuksen mukainen kaavaratkaisu yhdessä muiden maakuntien maakuntakaava-alueiden ja toteutuneiden/luvitettujen hankkeiden kanssa, ja huomioiden myös huomattavan määrän uusia sähkölinjoja reviirien alueilla, ylittää selvästi maakotkapopulaation kantokyvyn.” Siitä ei kuitenkaan ole tehty johtopäätöstä karsia varauksia maakotkan suojelun tehostamiseksi, vaan haetaan pienillä rajausmuutoksilla ja suunnittelumääräyksellä sekä lopulta hankekohtaisilla lievennyssuosituksilla väylää tuulivoimahankkeiden toteutumisen avuksi. Kestävämpi ja varovaisuusperiaatteen mukainen ratkaisu on jättää riittävästi laajoja maakotkalle sopivia elinympäristöjä tuulivoimarakentamisen ulkopuolelle. Tarjontaahan tuulivoiman hyödyntämiseen on ja jatkossa ehkä painottuen avomerialueelle.

Tuulivoimarakentamisen yleisistä suunnittelumääräyksistä

Seudullinen tulivoimahanke edellyttää osayleiskaavan laadintaa. Siitä päättää ja sitä ohjaa kunta. Kunnalla ja hankevastaavalla on yhteinen taloudellinen intressi edistää hankkeita ja mieluiten maksimaalisesti hankealuetta hyödyntäen. Kuntakaavoittajalle annetaan myös väljyyttä tulkita maakuntakaavan ohjausvaikutusta: ”Kuntakaavaratkaisu voi riittävillä tarkemmilla selvityksillä perustellen erota maakuntakaavasta, kunhan se on maakuntakaavan ohjausvaikutuksen kanssa samansuuntaista eikä vähennä mahdollisuuksia sen toteuttamiseen.” Jotta etupäässä kuntakaavoittajan oikeudeksi jäävä tulkinta ei olisi vain veteen piirretty viiva, suunnittelumääräyksiä on täsmennettävä.

Tuulivoimarakentamista koskevassa yleisessä suunnittelumääräyksessä useassa kohdassa esitetyt kirjaukset tapauskohtaisesta harkintamahdollisuudesta on vahingollisina poistettava. Maakuntakaavan sijainninohjausta ei pidä niillä heikentää.

Seudullisesti merkittävä tuulivoimarakentaminen tulee sijoittaa (POIS: ensisijaisesti) maakuntakaavassa osoitetuille tuulivoimaloiden alueille. POIS: Tapauskohtaisesti voidaan harkita tuulivoimaloiden sijoittamista myös muille alueille.

Tuulivoimalat tulee (POIS: lähtökohtaisesti) sijoittaa maakotkan ydinreviirien ja linnuston kannalta tärkeiden alueiden ulkopuolelle (IBA, FINIBA ja MAALI-alueet). POIS: Tapauskohtaisesti voidaan harkita tuulivoimarakentamista myös näille alueille, mikäli voidaan varmistua siitä, ettei tuulivoimarakentaminen yksin tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa heikennä linnustoarvoja.

Ensin todetaan, että lähtökohtaisesti suojellaan maakotkan ydinreviiriä tuulivoimarakentamisen haitoilta, mutta seuraavassa lauseessa määräys vesitetään ja vieläpä sen jälkeen, kun on saatu selkeä ja tyly viesti maakotkaan kohdistuvista negatiivisista vaikutuksista. Voimaloihin silpoutumisista on kertynyt Suomesta tietoa. Merikotka on vielä maakotkaa herkempi laji ja saatavilla olevan tiedon mukaan tähän mennessä on Suomessa kuollut 57 lajin edustajaa eivätkä merikotkienkaan reviirit keskity vain rannikolle. Hankekohtaisten selvitysten taso ei ylipäänsä herätä sellaista luottamusta, että minkäänlainen tapauskohtainen lievennys olisi kestävä ratkaisu.

Yleinen suunnittelumääräys muun muassa virtavesieliöstön vapaan liikkumisen turvaamisesta on hyvä ja parantanee vesieliöstön huomioon ottamista tuulivoima-alueen rakentamiseen liittyvässä tieverkoston vahvistamisessa ja kasvattamisessa: Lisäksi tuulivoima- ja voimajohtorakentamisen on huomioitava virtavesieliöstön vapaan liikkumisen turvaaminen tiestörakentamisessa, eroosioherkkyyden huomioiminen virtaamia äärevöitettäessä sekä rantavyöhykkeen olosuhteiden ja pienten virtavesien olosuhteiden turvaaminen.

Aurinkovoimaloiden rakentamista koskevista yleisistä suunnittelumääräyksistä

Teollisen mittakaavan aurinkovoimaloiden sijoittamisen ja rakentamisen ohjauksesta vastaa pääsääntöisesti sijaintikunta. Energia- ja ilmastovaihemaakuntakaavan ehdotuksessa on sitä tukevia tärkeitä yleisiä suunnittelumääräyksiä. Niissä on kuitenkin korjattavaa, jotta tavoitellut ilmastohyödyt aidosti toteutuvat eikä aiheuteta luontokatoa ja vesistökuormitusta.

Aurinkovoiman rakentaminen tulee sijoittaa entuudestaan ihmisen muokkaamille alueille. Aurinkovoimaloiden suunnittelua ja toteuttamista on – ei vain – vältettävä luonnontilaisille ja metsäisille alueille, vaan sen tulee olla kiellettyä. Metsän raivaus aurinkovoimalan tieltä on yksiselitteisesti ilmastohaitta, mutta voi vaikuttaa kielteisesti myös luonnon monimuotoisuuteen ja virkistyskäyttöön. Ylipäänsä sijoituspaikan valinnassa on ilmastohyöty varmistettava. Ojitetut suotkaan eivät siksi ole aurinkovoimaloiden sijoituspaikaksi soveltuvia.

Aurinkovoiman rakentamista koskevasta yleisestä suunnittelumääräyksestä on niinikään poistettava tapauskohtainen harkintamahdollisuus: Tapauskohtaisesti voidaan harkita aurinkovoimaloiden sijoittamista myös näille alueille, – siis valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaille maisema-alueille ja rakennettujen kulttuuriympäristöjen mukaan lukien vedenalainen kulttuuriperintö ja muinaismuistolailla rauhoitettujen kiinteille muinaisjäännöksille sekä luonnonsuojelualueille, Natura 2000 -verkoston alueille, harjujensuojeluohjelman alueille, pohjavesialueille, maakuntakaavan luo-alueille ja seudullisesti merkittäville virkistysalueille – mikäli selvityksillä ja vaikutusten arvioinnilla voidaan varmistua siitä, ettei alue yksin tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa merkittävästi lisää haitallisia yhteisvaikutuksia yllä mainittuihin kokonaisuuksiin.

Tapauskohtainen harkintamahdollisuus ei ole mitenkään hyväksyttävissä. Miten on edes mahdollista esittää, että esimerkiksi Natura-alueelle, joka on perustettu suojelemaan pysyvästi luontotyyppejä ja lajeja, voidaan harkinnanvaraisesti sijoittaa aurinkovoimala sähkönsiirtoineen. Kuten monet tilastot ja kyseisen hankkeen Natura-selvityskin osoittavat, luonnon köyhtyminen vain jatkuu. Sen pysäyttämiseen eivät riitä nykyiset suojelualueetkaan, joten on poissuljettua, että niitä vielä voisi heikentää. Ilmastohyötykin olisi hyvin kyseenalainen.

Aurinkovoimaloille löytyy ilmastohyödyllisiä paikkoja ja niitä voi sijoittaa käyttökohteiden lähelle. Niinikään vahvaa sijainninohjausta vaativan tuulienergian hyödyntäminen on Pohjois-Pohjanmaalla ylimitoitettua. Siinäkin kestävämpää olisi sijoittaa uusiutuvaa sähköntuotantoa alueille, joilla sähkö kulutetaan ja joilla on jo ihmisen arkinen läsnäolo pysyvää, ja välttää maaston pirstaloitumista entisestään. Raportti riskien tunnistamisesta Natura-suojeluverkostoon päättyy lohduttavasti johtopäätökseen, että Pohjois-Pohjanmaan energia- ja ilmastovaihemaakuntakaavan viranomaisehdotusvaiheessa on yli 40 tuulivoima-aluetta, joista ei arvioida muodostuvan riskiä Natura-alueille ja suosittaa hyvää ja ennakoivaa ohjausta. Sen viestin soisi kuuluvan myös kuntiin ja hankevastaavien suunnittelupöydille.

Esko Saari
puheenjohtaja

Kirsi Eskelinen
toiminnanjohtaja