Lausunto Pohjois-Savon maa­kun­ta­suun­ni­tel­ma 2040 ja maakuntaohjelma 2022-2025 luonnoksesta sekä maakuntaohjelman SOVA-arvion luonnoksesta

Pohjois-Savon maakuntakaava 2040, 2.vaihe Osallistumis- ja arviointisuunnitelma sekä tavoitteet

Maakuntakaava ja sen arviointisuunnitelma on tärkeä raai, jonka mukaan maakuntaa kehitetään ja turvataan sen olevan hyvä ja turvallinen elinympäristö. Suunnitelma on hyvin kirjoitettu ja kuvat mukaan lukien karttakuvat ovat hyvin tehtyjä. Taitto on ilmavaa ja miellyttävää.

Kaavatyön vaihtoehdot: Kyvykäs uudistuja ja Rohkea kasvaja

   Vaihtoehdossa Rohkea kasvaja tuo erittäin suurta epävarmuutta se tosiseikka, että siinä ei ole tarkasteltu edes kaikkien Suomen maakuntien yhteenlaskettua asukastavoitearviota vuonna 2040 eikä myöskään seurattu vastaavaa maailman väestölukumäärän ennustetta. Tilastokeskuksen mukaan koko Suomen asukasmäärä vähenee eikä suinkaan kasva vuoteen 2040 mennessä, sillä syntyvyys pysyy edelleen alhaisena ja kuolleisuus jopa lisääntyy mm. suurien ikäluokkien saavuttaessa 80-95 vuoden iän.

Muuttoliike Suomeen saattaa vähän kasvaa, mutta kansainvälisten väestöarvioiden mukaan koko maapallonkin väkiluvun kasvu vähenee tai lähes pysähtyy, sillä naisten hedelmällisyysluku pienenee joka puolella maailmaa. Täten muuttoliike ei liene enää kovin suurta – jos ei tapahdu suuria poliittisia muutoksia tai ympäristökatastrofeja https://www.pewresearch.org/fact-tank/2019/06/17/worlds-population-is-projected-to-nearly-stop-growing-by-the-end-of-the-century/. Kasvu koskee lähinnä vain Afrikkaa sekä Intia ja Kiina voivat jopa hallinnollisin keinoin estää maahanmuuttoa Eurooppaan. Täten pidämme arviota Rohkea kasvaja epärealistisena emmekä siihen usko – varsinkin, kun Pohjois-Savon ilmastoa yleisesti ottaen ei pidetä houkuttavana. Myös kielemme ja ehkä maineemmekin asettaa omat haasteensa verrattuna vaikkapa vain Ruotsiin tai muihin Pohjoismaihin.

Edellisestä seuraa, että luotamme enemmän vaihtoehtoon Kyvykäs uudistuja. Tässäkin joudumme kriittisesti tarkastelemaan koko otsikkoa. Kyvykkyyttä todella tarvitaan, että väkiluku saadaan supistumaan vain arvion mukaisesti. Kasvussa puhutaan vetovoimasta, pitovoimasta ja työntövoimasta. Vetovoimamme ja pitovoimamme ovat pitkälti hienossa luonnossa, jonka säilyttämisessä viihtyisänä, houkuttavana ja turvallisena on tehtävä kaikki mahdollinen ilmastonmuutoksesta huolimatta. Toki vetovoimaa tuovat myös hyvä koulutus ja monipuolinen kulttuuri. Pitovoimaa saataisiin hyvästä kunnallisesta kaavoituksesta. Onko kaavoitus aina hyvää? Työpaikoilla on merkitystä, mutta yhä enemmän töitä tehdään etäyhteyksillä tai osin etäyhteyksillä. Työpaikan perässä ei välttämättä enää muuteta, jos entinen asuinpaikka miellyttää tai perhe ei muuttoa halua. Hyvän luonnonympäristön tai henkisen ympäristön puuttuminen tai väheneminen puolestaan ovat työntövoimana, jotka karkottavat asukkaita tai potentiaalisia asukkaita. Tarvitaan todellista uudistumista – uutta ajattelua ja poisoppimista luutuneista asenteista.

Uudistuminen? Mitä se on ja mitä se ei ole? 

 Kohdassa 7.2.2. tuntuu kasvoissa voimakas isku. Heti alussa puhutaan suunnitteilla olevasta biotuotetehtaasta, jonka kuvittelemme tarkoittavan suunniteltua Finnpulpia. Toivottavasti olemme väärässä. Jos olemme oikeassa, niin on ihmeteltävä eikö kaavaselostuksen kirjoittaja ole todella kuullut Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä KHO 2019:166? Kyseessä on ns. vuosikirjapäätös, jonka tarkoitus on ohjata muitakin päätöksiä. Päätös perustuu Suomen omaan lainsäädäntöön sekä EU:n vesipuitedirektiiviin, jotka sitovat myös Korkeinta hallinto-oikeutta sekä kaikkia muitakin Suomessa ja vesipuitedirektiivi sitoo koko unionin aluetta. KHO:n päätös on erittäin selvästi ja hyvin perusteltu myös luonnontieteen kannalta, minkä me paremmin tunnemme. Juridiikkaa ovat tuntemamme juristit kiitelleet. Suosittelemme kaavaselostuksen kirjoittajaa (tai kirjoittajia) lukemaan tämän päätöksen ja myös takana olevan vesipuitedirektiivin suomenkielisen käännöksen. Mielestämme kuvitelma ainakin Finnpulpin uudesta noususta on mielestämme haihattelua. EU tuskin kumoaa omaa vesipuitedirektiiviään vesivarojen hiipuessa. Mm. ilmastonmuutoksen edetessä myös EU:n alueilla kuten mm. Välimeren pohjoisilla rannoilla jo nyt kärsitään makean veden puutteesta ja kuumat kesät lisäävät veden puutetta. Ei Suomenkaan lainsäädäntö voi kulkea taaksepäin. Suomessakin kuivuus voi rajoittaa kasvua, kuten esimerkiksi kesä 2021 osoitti. Kuivuuden lisäksi tulvat voivat aiheuttaa ongelmia, mikä sekin nähtiin mm. Saksassa ja nähdään usein Suomessa.

Finnpulp olisi sellutehdas, joita maassamme on tehty jo 1800-luvulla. Uudistumisesta ei siis ole kyse vaan pikemminkin sitoutumisesta vanhaan, jo vanhenevaan teknologiaan. Puusta voitaisiin sen sijaan tehdä monia kemikaaleja mm. lääketieteeseen taikka kuituja korvaamaan puuvillaa, jonka viljely kuluttaa niukkoja vesivaroja. Olisi kuvitellut, että todellista uutta bioteknologiaa olisi pikemmin kannattanut esittää. Maakunnassa itsessäänkin on osaamista tutkimuslaitoksissa ja niillä on yhteyksiä moniin muihin yhteisöihin. Kannattanee panostaa enemmän osaamiseen kuin massaan, laatuun enemmän kuin määrään. Puuta voitaisiin käyttää myös enemmän rakentamiseen erityisesti haja-asutusaluilla, jossa puu voi parhaimmillaan olla peräisin lähimetsistä, jolloin voitaisiin puhua osin ilmastonmuutoksen hillinnästä, sillä rakentamisessa hiili sidotaan moneksi vuodeksi päinvastoin, kun sellussa, josta tehdään pehmopaperia. Puurakentamista käsitellään lisäksi taajamien tiivistämisen yhteydessä. Nämä muut vaihtoehdot voisivat tuoda maakuntaan paljon enemmän rahaa kuin vanha selluteollisuus.

Kolmanneksi sellutehdas, joka ylikuluttaa metsävaroja, tuskin edes saa tarpeeksi havupuutavaraa – varsinkin, jos ilmastonmuutos heikentää kuusen kasvukykyä. Lisäksi Venäjän puolella on muutama vuosi sitten aloitettu useiden isojen sellutehtaiden toiminta (osassa Suomessakin toimivat yritykset ovat partnereina). Puutavaran saatavuutta parantamaan tässä kaavaesityksessä on karttakuviin piirretty ympäri maakuntaa noin 20 terminaalia, jonne tuotaisiin puuta ja josta puuta haettaisiin  kaikkina vuorokauden aikoina ja erityisesti ehkä kesällä. Täten se olisi paikallisille asukkaille hankala ja vaarallinen naapuri. Puutavaran purku ja lastaus aiheuttavat melua ja rekan ajo tien yli merkitsee aina kasvavaa onnettomuusriskiä. Puutavaravarastojen ympäristössä on puutavaran pilaajahyönteisiä, mikä näkyy hyvin mm. Pieksämäen rautatieaseman lähimetsissä. Voi kuvitella, että paikalliset asukkaat vastustaisivat terminaaleja ja niitä puolustavat kunnallispoliitikot voisivat  joutua vaihtoon.

Karttoja tässä on hyvin vaikea seurata, sillä satamat ja terminaalit on kuvattu lähes samalla punaisella renkaalla, vaikka käytössä olisi ollut kaikki värit. Ehdotamme, että varsinaisessa kaavaesityksessä laajennetaan värivalikoimaa tai otetaan avuksi muutkin keinot, jotta terminaalit ja satamat erottuvat toisistaan. Toivottavasti  kyse ei ole harhautusyrityksestä.  Kyseessä olisi joka tapauksessa työntövoima, joka estäisi muutamia perheitä rakentamasta tai korjaamasta asuntojaan ja johtaisi muutamien ihmisten poismuuttoon.

Entäpä ilmastonmuutos?

Ilmastonmuutosta on aika vähän käsitelty tässä arviointiselostuksessa, kuten jo edellä sellutehdassuunnitelmassa kävi ilmi. Sitä silti tullaan sivuamaan omassa mielipiteessämme melkein kaikissa yhteyksissä.

Taajamien tiivistäminen

Kohdassa 7.1.2. tuodaan esille taajamien tiivistäminen. Siinä on tarkkaan mietittävä, että ympäristö säilyy yhä viihtyisänä eikä kyse ole nykyasukkaiden karkotuksesta. Liian suuri rakentamisefektiivisyys miellyttää varmaan rakennusliikkeitä, mutta ei välttämättä asukkaita. Tiivistämisessä on aidosti otettava huomioon nykyisten asukkaiden mielipiteet, sillä ihmisiä ei pidä johtaa harhaan tai suorastaan pettää vetoamalla täysin epärealistisiin seikkoihin kuten ”huutava pula päivähoitopaikoista” tai liittämällä tonttiin katualueita, jolloin tonttikoko kasvaa ja rakennusoikeus/tontin pinta-ala ei vaikuta niin pahalta päättäjien silmissä. Aito keskustelu ei saa olla vain keskustelua autopaikkojen riittävyydestä, jossa pahimmillaan huomioidaan vain isännöintiliikkeiden johtajien mielipiteitä – välittämättä siitä, että ko. herrat eivät edes itse asu alueella eivätkä ole koskaan asuneetkaan.

Joskus tiivistämistä on perusteltu energiakulutuksen vähenemisellä, joka jossain tapauksessa voi olla relevanttia. Siinä on silti ajateltava muitakin tekijöitä. Jos tiivistäminen tarkoittaa sitä, että vain runsas 30 vuotta sitten rakennettuja taloja puretaan ja tilalle rakennetaan uusia – ehkä korkeampia taloja, joissa on asukkaiden toivomia autopaikkoja, tiivistäminen ei säästä luonnonvaroja eikä alenna kokonaisuutena fossiilisten polttoaineiden kulutusta. Tiivistäminen voi lisätä energiakulutusta, jos monilla ihmisillä on sitten oltava kaupunkiasunnon lisäksi maaseudulla toinen asunto, jotta he pääsevät nauttimaan maaseudun luonnosta ja rauhasta ja tätä välimatkaa kuljetaan yksityisautoilla – mahdollisesti myös talviaikaan.

Nykyisen betonirakentamisen tiedetään kuluttavan hyvin paljon luonnonvaroja. Mm. rakennushiekkavarojen tiedetään olevan jo loppumassa ja runsaasti uutta hiekkaa tuskin syntyy ennen seuraavan  jääkauden loppua. Hiekkaa tehdään jo tällä hetkellä murskaamalla kalliota, mikä kuluttaa energiaa ja tuottaa melua eikä sopivia kalliotakaan ole loputtomasti. Betonirakentamisen sijasta voitaisiin toki käyttää enemmän puuta myös kerrostalojen rakentamisessa, jolloin puun hiili olisi vuosikymmeniä poissa hiilen nopeasta kierrosta. Nykyään puurakenteisia kerrostaloja pystytään varsikin  muihin Pohjoismaihin, joten kokemuksia on.

Osin turha uudisrakentaminen näkyy maakaatopaikoilla, jotka jo sinänsä ovat järjettömiä tuhlauksen esimerkkejä.

Liikenne

Liikenneyhteyksiä Kuopion ja  Siilinjärven lähialueella on parannettu viime vuosina. Täten on rakennettu mm. Kallan sillat ja Jännevirran sillat, joihin on kulunut myös useita miljoonia euroja rahaa. Liikenneyhteyksien puolesta asutusta voisi siten enemmänkin levitä näiden valmiiden yhteyksien turvin Kuopiosta sekä pohjoiseen että koilliseen, jos siihen on tarvetta. Näihin paikkoihin on jopa kevyen liikenteen väylätkin, joten vähemmän energiaa kuluttava liikennekin on mahdollista. Tosin vielä tien 75 viereen Siilinjärven kunnan ja ainakin Nilsiän kirkonkylän välille pitäisi saada kevyen liikenteen väylä ja siihen muutama alikäytävä, jotta tässäkin kevyt liikenne olisi mahdollista. Ylipäänsä sähköavusteisten polkupyörien mukana ajettavat matkat voisivat olla nykyistä pidempiä, joten kevyen liikenteen väyliä tarvitaan entistä kipeämmin. Talvien leudontuminen saattaa jossain määrin lisätä myös kevyen liikenteen kauden pidentymistä.

Pitäen mielessä nämä tosiasiat on vaikea ymmärtää Kuopion kaupungin sitkeää unelmaa kaavoittaa Vaajasaloon asuntoja 5000 asukkaalle ja yrittää saada rahoitus siltoihin ja/tai tunneleihin Kelloniemen ja Vaajasalon välille Kallan siltojen ja Jänneniemen sillan jälkeen, sillä nämä sillat turvaavat tien 9 alkuosan kunnon Kuopiosta Joensuuhun.  Jopa maisema Kallavedellä kärsisi sekä siltarakennelmista että Vaajasalon rantamaisemiin tulevista taloista. Näin pieneen erilliseen lähiöön, joka ei voi turvautua naapurikaupunginosiin, tuskin tulevaisuudessa olisi edes julkista liikennettä eikä pitkä tunneli muun liikenteen joukossa vaikuta houkuttavalta kevyen liikenteen väylältä. Haave olisi kallis ja energiaa ajatellen kehno.

Liikenteeseen liittyy julkinen liikenne, sillä se mahdollistaa energian säästöä. Eri kaupunginosiin on oltava hyvä julkinen liikenne, joka nykyään hoidetaan busseilla. Tässä bussivuorojen määrä on jatkuvasti vähentynyt. Nykyisin mm. entisiin kuntakeskuksiin ei pääse edes aamulla Kuopiosta ja takaisin samana iltana, joten ihmisten mahdollisuuksiin hakeutua näihin työpaikkoihin kärsii. Bussivuorojen vähenemisen mukana on myös entistä enemmän pysäkkejä, joilla bussit eivät ollenkaan pysähdy. Maakuntaliiton ja ELYn pitäisi neuvotteluissa kiinnittää tähän huomiota, sillä haja-asutusalueilla asuu paljon sekä nuoria että vanhoja, joilla ei vielä tai ei enää ole ajokorttia. Bussivuorojen häviäminen mukana osa ihmisistä joutuu muuttamaan taajamiin, jotka läheskään aina eivät sijaitse Pohjois-Savossa. Busseja joissakin tapauksissa voidaan korvata mm. vuokrattaville sähköavusteisilla polkupyörillä, mutta toistaiseksi rajoittavat tätä talviset kelit, eivätkä polkupyörät sovi kaikille ihmisille eikä kaikkiin tilanteisiin.

Junayhteydet eri suuntiin ovat erittäin tärkeitä edelleen − myös energian säästön vuoksi. Verrattuna lentoliikenteeseen juna kuluttaa selvästi vähemmän energiaa, joten ilmastonmuutosta ajatellen se on selvästi parempi. Siinä ensisijaista olisi nykyisen rataverkoston perusparannus ja vähintään kaksoisraide sekä Savon radalla että Pieksämäeltä länteen. Mutkia pitäisi paikoin oikoa, vaikka se voi olla kallista. Ohituspaikkoja pitäisi olla monissa paikoissa, sillä edessä oleva hitaampi juna saattaa helpolla hidastaa kohtuuttomasti liikennettä, mitä nykyisellä Savon radalla Helsinkiin tapahtuu lähes joka matkalla.

Nykyisellään hyvin useinkin on kulunut kolme tuntia junan lähdöstä Kuopiosta, kun yhä ollaan joko seisovassa junassa Kouvolan ratapihalla odottamassa myöhästymisen tähden menetettyä uutta lupaa päästä raiteille tai pahimmillaan vasta ollaan Kouvolaa lähestymässä. Samoin matka Kouvolasta Kuopioon voi hyvin viedä yli kolme tuntia sillä siinäkin joudutaan usein odottamaan muuta junaliikennettä.  Pidentynyt matka-aika heijastuu vielä enemmän Iisalmeen ja muutenkin Kuopiosta pohjoiseen. Osa viivästyksistä johtuu radan huonosta kunnosta.  Sitä vastoin Helsingin ja Kouvolan väli yleensä etenee aikataulun mukaisesti.

Tämän tiedon valossa puhe ns. nopeista itäradoista ja siinä uudesta junaradasta Pasila − Helsinki-Vantaan lentokenttä − Porvoo – Kouvola tuntuu absurdilta, sillä tavallisella ihmisellä on harvoin asiaa lentokentälle eikä muutaman minuutin matka-ajan mahdollinen säästö Kouvolan ja Helsingin välillä ei ole hintansa väärtti, kun ongelmana on junayhteys Kouvolasta pohjoiseen. Jo 1920-luvulla on esitetty oikorataa Heinola-Mäntyharju, jossa uutta rataa tarvittaisiin paljon vähemmän kuin kaavaillussa radassa, mutta halvin ja nopein ratayhteys ei sovi maakunnan päättäville ihmisille.

Nykyinen ratakin olisi  kaavailtua rataa parempi mm. siksi, että se säilyttäisi edes suorat yhteydet Lahteen ja Tikkurilaan sekä vaihdolliset yhteydet mm. Mäntsälään, Keravalle, Järvenpäähän, Hyvinkäälle ja Riihimäelle, joiden yhdessä voi olettaa kasvavan tulevaisuudessa paljon enemmän  kuin Porvoon ja jo nyt niissä on Porvoota paljon enemmän asukkaita. Savolaisten ei kannata kantaa huolta Kouvolan puolesta, sillä Kouvolaan on Helsingistä päivittäin 18 junavuoroa, josta osa on lähiliikennettä ja vain kuusi Savon radan junia. Pohjois-Savon kannattaa yrittää panostaa nykyisen radan edes vähittäisiin korjauksiin Pohjois-Savossa, sillä todennäköisesti siinä tarvittavat miljoonat on helpompi saada, kun Porvoon kautta tarvittavat miljardit eikä siinä ole riskiä, että rata etenisi vain Porvooseen. On hyvä tunnustaa, että Savon rata ei ole maassamme priorisoinnissa kovin korkealla tasolla, joten tiukan paikan tullen sen rahoituksesta voidaan tinkiä – varsinkin, kun suunnitelmat vaihtelevat ja puoleen Suomeen perusteluissa lasketaan myös pääkaupunkiseutu, jota koko rata kiinnostanee aika vähän.

Paikallisjunaliikenteen (ainakin välillä Iisalmi – Suonenjoki) uusi syntyminen on hyvin kiinnostava avaus ja siihen kannattaa mielestämme panostaa. Siinä ehkä pysähtymispaikkoja voisi olla enemmänkin kuin suunnitelmassa esitetään. Muistutamme tässä, että mm. Turussa pikajuna pysähtyy myös Kupittaalla Turun yliopiston kampuksen ja sairaalan lähellä. Meillä vastaava pysähdys voisi olla Iloharjussa tai mieluummin Rättimäessä, sillä sekä yliopistolle, tiedepuistoon että sairaalaan tulee jatkuvasti paljon kävijöitä myös pidemmältä kuin paikallisjunat kattaisivat. Rättimäessä paikallisjuna aikaisemmin pysähtyi.

Pohjois-Savoa sivuaa myös Joensuusta Pieksämäelle menevä rata, jolla junat pysähtyvät Varkaudessa. Kun kyse on taajamajunasta, pysähdys voisi helposti olla myös Huutokoskella. Pieksämäeltä on edelleen yhteys mm. Turkuun ja muutenkin länsirannikolle, joten se merkitsee paljon Pohjois-Savolle.

Luonnonsuojelu ja ympäristönsuojelu

Kohdassa 7.3.2. tuodaan esille perinnebiotoopit. Kannatamme lämpimästi niiden säilymistä. Huomautamme, että niiden säilyttämien vaatii rahaa. Osa hoituu parhaiten laiduntamalla, joten eläinten omistajille voi olla syytä korvata kuljetus ja yleensä laitumilla on oltava aidat sekä juomavettä. Pelkkään talkootyöhön ei voida turvautua. Perinnebiotooppien kohdalla on myös tarvetta luontokartoituksiin.  Hyvään ympäristönsuojeluun kuuluu myös tehokas valvonta. Tällä hetkellä mm. kaivosten valvonta on täysin riittämätöntä ja ainoa valvoja ei voi kunnolla olla juristi, joka ei osaa ei voi mm. ottaa vesinäytteitä eikä oman koulutuksensa puolesta voi aina edes ymmärtää ylitysten merkitsevyyttä. Valvontaan mm. ELYissä tarvitaan myös luonnontieteilijöitä ja ylipäänsä niin paljon valvojia, että todellinen uskottava valvonta toimii.

Kannatamme voimakkaasti Etelä-Konneveden ja Tiilikkajärven kansallispuistojen laajentamista, sillä varsinkin korona-aikaan molemmissa näissä kansallispuistoissa on runsaasti kävijöitä. Osin suuri määrä kävijöitä näkyy maaston kulumisessa. Etelä-Konneveden kansallispuisto lähellä 9-tietä on hyvin saavutettavissa  ja se edustaa erittäin hyvin suomalaista järvien, metsien ja mäkien muodostamaan maisemaa, mikä osin selittää kävijöiden määrää. Suuri kävijämäärä tuo ja on jo nyt tuonut tuloja mm. Rautalammille ja Ylä-Savoon, joten kansallispuistoilla on myös taloudellista merkitystä. Etelä-Konneveden kansallispuiston laajentamista uhkaa Rio Tinton kaivoshanke, joka koskee Rautalammin lisäksi  myös Pieksämäkeä ja Suonenjokea – kaikkiaan 12 600 hehtaaria ja jossa tultaisiin ihan Etelä-Konneveden kansallispuiston rajaan.  Rautalammin kunta vastustaa tätä suunnitelmaa ja me olemme tässä samaa mieltä.

Pohjois-Savossa on poikkeuksellisia serpentiinikalliota – pääasiassa Kaavin itäosissa. Metsämaana ne ovat karuja, mutta niillä kasvaa monia rauhoitettuja ja harvinaisia kasveja, sillä maaperä on poikkeavaa. Nämä maat pitäisi kokonaan rauhoittaa ja mahdolliset ojat tukkia.  Niissä saattaa olla hyvin köyhiä mineraalivaroja, joiden louhimista ei voi mitenkään puolustaa, sillä mahdolliset mineraalit ovat tässä sulfidisia ja ne hapettuvat ilman ja veden kanssa kosketuksessa rikkihapoksi ks. lähemmin kaivostoiminnasta).

Kansallispuistojen ohella Pohjois-Savossa on monia muitakin arvokkaita alueita, joilla on luonnonsuojelumerkitystä sekä myös merkitystä paikallisille ihmisille. Mm. Suonenjoen Lintharju, Puijo, Leppävirran Orinoro, Kinahmi, Kaavin Telkkämäki, Lapinlahden Väisälänmäki, Maaningan Korkeakoski ja itse asiassa Pohjois-Savon kaikki pitkät reittivesistöt (Iisalmen reitti, Nilsiän reitti, Juojärven reitti, Leppävirran reitti ja Heinäveden reitti yms. ja kaikki sivureitteineen) ovat kaikki arvokkaita ja suojelun arvoisia sekä maisemiensa että muistakin syistä. Myös Pohjois-Savon omille asukkaille voi suositella näihin tutustumista.

Matkailu

Tässä kohdassa kiitämme ensin suunnitelman tekijää realismista, että mielestämme täysin epärelevantti kanava Sorsavedeltä Suonteeseen on jätetty pois. Kanavavaraus hidastaisi tarpeettomasti 5-tien parannusta. Vesimatkailu mahtuu erittäin hyvin nykyisille vesille, ollaanpa sitten Vuoksen tai Kymijoen vesistössä. Kanootilla tai pienellä veneellä pääsee museokanavasta läpi ja veneen kantaminen Sorsakosken yli joudutaan tekemään, mutta se  onnistuu jopa lihavoimalla.  Tarve joka tapauksessa on varsin pieni ja satunnainen.

Pohjois-Savossa on muutamia jo pitkään tunnettuja matkailukohteita. J.K. Inha (Suomi Kuvissa) esittelee 1890-luvulta Kuopiosta kaupunkia sekä Kallaveden rantoja ja näkymiä Puijolta ja Pitkälahden rautatieasemaa (jota ei enää ole eikä myöskään seisaketta). Matkailussa vanhinta kerrostumaa lienee edustanut mm. Nurmijoen varren kalastusmatkailu, jossa joen koskista on ongittu taimenia.

Kalastusmatkailulla on edelleen sijansa ja mahdollisesti monikin vapaa-ajan asunto on pitkältä pienimuotoisen kalastusmatkailun tukipaikka. Vesien puhtaus ja aikaisemmin käsitelty vesipuitedirektiivi ovat tässä takeena ainakin jostakin veden puhtaudesta. Ilmastonmuutos, joka saattaa nostaa pienten purojen veden lämpötilaa, voi pahimmillaan tuhota lohikalojen poikasia. Pieni ensiapu on se, että puron rannalle jätetään puita ja pensaita, jotka varjostavat vettä ja siten vähentävät riskiä veden liian korkeasta lämpötilasta. Rannat puut ja pensaat vähentävät myös ravinteiden valumista veteen, joten on syytä oppia hyväksymään, että rantoja ei pidä parturoida ”siisteiksi”. Näkymään vesiin ja lisääntyneeseen valoon ja ravinteiden määrään liittyy hyvin usein syanobakteerien (sinilevien) runsastuminen  Kalastusmatkailuun voisi liittyä veneiden ja kanoottien vuokraus.

Kalastusmatkailun tulevaisuutta on viime vuosina parannettu kalateiden kunnostuksella. Kansalaisjärjestöt ovat tehneet taimenille kutusoraikkoja ja istuttaneet taimenen mätiä. Voimayhtiöt kuten Savon Voima ovat tehneet kalaportaita, joiden läpi kulkee ainakin joitakin kaloja. Nämä työt jatkuvat  ja niihin kannattaa jatkossakin panostaa, sillä parempi veden virtaus parantaa myös veden hapettumista ja puhdistumista.

Matkailusta osa on hyvin kaupallista.  Tästä esimerkkeinä ovat vaikka Leppävirran Vesileppis ja Nilsiän Tahko. Näissä uudistumisen tarve myös ympäristön kannalta tulee hyvin esille, sillä. kannattava iso matkailu ei voi nojata vain yhteen asiaan. Pohjois-Savossa on ehkä liikaa panostettu talvimatkailuun. Hiihto tai moottorikelkkailu eivät vetoa kaikkiin ihmisiin. Ilmastonmuutoksen mukana on vaikea sanoa, tuleeko maan peittävä, pysyvä lumi syyskuussa tai helmikuussa. Ns. pysyvä lumi voi tulla oletetun talven aikana montakin kertaa. Vielä vaikeampi on ennustaa jääpeitteen aikaa ja kestävyyttä. Tässä tarvitaan vaihtoehtoista uudistunutta ajattelua. Matkailussa kannattanee panostaa myös mm. kesämatkailuun, sillä mm. ihan omatoiminen tai opastettu  marja- tai sieniretki vetoaa moniin. Myös opastetut käynnit mm. kohteisiin, jotka on mainittu kohdassa Luonnonsuojelu ja ympäristönsuojelu voisivat sopia osalle matkustajista. Pohjois-Savossa ainakin musiikki on vetonaula, joka sopii ihmisille kielitaidosta riippumatta.

Matkailuun vedoten mm. eräät Pohjois-Savon ELYn ja Kuopion kaupungin virkamiehet edelleen rakennuttaisivat ja kunnostaisivat verorahoilla moottorikelkkareittejä, joita lähes aina maata menettävät ihmiset voimakkaasti vastustavat – kuten myös ne, joiden kotien lähelle tätä toimintaa uhataan tuoda. Yleistä tarvetta perustellaan yleisellä tarpeella, mitä se ikinä onkaan, ja reittien ympäristövaikutuksia vähätellään vain pienellä käytöllä, joka viimeinen pitääkin paikkansa. Käyttöaika voi todella on hyvin lyhyt, sillä 15 cm lumikerroksen tuloa voidaan joutua odottamaan, ja kun tämä aika on tullut, voi olla niin kylmä voimakas tuuli, että kelkkailu ei vetoa kehenkään. Lapissa varsinkin moottorikelkkailu on johtanut monien turistien loukkaantumiseen, sillä kaikilla ei ole mitään kokemusta moottorivoimalla kulkevista laitteista eikä kielitaitoa ymmärtää ohjeita. Näitä reittejä ei todellakaan kannata roikuttaa maakuntakaavassa, kuten ne on jätettykin pois vaihtoehdosta VE1.

Avohakkuut pilaavat monin paikoin maisemaa. Avohakkuu näkyy maastossa monta vuotta. Finnpulpin poisjäänti voi vähentää avohakkuiden tarvetta, millä on merkitystä. Matkailuun ne vaikuttavat epäedullisesti.

Kaivostoiminta

Pohjois-Savossa metalliset kaivoskivet ovat lähes aina sulfidisia. Se on tullut esille mm. Oravikosken Kotalahden ja Särkilahden sekä naapurimaakunnan Outokummun malmeissa. Särkilahden malmi oli lisäksi erittäin köyhää, joten sen tuotolla nikkelikaivosta ei voitu ylläpitää eikä sen ympäristövaatimuksia voitu täyttää (jos siihen edes oli halua ja osaamistakaan). Särkilahden jälkihoitoa tutkitaan verovaroilla ja konkurssien tehnyt yritys ei taatusti tee jälkihoitoa, vaan sen maksavat joko valtioveron tai Leppävirran kunnallisveron maksajat. Kaivoksen mahdollisesti maksama kiinteistövero koskee myös mm. alueen asukkaita ja kaikkia muitakin kiinteistöissä olevia.

Kun sulfidit pääsevät hapen ja veden kanssa kosketuksiin, rikinhapettajabakteerit hapettavat sulfidit sulfaateiksi saaden tästä energiansa. Tapahtuu reaktio:

S^-2 + 2 O₂ -> SO₄^2-

Lopputuote, sulfaatti, on rikkihapon anioniosa, joten pH voi laskea hyvinkin alas. Kiviaines, jossa tämä reaktio tapahtuu, on siis ns. happoa tuottava.  Ilmiö on kuvattu hyvin mm. mikrobiologian oppikirjoissa (esim. Atlas, R.M, 1984. Microbiology. Fundamentals and Application. Macmillan Publishing Company, New York). Terrafamen kaivos hyödyntää tätä reaktiota nikkelin ja koboltin liuottamisessa, sillä metallien sulfidit ovat veteen erittäin niukasti liukenevia, mutta sitä vastoin niiden sulfaatit liukenevat hyvin veteen. (Kaivos sivukivineen on mahdollinen uhka sekä Nilsiän että Iisalmen reiteille). Kaivamisessa, louhinnassa ja jauhamisessa malmin ulkopinnan ala kasvaa ja yllä kuvattu reaktio nopeutuu. Kun kiviaineksen pinnassa syntyy happoa ja pinnan metallisulfidit liukenevat sulfaatteina, syntyy taas uusi pinta, josta metallit taas liukenevat. Reaktio voi jatkua siis erittäin pitkään.

Tunnettu esimerkiksi sulfidisen metallikaivoksesta ja sen sivukivistä tulevista raskasmetallikuormituksista on Espanjan Andalusiasta. Siellä Rio Tinto-jokeen tulee edelleen niin paljon päästöjä, että joessa ei ole kaloja. Tinto tarkoittaa punaista, joka väri on tässä joessa. Siellä kaivannaisteollisuutta on harjoitettu eri otteissa tuhansia vuosia (ilmeisesti jopa noin 4800 vuotta, mutta alkuvaiheessa louhinnan mittakaava lienee ollut pieni).  Rio Tinto-joki laskee Huelvan kaupungin kohdalla Atlantin Cadizin lahteen, jonka sedimentistä on osoitettu 4500 vuotta vanhoja pronssikauden aikaisia saastevalumia. Osa saasteista on peräisin antiikin karthagolaisten sekä roomalaisten ja osa viimeisten satojen vuosien kaivoksista (Olias, M. & Nieto, J.M. 2015. Background conditions and mining pollution throughout history in the Rio Tinto (SW Spain) Environments 2:295-316.  doi:10.3390/environments2030295 ).  Meren sedimentin raskasmetallien 4500 vuoden takaiset raskasmetallien pitoisuudet ovat noin 100-kertaisia taustaan nähden. Laimentuminen tässä Gibraltarin  salmen alapuolella meressä on valtavasti parempi kuin missään Suomessa.  Metallikaivostoimintaa ja sen luvitusta harkittaessa on syytä olla tietoinen riskeistä ja miettiä, miten suuri riski voidaan ottaa.

Pohjois-Savossa on metallikaivosten lisäksi myös muita kaivoksia. Niistä suurin on Yaran fosforikaivos Siilinjärvellä. Pienempiä ovat kvartsiittikaivokset, joita on ollut mm. Nilsiällä sekä grafiittikaivokset, joita on ollut menneisyydessä mm. Kuopiossa. Haaveita elätetään timanttikaivoksesta Kaavilla. Kaivoksiin verrattavissa ovat maa-aineksen otto.

Siilinjärven Yaran kaivos on epäilemättä ollut taloudellisesti kannattava. Kannattaviin kaivoksiin liittyy varsin usein paikallisten asukkaiden kannalta riski, että alun perin pieni kaivos laajenee yhä lähemmäs asutusta ja lupaehdot ja valvonta ovat edelleen pientä kaivosta varten. Joku paikallinen viranomainen (usein kunnan eläinlääkäri) on voinut kirjoittaa lupaehdot, joiden osaamisen suhteen hän ei ole kiistaton asiantuntija. Päästöt voivat olla paljon suuremmat kuin alun perin on arvioitu. Mm. Siilinjärven kaivos on levittänyt ympäristöön fluoridia ja aivan kaivoksen lähialueella oli havupuuautio, sillä havupuut eivät päästöjä sietäneet. Kun toiminta laajenee kohti asutusta, syntyy väistämättä konflikti asutuksen ja kaivoksen toiminnan välille. Toistaiseksi asutus on lähes aina joutunut kärsimään ja päättävillä viranomaisilla ei yleensä ole edes riittävää asiantuntemusta ymmärtämään tilanteen vakavuutta asukkaiden kannalta. Myös ymmärtävyys voi puuttua.  Viranomaisen on liian helppo asettua ”voittajan vankkureihin” ja kuvitella kaivoksen olevan aina voittaja.

Pienissä kaivoksissa osaamisen puutetta on myös toiminnanharjoittajissa, jolloin mahdolliset ympäristöongelmat kiistetään.  Tiedon sijasta usko omaan toimintaan on vankkumaton. Näissä tapauksissa ainakin suoja-alueen pitäisi olla riittävän suuri ja takuusummien edes jossain määrin realistisia, jotta lähialueen kaivot ja teiden rummut saataisiin tarvittaessa korjatuiksi ja välttämättömät analyysit voitaisiin teettää.

Yhteenveto:

Kansalaisyhteiskunnassa viranomaisten pitäisi ottaa vakavasti myös asukkaiden mielipiteet ja toiveet. Vain siten kaavat voivat syntyä ilman syviä ja parantumattomia haavoja. Perustuslain (erityisesti § 20) mainitsemaa ihmisten elinympäristöä on syytä suojella. Turvallisen elinympäristön pitäisi kulkea ennen mm. kaivosyhtiöiden voittotuloja tai kuviteltuja voittotuloja.

Maakuntasuunnitelman luonnos löytyy täältä