Lausunto ehdotuksesta Vuoksen ve­sien­hoi­toa­lu­een ve­sien­hoi­to­suun­ni­tel­mas­ta vuosille 2022–2027

Yleisesti ottaen tämä suunnitelma vaikuttaa hyvin tehdyltä. Kartat, kuvat ja taulukot ovat selkeitä ja teksti luettavaa. Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri keskittyy toki pääasiassa omaan alueeseensa, mutta muutamat vesialueet ovat maakuntien rajoilla ja eräät reittivedet alkavat naapurimaakunnista ja toisaalta vesi, joka virtaa Pohjois-Savosta vaikuttaa myös mm. Haukiveteen, josta osa sijaitsee Pohjois-Savossa. Täten vesiluonto ja muu luonto ovat muutenkin usein naapurimaakuntien kanssa yhteistä.

Luonnonsuojelijoille tyytyväisyyttä aiheuttavat tulkinnat, että vesienhoitosuunnittelun lupaharkinnassa huomioidaan Vesilain luvun 3 § sekä YSL 51§. Täten voidaan turvata vesien tila paremmin. Samoin se meitä miellyttää se, että EU-tuomioistuimen Weser-tuomion (C-461/13) ympäristötavoitteet ovat oikeudellisesti sitovia, mikä itse asiassa on mielestämme ihan Vesipuitedirektiivin mukaista.

Lupaharkintaan liittyy myös valvonta, jota käsitellään suunnitelmassa. Siinä kannamme erittäin syvää huolta valvonnasta ja erityisesti ELY-keskusten työvoiman riittävyydestä. Tarkastajia pitää olla niin paljon, että valvonta todella toimii ja ELY pystyy myös etukäteen ilmoittamatta ottamaan valvontanäytteitä, joiden oton ja analyysin luonnollisesti valvottavat maksavat esimerkiksi lupapäätöksen yhteydessä. Tässä pitää siis laskuttaa sekä lupapapereiden lukemisesta ja arvioinnista mutta myös jälkivalvonnasta – ihan kuten tehdään autojen katsastuksessa tai autoilijoiden alkoholin käytöstä. Myös lupaviranomaisten jatkokoulutuksen pitää toimia ja heillä täytyy olla pääsy tieteelliseen tietoon.

Huolta aiheuttaa se, että vesien laadussa ei juuri tapahtunut toivomiamme laadun parannuksia vaan päinvastoin ekologinen tila laski muutamissa tapaukissa hyvästä vain tyydyttäväksi. On rehellisesti tunnustettava, että nyt tehdyt toimenpiteet ovat siten olleet liian tehottomia ja tarvitaan parempia toimia.

Virtaavaan veteen lisää huomiota

Olemme erittäin tyytyväisiä suunnitelman osioon 3.5. Kannatamme Palokin koskien patojen purkua, vaikka tarkkaan ottaen tämä alue ei ole Pohjois-Savoa. Pohjois-Savossa Ämmäkoski voisi olla mukana kalateitä suunniteltaessa, sillä sen edustalla on osoitettu sekä taimenen että järvilohen kutupesiä, jossa lajivarmistus on tehty DNA:n avulla. Ämmäkoksi toisi lohikalat takaisin Leppävirran reitille.

Joroisvirran Liunan kalatie on lämpimästi kannatettava, varsinkin kun se voisi osaltaan parantaa Haukiveden tilaa ja vaeltavat kalat voisivat käyttää sekä yläpuolisia että alapuolisia vesiä syönnösalueenaan. Muuten Pohjois-Savossa olemme suunnitelman kanssa samaa mieltä, että Iisalmen reitiltä erityisesti Kiurujoen ja koko Nilsiän reitin virtaamiin voitaisiin vaikuttaa.

Kiurujoessa Saarikosken kohdalla patorakennelman osittainenkin purkaminen parantaisi kalojen kulkua. Se voisi myös parantaa veden happitilannetta ja muuta laatua ja sitä kautta omalta osaltaan vähitellen Iisalmen reitin veden laatua.

Keskitymme seuraavassa Nilsiän reittiin.

Tällä reitillä kunnostusta on jo tehty Kiltuan voimalaitoksen ohittavassa luonnontilaista puroa jäljitellen. Toivomme tämän puron toimivan hyvin ja auttavan kalojen kulkua reitin latvoilla. Myös reitin alaosassa Kuopiossa (entinen Juankoski) sekä Karjalankoskeen että Juankoskeen kalankulkua on pyritty parantamaan rakentamalla kalaportaat, jotka ovat valmistuneet syksyllä 2020. Näissä kalaportaissa voidaan seurata kalojen kulkua ainakin ylöspäin, mitä pidämme erittäin hyvänä. Juankoskeen museon viereen voi olla mahdollista tehdä kutusoraikko, jonka Nilsiän reitin suojeluyhdistys ry. (NRSY) pystyisi tekemään talkootyönä, sillä tämä yhdistys on saanut mukavasti talkooväkeä ja se on kunnostanut tähän mennessä noin 30 kutusoraikkoa ja ainakin niistä muutamiin on jäänyt taimenia mäti-istutuksista (läheskään kaikkia ei ole voitu tutkia mm. sähkökalastuslaitteiston puuttumisen tähden).

Kiltuasta seuraava este alaspäin on Jyrkän pato. Se olisi ohitettavissa hyvällä kutupurolla padon oikealta puolen (alavirtaan katsottuna). Puron pituus olisi noin 100 metriä polveillen Herralan maa-aluetta (luvat maanomistajalta ja museovirastolta tarvitaan). Maanomistaja voisi olla halukas, sillä alue voisi olla sen jälkeen hyvä kalastusmatkailukohde ja erityisesti sen alapuolinen Nurmijoki. Tämä joki on Jyrkän jälkeen on noin 25 km pitkä koskineen, joita on yhteensä noin 8 kilometriä. Sen koskien kunnostaminen olisi tämän jälkeen talkootoimin järkevää. Kunnostusta ei ole tehty, koska runsas jyrsinturpeen nosto alueen läheisyydessä aiheuttaa kiintoainesta, joka tukkii soraikkoja. Tällöin soraikko ei ”hengitä” eli hapekas vesi ei virtaa sen läpi pitämään soraikkoon kudetun mädin hapekkaassa vedessä, jotta mädistä kehittyy poikasia. Jos turpeennosto loppuu tai vähenee ja virtaama saadaan paremmaksi ja soraikko hapekkaammaksi, tämä haitta vähenee.

Nurmijoki laskee Sälevään Koirakoskella ja sen lisäksi Sälevään laskee vain kaksi pientä puroa, joten niin isoksi järveksi kutusoraikkoja on vähän sen jälkeen, kun Sälevän alapuoliset Itäkosket rakennettiin 1988. Koska lähialueella ei ole hyviä kutupaikkoja, Itäkoskeen rakennetun kalaportaan toiminta on selvitettävä, sillä siitä on eri mielipiteitä.

Sälevän alapuolella on Korpinen, jonka alapuolelle on rakennettu Atron voimalaitos, mikä säätelee Sälevän vedenkorkeutta ja Sälevää voidaan käyttää vesialtaana. Luonnollinen, vanha väylä Sälevästä Korpiseen on kulkenut reittiä Savilampi – Jyrkänkoski – Heinälampi – Pöllöskoski – Reposlampi – Reposkoski – Suvanto − Korpinen, jossa kokonaiskorkeusero on 6 – 7 m, (huom! tämä Jyrkänkoski on eri koski kuin Jyrkällä). Tämä väylä aukeaisi, jos Savilammen ja Sälevän väliseen kannakseen palautettaisiin edes osin vanha aukko. Tämän väylän koskista saataisiin merkittävä lisäys kutusoraikkoihin, jos väylän virtaus olisi niin suuri, että se pitäisi soraikot puhtaina. Tässä pitäisi mahdollisesti korjata myös muutamaa tierumpua ainakin Pöllöskosken kohdalla.

On huomattava, että Korpisen eteläpäähän noin 8 km Itäkosken kalaportaista laskee Tiilikkajoki kuljettaen Tiilikkajärven kansallispuiston vedet. Luonnonpuron kaltaiset ohitukset pääväylällä ovat myös virtavesien latva-alueilla kutumahdollisuuksiensa vuoksi kalaportaita parempia. Suunnitelmassa esitettään haaveita Älänteen, Tiilikkajärven, Ala-Luostan ja Keyrityn kalastusmatkailusta. Jotta näillä haaveilla olisi jotain kantavuutta, ainakin seuraavassa esitetty Atrojoen kalatien pitäisi toteuttaa. Suunnitelman on tehnyt Nilsiän reitin suojeluyhdistys (NRSY), joka on kunnostanut monia reitin puroja Myös edellisen kappaleen esittämä kalatie Sälevä-Korpinen olisi eduksi.

Suunnitelmakin kiinnittää huomion Atron voimalaan.

Korpisen vedet virtaavat nykyisin Atron voimalan kautta Syväriin, joka on reitin keskusjärvi. Tämä väli on nykyisin täysin suljettu kalojen vaellukselta, sillä kokonaiskorkeusero on n. 14 m. Tässä esitetään yhtenä ehdotuksena ratkaisua, jossa padotulla Kalliokoskella (Koskenniementie 2, Lapinlahti) tehtäisiin hyvä luonnollinen ohituspuro alavirtaan katsottuna padon oikealta puolelta. Siellä maaperä on osittain ilmeisen savikkoinen ja tehtävä olisi verrattavissa Kiltuan padon ohitukseen, vaikka ohituspuron pitää olla pitempi kuin Kiltualla. Täten maaperä on luonnollisesti tutkittava huolella etukäteen, jotta maaperä ei lähtisi liikkeelle kuten hiljan Oslon lähellä tapahtui (tai sitä ennen Tampereella). Muutoin käytettäisiin vanhaa väylää, jossa pohja on edelleen soraikkoinen ja helposti kunnostettavissa. Alentamalla vedenpintaa Karsanjärvessä (tekojärvi) myös aiemman väylän Saarikoski saataisiin kutukelpoisiksi. Kunnostamalla Juuvinkosken, Kalliokosken (ohituspuro), Koivukosken, Atrotkosken, Siikakosket (3 kpl) ja Sompsankosken saataisiin vaelluskaloille hieno nousuväylä, jos ympärivuotisen virtaus olisi vähintään 0,5 m³/s. Talkootyön voisi tehdä Nilsiän reitin suojeluyhdistyksen (NRSY). Täysin esteettömän nousumahdollisuuden palauttaminen alueella vaatii lisäksi ehkä yhden rumputyön, joka on helposti toteutettavissa, koska reitin poikki ei ole yhtään merkittävää tietä. Osin ongelmana on se, että osa pelloista ulottuu ihan rantaan asti ja suunniteltu ohituspuro voisi saada maatalouden lannoitteita.

Vuotjärveen laskee lisäksi monta hyvää jokea ja puroja, joita NRSY aikoo kunnostaa tulevina vuosina. Ne voisivat olla houkuttimena siellä syntyville ja sinne leimautuneille taimenille, jotka vaeltaisivat Vuotjärven alapuolellekin ja sieltä takaisin syntymävirtaansa kudulle. Tähän jokien joukkoon kuuluvat itäiset Rautavaaran ja Säyneisen (Nilsiää) vedet, joita paikalliset kyläyhdistykset ovat jo paikoin kunnostaneet. Vuotjärven ja Syvärin välillä oleva Lastukosken kanava ja säännöstelypato, joka on lähivuosina uusittava, mielellään siten, että kalojen liikkuminen turvataan hyvin.

Yhteenvetona Nilsiän reitistä: Käsittääksemme yleensä kalaporrasta parempi on puromainen kalatie, jossa on riittävää jatkuva virtaamaa pitämässä pohjasoraa puhtaana ja vettä hapekkaana, jotta kalat voivat kutea. Hyvä kalatie voi olla myös koskikohdan porrastaminen, jolloin vaeltava kala voi kulkea monen pienen itse reittiä ylös ja alas. Kutuajat ja mädin kuoriutuminen voivat muuttua ilmastomuutoksen myötä. Myös kevätvalunta voi sattua hyvin äkkiä ottamatta huomioon vesioikeuden tai eri työryhmien päätöksiä eri ajankohdista järvien korkeuksien säätelystä.

Pohjois-Savossa murhetta aiheuttaa Iisalmen reitti

Edelleen murhetta tuottaa Pohjois-Savossa lähes koko Iisalmen reitti. Alueen maidontuotanto on tärkeää ja maito tuottaa tulon sadoille karjatiloille sekä myös lukuisille maitoteollisuudessa työskenteleville ihmisille ja tälle teollisuudelle – sekä tuloja ulkomaankaupassa. Murheen aiheuttaa liiallinen fosfori, joka vesissä aiheuttaa levä- ja syanobakteereiden liikaa kasvua.

Maidontuotanto nojaa pääosin tilojen omaan rehuntuotantoon. Ilmasto suosii hyvin nurmien ja apilanurmien kasvua, mutta vähemmän viljanviljelyä. Nurmitaloudessa on yritetty alentaa kaikkea lannoitusta ja varsinkin fosforilannoitusta sekä käyttää omaa karjanlantaa lannoitteena. Mielestämme lannan fosforianalyyseihin pitää panostaa vielä paljon enemmän, sillä fosforinpitoisuus voi vaihdella lantavaraston eri osissa suurestikin. Paikoin varmaan vielä lannoitteiden määrää voitaisiin alentaa tinkimättä kaikkein taloudellisemmasta sadosta (joka on siis eri asia kuin korkein sato). Myös peltomaan fosforianalyysejä on tehtävä enemmän, sillä fosforipitoisuus voi vaihdella samankin pellon tai peltolohkon eri osissa ja sen eri syvyyksissä monista eri syistä. Analyysien laadunvalvontaa pitäisi tehdä, jotta virheelliset analyysit eivät aiheuta fosforin liiallista lannoitusta.

Toivomme, että kaikkia pintavesiä (myös ojia) vastaan tulisi suojakaistat, joiden kasvillisuus sitoisi ravinteita mahdollisemman paljon. Tämä kasvillisuus voisi olla myös puita tai pensaita, jotka kesällä varjostavat vettä vähentäen siten liian runsasta levä- ja syanobakteerikasvustoa, joista jälkimmäinen voi vielä sitoa typpeä ilmasta. Suojakaistoille on osoitettava niiden tarvitsema rahoitus. Kaikkein heikoimmat pellot olisi hyvä metsittää. Muuten peltojen kasvukunnon on oltava hyvä, että nurmi tai muu viljelykasvi sitoo ravinteet mahdollisemman tarkasti kasvillisuuteen eivätkä ravinteet pääse karkaamaan ympäristöön. Tarkkuuslannoitukselle on tarvetta.

Lantaa ei kannata kuljettaa pitkiä matkoja, joten joissakin tapauksissa karjamäärää olisi syytä tarkastella kriittisesti.

Usein patenttiratkaisuksi esitetään biokaasua. Varsinainen biokaasu eli metaani on CH₄, joka on palava kaasu – kemiallisesti vastaten maakaasua. Joukossa on myös hiilidioksidia, vettä, vetyä ja joitakin typpiyhdisteitä. Joukossa ei ole fosforia tai fosforipitoisia kaasuja, joten biokaasun teko ei ratkaise fosforiongelmaa. Biokaasun käsittelyjäännöksessä eli rejektissä on runsaasti fosforia ja myös valtaosa typestä sekä kiintoaineksesta, joten rejekti on lannoite.

Iisalmen reitillä ja muuallakin maaperän ja lannan liika fosfori voi aiheuttaa hankaluuksia runsassateisina vuosina. Riski on suuri, jos vesisateita tulee myöhään syksyllä, talvella tai aikaisin keväällä eikä kylmyys tai/ja vähäinen valo salli kasvua – vaikka maa olisikin kasvipeitteinen. Lisäksi kasvipeite saattaa kärsiä noissa oloissa, joten talven 2019 − 2020 kaltainen hyvin leuto talvi lisää riskiä pintavesiin huuhtoutuvista ravinteista – erityisesti, jos vielä kesä on kesän 2020 tapaan kuiva, jolloin pelloille jäi käyttämättömiä ravinteita, vaikka viljelijä olisi levittänyt lannoitteita vain keväällä ja alkukesänä. Lisäksi veden liiallinen fosfori lisää mikrobikasvustoa, joka kuluttaa happea ja voi sitä kautta puolestaan lisätä vielä fosforin liukenemista veteen. Lannoitteiden valuminen vesiin aiheuttaa viljelijöille rahallisia tappioita – luonnon lisäksi.

Usein turvepohjaisia metsiä on raivattu pelloksi, jotta saadaan lisää lannan levitysalaa. Näissä tapauksissa pitäisi katsoa, ostaako tila jostain muualta rehuja tai tuodaanko sinne lantaa jostakin muualta. Jos lannoitteena käytetään vain oman tilan lantaa ja tila myy ulos ainakin lihaa ja yleensä myös maitoa, tilan fosforitase vähenee hiljalleen. Sitä vastoin, jos tilalle tuodaan uutta fosforia lannoitteena tai rehuna, fosforitase voi jopa nousta. Asia pitäisi selvittää ympäristötukiehdoissa ja niiden valvonnassa.

Pohjois-Savossa on muutamia järviä, joiden tila on vain välttävä. Suuri osa niistä on maatalouden ja/tai turpeennoston tai turvemaalle tehtyjen ojien rasittavaa. Muutama näitä järvistä hyvin matalista järvistä voisi olla paremmin lintuvesiä.

Tuntien Pohjois-Savon ihmisiä uskomme, että valtaosa viljelijöistä haluaa itsekin elää puhtaiden vesien ympäröimänä. He myös hyvin ymmärtävät, että suurin sato ei yleensä ole taloudellisesti kannattavin ja mm. kesän pituus, lämpösumma ja sateisuus määräävät satotasoa. Näille viljelijöille Luken Halolan (Kuopio, Maaninka) tilan päätös tulla hiilineutraaliksi on hyvin rohkaiseva esimerkki. On täysi syy uskoa, että sen parhaita käytäntöjä tullaan seuraamaan ja niistä monet parantavat myös vesiä, sillä tarkassa taloudessa ravinteet on käytettävä satoon eikä hukattava vesiin. Täten tavoite parantaa tilannetta laajemminkin.

Myös muita saastuttajia ja saasteet leviävät myös Kallaveden alapuolelle

Maatalous on liian usein ykkössyytetty vesien likaajana. Fosforia ja orgaanista ainesta valuu myös metsistä erityisesti avohakkuiden jälkeen sekä, jos maata muokataan ja lannoitetaan. Sateet huuhtovat helpolla kasvittomasta metsämaasta ravinteita vesistöihin, mikä joskus näkyy noroina.

Iisalmen reitin veden liialliset ravinteet aiheuttivat varmaan suurelta osin sen, että Pohjois-Kallaveden ekologinen tila putosi vain tyydyttävään tilaan. Pohjois-Kallaveteen tulee toki jonkin verran ravinteita lähes kaikilta sen rannoilta, mutta me emme tiedä näillä alueilla ei ole mitään suuria kuormittajia. Pohjois-Kallavesi luonnollisesti huolestuttaa meitä. Täten ylemmät osat Iisalmen reittiä ovat varmaan ainakin osin syynä Pohjois-Kallaveden tilan huononemiseen. Osin tilaan voi vaikuttaa myös tämän järven sekä sen yläpuolisten järvien sedimentit, joista voi irrota ravinteita vesipatsaaseen.

Lähes yhtä paljon suremme sitä, että myös Oravilahti-Särkilahti ja Unnukka putosivat vain tyydyttävään tilaan. Etelä-Kallaveteen, Oravilahti-Särkilahteen sekä Unnukkaan tulee käsittääksemme hyvin vähän maatalouden kuormaa ja samoin asumajätevedet johdetaan pääosin joko Kuopion tai Varkauden jätevedenpuhdistamoilla, joten näistä ei voi tulla kovin paljoa rehevöittävää kuormaa. Sinne tulee aika vähän vesiä niin reitin itä- tai länsipuolelta, joista kyllä osa tulee soilta. Oravilahti-Särkilahden ja Unnukan sekä edelleen Haukiveden ekologinen tila putosi nimenomaan liiallisen leväkasvuston (klorofyllin) tähden, joten fosfori lienee pääsyyllinen. Tietojemme mukaan Oravilahti-Särkilahteen tulee luvatonta nikkelivaluntaa varsinkin Särkilahden kaivoksesta sekä jossain määrin myös Kotalahden lopetetusta kaivoksesta, mutta tämä nikkeli todennäköisesti varsin ekotoksisena aineena pikemminkin alentaa fosforin ja muiden ravinteiden aiheuttamaa rehevöitymistä. Meidän on pakko epäillä, että Oravilahti-Särkilahden ja Unnukan putoaminen tyydyttävään ekologiseen tilaan johtuu ainakin suurelta osin Etelä-Kallavedestä ja Kuopiosta. On myös epäiltävissä, että Etelä-Kallavedenkin oma tila on lähellä tyydyttävää ja mahdollisesti Etelä-Kallaveden sedimentistä irtoaa orgaanista ainesta ja sen mukana fosforia, joka sitten alentaa näiden alapuolisten vesien tilaa.

Teollisuus, metsäteollisuutta, elintarviketeollisuutta, metalliteollisuutta, it-teollisuutta

Pohjois-Savossa on jonkin verran teollisuutta, josta kaivannaisteollisuuden käsittelemme erikseen. Iisalmen reitillä on maidonjalostusta, josta Lapinlahden juustola on ehdottomasti suurin eurooppalaisestikin katsoen. Lapinlahden juustola on niin suuri, että se on EU:n hiilidioksidin päästökaupan piirissä. Kiuruvedellä tämän alan teollisuus on pientä. Lisäksi Iisalmessa on Olvin juomatehdas. Siellä on myös metalliteollisuutta yms. Tietojemme mukaan näiden jätevedet käsitellään asianmukaisesti osin asutusjätevesien kanssa.

Nilsiän reitillä on ollut Juankosken kartonkitehdas, joka ei tällä hetkellä edes toimi, joten se ei myöskään tuota jätevettä. Kuopiossa on Mondi Powerfluten selluloosatehdas, jolla on nykyään kolmivaiheinen puhdistamo ja tämä tehdas on niin suuri, että se on päästökaupan piirissä. Tehtaan paikalla on ollut aikaisemmin Savon Sellu, jolla ihan alkuun ei ollut mitään jätevedenpuhdistamoa ja sittemmin sen jätevedenpuhdistamo toimi ajoittain erittäin huonosti ja sen jäljiltä Etelä-Kallaveden syvänteiden tila lienee kärsinyt ja vaikutus osin jatkuu edelleen. Kuopiossa on ollut myös muuta puunjalostusteollisuutta, metalliteollisuutta sekä elintarviketeollisuutta, jotka aikanaan ovat kuormittaneet Kallavettä. Tänä päivänä Mondia lukuun ottamatta Kuopion teollisuusjätevedet johdetaan Kuopion Lehtoniemen jätevedenpuhdistamoon, jonka käsittelemä jätevesimäärä on iso, mutta puhdistuskyky on pääosin hyvä.

Varkaudessa on vielä päästökaupan piirissä olevat Stora Enson tehdaskompleksi, jossa tuotetaan kartonkia, selluloosaa ja sahatavaraa. Varkauden tehtaillakin on oma jätevedenpuhdistamo, joka myös on kolmivaiheinen. Varkaudessa vielä varsin paljon metalliteollisuutta ja IT-teknologiaa, jotka eivät erityisesti vesistöjä kuormita.

Finnpulp Oy haki lupaa havusellutehtaalle, mutta KHO ei tätä antanut ja perusteli päätöstään vesiensuojelulla ja selventäen sitä vielä EU-tuomioistuimen Weser-päätöksellä. KHOn päätöksestä voi lukea, että vesistö ei tätä teollisuutta olisi kestänyt. Nyt tehdyn vesistöjen ekologisen luokituksen perusteella KHO:n päätös vaikuttaa aivan oikealta.

Mutta kaivannaisteollisuus

Pohjois-Savossa on itsellään huomattavan paljon kaivannaisteollissuutta. Osa on jo suljettuja kaivoksia, kuten Leppävirralla Outokummun Kotalahden kaivos ja Särkilahden kaivos, joka koskaan ei juuri toiminutkaan. Näistä molemmista tulee varsinkin nikkelikuormaa ja rikkihappoa Oravilahti-Särkilahteen. Suljettu on myös Kaavin timanttikaivos, josta tulee valumaa Juojärven reitille. Juojärven reitille tulee myös jonkin verran kuormitusta Bolidenin tehtaalta Luikonlahteen.

Raskaampi kuormitus tulee Nilsiän reitin yläosaan Terrafamen toiminnasta. Kainuun puolella on Kivijärvi on pahasti saastunut. Saastuminen on hoidettu julistamalla järvi sekoittumisvyöhykkeeksi, jolloin Terrafame voi jatkaa saastutusta, mutta luonnolle se ei ole eduksi. Kivijärven alapuolinen Kivijoki on edelleen Kainuussa ja senkin nikkelipitoisuus ylittää ajoittain ns. prioriteettilistan pitoisuuden. Vaikka Kivijoki ei enää ole virallisesti sekoittumisvyöhykettä eikä sitä saa lisätäkään, valvova viranomainen on hiljaa. Kivijoen vesi ja myös sen raskasmetallit ja sulfaatti valuvat Laakajärveen, jonka ahvenet ylittävät usein niin ympäristölaatupitoisuuden ja myös elintarvikkeissa sallittavan pitoisuuden (0,5 mg/kg ahvenen lihaa). Tästäkin valvova viranomainen on hiljaa, vaikka kyseessä voi olla terveysriski tietyille ihmisille (mm. raskaana olevat, kasvavat pikkulapset, muuten herkät ihmiset) EU:n tieteellisen paneelin käsityksen mukaan.

Tieteellinen selitys kalojen liialle elohopealle alkaa epäorgaanisesta elohopeasta, jota voi laskeutua ilman kautta sekä liueta myös Terrafamen malmikivestä. Kun Terrafamen prosessissa sulfidi hapetetaan sulfaatiksi, jätevesissä on paljon sulfaattia. Jos veden hapetuspelkistyspotentiaali on matala esimerkiksi huonon täyskierron tähden tai paikallisesti esimerkiksi sedimentin pinnalla tai sisällä, sulfaatinpelkistäjäbakteerit pelkistävät sulfaattia sulfidiksi ja näistä bakteereista monilla on kyky muuttaa samalla epäorgaaninen elohopea metyylielohopeaksi. Mekanismi tunnetaan nykyään aika hyvin (Li, J-h., Purdy, K.J., Takii, S. & Hayashi, H. 1999. Seasonal changes in ribosomal RNA of sulfate-reducing bacteria and sulfate reducing activity in a freshwater lake sediment. FEMS Microbiology Ecology 28: 31-39 sekä Gilmour, C.C., Elias, D.A., Kuden, A.M., Brown, S.D., Palumbo, A.V., Schatt, C.W. & Wadl, J:S: 2011. Sulfate-reducing bacterium Desulfovibrio desulfuricans ND132 as a model for understanding bacterial mercury methylation. Applied Environmental Microbiology 77: 3938-3951). Kirjallisuutta on paljon lisääkin, joten lisää viitteitä on helppo antaa, jos niitä kaivataan. Syntynyt metyylielohopea kulkeutuu kalaan paremmin kuin epäorgaaninen elohopea ja on sitä paljon myrkyllisempää. Kun Suomessa kalastusoikeus kohdistuu yleensä tiettyihin vesiin, eivät kalastajat kovin helpolla voi siirtyä toisiin järviin. Lisäksi asuinpaikka säätelee ihmisten kalastusta, joten ohje kalastaa muissa vesissä on teoreettinen sekä se loukkaa eräiden omistusoikeutta, sillä kenenkään toisen omaisuutta ei saa liata. Terrafame aikoo laajentaa toimintaansa on ainakin me pelkäämme, että sen sivukivikasat voivat valuttaa sulfaattipitoista vettä Kivijokea pitkin Laakajärveen ja myös Ison Savonjärven (04.644.1.009) ja Sopenjoen kautta tai Terrafame voi kuormittaa myös Iisalmen reittiä Raudanjoen kautta. Välimatkat ovat pieniä ja alueella on lukuisia ojia. Sivukivikasojen valumisriksiä lisää se, että Kainuun puolella sivukivikasoista itään virtaava pieni Kivipuro, joka laskee Heinälampeen (59.883.1.002) ja tämän puron vesi sisältää jatkuvasti nikkeliä ja sulfaattia eikä Terrafame yhdessä valvovan viranomaisen kanssa ei ole saanut tätä valuntaa kuriin (jos on edes yrittänytkään). Kaikkia eri puroja ei koskaan edes tutkita.

Terrafamen ja Kotalahden esimerkkien valossa vaikuttaa pahaenteiseltä taulukon 17 arvioidut kulut, joilla teollisuuden (ja myös kaivannaisteollisuuden ympäristölupatarpeen harkinta tai lupaehtojen päivittäminen pohjaveden suojelun kannalta hoituisi, kun siihen panostettaisiin 6000 € koko kautena eli noin yhden työkuukausi. Edes teollisuuden investointitarve 22 miljoonaa € ei vaikuta lupaavalta.

Vielä pahemmalta vaikuttaa taulukon 43 toteamus, että Oravilahti-Särkilahden kohdalla ”sekoittumisvyöhykettä tarkastellaan lupamääräysten mukaan”. Mitä tämä tarkoittaa ihan selkosuomeksi? Käsittääksemme alueella ei ole ketään toimijaa, joka noudattaisi mitään lupamääräyksiä. Aiotaanko sekoittumisvyöhykettä suurentaa vai pienentää? Jos aluetta suurennetaan, tarkoittaisiko se, että sekoittumisvyöhykettä olisi sekä entisen toiminnanharjoittajan että naapureiden alueella? Jos aluetta pienennettäisiin, niin olisiko saasteita sekä sekoittumisvyöhykkeellä että sen ulkopuolella? Kuka mahdollisesti saasteet poistaisi? Ja miten? Takavuosina Talvivaara esitti saastuneen järven eri kerrosten sekoittamista, jota sekoittamista ainakaan laboratoriojätteillä ei saa tehdä. Muistutamme, että 2020 julkaistussa Ympäristöministeriön ELYille antamassa opaskirjassa ”Vesienhoidon toimenpiteiden suunnittelu vuosille 2022-2027 Ympäristötavoitteiden asettaminen ja ympäristötavoitteista poikkeaminen” sen sivulla 30 sanotaan: ”Sekoittumisvyöhykkeen määrittäminen ei kuitenkaan saa estää sitä, että muu osa pintavesimuodostumasta on asianmukaisten ympäristönlaatunormien mukainen. Sekoittumisvyöhykkeen laajuus tulee olla tarkkaan määritelty ja tavoitteena on suunnitelmallinen vyöhykkeen vähittäinen pieneneminen ja pitoisuustasojen lasku vyöhykkeen sisällä” (vahvennus meidän). Siis sekoittumisvyöhykkeen koon pitää vähentyä ja pitoisuuksien alentua eikä alueen pidä laajentua.

Meidän käsityksemme mukaan pitää olla kunnollinen harkinta ennen lupaa sekä jatkuva valvonta, johon liittyisi myös mahdollisuus keskeyttää toiminta (ihan kuten auto voidaan pysäyttää, jos auto tai sen kuljettaja) eivät täytä vaatimuksia. Valvonnan on voitava jatkua vielä sulkemisen jälkeenkin, joten luvituksessa siihen on varauduttava myös rahallisesti. Valvonnassa on voitava varautua myös häiriötilanteisiin. Myös ilmastomuutoksen mukana tuleviin häiriöihin on varauduttava nykyistä paremmin. Valvontatarve voi olla kestää jopa ainakin 3000 vuotta, kuten Rio Tintossa sen olisi pitänyt alkaa jo noin vuonna 900 ennen ajanlaskumme alkua (Olias, M. & Nieto, J.M. 2015. Background Conditions and Mining Pollution throughout History in the Río Tinto (SW Spain). Environments 2015, 2(3), 295-316; https://doi.org/10.3390/environments2030295 Rio Tinto-joki laskee Atlanttiin Cadizin lahteen ja tämän lahden pohjassa kaivostoiminta näkyy, vaikka veden laimeneminen on paljon suurempi kuin missään Suomessa. Miten pitkään Suomessa on ajateltu tulevaisuutta?

Taulukossa 42 on mielestämme turhaa selittelyn makua. Elohopeaylitykset kaloissa ja siis epäorgaanisen elohopean metyloituminen johtuvat ainakin kolmesta yhtä aikaa voimassa olevasta seikasta:

1) elohopean ilmateitse tulevasta laskeumasta,

2) veden liiasta sulfaatista ja

3) veden hapettomasta tai vähähappisesta tilasta, joka voi olla hyvin paikallistakin (tämän lausunnon sivu 6).

Elohopeaa joutuu ilmaan esimerkiksi, koska ihmiset käyttävät elohopeaa kullan erottamiseen ja ihmiset polttavat kivihiiltä ja ruskohiiltä. Elohopeaa voitaisiin poistaa, joskin se on vielä kallista. Tässä pitäisi kuitenkin verrata kumpi on kalliimpaa savukaasujen poisto vai petokalojen liiallinen elohopeapitoisuus seurauksinen ihmisiin. Hinnan toki maksavat eri ihmiset. Kyse on silti pääosin ihmisen toimista eikä luonnonolosuhteista. Myös veden liiallinen sulfaattipitoisuus ja hapettomuus ovat yleensä ihmisen aiheuttamia. Sulfaatinpelkistykseen liittyvän elohopean metyloitymisen lisäksi voi olla muitakin mekanismeja sekä muitakin säätelymekanismeja, joita tieteellisessä kirjallisuudessa ei tunneta.

Myös kadmiumin ja nikkelin (yleensä kaivannaisteollisuuden saaste) ja erityisesti tributyylitinayhdisteiden kohdalla tuo ”luonnonolosuhde” tai tekninen peruste vaikuttavat tekosyiltä, jolla ihmisen velvollisuus puhdistaa tai estämään saastutus pyritään hämäämään. On vaikea pitää luonnonolosuhteena sitä, että kemiallinen alkuaine ei hajoa.

Turpeennosto

Fosforia ja myös orgaanista ainesta valuu vesiin myös turvesoista sekä sen toiminnan aikana ja myös jälkeen. Valitettavasti vain varsinkin keväinen ja nykyään talvinenkin kuormitus jäävät usein mittaamatta niin fosforipitoisuuden kuin erityisesti valumaveden määrän suhteen, joten kuormitusta ei voida laskea. Myös metsäojista valuu fosforia ja orgaanista ainesta vesistöön ja valunta tässäkin voi jatkua vuosikymmeniä. Osa metsäojista on tehty entisille soille täysin turhaan eikä kaikkiin näihin paikoihin ole koskaan edes syntynyt metsää. Esimerkiksi Nilsiän reitin itäpuolella turvamaiden ojat saastuttavat vesiä. Tämän saastelähteen suuruus voi olla tuntuvasti suurempi ja monessa tapauksessa se irrottaa veteen orgaanisen aineksen, fosforin ja typen lisäksi myös mangaania ja rautaa, joiden yhteisvaikutuksesta vesi tummuu. Joissakin tapauksissa myös metyylielohopeaa on irronnut suo-ojista.

Taulukon 17 kustannuksista hämmästyttää, että valvontaan ei ole yhtään varattu rahaa, vaikka muuten taulukko on tehty ikään kuin turvetuotantoa aiottaisiin jatkaa ikuisesti. Tässä kirjoittaja ei ole mukamas tiennyt, että Suomi on sitoutunut hiilidioksidipäästöjen rajoittamiseen ja polttoprosessissa turve tuottaa energiayksikköä kohti jopa enemmän hiilidioksidiekvivalentteja kuin kivihiili, joten turpeenpoltolle on jo löydetty vaihtoehtoja ja niitä etsitään koko ajan. Täten turpeenpoltto on jo nyt vähentynyt ja tulee vähenemään lähivuosina.

Liikenne huolestuttaa

Liikenteessä seuraamme huolestuneena siltahanketta Ruotimonsaareen Varkauden kaakkoisimmassa osassa kansallismaisemaksi nimetyn Heinäveden reitin jälkeen. Saaressa on nykyään muutama harva asukas (jos yhtään). Saareen kulkijoita varten on autojen parkkipaikka ja lautta, jolla saareen pääsee. Saaresta matka mm. kouluihin, kauppoihin Kangaslammin kirkonkylään on linnuntietä 25 km ja terveydenhoitopalveluihin Varkauden keskustaan on linnuntietä 42 km. Täten ainakaan yhdyskuntarakenteen tiivistämisestä ei ole kyse. Edes mantereella ei ole ollut julkista liikennettä enää vuosikymmeniä, sillä ollaan entisen Kangaslammin kunnan sivukulmilla. Silta-asia on ollut pitkään esillä ja se on kerran jo käynyt sekä Vaasan hallinto-oikeudessa että KHO:ssa, jotka molemmat hylkäsivät sillan rakentamisen ja molemmat perustelivat päätöstään intressivertailussa ja totesivat yksityisen edun pienemmäksi kuin yleisen haitan. Haittaa voi tulla virtaamamuutoksien tähden sekä kalataloudelle, saimaannorpalle sekä maisemalla. Virtaama on tässä kova ja vaihteleva, sillä alueelle tulee vesiä Leppävirran, Heinäveden ja Pielisen reiteiltä sen mukaan, mitä kullakin reitillä on satanut ja haihtunut. Laivamatkalla Kuopion ja Savonlinnan välillä vain Savonlinnan satamassa Olavinlinnaan menee matala silta ja tämä olisi toinen, mutta muut sillat ovat korkealla. Täten maisema tässä kohdassa muuttuisi pahasti.

Haukiveteen tulee Leppävirran reitiltä vain tyydyttävässä ekologisessa tilassa olevaa vettä ja Heinäveden erinomaisessa ekologisessa tilassa olevaa vettä.

Haukiveden tämän osan kemiallinen tila on sitä vastoin huolestuttavampi. Varkauden edustalla Haukiveden kemiallista tilaa rasittavat sedimentissä olevat TBT-yhdisteet. Samoin laajalla alueella Varkauden, Rantasalmen ja Savonlinnan alueella bromattujen difenyylieetterien pitoisuudet ovat liian korkeita. Vielä nyt Haukivedessä ahventen elohopeapitoisuudet alittavat ympäristölaatunormin, mutta aluetta on silmälläpidettävä (kuva 69). Huoltamme lisää se, että voimakkaasti epäilemme säännöllisen ja riittävän tiheän valvonnan toimintaa. Emme esimerkiksi ole nähneet yhtään ainoaa raporttia, jossa eri kokoisten ja eri ikäisten ahvenien kokonaiselohopeaa ja metyylielohopeaa olisi analysoitu (EUn asiantuntijat kiinnittävät huomion metyylielohopeaan ihmistä suojellessaan https://efsa.onlinelibrary.wiley.com/doi/epdf/10.2903/j.efsa.2012.2985 ). Asiantuntemuksemme ei riitä arviomaan esimerkiksi saimaannorpan ja kuutin elohopean sietokykyä. Kaiken kaikkiaan tämä vesistö on siksi herkkä, että sen kemiallista tai ekologista tilaa ei pidä heikentää eikä vesipuitedirektiivikään sitä salli.

Liikenne on muutenkin pettymys. Meillä on Vuoksen vesistön alueella monia rautateiden tai maanteiden siltarumpuja, jotka eivät salli kalan kulkua eikä Väylävirasto ole näihin mitenkään puuttunut, vaikka tukkeentuneet tai vääntyneet siltarummut voivat haitata myös teiden käyttöä ja kestävyyttä. Sitä vastoin sattumalta juuri hiljan tätä kirjotettaessa Kaavin kunta sai Väylävirastolta viranomaismääräyksen, jotta sen on tehtävä junaradan yli silta moottorikelkkaliikenteelle (!) ja Kaavin kunta joutuu käyttämään siihen 315 000 €. Lumen aika on jo nyt lyhentynyt myös Kaavilla ja myös Kaavilla maantiet ovat huonossa kunnossa. Myös Kaavilla maantiet ovat yleisenä kulkuyhteytenä myös talvisin – eivätkä moottorikelkkareitit. Autot, polkupyörät ja kävely ovat paljon tavallisempia kuin moottorikelkat.

Tässä suunnitelmassa Väylävirasto esittää 815 000 € rata- ja maantiealueiden pohjavesiriskien hallintaan, joka ei ole kovin paljoa ottaen huomioon, että maantiet ja jopa rautatiet kulkevat monissa paikoissa pitkin harjuja. jotka samalla ovat juomaveden lähteitä. Ilmastomuutos todennäköisesti tulee lisäämään aikoja, jolloin maantiet ovat liukkaita.

Viranomaistyö ja talkootyö

Yhä useammin purokunnostuksia tai rantojen siivouksia tai muita töitä tekevät erilaiset yhdistykset talkootyönä. Ne voivat tyypillisesti saada ELY-keskuksilta avustuksia 50 % ja loppu 50 % on talkootyön osuutta, jolla maksetaan mahdollista soraa, kiviä, mätiä, syvissä puroissa välttämätöntä konetyötä tai työvälineiden ja roskien pois kuljetusta yms. Ostettaessa kiviä, soraa, konetyötä tai kuljetuksia näihin menoihin lisätään vielä ALV:n 24 %. Talkootyön pitää kattaa myös ALV eli nykyisellään todellisen talkootyön osuus on lähes aina selvästi yli 50 %. ELY-keskuksen rahoitus tulee vielä jälkikäteen, jolloin pienet yhdistykset joutuvat vaikeuksiin. Olisi kohtuullista, että talkootyöstä ei jouduttaisi maksamaan ALVia tai että avustus-% voisi olla esimerkiksi 80 %.