Lausunto Pohjois-Savon metsäohjelmasta

Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri otti kantaa Pohjois-Savon metsäohjelmaan 27.8.2020.

Pohjois-Savon metsäohjelmaa on tehty osin odotelleen biotuotetehtaaksi kutsutun Finnpulpin tuloa. Maailma on vähän muuttunut, sillä nyt lausuntoa kirjoitetaan koronaepidemian keskellä tietäen KHO:n 19.12.2019 antaman päätöksen sisältö. Kova teknologia on tässä metsäohjelmassa kuitenkin ollut liian paljon ajatuksissa.

Metsät ovat äärimmäisen tärkeät Pohjois-Savossa.  Sekä metsien puut että ennen kaikkea metsämaan maaperä ovat eräs tärkeimmistä hiilivarastoista koko maapallolle ja sen ilmastolle, joka säätää niin ihmisten, eläinten, kasvein ja eri  mikrobien elämää koko maapallolla – siis sen ilmakehässä, maassa ja vesissä. Arvostettu ruotsalainen tutkimus, joka on tehty Ruotsissa Pohjois-Savoa muistuttavassa ilmastossa, selvitti havumetsämaaperän alkuainekiertoja (Clemmensen, K E ; Bahr, A ; Ovaskainen, O ; Dahlberg, A ; Ekblad, A ; Wallander, H ; Stenlid, J ; Finlay, R D ; Wardle, D A ; Lindahl, B D. 2013.  Roots and associated fungi drive long-term carbon sequestration in boreal forest Science (New York, N.Y.), 29 March 2013, Vol.339 (6127), pp.1615-1618). Julkaisun mukaan, jos maaperä on ollut jatkuvasti häiriintymätön, sen syvissä maakerroksissa hiilen ja typen ikä on tuhansia vuosia, vaikka nyt kasvavien havupuiden ikä on vain noin 100 vuotta. Sama hiili ja typpi ovat siis kiertäneet maamikrobien ja juurien välillä tuhansia vuosia ja ylläpitänyt elämää. Jos sitä vastoin tuli on häirinnyt maaperää, hiilen ja typen ikä on vain satojen vuosia vanhaa.  Metsäohjelma on tehty selvästi vain joitakin vuosia varten. Onko ajateltu aikaa noin 3500 vuoden päähän tulevaisuuteen, kuten metsämaaperän eläjät sitä elävät?

Onko ohjelmassa metsäsyklin ajatus vain kaavalla: 1) kylvö tai taimien istutus, 2 ja 3) taimikon harvennus ja toinenkin harvennus, 4) päätehakkuu kaatamalla kaikki, 5) jopa kantojen poisto ja 6) maan lannoitus ja mekaaninen muokkaus? Tässä vaihe 4 tuo rahaa metsänomistajalle ja mahdollisesti jossain määrin myös vaihe 3, mutta muut vaiheet vain kuluttavat rahaa. Voisiko vaihtoehto olla 1) metsän annetaan kasvaa, 2) poistetaan isot ja kalliimmat puut (tai osa niistä), 3) poistetaan taas isommat ja kalliimmat puut, 4) jatketaan samoin? Tässä vaihtoehdossa vaiheet 2, 3, 4 ja jne. tuovat rahaa mutta toki kerrallaan vähemmän kuin aukkohakkuu, mutta pois jäävät kalliit taimien hankinta ja istutus sekä taimikonhoito, voi olla taloudellisesti parempi ja metsäohjelman pitää ottaa huomioon myös metsänomistajan talous – sekä jonka moni jättää tekemättä, kun se maksaa. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa metsä näyttää koko ajan metsältä ja sieltä voidaan jatkuvasti poimia marjoja ja sieniä sekä siitä hyötyvät rahallisesti sukupolvien ketjussa kaikki sukupolvet. Metsänomistajalle jälkimmäinen vaihtoehto tahto, sillä metsänomistaja voi elää lähellä metsäänsä ja katsella sitä jopa päivittäin.

Monien tietojen mukaan toisessa vaihtoehdossa kuvattu jatkuva kasvatus soveltuu erittäin hyvin turvemaille sekä karuille maille, joissa se voi hyvin olla rahallisesti kannattavampi vaihtoehto. Jatkuvassa kasvatuksessa on aina hyvä olla mukana myös lehtipuita, joiden voimakas haihdutuskyky tekee tarpeettomiksi ojat. On huomattava, että ojat voivat olla merkittävä typpioksiduulin lähde.  Se on myös metsälintujen ym. kannalta perempi vaihtoehto ja hyvä metsuri ja nykyaikainen koneketju selviävät siitä.

Metsien virkistyskäyttöä pidämme erittäin tärkeänä. Pohjois-Savossa on suhteellisen vähän suojeltuja metsiä, joten myös ns. talousmetsät merkitsevät monelle ihmiselle ja luonnon eliöille paljon. Sienillä ja marjoilla voi olla jopa suurempi taloudellinen merkitys kuin metsän puilla, joskaan metsänomistaja ei niistä hyödy, ellei itse poimi niitä. Nyt varsinkin korona-aikana metsissä liikkuu paljon ihmisiä – useimmat perinteisesti kävellen, mutta myös maastopyörillä. Varsinkin nyt korona-aikana metsien terveyshyöty väestölle on ilmeinen. Mielestämme olisi syytä miettiä, onko maastopyörällä ajo metsässä jokamiehen oikeus, joka ”ei aiheuta vähäistä suurempaa haittaa tai häiriötä”.  Monissa tapauksissa jäljet näkyvät erittäin selvästi maastossa ja rinteissä kivet ja maa-aines kuluvat, joten jäljen on pakko vaikuttaa mm. vesitalouteen ja jopa metsäpuiden taimien elämiseen.  Kaiken kaikkiaan virkistysmetsiä tarvitaan lisää ja taajamien läheisyydeltä kuntien kannattaisi tarkastella tiettyjen nykyisten metsien virkistyskäyttöä ja harkita näiden metsien ostoa.

Sinänsä luonnonsuojelupiiri pitää hyvin tärkeänä kestävyyttä.  Nykyinen tai tulevien vuosien tehokas metsien käyttö tai mikään muukaan käyttö ei saa vaarantaa kestävyyttä, joka takaa sen, että Pohjois-Savossa on metsiä vielä tulevaisuudessakin – joskin ne voivat olla erilaisia kuin tänään. Tulevaisuudessa lämpötilojen nousu valitettavasti parantaa monet tuhoeläimen mahdollisuutta selviytyä ja jopa lisääntyä Pohjois-Savossa. Tässä tarvitaan tutkimustyötä.  On huomattava, että osan metsäpuistamme (mänty, lehmus, tammi, jalava yms.) esivanhemmat ovat eläneet nykyistä lämpimämmässä ilmastossa, joten niillä voi olla perintötekijöitä, joita emme nyt tiedä, mutta joilla voi olla käyttöä.

Jos sitoudutaan aidosti ilmastotavoitteisiin ja hiilineutraalisuuteen sekä ajatellaan rahaakin, tukkiliikenne kannattaa siirtää paljon enemmän junien kuljetettavaksi. Ei ole maaseudun asukkaiden etu, että monessa paikassa maanteiden vieressä on puutavaraterminaaleja levittämässä mm. ytimennävertäjää, jonka tuhot näkyvät hyvin mm. rautateiden puutavaraterminaalien lähellä. Esimerkiksi Kiuruvedeltä Varkauteen menevällä puukuormalla on aikaa odottaa monessa paikassa junaradalla, joten sitä ei ole mikään pakko ajaa pitkin 5-tietä. Kaiken junaliikenteen tähden silti mm. Kuopion  ja Kurkimäen välillä olisi järkevää olla radalla kaksoisrata, jotta etelästä tuleva matkustajajuna ei joudu Kurkimäessä odottamaan pohjoisesta tulevaa, tukkeja kuljettavaa junaa. Näitä kohtaamispaikkoja tarvitaan muitakin – myös puutavarakuljetusten tähden.

Ohjelma puhuu moneen otteen biotaloudesta. Osiosta talous saa käsityksen, että termillä olisi jotain tekemistä taloudellisuuden kanssa.  Oli mahdoton pitää esim. Finnpulpin lupaamaa selluloosan ja mäntyöljyn tekoa aitona biotuotteena. Modernia se ei ainakaan ole – vaan 1800-luvulta periytyvää  ja halpaa bulkkia. Modernina ja tavoittelun arvoisena voisi pitää ksylitolia (koivusokeria) ja tekstiilikuitujen tekoa puusta tai eräiden erittäin kalliiden kemikaalien teko puun selluloosasta, hemiselluloosasta tai ligniinistä.  Näiden aineiden eritystekniikan kehittämiseen kannattaa panostaa.

Pohjois-Savon metsäohjleman 2021-2025 löydät täältä: https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/alueellinen-metsaohjelma-pohjois-savo-2021-2025.pdf