Mielipide Fortum Waste Solutions Oy:n Kuopion Sorsasalon teol­li­suus­kaa­to­pai­kan laajentamista koskevasta ar­vioin­ti­se­los­tuk­ses­ta

Mielipiteemme Fortum Waste Solutions Oy:n Kuopion Sorsasalon teollisuuskaatopaikan laajentamista koskevasta arviointiselostuksesta

Osallisuutemme: Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri ry toimii luonnon- ja ympäristönsuojelujärjestönä koko Pohjois-Savon alueella, joten Kuopion Sorsasalo sijaitsee tällä alueella. Suomen luonnonsuojeluliiton Siilinjärven yhdistys on Siilinjärven alueella toimiva luonnon- ja ympäristönsuojelujärjestö. Siilinjärven Vuorelan ja Toivalan asuinalueet sijaitsevat noin 2-4 km etäisyydellä Sorsasalon teollisuuskaatopaikasta. Vuorelassa lähinnä Sorsasaloa on kerrostaloja ja pientaloja ja mm. koulu, päiväkoteja, terveyskeskuksen toimintoja ja urheilualueita sekä yleinen uimaranta sekä veneranta. Sorsasaloa ympäröivä Kallavesi on tärkeä vesialue Vuorelan ja Toivalan asukkaille kuten myös kuopiolaisille ja matkailijoille. Laajennuksissa suunnitellut korotukset näkyisivät varsinkin Vuorelaan ja Kuopion Päivärantaan, mutta myös Kallavedelle. Talvella jäällä ja kesällä veneillä liikkuvat sekä Siilinjärven asukaat, kesäasukkaat ja matkailijat joutuisivat sitä katselemaan. Ilmapäästöt kohdistuvat lähialueelle ja kaikkein voimakkaammin Siilinjärvelle Vuorelan suuntaan.

Lähtökohtana:

AFRY on laatinut aiheesta yli 350 sivua pitkän arviointiselostuksen, joka on pääasiassa hyvin kirjoitettu. Kuitenkin sen muutamien taulukoiden tekstin ja taustan välillä on surkeat kontrastit, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä, mikäli luettavuus on tavoite. Tästä esimerkkejä ovat mm. taulukot 4-7 sekä 5-1 ja erityisesti 6-1, jonka haittapuolesta ei saisi mitään selvää, ellei olisi nähnyt samaa taulukkoa aikaisemmin.

Yhteisviranomainen on kohtuullisesti ottanut huomioon näkökohtia, jotka Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri kumppaneineen esitti Kuopion Sorsasalon teollisuuskaatopaikan ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta.

Vaihtoehdot ovat edelleen:

VE0 eli nykyinen toiminta jatkuu (70 000 tn/a)

VE1 toiminta laajenee (150 000 tn/a). Mukaan tulisi myös uusia jätteitä, kuten muoveja ja mm. SER-jätteitä.

VE2 toiminta laajenee (300 000 tn/a). Lisänä samat jätteet kuin VE1:ssä.

Mikäli toiminnan volyymin ei sallita laajentua, tavanomainen kaatopaikka täyttyy 2021, mihin toiminnanharjoittajalla on aikaa varautua pitkään. Toiminta voi jatkua ja täyttyminen siirtyy pidemmälle tulevaisuuteen, mikäli kaatopaikalle tuoduille jätteille löydetään uusia käyttökohteita ja niitä voidaan siten kuljettaa muualle – mahdollisesti jalostettuina. Sitä vastoin laajentaminen antaisi mahdollisuuden läjittää enemmän jätettä Sorsasaloon, mikä on jätelain vastaista. Kaatopaikan toiminnanharjoittajan kannattaa oman etunsakin tähden suhtautua kierrätykseen kunnianhimoisemmin ja tehdä siitä liiketoimintaa, mitä käsitellään seuraavassa. Kierrätys on lain edellyttämää toimintaa ja lain kirjainta ja henkeä on suositeltavaa noudattaa. Toiminta joka tapauksessa loppuu joskus, vaikka kaatopaikkaa laajennettaisiinkin, ellei kaatopaikkasäilytystä kokonaan kielletä.

Jos toiminnanharjoittaja aloittaisi kierrätyksen tehostamisen nyt heti, loppupäätelmä vaikutuksista talouteen (sivu 287, taulukko 21-4) olisi kokonaan toinen. Mikäli kierrätystuotteisiin panostettaisiin kunnolla, VEO voisi tuottaa rahallista tuloa jopa enemmän kuin VE1 tai VE2, jotka olisivat lähinnä toimintaa ”business as usual”. Vaihtoehtojen VE1 ja VE2 mahdollisesti tuomat uudet kaatopaikan noin 10 työpaikkaa voisivat korvaantua tutkimus- tai liiketyöpaikoilla, joilla voisi olla kansainvälistäkin merkitystä. Kyseessä olisi pakko kehittää toimintaa kuten vuoden 2020 alkupuolella muutama tuhat ihmistä kehittää nyt koronaviruksen rokotetta ja lääkettä pakon edessä. Lisäksi, jos kaatopaikkaa ei laajenneta, Sorsasalon lähialueelle voi nousta muutama asuinrakennus, joilla niilläkin on taloudellista merkitystä, joten taulukon 21-4 hehkutus talouden kehittymisestä voi olla vähintäänkin epävarmaa.

Jätteiden todellisempi määrä?

– Jätteiden kierrätys tulee tehostumaan, minkä arviointiselostuskin toteaa. Jo lähes pari vuosikymmentä vanha laki 2001/646 edellyttää, että jätteen syntyä ehkäistään ja jäte voidaan käyttää monessa muussa paikassa resurssina, sillä maapallolle ei juuri tule uutta ainetta. Jätteiden käyttämiseen uusina raaka-aineina tähtää myös EU:n ohjelma Kohti Kiertotaloutta https://ec.europa.eu/commission/priorities/jobs-growth-and-investment/towards-circular-economy_fi

– Hakija ei ole riittävästi huomioinut, miten jätehierarkian tarkempi noudattaminen vaikuttaisi jätteiden synnyn vähenemiseen.

– Lisäksi epäilemme, että kaatopaikan laajennuksen yhtenä pontimena oli mahdollinen Finnpulpin tulo. Kun kyseessä olisi ollut maailman suurin havusellutehdas, sen jätteiden määrää ei voitu suunnitella pieneksi. Nyt kun Finnpulpin tehdasta ei tule, vastaavasti myös näitä jätteitä ei tule, joten sen on pakko vähentää ajateltujen jätteiden määrää.

Jätteiden määrää on syytä arvioida uudelleen. Kierrätystä tulee lisäämään myös mahdollinen raaka-aineiden hintojen kallistuminen. Raskasmetallien kohdalla joistakin metalleista ennustetaan tulevan puutetta, joten kierrätystä olisi tästäkin syystä tehostettava eikä vain perusteltava uusien kaivosten perustamista.

Tuhkatuotteiden ja mm. metsäteollisuuden lietteiden on osoitettu toimivan hyvin lannoitteina ja niitä voidaan hyvin käyttää kierrätyslannoitteiden komponentteina, joten niiden kasaaminen teollisuuskaatopaikalle ei ole järkevää. Tuhkan fosfori ja kalsium ovat kaikille kasveille välttämättömiä ravinteita. Fosforin hintaa nostaa vankka tieto, että helposti käyttöön otettavan kelpoisen fosforin tiedetään loppuvan muutaman vuosikymmenen kuluttua ja Siilinjärvellä Suomessa on ainoa Euroopan Unionin alueella toimiva fosforikaivos. Lannoitteiden lisäksi fosforia tarvitaan raskaassa teollisuudessa. Lannoitteissa tuhkan sulfaatti tulisi myös hyötykäyttöön, sillä kaikki kasvit tarvitsevat rikkiä mm. rikkipitoisten aminohappojen raaka-aineiksi. Kun rikkihapposateet ovat vähentyneet, rikin tarve kasveille on taas korvattava lannoittamalla. Myös lannoittamisessa usein eräät hivenaineet annetaan sulfaatteina.

Huomioimalla sekä jätteen synnyn ehkäisy, kierrätyksen tehostuminen sekä Finnpulpin poisjäänti, on syytä laskea tarkemmin nykyisen toiminnan tuleva jatkumisaikataulu. Muutenkin jätehierarkian mukaisesti on ensin etsittävä ratkaisuja, joilla jätteitä voidaan käyttää sellaisenaan tai jalostettuina muuhun käyttöön ja kuljettaa sitten myös pois.

SER- ja varsinkin metallijätteiden käsittelijöitä on monia maassamme ja naapurimaissa, joten pieniä paikallisia toimijoita tuskin on edes järkevää lisätä.

Jätteiden laatu ja käsittely: Suurin osa kuvatuista käsittelymenetelmistä on tunnettuja. Orgaanista jätettä kompostoidaan yleisesti eri mittakaavassa ja eri oloissa.

Biologisena käsittelynä mainitaan myös sienikäsittely eli lahosienien käyttö ilmeisesti eräiden suurimolekyylisten hankalasti hajoavien aineiden hajotuksessa. Vaikka potentiaalisia sieniä on kuvattu tieteellisessä kirjallisuudessa ja Suomessakin on eristetty tähän sopivia mikrobeja, käsittääksemme menetelmää ei ole missään käytetty käytännön mittakaavassa. Eristystä juuri erityisesti Suomessa ei voi pitää minään erikoisansiona, sillä mikrobit eivät tunne valtiorajoja ja Suomi on hankalasti hajoavien yhdisteiden tutkimuksen alalla kansainvälisesti hyvä, mutta ei mitenkään paras.

Kun kyse on hyvin sekalaisesta jätteestä, pitää ensin tietää lähtöaine (tai lähtöaineet) sekä lopputuotteet (siis monikossa lopputuotteet) sekä voivatko lopputuotteet olla jopa myrkyllisempiä ja pysyvämpiä kuin lähtöaineet. Reaktioon, jossa todennäköisesti vaikuttavat niin lisätyt lahottajasienet kuin jätteessä olevat kaikki muutkin eri sienet, bakteerit, arkkibakteerit, alkueläimet ja jopa madot, hyönteiset yms. sekä näiden kaikkien virukset, lopputuotteet ja niiden suhteet todennäköisesti vielä vaihtelevat mm. hapen, kosteuden, lämpötilan ja muiden ympäristötekijöiden mukaan. On huomattava että, jos hajoamismekanismissa kyseessä on kometabolia, niin vielä varsinainen hiilenlähde vaikuttaa asiaan. Tieteellisen kirjallisuuden mukaan reaktioihin voivat vaikuttaa mm. eri eliöiden kilpailutekijät sekä monet häiriötekijät. Emme pidä järkevänä, että täyden mittakaavan koe tehtäisiin Kuopion Sorsasalossa tietämättä edes, mitä aineita pitäisi seurata, ja varsinkaan, jos kaikkien tärkeiden aineiden seuraamiseen ei ole edes analytiikkaa tai analytiikka on niin kallista, että analyysien lukumäärästä tingitään.

Kuormitus vesiin

Osista 4.11.1 ja 4.11.2 näkyy selvästi, että kaatopaikan jätevesien ja hulevesien nykyinen kuormitus maahan, pohjavesiin ja pintavesiin voi olla niin suuri, että sillä on vaikutusta luontoon ja ns. prioriteettilistan pitoisuuksia ylitetään roimasti (Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta 1308/2015). Kyse ei voi täten olla ns. puhtaista pintavesistä, vaikka konsultti niin väitti 15.6. 2020. Taulukoista 4.17, 4.18, 4.19 sekä 4.20 näkyy selvästi, että varsinkin sulfaatin määrä on erittäin suuri.

Muistutamme, että mm. KHO huomioi Finnpulp-päätöksessään (19.12. 2019) myös sen, että Kallaveden pohjalietteen sulfaatista osa pelkistyisi ensin sulfidiksi ja sitten syntynyt sulfidi kiinnittyisi pohjalietteen rautaan, alumiiniin, kalsiumiin ja moniin muihin kationeihin paljon paremmin kuin sedimentin fosfaatti, johon nämä kationin nyt ovat kiinnittyneet. Tällöin fosfaatti liukenisi veteen ja tämä siis lisäisi järven leville ja syanobakteereille käyttökelpoisen fosforin määrää ja siten leväkukintojen riskiä. Kemiallisesti ilmiö johtuu siitä, että sulfidien muodostamat suolat ovat veteen niukkaliukoisempia kuin vastaavat fosfaattien suolat, mikä on esitetty mm. kemian käsikirjoissa ja jopa korkeakoulujen alkeisoppikirjoissa sekä mm. geologiassa ja laajalti muussakin kirjallisuudessa ja ilmiötä hyödynnetään mm. analytiikassa. Kallavesi on fosforirajoitteinen. Täten kaikki, mikä lisää levien ja syanobakteerien mahdollisuutta saada lisää fosforia, heikentää Kallaveden tilaa ja mahdollisuutta, että kaikki sen osa-alueet palaisivat hyvään tai peräti erinomaiseen ekologiseen tilaan, mikä on vesipuitedirektiivin sitova tavoite.

Pisteen P2 kuorma on peräti 55 tn/a sulfaattia, minkä on pakko vaikuttaa mm. Kuikkalammen suolaisuuteen (saliniteettiin). Jätevesissä on myös suuret määrät nikkeliä, kuparia ja kromia. Työssä ei ole mitenkään esitetty, miten jätevesistä voitaisiin vähentää näitä aineita. Tilaisuudessa 15.6.2020 tämän alenemisen sanottiin tapahtuvan, mutta mahdollisen alenemisen nopeutta tai suuruutta ei edes arveltu, joten sieltä voi vuotaa sulfaattia ja raskasmetalleja vielä pitkään.

Kuikkalammen vesi sisältäisi usein niin paljon suoloja (sulfaattia), että veden sähkönjohtokyky on ollut välillä jopa yli 300 mS/m (kuvat 10-4 ja 10-5), mikä merkitsisi kasteluvetenä suurta riskiä, sillä vain vettä, jonka sähkönjohtavuus on alle 70 mS/m, pidetään turvallisena kasteluvetenä (http://www.fao.org/3/x5871e/x5871e07.htm ). (Huom. FAO käyttää yksikköä dS/m). Tämän suuren sähkönjohtokyvyn voi olettaa vaikuttavan siihen, mitkä kasvit voivat kasvaa Kuikkalammen rannoilla sekä tämä voisi selittää mm. viitasammakon puuttumisen. Ilmeisesti pohjalietteen makean veden lajit ovat osin korvautuneet suolaisen veden lajeilla. Kuikkalammesta tämä paljon suoloja sisältävä ja siis painava vesi valuu ilmeisesti läheiseen pieneen Kallaveden syvänteeseen – suhteellisen lähelle pistettä, josta Kuopion Vesi ottaa talousveden raakavettä.

Arviointiselostuksessa arvellaan veden olevan puhdistumassa, mutta kuvien 9-2 ja taulukoiden 9-3 tai kuvien 10.3. perusteella paranemistrendin näkyminen on epävarmaa, sillä analyysituloksia on aika vähän ja vaihtelut ovat isoja eikä ole mitään esitystä, miten sateisia tai kuivia aikoja on ollut ennen näytteiden ottoa. Pienet sateet varmaan huuhtovat kasojen epäpuhtauksia ja lisäävät suoloja, mutta runsaat sateet laimentavat niitä huomattavasti. Lisäksi sulfaatin poistuminen tapahtuu luonnossa siten, että hapettomissa oloissa sulfaatti pelkistyy rikkivedyksi, joka nousee vesipatsaan läpi ilmakehään ja hapettuu siellä kemiallisesti rikin oksideiksi ja sataa maahan rikkihapokkeena ja rikkihappona. Rikkivety haisee ja on myrkyllistä happea tarvitseville eliöille, kuten ihminen tai kalat. Reaktio on kuvattu mikrobiologian oppikirjoissa.

Joka tapauksessa nykyisen kaatopaikan pohjarakenne vuotaa ja se pitää korjata, sillä tilanne on lainvastainen. Vaikka nykyisen jätteen päälle tulisi uutta jätettä, ei ole mitään syytä olettaa, että alla olevan jätteen liukeneminen loppuisi. Huleveden sulfaatin ja raskasmetallien pitoisuuksiin voisi paljon enemmän kuvitella vaikuttavan sademäärien ja vähäisemmässä määrin lämpötilan (korkeassa lämpötilassa liukenee yleensä paremmin) sekä kemiallisen tilan muutoksien (vaikea arvioida, kun mahdollisia muutoksia on monia). Arviointiselostuksesta ilmenee, että vuonna 2001, kun silloinen M-Real otti tämän kaatopaikan käyttöönsä, rakentamismääräykset olivat erilaisia kuin nykyään (sivu 63). Rakentamismääräysten ero on kuitenkin aika pieni, sillä aikaisemmin tiivistyskerroksen paksuuden piti olla 0,5 m ja nykyään se on 1 m, mutta tiivistyskerroksen vedenläpäisevyysvaatimus (sen ns, k-arvo) on täysin sama. Ei edes ole tiedossa, miten paksu tämä tiivistyskerros todellisuudessa oli.

Meillä ei ole mitään syytä epäillä, etteikö kaatopaikan pohjarakennetta olisi tehty vuonna 2001 noudattaen kaikkia silloin voimassa olevia määräyksiä. Joka tapauksessa pohjarakenteen tiiveys on pettänyt eikä ole mitään tietoa, milloin tämä on tapahtunut ja mikä on aiheuttanut vanhan pohjarakenteen vuotamisen. On mahdollista, että mm. vanhasta kaatopaikalle tuodusta jätteestä vapautuvat yhdisteet saattavat hyvinkin haurastuttaa pohjarakennetta. Usein myös ns. kestäviksi oletetut materiaalit, kuten kiviaines hajoavat, kun niiden pinnoilla mikrobit ja muut eliöt tuottavat happoja tai kiviaineksen rakennetta hajottavia entsyymejä. Rakenteeseen pääsee myös usein vettä, joka saattaa jäätyessään laajentua ja lohkaista kiviaineksen. Eri eläimet voivat myös hyvin kaivaa tiensä kaatopaikan pohjarakenteen läpi. Kun tiiveys on nykyisissä toimissa pettänyt eikä syytä tiedetä, ei ole mitään takeita, etteikö se voisi pettää myös suunnitelluissa uusissa kaatopaikkarakenteissa vaihtoehdoissa VE1 ja VE2.

Suuriin huleveden pitoisuuksiin liittyy myös se, että nykyisinkin ajalliset sademäärät vaihtelevat suuresti (mm. kuva 4.12) sekä muutenkin vesistöjen ja virtaamien määrät vaihtelevat, mikä Kuopiossakin näkyy. Ilmastonmuutoksen on arveltu lisäävän epävarmuutta, mutta yleensä tässä virtaamien ja mm. rankkasateiden arvellaan lisääntyvän, joten päästöihin on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Jos rankkasateita tulee enemmän, se lisää hulevesien mukana valuvien aineiden määrien kasvua.

Laajennuksen jälkeen vaarallisen jätteen kaatopaikka tulisi osin nykyisen kaatopaikan itäpuolelle mäen päälle. Mäen laki on korkeudessa 110 m, kun muuten kaatopaikan läpi kulkee 100 m korkeuskäyrä. Mäen päältä kaatopaikkavedet valuvat kohti Kuikkalampea. Kaatopaikan ympärille tehdään pystysuoria seiniä. Silti on huomautettava, etteivät pystysuorat seinätkään ole ikuisia, mikä näkyy seinäpintojen rapautumisena tai Kuopiossa monien kalliojyrkänteiden vähittäisenä pettämisenä, joissa joskus voi pudota alas suuriakin lohkareita. Laajennus ei tältäkään osin olisi turvallista.

Nykyisen kaatopaikan alueella muodostuu pohjavettä, jonka määrää voidaan vain arvioida. Myös saastuneen pohjaveden kulkeutuminen pidemmälle on täysin arvailujen varassa, sillä maaperässä on kohtia, joissa vedenläpäisevyys on hyvin pieni, mutta mm. kallioiden rajapinnoissa voi olla selviä rakoja, joissa vesi voi kulkea hyvinkin nopeasti. Pohjavedestä osa purkautuu pintavesiksi jo Kuikkalampeen menevän ojan kohdalla ja osa ilmeisesti jossain muulla – todennäköisimmin osa tästä vedestä kulkeutuu Kallaveteen, joten tätä ei edes nähdä – mittaamisesta puhumattakaan.

Nytkin kaatopaikka-alueelta tulee vesiä, joista osa voidaan kerätä ja johtaa jätevedenpuhdistamolle, mutta on myös vesiä. jotka valuvat eri reittejä pitkiin pohjaveteen (mitä ei saisi tapahtua Ympäristönsuojelulain 527/2014 pykälän 17 mukaan). Täten on vaikea uskoa, että vaihtoehdoissa VE1 ja VE2 voitaisiin johtaa kaikki tai edes selvästi suurempi osa jätevesiä jätevedenpuhdistamolle kuin vaihtoehdossa VE0. Täten mielestämme yhteenvetotaulukko 21.4. on tässä suhteessa turhan toiveikas.

Lisäksi, vaikka Mondi Powerfluten jätevedenpuhdistamo toimisi paremmin kuin Savon Sellun vastaava toimi, tämäkään ei toimi 100-% poistoteholla. Se ei pysty mm. poistamaan ollenkaan esimerkiksi sulfaattia toimiessaan hyvin eikä tuskin kaikkia orgaanisia epäpuhtauksia, joiden hajoaminen saattaa vaatia anaerobiset olot. Jätevedenpuhdistamolla sulfaatti hajoaa vain, kun hapetuksessa on ongelmia tai jossain on tukkeumia, jolloin jokin osa muuttuu hapettomaksi ja tässä vaiheessa sulfaatti pelkistyy jopa rikkivedyksi, joka on haisevaa ja myrkyllistä, kuten asiaa jo kuvattiin Kuikkalampea käsittelevässä kappaleessa. Rikkivedyn tiedetään aiheuttaneen joskus jätevedenpuhdistamoiden työntekijöiden kuolemia ja sairastumisia. Rikkivedyn (mädän kananmunan) hajua esiintyy usein.

Ilmapäästöt

Kun Kuopion seudulla tavallisimpia ovat eteläistä tai eteläkaakosta puhaltavat tuulet, ilman kautta tulevat päästöt ja mukaan lukien pienhiukkaset (PM₁₀) tulevat kulkemaan erityisesti Vuorelan suuntaan, mikä näkyy kuvasta 8.4. Varsinkin tuulieroosion aiheuttama ilmapäästö voi olla hyvinkin suuri. Jos kaatopaikkaa laajennettaisiin VE1:n tai VE2:n mukaisesti, ilmapäästöt nousisivat vielä huomattavasti ja leviäisivät erityisesti pitkälle Siilinjärven puolelle sekä Kallaveden saariin, mikä näkyy hyvin kuvista 8.5 ja 8.6.

Ilman hiukkaspitoisuuden nousu vaihtoehdossa VE1 ja varsinkin vaihtoehdossa VE2 voisi olla haitallista useammalle ihmiselle, sillä niissä hiukkasia syntyisi enemmän ja korkeammalla olevista kasoista ne leviäisivät pidemmälle. Arviointiselostuksessa aivan oikein todetaan, että erityisesti vielä nyt arvioitavia pienhiukkasia pienemmät eli kokoluokkaan PM_2,5 kuuluvat hiukkaset ovat ihmisen terveydelle suurempi riski kuin PM₁₀ hiukkaset, mutta niitä ei ole tutkittu. Nämä pienemmät hiukkaset tunkeutuvat tehokkaammin ja syvemmälle ihmisen hengityselimiin, mutta sieltä ne poistuvat hyvin heikosti.

Lehdot

Laajennukset VE1 ja VE2 tuhoaisivat taas kerran lehtoa ja lehtomaisia metsiä, joita on jäljellä muutenkin enää hyvin vähän. Mahdollisesti jo aikaisemmin kaatopaikkatoiminta ja muu toiminta ovat tuhonneet viitasammakon Kuikkalammesta tai ainakin sen itäpuolisestä lammesta, jossa se on tavattu vielä 2016. Sen, että joku laji on jo tuhottu, ei pitäisi olla perusteena, että muitakin lajeja voidaan tuhota.

Maisema

Maisemanmuutostarkastelua ei ole ollenkaan tehty Potkunsaaresta, Karhonsaaresta eikä muistakaan Kelloselän saarista, vaikka nämä saaret ja niiden välinen vesialue ovat tärkeitä virkistysalueita ja osassa on pysyvääkin asutusta (liite 5). Valokuva Puijon tornista on tuhruinen ja savun tai niin lumisateen peittämä, joten siitä on vaikea päätellä mitään. Kirkkaalla ilmalla Sorsasalon tehtaat ja myös Yaran kaivosalue näkyvät hyvin Puijon tornista.

Valitsemalla jonkun muun kuvakulman Vuorelan vierasvenelaiturin läheisyydestä tai Halmejoen alueen rannalta olisi voinut paljastua ihan eri tavalla maiseman muuttuminen, jos laajennukset VE1 tai VE 2 toteutettaisiin. Muutos voi näkyä erityisesti, jos tarkastelu olisi tehty vesialueelta, jossa rannan puut eivät enää peitä maisemaa. Rantapuista voisi vielä mainita, että tilanne talviaikaan olisi eri, kun puissa ei ole lehtiä ja muutenkin yksittäinen puu voi kaatua tuulessa tai ihmisen toimesta. On vielä huomattava, että rannan läheisyydessä olevat asunnot ovat paljon korkeammalla kuin Kallaveden pinta + kuvaajan pään korkeus, joten asuntoihin kaatopaikkakasat voisivat näkyä vaikka eivät Kallaveden rantaan näkyisikään. Esimerkiksi Vuorelassa aivan rannan tuntumassa on 4- ja 5-kerroksisia taloja, joiden ylimmistä kerroksista näkyy paljon pidemmälle kuin Kallaveden pinnan tasolta. Samoin Kuopion Päivärannassa on kerrostaloasuntoja, joihin kaatopaikka-alue todennäköisesti näkyy nykyäänkin.

Lisäksi pieni valokuva antaa aina paljon heikomman kuvan kuin elävän ihmisen silmä, sillä ihminen voi tarkkailla jotain kohdetta pitkäänkin ja hän voi itse siirtyä tai siirtää katsettaan, mikä antaa kuvaan aivan uutta kolmiulotteisuutta. Ihminen pystyy tekemään tarkkailua myös eri valaistuksissa ja eri vuodenaikoina ja tutussa maisemassa yhdistämään näitä tietoja.

Yhteenveto mielipiteestämme:

Suhtaudumme kielteisesti teollisuuskaatopaikan laajennuksiin VE 1 tai VE2, sillä käsityksemme mukaan nämä laajennukset lisäisivät kuormitusta vesiin ja ilmaan sekä tuhoaisivat viimeisetkin rippeet lehtometsästä. Ne heikentäisivät ihmisten elinympäristöä mm. Sorsasalon lähialueella. Lisäksi toiminnan pelkkä laajentaminen hidastaisi tämän teollisuuskaatopaikan siirtymistä jätelain mukaiseen jätteen vähentämiseen ja kierrättämään jäteaineita uutena raaka-aineena.

Mielestämme joka tapauksessa myös vaihtoehdossa VE0 pohjarakennetta on korjattava siten, että se on niin tiivis, että sen läpi ei enää valu raskasmetalleja ja sulfaattia luontoon.

Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri ry

Helvi Heinonen-Tanski, puheenjohtaja Jaana Hiltunen, sihteeri

Suomen luonnonsuojeluliiton Siilinjärven yhdistys ry

Jaana Hiltunen, puheenjohtaja Markku Ukkonen, taloudenhoitaja