Muistutus Pohjois-Pohjanmaan energia- ja ilmastovaihemaakuntakaavan toisen
ehdotusvaiheen aineistosta

• Luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri on esittänyt muistutuksen energia- ja ilmastovaihemaakuntakaavan toisen ehdotusvaiheen aineistosta.
• Muistutuksessa todetaan, ettei pidä kiirehtiä sähkönsiirron ulottumattomissa olevien erämaisten alueiden muuttamista teollisesti rakennetuiksi tuuli- tai aurinkovoimakentiksi.
• Muistutuksessa vaaditaan tarkempia suunnittelumääräyksiä tuulivoimarakentamisen sijoittamiselle, jotta luonnon monimuotoisuus ja suojelualueet säilyisivät.
• Muuttolinnuston suojelemiseksi tuulivoimalat tulee sijoittaa päämuuttoreitin ulkopuolelle.
• Aurinkovoiman rakentamista taas tulee ohjata entuudestaan ihmisten muokkaamille alueille.

Tavoite mahdollistaa merkittävä rooli energiamurroksen toteuttamisessa on saavutettu. Pohjois-Pohjanmaa on johtava maakunta tuulivoiman tuotannossa. Energia- ja ilmastovaihekaavan ehdotuksen toisen kuulemisen versiossa on yhteensä 50 uutta tv-aluetta, joista merelle sijoittuvia tv2-alueita on viisi ja maalle sijoittuvia tv-1-alueita 45.

Lainvoimaisista 1. ja 3. vaihemaakuntakaavasta säilyy 48 tuulivoimaloiden erityismerkinnällä osoitettavaa aluetta. Kaavaselostuksen mukaan Pohjois-Pohjanmaalla oli vuoden 2024 lopussa 63 toiminnassa olevaa tuulivoimapuistoa, joissa oli yhteensä 696 tuulivoimalaa.

Tuulivoimatuotannon kasvuvauhti on kiivasta muutoinkin. Vuonna 2020 koko maassa oli toiminnassa 821, mutta vuoden 2024 lopussa jo 1 835 voimalaa. Samankaltainen kehitys kuvaa myös aurinkovoiman tuotantoa, vaikka sen yleistyminen edustaa tuoreempaa kehitystä.

Energia- ja ilmastovaihekaavoituksessa on tunnistettu tarve entistä monipuolisemmin selvittää laajasti teollisen tuulivoimarakentamisen vaikutuksia ja selvitysten pohjalta ohjata huolellisesti rakentamisen sijoittumista. Seuranta ja kokemukset kerryttävät jälkijättöisesti tietoa, ja sitäkin on vielä vähän verrattuna maankäytön muutoksen nopeuteen ja mittavuuteen.

Selvityksistä on haettu ja saatukin myös selkänojaa löysempää ohjausta vaativan ja sallivaa rakentamista korostavan painostuksen torjumiseen.

Kaavoituksessa viimeisimpänä on kartoitettu tietoa vaikutuksista Natura-suojeluverkoston alueisiin. Varsinaista Natura-vaikutusten arviointia ei ole kuitenkaan laadittu. Vasta vaihekaavaehdotuksen julkisessa kuulemisessa oli käytettävissä Natura-alueisiin ja Natura-alueverkostoon kohdistuva riskiarviointi, jota on ehdotuksen toisen julkisen kuulemisen palautteen pohjalta vielä päivitetty.

Ensimmäisessä julkisen kuulemisen vaiheessa ehdotuksesta oli poistettu kuusi tuulivoimala-alueita koskevaa varausta ja lisäksi viisi on karsittu toisen kuulemisen aineistosta. Perustelut ovat koskeneet paljolti haitallisten vaikutusten vähentämistä tai poistamista Natura-suojeluverkoston alueille ja sensitiivisille lajeille.

Viimeisimmät karsimiset koskevat rannikon lähialueelle sijoittuneita varauksia Oulun Iso Rytisuo tv-1 389, Oulun Takukangas tv-1 415 ja Oulun Kotaselkä tv-1 513.

Pyhäjärven Kokkopetäikön varaus tv-1 393 on poistettu, jotta tuulivoimarakentaminen ei ympäröisi kokonaan maakunnan eteläosien arvokasta lintuvesialuetta Nurmesjärveä. Pyhännän Pyöriänneva tv-1 531 on poistettu metsäpeuran ja maakotkan suojelun sekä läheisen Törmäsenrimpi-Kolkannevan Natura-alueen takia.

Muutoksia on tehty myös rajauksiin, niitä siirtäen, laajentaen tai supistaen. Rajausmuutokset koskevat 23 aluetta. Etäisyyttä on kasvatettu Natura-suojelualueeseen, maakotkareviiriin tai metsäpeuralle tärkeään elinpiiriin.

Muutoksitta on säilynyt 27 varauksen rajaus. Vaihekaavojen mahdollistaman tuulivoimarakentamisen ekologista kokonaiskestävyyttä ei ole kuitenkaan arvioitu, vaikka hanke hankkeelta etenevä rakentaminen nakertaa asutuksen välialueita raivauksineen, tiestöineen ja sähkönsiirtoreitteineen.

Pohjois-Pohjanmaalla tuulivoimarakentaminen on rannikon jälkeen kohdistunut eritoten maakunnan eteläosiin.

Yksittäisten hankkeiden ja yksittäisten voimaloiden luontovaikutukset voidaan vielä arvioida korkeintaan kohtuullisesti haitallisiksi, joka tarkoittaa hyväksyttävyyttä. Selvempää on, että tuulivoimapuistojen keskittymien yhteisvaikutuksista aiheutuu ns. tavalliselle metsäluonnolle useiden hankkeiden toteutuessa merkittäviä heikennyksiä, joiden arviointi on kuitenkin olematonta, kun ei ole oikein menettelyäkään siihen eikä myöskään mitään yhteisvastuun käytäntöä.

Kumulatiivisiin vaikutuksiin on kiinnitetty huomiota myös Natura-verkostoa koskevassa riskiarviossa. Natura-suojeluverkostolle ei saa aiheutua merkittävää haittaa, joten kaavoituksessa on keskitytty löytämään sellainen kompromissi, joka täyttää luonnonsuojelulain Natura-luontotyyppejä ja lajeja koskevat vaatimukset ja kestää asiantuntija-arviot, mutta tarjoaa myös runsaasti tilaa tuulivoiman tuotannon kasvattamiseen.

Kaavoittaja katsoo, että lopputulos varmistaa, ettei energia- ja ilmastovaihemaakuntakaavan toisen julkisen ehdotuksen mukainen kaavaratkaisu aiheuta merkittävää riskiä haitallisista vaikutuksista Natura-suojeluperusteisiin ja Natura 2000-verkostoon. Kovin varauksellisia ovat kuitenkin riskiarvioinnin johtopäätökset.

Paljon painoa annetaan haittojen lieventämiseksi maakuntakaavan ohjausvaikutukselle, jota toteutetaan varausten ja suunnittelumääräysten avulla. Toimiakseen tarkempaa suunnittelua ohjaavien yleisten suunnittelumääräysten on oltava selkeitä ja yksiselitteisiä.

Yleiset suunnittelumääräykset ovat liian tulkinnanvaraisia, mikä laskee niiden tehoa merkittävästi. Luonnonsuojelupiiri esitti muistutuksessaan ensimmäisessä julkisessa kuulemisessa ehdotuksesta muutoksia suunnittelumääräyksiin niiden epämääräisyyden vähentämiseksi ja toistaa nyt vaatimuksensa.

Suunnittelumääräyksissä ohjeistetaan selkeästi, että maakuntakaavan luo-alueet, luonnonsuojelu- ja pohjavesialueet, Natura 2000-verkoston ja harjujensuojeluohjelman alueet sekä merkittävät virkistysalueet eivät sovellu tuulivoimarakentamiseen.

Suunnittelumääräys kuitenkin jatkuu, että seudullisesti merkittävä tuulivoimarakentaminen tulee sijoittaa ensisijaisesti maakuntakaavassa osoitetuille tuulivoimaloiden alueille. Tapauskohtaisesti voidaan harkita tuulivoimaloiden sijoittamista myös muille alueille, mikäli selvityksillä ja vaikutusten arvioinnilla voidaan varmistua . . .

Sana ensisijaisesti on epäselvä ja tulkinnanvarainen. Jos ja kun vaihemaakuntakaavoituksella on haettu tehokasta sijainninohjausta, on syytä noudattaa määräystä, jonka mukaan tuulivoimarakentaminen myös sijoitetaan niille osoitetuille varauksille. Vain siten lukuisten taustaselvitysten anti tulee aidosti otetuksi huomioon.

Vielä hankalampi ilmaus on tapauskohtaisen harkinnan mahdollistaminen. Se edustaa vaarallista vesittämistä. Yleismääräys on muotoiltava lyhyesti ja ytimekkäästi ja tapauskohtaiset harkinnat poisleikaten: Seudullisesti merkittävä tuulivoimarakentaminen tulee sijoittaa maakuntakaavassa osoitetuille tuulivoimaloiden alueille.

Muutoinkin maakuntakaavan varauksien yleispiirteisyyden korostaminen aiheuttaa hankkeissa paljon epätietoisuutta esimerkiksi siitä, missä määrin rajaus on venyvä ja mikä loppujen lopuksi on oikeusvaikutteisen kaavan merkitys hankkeen pinta-alan ja toteuttamistavan valinnassa.

Vireillä olevissa hankkeissa on esimerkiksi tyypillistä, että hankerajaus on kooltaan jopa useita kertoja laajempi kuin maakuntakaavan rajaus ja saattaa osua sille vain yhdestä nurkasta. Kertynyt kokemus toteutuneista ja vireillä olevista hankkeista paremminkin alleviivaa kaavamääräysten tarvetta yksiselitteisyyteen ja pitävyyteen.

Tulkinnanvaraisuus heikentää vaihekaavan ohjausvaikutusta ja siten massamittaiseksi paisuneen tuulivoimarakentamisen ekologista kestävyyttä.

Selkeyden merkitystä korostaa sekin, että vastuu yleismääräysten noudattamisesta on pitkälti hankevastaavilla. Hankkeita on kuitenkin paljon, hankekohtaiset selvitykset standardinomaisia, laatu kirjavaa, luontoselvitykset pistemäisiä ja uhanalaisiin lajeihin keskittyviä, maastokartoituksiin on niukasti resursseja ja tulosten tulkinnat hanketta puoltavia.

Merkittävästi haitalliseksi toteaminen olisi rakentamisen este, joten tulokset väännetään mahdollistaviksi. On myös otettava huomioon, että vaikutusten arviointimenettelyn yhteysviranomaisenkin vaikutusvalta on lähinnä mielipidevaltaa Natura-arviointeja lukuun ottamatta.

Sama ilmaisun epämääräisyys on ongelma myös linnustolle tärkeitä alueita koskevissa määräyksissä. Tuulivoimalat tulee lähtökohtaisesti sijoittaa maakotkan ydinreviirien ja linnuston kannalta tärkeiden alueiden ulkopuolelle (IBA, FINIBA ja MAALI-alueet). Tapauskohtaisesti voidaan harkita tuulivoimarakentamista myös näille alueille, mikäli voidaan varmistua siitä, ettei tuulivoimarakentaminen yksin tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa heikennä linnustoarvoja.

Muuttolinnustoon kohdistuvien yhteisvaikutusten ehkäisemiseksi voimalat tulee sijoittaa ensisijaisesti Pohjois-Pohjanmaan rannikon päämuuttoreitin (PPL 2021) ja linnuston tärkeiden levähtämisalueiden ulkopuolelle.

Luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen edellyttää, ettei linnustoltaan arvokkaiksi todettuja ja siksi suojeltuja alueita nakerreta ja niiden ekologista tilaa heikennetä, joten mahdollisuus tapauskohtaiseen harkintaan tulee poistaa. Oletus mahdollisuudesta sijoittaa tuulivoimarakentamista jopa maakotkan ydinreviirille ei ole hyväksyttävä.

Kaavaselostuksessa myös vakuutetaan, että energia- ja ilmastovaihekaavan ehdotuksessa varauksia ei ole sensitiivisen lajin ydinreviireille osoitettu, mutta ilmeisesti se koskee vain uusia varauksia. Selvityksiä, mallinnuksia ja ohjeistuksia on laadittu ja niitä on hyödynnetty ehdotuksen ratkaisuissa törmäysriskin välttämiseksi ja reviirin elinkelpoisuuden säilyttämiseksi.

Suunnittelumääräyksestä on poistettava sana lähtökohtaisesti, koska uuden tuulivoimarakentamisen maakotkan ydinreviirille on yksiselitteisesti oltava kiellettyä. Myös lainvoimaisia varauksia on pystyttävä korjaamaan, joten yhtä lailla kiellon tulee koskea niitä.

Toisekseen Pohjois-Pohjanmaan rannikon päämuuttoreitille on jo rakennettu tuulivoimaa, joka on jälkikäteen osoittautunut vaikutuksiltaan haitalliseksi.

Niitä ei kuitenkaan tultane purkamaan, joten enää ei pidä lisää voimaloita muuttoreitille pystyttää ja siksi sana ensisijaisesti tulee määräyksestä poistaa. Samaiselta alueelta on esimerkkejä yhteisvaikutusten huomioon ottamisen laiminlyönneistä hanke- ja kaavapäätöksiä tehtäessä.

Natura-riskiarvioinnin mukaan Iin Tuuliaapa-Iso Heposuon Natura-alueelle on kohdistunut merkittävimmät pinta-alamenetykset ja haitallisia yhteisvaikutuksia on tunnistettu erityisesti lainvoimaisissa vaihemaakuntakaavoissa osoitettujen tuulivoimaloiden alueiden tv-1 307 (Kuivajoki), tv-1 310 (Olhava-Myllykangas-Palokangas), tv-1 313 (Pohjois-Ii), tv-1 308 (Hyry) alueille ja näiden alueiden läheisyyteen vireillä olevien tuulivoimahankkeiden osalta.

Ekologisen verkoston eheyden ja toimivuuden varmistaminen on luontokohteiden loukkaamattomuuden ohella keskeinen keino vaalia luonnon monimuotoisuutta. Vaihekaavan merkinnöillä on osoitettu tärkeimmät alueet, joilla turvataan tuulivoimatuotannolle ja sähkölinjoille herkkien lajien säilyminen pitkällä aikavälillä.

Suunnittelumääräyksellä vahvistetaan tavoitteen toteutumista: Tuulivoimarakentamisen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on varmistettava valtakunnallisten ja maakunnallisten ekologisten yhteyksien säilyminen eheinä ja toimivina.

Suunnittelumääräys on erittäin tärkeä. Toistaiseksi ekologisten yhteyksien säilyminen otetaan yksittäisissä hankkeissa hyvin huonosti huomioon. Tosiasiassa ekologiset yhteydet ja verkostot unohtuvat hankkeiden vaikutusten arvioinneissa eikä niistä ole tietoakaan osayleiskaavoissa, ei merkintöinä eikä yleisinä määräyksinä.

Ekologiset yhteydet saatetaan luontoselvityksissä katsoa koskevan lähinnä metsäpeuran vaellusreittejä tai viereisten soidensuojelualueiden välisiä yhteyksiä. Maakuntakaavan velvoitteen huomioon ottamista edistäisi esimerkiksi määräys ekologisten yhteyksien ja ekologisten verkostojen merkitsemisestä tuulivoimahankkeen osayleiskaavan karttaan.