Lausunto Aittovaara-Pyhänselkä 400 + 110 kilovoltin voimajohtohankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry

pohjois-pohjanmaa@sll.fi

7.2.2025

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

kirjaamo.pohjois-pohjanmaa@ely-keskus.fi

Viite: Lausuntopyyntö POPELY/2271/2023

Lausunto Aittovaara-Pyhänselkä 400 + 110 kilovoltin voimajohtohankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta

Voimajohtohankkeen tarkoitus on toteuttaa vireillä olevien Pudasjärven Aittovaaran ja Oulun Mustasuon sekä Utajärven Tynnyrikorven tuulivoimahankkeiden sähkönsiirto. Ensisijaisena tavoitteena on 400 kilovoltin siirtolinja joko Vuoton tulevalle sähköasemalle tai Muhoksen Pyhänselkään. Arviointiselostuksessa selvitetyt kaksi vaihtoehtoa vähäisine alavaihtoehtoineen eivät ole muuttuneet ohjelmavaiheesta: VE1: Aittovaara-Vuotto (VE1 A pituus 33,7 kilometriä ja VE1 B 34,2 kilometriä) ja VE2: Aittovaara-Pyhänselkä (VE2 A 63,4 kilometriä ja VE2 B 63,8 kilometriä). Sähkönsiirtoreitti Aittovaara-Vuotto sijoittuu uuteen maastokäytävään ja osin käytöstä poistettuun vanhaan käytävään. VE2 on jatkolinja Pyhänselän 400/110 kilovoltin sähköasemalle sijoittuen joko olemassa olevien tai suunnitteilla olevien linjojen rinnalle.

Sähkönsiirtoreitti on suora viiva kartalla ja selvitykset ovat johtoalueelta ja sen välittömästä lähiympäristöstä löytyvien huomionarvoisten luontotyyppien ja lajien luetteloita suurpiirteisine karttamerkintöineen (pesimälinnustoselvityksen taulukko 2 ja kasvillisuusselvityksen taulukko 3-1). Taulukoiden mukaan Aittovaara-Vuotto-Pyhänselkä -reitille osuu lukuisia luonnontilaisia soita, vesilain suojaamia kohteita, suojelualueita ja linnustoselvityksen mukaan ”arvokkaimpana kokonaisuutena Jakosuon, Susisuon, Vehkalammen, Vehkasuon, Kaakkurilammen (eteläisempi), Ison Matinsuon ja Ansasaaren käsittävä suursuoalue, joka muodostaa myös laajan avosoiden mosaiikkikokonaisuuden kaakkoispuolen kansallisesti tärkeiden linnustoalueiden (Muhoksen suot, Räkäsuo) kanssa.”

Linnustoselvityksen taulukossa 2 on lista Aittovaara-Pyhänselän pesimälinnustoselvityksessä havaituista suojelullisesti huomionarvoisimmista lajeista, joita on 50. Niistä 13 on karkeistettuja lajeja, joita ei mainita edes lajiluettelossa. Perusteena on ohjeistus sensitiivisistä lajeista. Tavaksi on tullut jättää maakotkaa koskeva vaikutusten arviointi kokonaan pois julkisesta materiaalista ja käytännössä samalla lajia koskeva tieto hankkeen vaikutuksista. Jostain syystä lajilistaa on ainakin kyseisessä tapauksessa kasvatettu, mikä entisestään vähentää selostuksen tiedollista antia. Se kuitenkin selviää, mihin siirtolinjan varren linnustoarvot keskittyvät.

Yhteysviranomaisen lausunnossa todetaan, että hankkeen vaikutusalueella on muuttohaukan elinpiiri ja useita maakotkareviirejä. Selostuksesta ei ole maakotkaa koskevaa selvitystä jätetty julkaisematta, sillä sitä ei ole ylipäänsä tehty edes viranomaisia varten. ”Erillistä maakotkaselvitystä ei katsottu petolinturekisterin tietojen perusteella voimajohtohankkeessa tarpeelliseksi, koska hankkeen läheisyyteen ei sijoitu tiedossa olevia maakotkan pesäpaikkoja ainakaan kolmen kilometrin etäisyydelle saakka.” Maakotkaa koskeva tieto on selvästi puutteellista ja vaikuttaa asiantuntemattomalta. Siinä ei ole otettu huomioon lajin aikuisten lintujen tai mahdollisten poikasten liikkumista reviirillään. Muuttohaukasta ei mainita mitään.

Jos ja kun tuulivoimahankkeet toteutuvat, myös sähkönsiirtoreitin rakentaminen aktivoituu. Selostuksessa luetellaan tarvittavia lupia, kuten lupa poiketa yksityisen suojelualueen rauhoitusmääräyksistä, käyttöoikeuslupa maanomistajilta tai tarvittaessa lunastuslupa, metsänkäyttöilmoitus puuston raivauksesta ja hankelupa energiavirastolta. Lisäksi on joukko muita mahdollisia lupia, joille voi ilmaantua tarvetta. Kaiken kaikkiaan lupien saaminen tuntuu turvatulta, kun tuulivoimarakentaminen toteutuu. Luonnonsuojelulakikin sallii tarvittaessa poikkeuksen muun muassa rauhoitusmääräyksistä tai tiukkaa suojelua vaativien eliölajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämisestä tai häirinnästä ely-keskuksen päätöksellä jne.

Tarvetta voi olla myös vesilain mukaiselle luvalle. Reitillä on useita vesistöjen ylityksiä. Isompien virtojen ohella huomionarvoisia ovat monet vesilain suojaamat purot, lammet ja norot. VE1:n reitille osuvat Alaojan noro ja Leppiojan varsi. Rakentamisen seurauksena purojen ympäristö muuttuu puuttomaksi, millä on iso ekologinen heikentävä vaikutus. VE2:n alueella johtoalueella sijaitsevat vesilailla suojellut Kaakkurilampi, Myllyoja, Vehkaoja ja Vehkalammen noro. Niiden lähiympäristössä on myös suo- ja metsäluontoarvoja. Erityismaininnan saa vain Vehkalammen noro, johon kohdistuvat vaikutukset on arvioitu suuresti kielteisiksi: ”Noron ympäristö muuttuu rakentamisen seurauksena puuttomaksi käytännössä koko noron matkalta, mikä muuttaa noron ympäristön pienilmastoa merkittävästi. Itse uomaan rakentamisella ei ole vaikutusta.” Vesilain 2 luvun 11 §:ssä kielletään muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron luonnontilan vaarantaminen. Hankkeessa kuitenkin halutaan välttää poikkeusluvan hakeminen ja selvitä siitä lievennystoimenpitein. Niiksi mainitaan esimerkiksi johtojen sivuttaissiirto tai korkeamman puuston kasvun sallivan pylvästyypin käyttö. Noron nauttiman vesilain suojan toteutumisen pitää kuitenkin olla varmaa ja se edellyttää uoman ohella noron varren ja sen pienilmaston säilyttämistä. Ilman lupahakemusta suunnitelman toimivuutta vesilain suojaaman tilan säilymiseksi ei voida etukäteen arvioida. Lain tarkoituksen toteutuminen jää siten yksinomaan toiminnanharjoittajan tulkinnan varaan.

Mittavan tuulivoiman hyödyntämisen sivuvaikutuksen, pitkien uusien sähkönsiirtoreittien suunnittelussa ja rakentamisessa ei vaikuta olevan merkitystä suojelustatuksen omaavilla alueilla samalla tavalla kuin itse tuulivoima-alueiden sijoittelussa. Maakuntakaavoituksessa tuulivoimavarauksia ei sijoitu suojelualueille ja ne kierretään myös itse hankkeissa, vaikka rajauksia niissä venytetään reilustikin yli maakuntakaavoituksen sijainninohjauksen. Kaikkia vaikutuksia se ei poista, mutta suoria fyysisiä muutoksia vältetään. Siirtoreitin linjauksissa periaate säästää luontoarvoja haitallisilta maankäytön muutoksilta edes lakisääteisillä suojelualueilla ei ole voimassa. Kun esimerkiksi laaja soinen suojelualue on valtionmaata, ei edes mainita mahdollisuutta maanomistajan kieltäytyä sallimasta suojelualueen tilan heikennys uudella rakenteella eikä vaikuta olevan yksityisellä suojelualueen omistajallakaan valtaa estää haitallisia muutoksia. Ikään kuin yleinen etu liittyisi saumattomasti tuulivoimarakentamisen kylkiäiseen, sähkönsiirtoon, kun itse tuulivoimahanke on saanut lainvoiman. Suojelustatuksen loukkaamisen lievennykseksi ei pitäisi kelvata senkään, että onhan niitä sähkölinjoja jo ennestään suojelualueilla.

Sen verran on lainsäädäntöä tarkennettu, että lunastuslupapäätöksessä on nyttemmin annettava välttämättömät määräykset hankkeesta aiheutuvien merkittävien kielteisten vaikutusten rajoittamiseksi. Ne voivat olla kuitenkin hyvinkin kosmeettisia. Esimerkiksi linnustoon kohdistuvien kielteisten vaikutusten torjuntaan ilmeisesti riittää rakentaminen pesimäajan ulkopuolella ja linjojen varustaminen huomiomerkinnöin. Vastuuta ei ole menetelmien tehosta estää kielteisiä seurauksia, kuten reviirien tyhjenemisestä, ainoastaan sähkönsiirron toteuttamisesta.

Mahdollisuus vaikuttaa toteutustavan valintaan on pääosin mielipideoikeutta ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. Aittovaara-Vuotto -reitti on yhteneväinen molemmissa vaihtoehdoissa. Ohjelmassa eikä arviointiselostuksessakaan valaista kysymystä, miksi siirtoreittiä rakennettaisiin kaksinkertaisen matkan Pyhänselän asemalle asti, jos Vuotossa sijaitseva sähköasema on sähkönsiirtoa riittävästi palveleva päätepiste. Se sijoittuu Fingridin toteutettavalle Herva-Nuojuankangas -siirtoreitille, joten oletettavasti se toimisi myös mainittujen tuulivoimahankkeiden sähkönsiirron jatkoyhteytenä. Päätöksenteko valittavasta vaihtoehdosta jää ylipäänsä epäselväksi. Vaihtoehdot poikkeavat kuitenkin vaikutuksiltaan huomattavasti toisistaan eikä se liity vain yhteyden pituuteen, vaan erityisesti ympäristökuormitukseen.

Selostuksessa esitetyn vaihtoehtojen vertailun johtopäätös on selkeä, VE2 on lähes kaikilla mittareilla huonompi kuin VE1. Erityisesti korostuvat linnustovaikutukset Selkä-Tiilikka -osa-alueella, jossa sähkölinja vedettäisiin maakunnallisesti arvokkaaksi todetun Ansasaaren, Ison Matinsuon, Kaakkurilammen (eteläisempi), Vehkasuon, Vehkalammen, Susisuon ja Jakosuon suuralueen läpi. Tulosten pohjalta johtopäätös on looginen. Ainakin linnustollisesti arvokkain Ison Matinsuon yms kokonaisuus säästyisi kyseisen hankkeen haitoilta valittaessa toteutettavaksi vaihtoehto 1 Aittovaarasta Vuottoon.

Esko Saari Kirsi Eskelinen

puheenjohtaja toiminnanjohtaja