Lausunto maa- ja metsätalousministeriön asetusluonnoksesta koskien suden metsästystä poikkeusluvalla metsästysvuonna 2021–2022 ja asetusluonnosta koskevasta muistiosta (1.11.2021)
Pohjois-Savon luonnonsuojelupiirin mielestä maa- ja metsätalousministeriön (MMM) asetusluonnos suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittamisesta poikkeusluvalla metsästyskaudella 2021–2022 poronhoitoalueen ulkopuolella on ennenaikainen ja se voi olla haitallinen suden suotuisan suojelutason saavuttamisessa pitkällä aikavälillä.
Susi on rauhoitettu suurpeto, jonka lajin suotuisaa suojelutasoa ei ole vielä edes määritetty. Suomalaisen suden geneettinen monimuotoisuus on kaventunut, mikä muodostaa uhan susikannan monimuotoisuudelle ja elinvoimaisuudelle jopa lyhyellä aikavälillä. Susi on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi ja Suomen neljästä suurpedosta – karhu, susi, ilves ja ahma – susi- ja ahmakanat ovat vähäisimmät. Suomessa ei ole ollut suotuisan suojelutason susikantaa yli sataan vuoteen. Susikannan alkaessa kasvaa, on se romahtanut luvallisen metsästyksen ja laittoman pyynnin seurauksena. Suden suojelutaso on suotuisa vasta, kun laji pitkällä aikavälillä säilyy luontaisessa ympäristössään eikä sen luontainen levinneisyysalue supistu. Lisäksi lajin elinympäristöjä pitää olla riittävästi turvaamaan kannan säilyminen pitkällä aikavälillä. Nyt Suomella pitäisi olla viisautta ja malttaa kannanhoidollisen metsästyksen kanssa siihen, että suden suotuisa suojelukanta määritettäisiin vasta, kun on käytettävissä kaikki se data, mitä EU:n luontodirektiivi edellyttää.
Suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittaminen edellyttää, että suomalaisen suden suotuisa suojelutaso on määritetty eikä susikannan geneettinen elinvoimaisuus kärsi metsästyksestä. Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri katsoo, että suden kannanhoidollinen metsästyskiintiö on sinänsä hyväksyttävä realiteetti, jotta pystytään saavuttamaan siedettävä rinnakkaiselo suden ja suomalaisten kesken. Suden kannanhoidollisen metsästyksen poikkeusluvat tulee kohdentaa tarkemmin mm. alueellisesti ja tässä arvioinnissa tulee kuulla Luonnonvarakeskuksen (Luke) asiantuntijoita. Käsittääksemme tällä hetkellä mm. Pohjois-Savossa ei ole tarvetta kannanhoidolliseen suden metsästykseen. Suden kannanhoidollinen metsästys tulee olla myös valvottua ja harkittua, jotta metsästys kohdentuu oikeisiin yksilöihin. Kannanhoidollisesta kiintiöstä tulee vähentää kaikki salakaadetut sudet.
Perusteluja
MMM antoi Luken tehtäväksi tuottaa Suomen susikannalle suotuisan suojelutason viitearvoja käytettäväksi susikannan hoidon suunnittelussa. Viitearvojen määrittelyä tehdään kaksivuotisessa (2021–2022) hankkeessa, jossa tuotetaan syyskuuhun 2022 mennessä työkalupakki, jonka avulla päättäjät voivat määritellä susikannan suotuisan suojelutason viitearvot. Luke on antanut väliraportin viitearvoista syyskuussa 2021. Luken mukaan väliraportti ei sisällä suotuisan suojelutason viitearvoa Suomen susikannalle, sillä työkalujen kehittäminen on vielä kesken. Tämän vuoksi MMM asetus sallia 20 suden kannanhoidollisesta metsästämisestä metsästyskaudella 2021–2022 on siten hätiköity ja ennenaikainen huomioon ottaen Luken asiantuntijoiden työn keskeneräisyys.
SusiLIFE-hankkeen (2019–2025) tarkoitus on välittää tietoa sudesta ja sen käyttäytymisestä, edistää paikallistason vuorovaikutusta ja tuoda työkaluja susien aiheuttamien haittojen ja vahinkojen ennaltaehkäisyyn. SusiLife-hanke on saanut rahoitusta EU:n LIFE-ohjelmasta, ja sitä rahoittavat lisäksi MMM ja ympäristöministeriö. Hanketta toteuttavat Luke, Riistakeskus, Metsähallitus, Itä-Suomen poliisilaitos ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri.
Kuten edellä on todettu SusiLIFE-hankkeen ollessa kesken, tuntuu hätiköidyltä antaa poikkeuslupa 20 suden metsästämiselle. Ottaen huomioon se, että ns. häirikkösusien kaataminen poikkeusluvalla on muutenkin mahdollista ja myös tarpeen silloin, kun häirikkösudet vaarantavat kotieläinten pitoa huolimatta siitä, että muut keinot on käytetty. SusiLIFE-hankkeessa on paneuduttu haittojen ja vahinkojen ennaltaehkäisyyn hyvin tuloksin. Tosin susien aiheuttamien haittojen ehkäisyssä metsästykselle ja metsästyskoirille on vielä paljolti ratkaisematta, mutta hanke paneutuu näihinkin seikkoihin.
MMM:n muistiossa mainitaan perusteluksi se, että pyritään säätelemään susikannan kasvua ja vähentämään susikantaan liittyviä sosioekonomisia konflikteja ja edistämään suden hyväksyttävyyttä niin, että susikannan suotuisa suojelutaso voidaan turvata. Muistiossa myös todetaan, että metsästys on ainoa tyydyttävä ratkaisu suunnitelmalliseen kannan säätelyyn. Miten 20 suden metsästys poronhoitoalueen ulkopuolella on suunnitelmallista susikannan säätelyä?
MMM pitää suden metsästystä suunnitelmallisempana kuin esimerkiksi vahinkoperusteisiin poikkeuslupiin tai poliisin poistomääräyksiin perustuvaa ns. häirikkösusien poistamista. Suden metsästys ei ole helppoa ja erityisen vaikeaksi sen tekee se, että sen tulisi kohdentua nuoriin, liikkuviin yksilöihin alfayksilöiden sijaan. Jo nyt vahinkoperusteisissa ja poliisin poistomääräyksellä suden kohdennetussa kaatamisissa on ollut ongelmia ja hyvin useasti kohteeksi on joutunut alfayksilö nuoren suden sijasta.
Muistiossa mainitaan, että EU:n tuomioistuin edellyttää, että suden suojelusta poikkeaminen ei saa vaarantaa suden suotuisan suojelutason saavuttamista tai sen ennalleen saattamista. Tästä huolimatta MMM on tuomassa poikkeuslupaa suden metsästämisestä, vaikka Luken asiantuntijoiden työ suden suotuisan suojelutason määrittämisestä on kesken. Mitkä ovat olleet voimat, jotka ovat saaneet MMM:n ohittamaan itse käynnistämänsä ja rahoittamansa SusiLIFE-hankkeen ansiokkaan asiantuntijaselvityksen sen ollessa keskeneräinen?
Asetuksen poikkeuslupien harkinnan tekee Suomen riistakeskus ja kannanhoidollisen metsästyksen on tapahduttava ”tarkoin valvotuissa oloissa valikoiden ja rajoitetusti”. Eikö näin ole tullut tehdä myös vahinkoperusteisissa poikkeusluvissa ja poliisin poistomääräyksellä tapettavien susien kohdalla? Miten tämä toteutuu, kun tiedossa on monet ”väärin kohdennetut laukaukset”?
Susien esiintyminen ei-poronhoitoalueella on epätasaista keskittyen Itä-Suomeen ja Varsinais-Suomeen. Itä-Suomen esiintymistä selittää pitkälti itärajan takainen susipopulaatio. Susien hakeutuminen Varsinais-Suomeen selittyy ainakin osittain peura- ja kauriskannalla.
Susi kuuluu Suomen luontoon ja sen säilyminen Suomen luonnossa on osa luonnon monimuotoisuutta. Suurpedoilla kuten sudella, karhulla, ahmalla ja ilveksellä on merkittävä tehtävä ekosysteemin huipulla, sillä ne estävät muita nisäkäskantoja kasvamasta liian suuriksi. Samalla ne auttavat pitämään yllä saalislajien elinvoimaisuutta pyydystämällä heikkoja ja usein vahingoittuneita eläimiä sekä syömällä myös raatoja.
Maa -ja metsätalousministeriön asetusluonnos löytyy tästä.