Kooste tapauksesta Finnpulp vuosilta 2015-2019

Finnpulp teetti työtä vuosiksi         

Helvi Heinonen-Tanski, Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri

Pohjois-Savon luonnonsuojelupiirin puheenjohtajana kuulin Finnpulp-hankkeesta ensi kertaa joskus alkukesällä 2015. Heti sen jälkeen kuulutettiin sen ympäristövaikutusten arviointiohjelma. Prosessi on siis ns. YVA-prosessi ja sen ensimmäinen vaihe. Tästä YVA-ohjelmasta ja sen eri vaihtoehdoista saa kuka tahansa lausua mielipiteensä, kysyä epäselviä kohtia ja pyytää niihin selvennystä. Tässä vaiheessa lausuminen ei maksa mitään, joten Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri ja Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys (KLYY) tekivät molemmat omat mielipiteensä – toki tietäen toinen toisistaan. Ihan alkuun luimme huolella vesipuitedirektiiviä, johon olimme tutustuneet ollessamme mukana vesiensuojelutyössä. Epäilimme alusta alkaen, että Finnpulpin kyky puhdistaa jätevesiä ei voisi turvata Kallavedessä vesipuitedirektiivin vaatimuksia, sillä Kallavesi on aika pieni ja sen pohjalla on monia pienialaisia syvänteitä, joissa veden vaihtuminen on heikkoa.

Mielipiteemme YVA-ohjelmasta lähti 27.7.2015. Jo silloin huomautimme, että vesistön suhteen on elettävä EU:n vesipuitedirektiivin ja sen nojalla EU-tuomioistuimen 1.7.2015 antaman Weser-päätöksen mukaisesti, eikä Kallaveden ekologinen tila saisi laskea hyvästä tilasta tyydyttäväksi. Yhteysviranomaisena toiminut Pohjois-Savon ELY noteerasi huomautuksemme, mutta ei nostanut esittämäämme erityisesti esille kommentoidessaan arviointiohjelman yksityiskohtaista sisältöä. Muutaman epäselvän kohdan se kuitenkin toi esille. Syksyllä 2015 oli kaupungin valtuustotalon yläkerrassa tapaaminen, jossa läsnä oli Finnpulpin edustajia, kaupungin virkamiehiä sekä ELY-keskuksesta asiaa hoitava virkamies. Kutsun taisi saada KLYY ja luonnonsuojelupiiri meni sinne kuokkavieraaksi, mutta saimme toki istumapaikan ja puheenvuoron, jossa toimme taas esille vesipuitedirektiivin ja Weser-päätöksen.

Vesipuitedirektiiviin tai Weser-päätökseen ei myöskään Finnpulpin käyttämä konsultti (Pöyry Finland Oy) puuttunut mitenkään marraskuussa 2015 tehdessään edellisten kommenttien pohjalta arviointiselostusta ”Finnpulp Oy, Uuden biotuotetehtaan ympäristövaikutusten arviointiselostus.”. Eräitä epäselvyyksiä se täsmensi.

YVA-selostuksesta jätimme mielipiteen helmikuussa 2016, jossa jälleen toistimme huomautuksemme Weser-päätöksestä ja muistutimme vesipuitedirektiivistä. Tässä arviointiselostuksen mielipiteessä kauhistelimme suuria lisäkuormia kemiallisen hapenkulutuksen, sulfaatin ja fosfaatin osalta, jos tehdas toteutuisi, sillä Kallavesi on fosforirajoitteinen. Lisäksi jos veteen joutuu paljon sulfaattia, se pelkistyy sulfidiksi, joka reagoi sedimentin raudan, alumiinin ja kalsiumin kanssa vapauttaen fosforin sedimentistä veteen, mikä rehevöittää vettä.

Seuraava vaihe oli jättää muistutus Finnpulpin ympäristölupahakemuksesta Itä-Suomen Aluehallintovirastolle kesäkuussa 2016. Tässä vaiheessa muistutus oli yhteinen piirin, KLYYn ja Suomen luonnonsuojeluliiton Siilinjärven yhdistyksen kanssa, sillä häviäjä joutuu maksamaan valituksesta. Kaikissa seuraavissa valituksissa olemme toimineet kolmestamme ja luonnonsuojelupiiri oli ns. prosessiosoite, joka olisi ollut vastuussa valitusmaksuista, jos niitä olisi tullut, ja joka oli velvollinen pitämään muut tietoisina tapahtumista. Keskityimme vaatimuksissamme vesistövaikutuksiin sekä ilmapäästöihin yleisen edun kannalta. Ilmapäästöissä kiinnitimme huomiota rikkipäästöihin. AVI hyväksyi osan vaatimuksistamme, mutta myönsi Finnpulpille ympäristöluvan 31.3.2017.

Koska tärkeitä kohtia vaatimuksistamme ei hyväksytty, päätimme valittaa myönnetystä ympäristöluvasta edelleen Vaasan hallinto-oikeuteen huhtikuussa 2017. Sinne saimme antaa lisäksi elokuussa 2017 vastaselityksen Finnpulpin juristitoimiston kommentteihin.

Vaasan hallinto-oikeus teki katselmuksen Kallaveden rannoille upeassa auringonpaisteessa toukokuussa 2018, jolloin itse katselmustilaisuudessa saimme antaa vielä lisäselvityksen syistä, miksi pelkäsimme, että Finnpulpin toiminta heikentäisi kriittisesti Kallaveden tilaa. Jälleen osa vaatimuksistamme hyväksyttiin, mutta ei kaikkia. Tämä oli syvä pettymys, sillä tuntui, että vesipuitedirektiiviä ja Weser-päätöstä ei siellä ymmärretty, vaikka Vaasan hallinto-oikeudella oli myös luonnontieteellistä koulutusta saanut tuomari.

Seuraava vaihe elokuussa 2018 oli hakea muutoksenhakulupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta (KHO). Muutoksenhakulupa sisälsi ensin valitusluvan hakemisen ja perustelut sille sekä osan, jossa kerroimme varsinaiset vaatimuksemme ja sitten melko monisivuisesti niiden perustelut. Tässä 1) ensisijainen vaatimuksemme oli luvan epääminen ja 2) toissijainen oli uusi käsittely ja 3) kolmossijalla oli lupaehtojen kiristäminen niin paljon, että voitaisiin olla varmoja, että Kallaveden ekologinen tila säilyisi hyvänä.

Maaliskuussa 2019 saimme antaa ensimmäisen vastaselityksen pääasiassa Finnpulpin lakitoimiston esittämiin kommentteihin. Tässä vaiheessa saimme perusteluihin apua ulkopuoliselta osaajalta, jonka henkilöllisyyttä en paljasta, mutta jota olen toki kiittänyt. Tässä vaiheessa Weser-päätös oli aiheuttanut vesiensuojelullisia ratkaisuja myös muissa EU-maissa, mitä tässä toimme esille. Tosin KHO seuraa todennäköisesti meitä paremminkin näitä ratkaisuja sekä ymmärtää eri EU-maiden päätösten juridiset perustelut.

Elokuun lopussa 2019 puolestaan korkein hallinto-oikeus teki Kallaveden rannoille katselmuksen, mikä on kai poikkeuksellista. Tähän katselmukseen en päässyt mukaan, sillä olin silloin Tukholmassa kansainvälissä vesikonferenssissa.

Saimme antaa vielä uuden vastaselityksen syyskuussa 2019 pääosin fosfaatin liukenemisesta, jos läsnä on sulfaattia, joka voi pelkistyä, kuten on laita Kallaveden syvänteissä. Tämä oli ollut mukana kaikissa vaiheissa mielipiteissämme ja valituksissamme YVA:n arviointiohjelmasta alkaen muutamin kirjallisuusviittauksin (ja oli Pöyryn tekemässä YVA-selostuksessakin marraskuussa 2015).  Ilmiö ja sen fysiko-kemiallinen selitys tunnetaan erittäin hyvin tieteellisessä kirjallisuudessa, joten Finnpulpin vastineessa ollut yksi viittaus AMK-opinnäytetyöhön ei voinut tätä kumota – varsinkin kun osoitimme opinnäytetyössä lukuisia virheitä ja puutteita. Tähän liittyen saimme antaa vielä kolmannen vastaselityksen marraskuussa 2019, johon aiemmasta poiketen KLYY ei osallistunut.

19.12.2019 saimme korkeimmalta hallinto-oikeudelta lopullisen päätöksen, jossa Finnpulpin lupa evättiin äänin 5–2. Kaksi tuomaria olisi kiristänyt lupaehtoja (joka oli kolmossijainen vaatimuksemme). Tehty päätös oli erittäin hyvin perusteltu Suomen lain, vesipuitedirektiivin ja Weser-päätöksen pohjalta. Luonnontieteelliset perustelut osoittivat KHO:n tuomareiden ymmärtäneen Kallaveden biologiaa ja fysiko-kemiaa – samalla tavoin kuin mekin ymmärsimme.  Samoin siinä ymmärrettiin arviointeihin sisältyvät epävarmuudet. Onkin todella tärkeää, että KHO voi käyttää luonnontieteen ja tekniikan asiantuntijoita juristien rinnalla.

Opitut läksyt: valittajan täytyy ymmärtää kaikissa vaiheissa, mistä valittaa ja millä perusteilla. Tässä pitää olla joku ase. Meidän aseemme oli vesipuitedirektiivi, jonka pohjalta annettu Weser-päätös ja direktiivi sitoo myös Suomen lakia.  Kaikissa vaiheissa on hyvä olla yhteistyökumppaneita, jotka voivat osallistua kirjoitustyöhön ja antaa kritiikkiä. Yksin olisi hankala toimia. On hyvä olla myös sellaisia ihmisiä, jotka auttavat, mutta eivät halua nimeään julkisuuteen. Hakemuksissa voi olla myös asioita, joita valittajista kukaan ei ollenkaan tunne. Niihin ei kannata puuttua.

Valituksissa ja niiden vastaselityksissä on pidettävä kiinni määräajoista. Haku- ja valitusaika voi aivan hyvin olla juhannuksen tai joulun aikaan. Lisäaikaa voi saada, mutta siihen ei pitäisi helpolla turvautua. Nykyään, kun tuomioistuinten kanssa seurustelee sähköisesti, sieltä tulee automaattikuittaus muutamassa minuutissa, joten aina tietää viestin menneen perille. Jos tiedostoja on monia, niitä voi lähettää useissa osissa ja kirjaamojen henkilökunta kertoo, ovatko kaikki tiedostot kunnossa ja avattavissa.

Hakijan paperit on luettava huolella. Siellä voi olla sama asian kahdella täysin eri tavalla ainakin YVA-vaiheessa. Siellä voi olla myös kuvia, joiden tekninen laatu saattaa olla erittäin huono. Joskus myös selitteet voivat puuttua tai olla virheellisiä. Niistä saa huomauttaa ja niistä ainakin osa korjataan.

Jos lopullinen valitus sisältää kymmenen sivua, teko vie päiviä. Alustava mielipide tai valitus on luettava moneen kertaan ennen lähettämistä. On olemassa myös ”tietoja”, jotka ilmeisesti perustuvat arvaukseen tai mittayksikkövirheisiin tai tietyistä asioista luotettavat havainnot puuttuvat. Virtaamatiedot ovat osin sellaisia, sillä mittaus on hankala ja virtaukset vaihtelevat ajallisesti – ja ne muuttuvat muutenkin.

Myös tärkeät ja osaavat virkamiehet voivat erehtyä. Vaikka jokin virkamies tai instanssi antaisi luvan tai lausunnon, se ei suinkaan takaa, että luvan mukainen toiminta estäisi ympäristön pilaantumisen kokonaan, tai että yksittäinen lausunto kuvastaisi koko totuutta. Ympäristövaikutuksia pohdittaessa kaikki ovat vain arvioita, ja johtopäätöksetkin voivat olla ristiriitaisia – joskus täysin virheellisiäkin. Itse asiassa erehtymättömyys taitaa olla aika harvinaista.

Prosessin aikana sain kuulla monia mielipiteitä tästä hankkeesta ja valituksistamme. Saatoin saada rohkaisevaa kannustusta taholta, josta en sitä yhtään odottanut. Saatoin saada vähättelyä ja ennustetta prosessin turhuudesta taholta, jolta en sitä odottanut. Tukena vesipuitedirektiivi oli minusta hyvä ja selkeä. KHO:n päätöksen jälkeen minulle suoraan henkilökohtaisesti on tullut vain yksi negatiivinen kommentti ja monta positiivista – myös tuntemattomilta ihmisiltä. Lehdissä toki päätöstä on moitittu eri syistä – tosin selittämättä, miksi tässä asiassa ei tarvitsisi noudattaa Suomen ja EU:n lainsäädäntöä.

Kuten yllä ilmenee, luonnonsuojelupiirissä tehtiin yhteistyötä.