Mielipide Kuopion kaupungin il­mas­to­po­liit­ti­ses­ta ohjelmasta

Kuopio on ottanut tarkasteltavakseen:

1. Energian tuotannon ja -kulutuksen

2. Liikkumisen ja yhdyskuntarakentamisen

3. Maatalouden ja ruoka-asiat

4. Kulutuksen ja materiaalien kierrot

5. Metsätalouden ja hiilinielut

1. Energian tuotanto ja -kulutus ovat näistä globaalisesti kaikkein merkittävämmät. Kuopion kaupunki omistaa itse energian tuotantolaitoksen ja on osaomistajana tekeillä olevissa ydinvoimaloissa.

Energian säästö on ensiarvoisen tärkeää. Kannattaa tarkastaa, a) voitaisiinko kaupungin omissa toimissa vähentää lämmitettävää tilaa sekä b) alentaa huonelämpötiloja talvella asteella tai jopa parilla. Varsinkin pakkasilla kannattaa katsoa, että ikkunoita ei jätetä auki ja että lämpö ei muuten karkaa. Energian säästöön liittyy myös hukkalämpö, jonka talteenottoon kannattaa panostaa ja voisi olla syytä selvittää asiaa esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston kanssa tehtävällä tutkimuksella.

Kaupungin omistama Kuopion Energia on pitkään tehnyt lämpöä ja sähköä mm. turpeesta, mitä ei mitenkään voi pitää hyväksyttävänä. Tästä on nopeasti hankkiuduttava eroon.

Sijoittaminen ydinvoimaloihin ei ole voinut olla taloudellisesti kannattava, sillä Olkiluoto-3 tai Fennovoima eivät ole tuottaneet yhtään kilowattituntia sähköä, vaikka Olkiluoto-3:n olisi pitänyt toimia jo noin 10 vuotta. Kyseessä on ollut virhesijoitus, joka osoittaa selvästi suurtenkin voivan erehtyä sekä että suuri ei aina ole kaunista. On ilmeistä, että näille sijoituksille ei tule löytymään ostajaa.

Jo tänä päivänä tuulienergia on hinnaltaan kilpailukykyinen sähkön muoto. On vaikea käsittää, miksi Kuopion Energia ei ole osakkaana tuulivoimaloissa, jotka voisivat ihan hyvin sijaita missä hyvänsä. Kuitenkin sijaintikunnassa ne maksavat kiinteistöveroa.

Vähäisempi merkitys on maalämmöllä. Pohjois-Savon liitto on kartoittanut maaperää, jossa maalämpö olisi kaikkein kannattavinta. Kaupungin kannattaa selvittää, missä sen omissa kiinteistöissä että sen kaavoittamissa rakennuksissa maalämpö olisi kannattavaa. Tässä selvitys on tehtävä puhtaalta pöydältä ottamatta huomioon Kuopion Energian tai Savon Voiman intressejä.

2. Liikkuminen ja yhdyskuntarakenne ovat suhteellisen merkittäviä Kuopion kaupungin kaltaisessa laajalla alueella sijaitsevassa kunnassa. Julkinen bussiliikenne on heikentynyt siten, että entisistä kuntakeskuksista (Karttula, Maaninka, Nilsiä, Vehmersalmi ja Juankoski tai entisen Kuopion maalaiskunnan kylistä) pääsee aamulla Kuopion keskustaan ja illalla pois keskustasta, mutta toisin päin bussimatka ei onnistu, ellei alue ole 5-tien tai 9- tien varrella. Tämä supistaa selvästi työssäkäyntialueita tai vaatii henkilöauton käyttöä. Ajokortittoman on muuten helpointa asua Kuopion keskustassa tai muutettava esimerkiksi pääkaupunkiseudulle.

Yhdyskuntarakenteessa tiivis keskittäminen lähes yksinomaan Kuopion keskustaan alentaisi luonnollisesti eniten liikkumistarvetta ja vähentäisi muun infran tarvetta. Liian tiivis kaupunkirakenne ei kuitenkaan ole viihtyisä, joten se voisi johtaa mm. henkiseen pahoinvointiin. Jo nyt liiallinen tiivistäminen voi johtaa siihen, että ihmiset etsivät Kuopio-tiiviötä parempia elinympäristöjä. Liiallinen tiivistäminen johtaisi myös siihen, että monien ihmisten asunnot Kuopion keskustan ulkopuolella menettäisivät radikaalisti arvoaan, joka voi olla poliittisesti vaikeaa hyväksyä. Lisäksi ylisuuri kaavoitus johtaa siihen, että osa asunnoista rakennetaan huonosti, jolloin ne joudutaan purkamaan ehkä vain 30-40 vuoden kuluttua. Perusteluissa joskus käytetyn ”eheyttämisen” sijasta voi tapahtua rakenteen hajottamista. Osa kaavoitetusta tilasta voi jäädä kokonaan rakentamatta, jolloin alue voi olla keskeneräinen pitkään – jopa purkamiseen asti. Asuminen keskeneräisellä alueella on hankalaa, kun osa palveluista voi puuttua pitkään. Kaikki rakentaminen ja maanraivaus aiheuttavat kasvihuonekaasuja ja kuluttavat luonnonvaroja ja turhan maanraivauksen kohdalla nämä vahingot aiheutetaan turhaan. Liika rakentaminen johtaa tilojen tuhlaamiseen ja tulee kalliiksi sekä rahallisesti että luonnonvaroja ajatellen.

Liikkumis- tai kuljetustarvetta ei voida kokonaan minimoida, sillä kaupunkiin on tuotava mm. ruokaa ja muita tarvikkeita ja kaupungista on kuljetettava pois mm. kaupungissa jalostettuja tuotteita sekä jätteitä. Ihmisillä on myös tarvetta matkustaa muille paikkakunnille tapaamaan ihmisiä yms.

Lähiliikkumisesta suuri osa voitaisiin hoitaa mm. polkupyörillä. Sähköavusteiset polkupyörät lisäävät matkoja, joilla polkupyörä on kätevä liikkumisväline. Lisääntyvä pyöräily vaatii parempia kevyen liikenteen teitä myös Kuopiosta Suonenjoelle, Leppävirralle, Nilsiään jne. Kaupungin käyttämä hiekoitussora on niin terävää, että se rikkoo hyvin helposti pyörän kumit. Kuopiossa polkupyöräilyä voisi edistää myös, jos keskeisissä paikoissa (tori, rautatieasema, oppilaitokset yms.) olisi sateelta suojattuja pyörätelineitä – mahdollisesti vielä lukittavia. Nykyiset kierukkamaiset pyörätelineet voivat olla tyylikkäitä, mutta niiden suunnittelija on unohtanut, että polkupyörässä on polkimet ja ohjaustanko ja niidenkin on mahduttava mukaan.

On lisäksi otettava huomioon, että kevyen liikenteen väylillä liikkuu myös kävelijöitä, joista lapset ja vanhukset on erikoisesti huomioitava.

Kuopiosta kulki paikallisjuna vielä 1990-luvun alussa mm. Suonenjoelle pysähtyen esimerkiksi Rättimäessä ja junarata oli täsmälleen sama kuin nykyäänkin ja tavaraliikennettä oli silloinkin. Tänä päivänä paikallisliikennettä palvelevat monissa paikoissa kevyemmät junat, joten Kuopion läheisyydessä paikallisjunan saaminen ei edes voisi olla valtavan kallista. Se voisi kuitenkin selvästi vähentää henkilöautoliikennettä, joten Kuopion kannattaisi toimia siten, että paikallisjunaliikenne palaisi.

Junaliikenteessä on pakko ihmetellä politiikoille syötettyä ns. Nopeaa Itärataa, joka kulkisi Kouvolasta Porvooseen ja edelleen Helsinki-Vantaan lentokentälle, mutta se ei kulkisi Lahden eikä Tikkurilan kautta (koko Suomen kolmanneksi vilkkain henkilöliikenteen asema). Tämä ratavaihtoehto saattaisi nopeuttaa matkaa 10-20 min Helsinkiin ja Helsinki-Vantaan lentokentälle. Se kuitenkin hidastaisi matkaa, jos päämääränä olisi Lahti tai mikä tahansa asema väleiltä Lahti-Riihimäki-Käpylä tai Lahti-Mäntsälä-Käpylä sekä vielä meno Riihimäeltä Hämeenlinnan suuntaan. Kärsijöitä olisi paljon enemmän kuin hyötyjiä. Tämä ns. Nopea Itärata ei ole mukana Uudenmaan maakuntakaavassa ilmeisesti, koska se heikentäisi voimakkaasti Tikkurilan ja koko itäisen Vantaan ja Helsingin koillisosien asukkaiden ja näillä alueilla työskentelevien matkustusta. Täten tämän ratavaihtoehdon toteutuminen ei ole mitenkään oletettavaa. Kuopiota palvelee a) paremmin nykyinen linjaus ja b) vielä paremmin Lahti-Heinola-Mäntyharju linjaus. Junien kaukoliikenneasioissa Kuopion kannattaisi ottaa huomioon tosiasiat. Nykyisellä linjauksella myydään mm. Lahden ja Helsingin väliselle osuudelle paikallisjunan lippua ja vaihtoa kaukojunaan tai kaukojunasta Lahdessa, jos matka Helsinki-Lahti on myyty loppuun.

3. Maatalous ja ruoka-asiat koskevat Kuopiota, sillä Kuopio on nykyään Suomen suurin maidontuotantokunta. Maidon ja lihan tuotannossa heinän kasvun sitoma aurinkoenergia siirtyy vain pienessä määrin maitoon tai lihaan, sillä nautaeläin kuluttaa suuren osan energiasta ruumiintoimintojensa ylläpitoon (hengitykseen, ruumiinlämmön ylläpitoon) sekä tuottaa suhteellisen paljon sontaa ja virtsaa. Naudan röyhtäisyissä on suuri määrä metaania, joka on noin 30-50-kertaa hiilidioksidia pahempi kasvihuonekaasu. Toisaalta nauta pystyy hyödyntämään nurmea, joka kasvaa hyvin Pohjois-Savossa, mutta lisäksi naudoille syötetään viljaa ja kivennäisaineita. Tehdään koko ajan tutkimustyötä, miten metaanin päästöjä voidaan vähentää sekä miten mm. ravinnon proteiinin ja hiilihydraattien vaikuttaa eläimen kasvuun sekä sonnan ja virtsan fosfori- ja typpipitoisuuksiin, sillä näistä osa valuu vesistöihin. Mm. rapsin siementen nautojen rehussa on havaittu vähentävän metaanin röyhtäisyjä.

Muiden teuraseläinten tuotanto Kuopion seudulla on suhteellisen vähäistä. Kaiken lihan kulutusta pitää vähentää, sillä lihalla on aina erittäin suuret kasvihuonekaasupäästöt. Joukkoruokailussa ja kodeissa pitää siirtyä enemmän kasvis- ja kalaruokiin.

Pohjois-Savossa kasvaneet perunat ja muut juurikasvit ovat erittäin hyvälaatuisia ja hinnaltaan edullisia, joten niiden kulusta voisi hyvin lisätä. Viljantuotannossa suhteellinen etumme on pienempi, mutta toisaalta sitä korvaa se, että Kuopion seudulla on monia leipomoita, jossa tehdään niin rukiista kuin muistakin viljoista monia eri tyyppisiä ruoka- ja kahvileipiä. Ajateltaessa lähiruokaa on huomattava, että Savon perinteiset leipomot tekevät myös leivän taikinan itse – ainakin suurelta osin suomalaisesta viljasta, mutta myymälöiden paistopisteet käyttävät hyvin usein ulkomaalaista pakastetaikinaa, jossa viljan alkuperää on mahdoton tietää, mutta suomalaista se tuskin on – ehkä kaura pois lukien. Pohjois-Savo on myös tärkeä sekä viljeltyjen että villien marjojen tuotantoalue. Vaikka marjat ovat suhteellisen kalliita, niitä kannattaa silti syödä.

Ruokatuotantoon liittyy aina vesi. Meillä siihen liittyy sekä talousvesi että pintavedet kalojen kasvupaikkana. Kuopio saa talousveden suhteellisen pienillä energiankulutuksella Kallavedestä. Tällä hetkellä Kuopion vesijohtoverkoston vesi on varsin hyvälaatuista ja siksi sitä voidaan käyttää mm. mehujen raaka-aineena sekä muutenkin elintarviketeollisuudessa ja pelko, että teollisuus likaisi sitä, on aika pieni. Tällä hetkelle raakaveden humuspitoisuus on niin pieni, että desinfioinnissa syntyy vain vähän potentiaalisesti toksisia sivutuotteita.

Kuopion ympäristön vedet ovat yleensä reheviä. Monien vesialueiden tila on heikentynyt liiallisen fosforipitoisuuden tähden, joka kasvattaa leviä ja siten a-klorofyllipitoisuutta. Sekä rehevyyden että liialliseen fosforipitoisuuden poistoon kalastus on hyvä keino. Jos kalastetut kalat käytetään ravintona, voidaan samalla saada terveellistä ruokaa ja parantaa vähä vähältä veden tilaa, joskin tämä keino vaikuttaa hitaasti. Jos veden pohjaliejua poistuu rehevyyden vähentymisen yhteydessä, vähenee myös pohjaliejusta vapautuvan metaanin määrä, mikä hillitsisi omalta osaltaan ilmastonmuutosta. Kaupungin pitäisi muutenkin tutkittaa esimerkiksi Itä-Suomen yliopistolla, miten paljon metaania vapautuu Kallaveden syvänteistä teollisuuden ja jätevesien laskun tähden.

Kuopion kaupunki omistaa suuren joukon pieniä lampia ja on osallisena monissa kalavesissä. Kaupungin kannattaisi rohkaista asukkaita kalastamaan enemmän ja käyttämään kaikki pyydetyt kalat ravinnoksi. Niillä kaupungin omistamilla vesialueilla, jossa ei ole ammattikalastusta, voitaisiin hyvin lisätä yleiskalastusoikeus myös 18-65-vuotiaille ja tällöin esimerkiksi katiskan käyttö kannattaisi lisätä sallittujen kalastusmuotojen piiriin. Muutenkin jokamiehen (tai jokanaisen) kalastusta kannattaa rohkaista. Luonnollisesti kalastuksessa lakimääräisistä lajeista ja kalojen alamitoista on pidettävä kiinni.

4. Kulutus ja materiaalien kierrot

Varsinaista jätekiertoa organisoi Jätekukko, joten kiinteistöissä kerätään erilleen esimerkiksi biojäte, lasi, metalli, muovi, kartonki, paperi ja vielä sekajäte. Keskitetysti kerätään vielä lääkejätteet, ongelmajätteet, elektroniikka yms. Kuopiossa ainakin kiinteistökohtainen kierrätys toimii hyvin. Sitä vastoin kauppojen jätteiden kierrätys toimii huonommin.

Muuten kulutus näkyy lähinnä kierrätyskeskuksissa ja kaatopaikoilla. Lähes kaikki ns. pikamuodin tuotteet ja esimerkiksi elektroniikka tulevat ulkomailta, mihin kaupunki ei voi puuttua. Kaupunki voi rajoitetusti vaikuttaa sillä, että materiaalit kiertävät paremmin. Aikaisemmin kangas tai monet muut materiaalit ovat olleet paljon kalliimpia ja tällöin vanhoista vaatteista on tehty uusia tai kangasta on käytetty muihin tarkoituksiin. Tässä asukastuvat, perheentalot sekä vastaavat ovat mahdollisia paikkoja, joissa osa tavaroista voi kiertää sekä esimerkiksi kansalaisopisto voisi opettaa, miten vaatetta tai jotain muuta tarviketta kannatta ja voidaan korjata uuteen käyttöön.

Myös vanhojen tavaroiden kaupat ja kirpputorit pystyvät merkittävästi kierrättämään tavaraa. Tätä toimintaa kannattaa tukea ja mahdollisesti kiinteistöveron alentaminen tonteilta, joissa tätä toimintaa, on mahdollinen.

5. Metsätalous ja hiilinielut

Hiilipitoisten kaasujen hiilidioksidin ja metaanin ohella kasvihuonekaasuihin on laskettava myös typpioksiduuli (ilokaasu), joka sisältää vain typpeä ja happea ja on noin 300-kertaa voimakkaampi kuin hiilidioksidi. Tavallisimmin typpioksiduulia syntyy, kun nitraatti pelkistyy. Koska myös ammoniummuotoinen typpi hapettuu nitraatiksi hapen läsnä ollessa, sekin aiheuttaa helpolla typpioksiduulipäästöjä. Kuopion kaupunki pystyy vähentämään typpioksiduulipäästöjä vähentämällä typpilannoitusta puistoissa ja vastaavissa. Typpilannoituksen vähentäminen säästää sekä työtä että lannoituskuluja eikä aiheuta mitään lisäkuluja, joten suosittelemme tämän keinon käyttöönottoa.

Kuopion kaupunki omistaa laajat metsät, joissa Kuopion lehtokeskuksen alueella on usein kuusilehtoja ja paikoin hyvin vaateliasta kasvillisuutta. Monin paikoin kuten Puijolla, vanhat metsät ovat tärkeitä virkistysalueita ovat ne sitten suojeltuja tai suojelemattomia. Monin paikoin nämä metsät kelpaisivat METSO-ohjelmaan. Ehdotamme, että Kuopion kaupunki suostuu ottamaan valtiolta rahaa ja sallii näiden alueiden siirtyä pysyvän suojelun piiriin. Rahan lisäksi Kuopio hyötyisi siitä, että suojelumetsien puusto ja maaperä pysyisivät hiilen sitojana.

Kuopion kaupungin virkamiesjohto on jostakin syystä ihastunut moottorikelkkareitteihin. Jos reitillä ajetaan, fossiilinen polttoaine palaa ja ilmaan tulee kasvihuonekaasuja. Toimintaa on perusteltu sillä, että polttoainetta kuluu vain vähän, koska reiteillä on vähän liikennettä – eli ajajien vähälukuisuus osittaa, että tarve on vain vähäinen.

Reittejä on raivattu sekä yksityisten maille että kaupungin maille. Kun metsäpuut on kaadettu, on menetetty niiden kyky sitoa hiilidioksidia. Kun maasta on poistettu kiviä ja sitä on tasoitettu, metsämaan rakenne on rikottu. Tällöin helposti entisestä kosteikosta sammalien hävityksen jälkeen tulee metaania ilmakehään ja kuivemmista paikoista tulee ilmakehään hiilidioksidia. Kasvihuonekaasujen päästöjen lisäksi kapea tuulitunneli lisää tuulituhoja. Suurin taloudellinen haitta ja kasvihuonepäästöjen lisäys tapahtuu, jos kaupungissa metsässä moottorikelkkareitti kulkee METSO-ohjelmaan kelpaavassa metsässä. Ehdotamme, että tätä toimintaa ei enää jatketa, koska edes ilmasto ei tätä suosi ja tässä käyttäjiä ei ole monia. Missään tapauksessa METSO-kelpoisiin metsiin ei saa raivata moottorikelkkareittejä.

Helvi Heinonen-Tanski, puheenjohtaja Jaana Hiltunen, sihteeri

Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri ry Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri ry

Lisätietoja: Helvi Heinonen-Tanski; helvi.heinonentanski@uef.fi, 040-5718562