Lausunto ympäristöministeriöön liittyen luonnonsuojelulain uudistamiseen
Luonnonsuojelulain uudistus
Uudistustyö on erittäin tervetullut, sillä ajattelu ja tiedot mm. ilmastonmuutoksesta ja luonnon monimuotoisuudesta ovat aivan eri tasoa kuin aikana, jolloin vanhaa lakia on tehty ja korjattu. Lakiehdotuksessa on myös uusia aspekteja. Seuraavassa lausunnossamme käsittelemme tärkeäksi näkemiämme kohtia, joita mielestämme voi miettiä vielä.
3 § mainitsee ekologisen kompensaation. Samaa asiaa käsitellään myös 104 §. Jommassakummassa pykälässä pitäisi sanoa, että kompensaatio on tehtävä vastaavassa ilmastossa tai vastaavien eliölajien tai luontotyyppien kohdalla, joita aiotaan suojella. Jos suojellaan pandaa Kiinassa, metsäpeura Suomenselällä ei siitä hyödy.
6 § on hyvä. Saamelaiset ansaitsevat mahdollisuuden voida harjoittaa perinteisiä elinkeinojaan ilmastonmuutoksesta huolimatta. Kyse on tässä myös ihmisoikeuksista.
Pidämme myös erittäin tervetulleina pykäliä, joissa korostetaan toiminnanharjoittajilla olevan ehdoton vaatimus olla selvillä toiminnastaan ja ympäristötietoisia sekä siitä, että toiminnassa on oltava varovaisuusperiaate. Käsittääksemme lupaa johonkin toimintaan ei voisi hakea tai sitä ei ainakaan pitäisi myöntää, ellei toiminnan laatua ja sen vaikutuksia ympäristöön ei ole selvitetty ja ellei tässä toimittaisi varovaisuusperiaatteella.
38 § mainitsee kielletyt seuraukset. Ne voivat johtua myös siitä, että hakemus on harhaanjohtava tai puutteellinen.
50 § on sinänsä hyvä. Siinä ehkä voisi korostaa enemmän kansallispuiston tai luonnonpuiston tarvitsevan myös tietyn suoja-alueen. Ihan kiinni kansallispuistoa tai luonnonpuistoa ei voi olla sorakuoppaa tai kaivosta melun, pölyn ja pohjavesien virtauksen tähden. Suoja-alueen leveystarvetta voisi miettiä.
62 § sisältää vaaroja, sillä maa voi vaihtaa omistajaa helpostikin. Luontoarvoista päästään eroon myös hyvinkin helposti, vaikka tekemällä avohakkuita. Käsite yleinen etu vaatii selventämistä. Onko esim. yksityisen kaivosyrityksen toiminta yleisen edun mukaista? Lopettamisessa pitäisi ainakin olla joku karenssiaika.
Luku 7 on erittäin ansiokas – erityisesti sen § 68.
83 § Kuolleena tavattu eläin on syytä todella toimittaa kokonaisena tutkimuslaitokselle. Siitä ei saa ottaa talteen häntää, hampaita yms., joista osaa on käytetty taikakaluina.
94 § maisema-alue voi menettää arvoaan, jos tuuli kaataa sen puustoa. Puuston kaatuminen johtuu usein siitä, että vieressä olevaa puustoa on avohakattu tai harvennettu liikaa. Siksi alueen poisto ei saa olla liian helppoa. Tässä yleinen etu ja tärkeä hanke ovat myös tulkinnanvaraisia. Voiko yleinen etu olla hiihtolatu? tai voiko moottorikelkkareitti olla yleinen etu, sillä reittikelkkailua harrastaa vain harva ihminen ja ilmastonmuutoksen mukana lumipeitteisyyden aika lyhenee ja sopivan ajankohdan ennustaminen tulee olemaan vaikeaa.
98 § pitää vaatia tieteellistä näyttöä toimenpiteestä mukaan lukien mm. kasvihuonekaasujen syntyminen.
101 § on asetettava määräaika sekä näyttö, mitä on saatu aikaan.
104 § vrt. 3 §: Korvaavana on oltava samaa luontotyyppiä tai elinympäristötyyppiä kuin heikentynyt on.
106 § Pykälässä on vaara, sillä ELY-keskukset ovat kovin erilaisia. Jostakin voi tulla ”poikkeuslupien myöntöautomaatti.
127 §. Vireillepano olisi hyvä käytäntö. Tässä pitää asettaa määräaika, miten pitkään viranomainen saa käyttää aikaa ryhtyessään toimenpiteisiin. Huomautus: Olemme jättäneet huhtikuussa 2021 vireillepanon vedensaastumisasiassa ja olemme vain kyselyymme tiedon, että sähköposti ei ole hukkunut.
129 § Kohdan 2 lopun täytyy kuulua: … ”vie maasta eläimen tai kasvin taikka niiden osan tai johdannaisen … ” , sillä tiettyihin eläinten osiin kuvitellaan liittyvän erityisvoimia.
Lisätietoja luonnonsuojelulainsäädännön uudistuksesta