Lausunto Pohjois-Savon maakuntakaava 2.vaihe

Pohjois-Savon Luonnonsuojelupiirin lausunto Pohjois-Savon maakuntakaavaluonnoksesta 2040 2.vaihe, ehdotusvaiheen viranomaiskuuleminen

Yleistä

Luonto- ja ympäristönäkökulmat on kaavaehdotuksessa huomioitu pääsääntöisesti kiitettävästi. Ehdotetuista ympäristönäkökulmista ei ole kuitenkaan varaa tinkiä. Olemme huomanneet, että tiettyjä alueita ja varauksia on kavennettu edellisestä luonnoksesta, mikä ei ole kestävää huomioiden luonnon monimuotoisuuden heikentymisen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan sekä vaikutuksiin sopeutumiseen liittyvien tavoitteiden näkökulmasta. Katsomme, että nykyisestä luonnoksesta ei ole ympäristönäkökulmien suhteen varaa pakittaa. Pohjois-Savon on tehtävä osansa kansallisesta hiilipäästöjen vähentämisestä sekä vastattava monimuotoisuuden heikentymiseen. Lähdemme takamatkalta, jonka takia joudumme tekemään suurempia tekoja. Kuten kaavaselostuksessa kerrotaan, on esimerkiksi Pohjois-Savon metsiensuojeluaste naapurimaakuntia matalampi, vaikka sen metsävarannot ovat samalla tasolla. Samoin soiden ennallistamiseen ja suojeluun liittyvät kysymykset sekä uhanalaisten vesi- ja rantaluonnon kohteiden suojelussa tulee toimia erityisen tehokkaasti. Katsomme myös, että kaavan pitää ohjata kohti kestävämpää metsätaloutta, sillä vain siten Pohjois-Savo voi saavuttaa kansalliset tavoitteet omalta osaltaan.

Luonnonsuojelualueet

Kuten kaavaselostuksessa on mainittu, Pohjois-Savossa luonnonsuojelualueiden määrä on vähäinen verrattuna muuhun Itä-Suomeen ja Kainuuseen. Metsien ja soiden suojeluaste on verrattain matala ja soiden ojitusaste on puolestaan korkea. Maakuntakaavan kehittämisperiaatemerkinnöillä tavoitellaan luonnon monimuotoisuuden ja merkittävien luontoalueiden kytkeytyvyyden parantumista sekä metsäisten alueiden pirstomisen estämistä (kaavaselostus, s. 8). Nämä tavoitteet ovat erittäin tärkeitä ja kannatettavia. Pohjois-Savon ELY-keskuksen lausunnossa kaavaluonnokseen todetaan (Palautteet ja vastineet s. 111): “Soidensuojeluvarausten ja muiden toteuttamattomien suojelukohteiden kaavamääräystä tulee selkeyttää ja täsmentää sellaiseksi, että kohteiden luonnonarvoja ei voi turmella kaavan tultua voimaan. Niille tarvitaan alempana esiin nostettu suunnittelumääräys tätä varten.” Vastineessa todetaan: “Soidensuojeluvarausten ja muiden toteuttamattomien suojelukohteiden kaavamääräystä selvennetään kaavaehdotukseen.” Kaavaehdotuksessa tällaista selvennystä ei ole kuitenkaan tehty, eikä suunnittelumääräystä ole edelleenkään. Pidämme tärkeänä, että ELY-keskuksen lausunto otetaan huomioon.

Kaavaehdotuksessa painotetaan suojelutoimien vapaaehtoisuutta esimerkiksi METSO- ja HELMI-ohjelmien kautta. Vapaaehtoisuuteen perustuvassa suojelussa kaavassa asetetut hyvät tavoitteet luonnon monimuotoisuuden ja luontoalueiden kytkeytyvyyden parantamiseksi voivat kuitenkin toteutua vain, jos vapaaehtoisen suojelun toteuttamiseksi on riittävät määrärahat ja henkilöstöresurssit. Käsittääksemme mm. Pohjois-Savon ELY-keskuksen määrärahat METSO- suojeluun ovat jo lopussa, ja suojeluun tarjotaan tällä hetkellä jopa enemmän kohteita kuin niitä voidaan ottaa.

Toivomme, että Pohjois-Savon liitto omalta osaltaan pyrkii vaikuttamaan ELY- keskuksen riittävien määrärahojen ja henkilöstön turvaamiseksi, jotta vapaaehtoisia suojelutoimia ja maakuntakaavan tavoitteita voidaan tehokkaasti toteuttaa.

METSO-ohjelman kautta suojelualueita voidaan perustaa pysyvästi tai määräajaksi. Luontokadon torjumiseksi maakunnassamme suojelukohteet tulisi pyrkiä toteuttamaan ennemmin pysyvänä kuin määräaikaisena suojeluna. Vapaaehtoisen suojelun painottaminen koskee yksityismaita. Esitämme, että maakunnassamme harvinaiseksi katsottujen luontotyyppien ja elinympäristöjen suojelu voisi valtion mailla olla velvoittavaa. Tämä myös vähentäisi yksityismaihin kohdistuvia suojelupaineita.

Luonnon ydinalueet

Luonnon ydinalueet ovat yhden tai useamman Natura-alueen ja luonnonsuojelutarkoitukseen varatun alueen muodostamia luontotyypeiltään ja lajistoltaan vähintään maakunnallisesti merkittäviä kokonaisuuksia, joilla on korkea, monipuolinen ekologinen laatu ja suojelullinen arvo. On tärkeää, että luonnon ydinalueet on pidetty kaavaehdotuksessa mukana. Luonnon ydinalueiden tulisi kattaa kokonaisuudet. Tällä hetkellä osa kaavaluonnoksen alueista ovat suurpiirteisiä, ja niiden raja-alueille jää monia luonnon kannalta keskeisiä alueita. Esimerkiksi Rautalammilla luonnon ydinalue tulisi ulottaa etelämmäs niin, että se sisältäisi myös uuden Rajavuoren ympäristöön perustetun suojelualuekokonaisuuden. Rautalammin eteläosat ovat
Pohjois-Savon luonnon eteläisintä osaa ja ovat täten monimuotoisuuden kannalta erityisen edustavia.

Katsomme, että luonnon ydinalueilla maakuntakaavan tulisi ohjata kohti jatkuvaa kasvatusta tai pienaukkoja, joiden maisemallinen vaikutus olisi mahdollisimman pieni. Tämä myös mahdollistaisi toimivammat ekologiset yhteydet ja tarjoaisi elinmahdollisuuksia suuremmalle lajikirjolle. Lisäksi ilmaston lämmetessä metsätuhojen riski esimerkiksi kirjanpainajien myötä
kasvaa. Tutkimusten mukaan jatkuvan kasvatuksen menetelmällä hoidetuissa metsissä on pienempi kirjanpainajariski vähentyneen reunavaikutuksen vuoksi.

Ekologiset yhteydet

Kaavaselostus: Ekologisten yhteyksien tärkein merkitys on biologinen taso, lajien liikkuminen alueella. Ne ovat toiminnallisia, ekologisia yhteyksiä luonnon ydinalueiden välillä. Ekologinen yhteys -merkinnöillä osoitetaan maakunnan merkittävimmät kehitettävät ja turvattavat ekologiset yhteydet. Ekologisten yhteyksien osoittaminen kaavassa on tärkeää. On hyvä ratkaisu, että
yhteyksien tärkeimmäksi merkitykseksi on nostettu lajien liikkuminen alueella eikä esimerkiksi ihmisten virkistys. Ekologinen verkosto ja yhteydet tulisi huomioida laajasti ja konkreettisesti maankäytön suunnittelussa, alueen metsästrategioissa ja maakuntaohjelmissa. Myös maakuntarajat ylittävät yhteydet tulisi huomioida. Ekologisten yhteyksien merkinnän käytännön vaikutukset jäävät vielä hieman epäselviksi. Pystytäänkö niillä tosiasiallisesti turvaamaan tärkeiden luontoalueiden kytkeytyneisyyttä? Ekologisten yhteyksien näkökulmasta on erityisen tärkeää, että metsäiset alueet eivät pirstoudu. Avohakkuita tulisi näillä alueilla välttää ja suosia jatkuvaa kasvatusta. Katsomme, että kaavassa tulisi olla ekologisen yhteyden olemassaoloa turvaava ohjaava mekanismi. Maakuntakaavan tavoitteiden toteutumiseksi toivomme, että Pohjois-Savon liitto vaikuttaisi valtakunnallisella tasolla sellaisten taloudellisten kannustimien puolesta, joilla huomioitaisiin metsänomistajia, jotka pitävät tärkeitä ekologisia yhteyksiä metsänhoidollisesti peitteisinä.

Luonnonrauha-alueet

Hiljaiset seudut ovat yhä harvinaisempia, joten luonnonrauha-alueiden säilyttäminen kaavassa on tärkeää kaavan luonnon monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden ja ihmisten virkistysmahdollisuuksien vuoksi. Kaavilla Keinalanaution tuulivoimapotentiaalisen alueen vierestä on poistettu hiljainen alue maakuntakaavasta tuulivoimapotentiaalin vuoksi. Mielestämme
luonnonrauha-alueita ei voi automaattisesti pitää tärkeysjärjestyksessä tuulivoimapotentiaalisia alueita vähempiarvoisina alueina, jotka väistyvät teollisuuden tieltä ilman muuta. Luonnonrauha-alueet pitäisi ottaa tuulivoimapotentiaaliselvityksen kriteereissä huomioon hiljaisuuden kannalta riittävällä suojavyöhykkeellä. Luonnonrauha-alueita on tunnistettu koko maakunnassa vain 7 kpl, joten näiden vaaliminen on tärkeää. Piirin edellisessä lausunnossa kaavaluonnokseen nostettiin esiin myös pimeiden, valosaasteettomien alueiden huomioimisen tarpeellisuus, jota ei vastineen
mukaan voida puuttuvien selvitysten vuoksi tehdä. Tällainen selvitys olisi tarpeellinen tehdä tulevia kaavaprosesseja varten, sillä pimeät alueet ovat harvinaisia ja nykytiedon mukaan valosaaste vaikuttaa niin lintujen muuttoon kuin pölyttäviin hyönteisiinkin. Lisäksi valosaasteen määrän vähentämiseen tulisi kiinnittää huomiota kaikessa maankäytön suunnittelussa. Myös laajojen
valosaastealueiden huomioiminen olisi tärkeää. Esimerkiksi VT 5:n valovyöhyke voi katkaista lajien luonnollista leviämistä.

Matkailun ja virkistyksen kehittämisvyöhykkeet

Kaavaehdotuksen matkailun ja virkistyksen kehittämisvyöhykkeet ovat nähdäksemme erittäin tärkeitä. Suomen maakuva pohjautuu luontoon ja matkailu luontomatkailuun, joten sen edistäminen on maakunnallinen etu. Luontomatkailussa korostuu maiseman merkitys. Niin kansainvälisessä luontomatkailussa kuin toisaalta myös kotimaisessa käytössä painottuu luontokokemusten ja kuvauksellisuuden kaltaiset arvot, siis luonnon maisemallisuus.

Matkailun ja virkistyksen kehittämisvyöhykkeillä tulisi siksi ohjata erityisesti maisemallisesti kestävään maankäyttöön. Vanhojen tai luonnontilaisen kaltaisten metsien suojelua tulisi edistää. Myös alueilla, joilla harjoitetaan aktiivisesti metsätaloutta, tulisi pyrkiä maisemallisten vaikutusten minimointiin. Siksi ehdotamme, että matkailun ja virkistyksen kehittämisvyöhykkeillä ohjattaisiin metsätaloutta jatkuvan kasvatuksen lähtökohtiin ja maisemalliselta vaikutukseltaan maltillisempiin pienaukkoihin. Varsinkin suurten järvialueiden tapauksessa olisi tärkeää huomioida maankäytön ja metsätalouden vaikutukset kaukomaisemaan. Visuaalisuus ohjaa vahvasti matkailua, joten jopa kaukomaisemassa tapahtuvat suuret muutokset voivat aiheuttaa merkittäviä haasteita matkailun kehitykselle. Kaavassa tulisikin ohjata suurten järvialueiden kaukomaisemien suhteen maankäytön ja metsänhoidon maisemallisten vaikutusten minimointiin.

Tuulivoima

Tuulivoimarakentamista tarvitaan osana vihreää siirtymää, mutta niissä tapauksissa, joissa tuulivoima ja luontoarvot ovat ristiriidassa keskenään, tulisi tuulivoimarakentamista rajoittaa. Laajojen metsäalueiden yhtenäisyyttä ei tulisi tuulivoimahankkeilla rikkoa. Esimerkiksi Junnunmäen tuulipuistohanke sijoittuu keskelle tärkeää ekologista käytävää. Kaavaehdotuksessa on merkintä tuulivoimarakentamisen rajoitusvyöhykkeestä kansallispuistojen sekä Kuopion kansallisen kaupunkipuiston vesistöalueiden ympärille. Kansallispuistojen ympärillä rajoitusalue on erittäin tärkeä, sillä Pohjois-Savon kansallispuistot ovat matkailun ja luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisiä alueita, jotka perustuvat luonnonrauhaan, hiljaisuuteen ja erämaisuuteen. Sen sijaan kansallisen kaupunkipuiston rajoitusvyöhykkeen sisälle jää mm. moottoritietä ja teollisuusalueita, joten tuulivoimarakentamisen rajoittaminen ko. alueella ei vaikuta tarkoituksenmukaiselta.
Kaavaehdotuksessa Etelä-Konneveden kansallispuiston ympärillä olevaa tuulivoiman rajoitusvyöhykettä on luonnosvaiheesta merkittävästi kavennettu.

Tätä muutosta on vaikea ymmärtää, sillä kaavaluonnoksiin annetuissa lausunnoissa eri tahot puolsivat vyöhykemerkintää. Ongelmallisinta on rajoitusvyöhykkeen kaventaminen etelä-kaakosta (Häkkilä, Myhinpää, Savonjoki), sillä kyseinen alue on sekä maisemallisesti että monimuotoisuuden kannalta arvokas. Kaavaselostuksessa ja -määräyksissä puhutaan 5 kilometristä, mutta kyseisellä alueella merkintä on vain noin 3 km kansallispuistosta. Laaja Kalaja-Niinivuoren Natura-verkosto jää nyt aivan rajoitusalueen reunalle. Lisäksi lähellä on Loukkuvuoren luonnonrauha-alue sekä Kodanovisen melontareitti. Luonnonsuojelupiirin esitys on, että rajoitusvyöhyke mukailisi luonnon ydinalueen rajaa, millä turvattaisiin alueen pirstoutumattomuus ja luonnonrauha. Vähintään rajoitusvyöhyke pitää palauttaa VE1-luonnoksessa esitettyyn laajuuteen ja kaavaselostuksen mukaiseksi eli 5 kilometriin.

Tiilikkajärven kansallispuiston läheisyyteen on merkitty kaksi tuulivoimapotentiaalia aluetta. Nämä sijaitsevat tuulivoimarajoitusvyöhykkeen ulkopuolella, mutta kuitenkin luonnon ydinalueella. Alueella tulee välttää yhtenäisten luontoalueiden pirstomista. Tuulivoimarakentamista tulisi ohjata luonnon ydinalueiden ulkopuolelle.

Vesimatkailu

Kaavamerkinnät ja määräykset s. 8: Vesimatkailun kehittämisalueina osoitetaan maakunnallisesti merkittävät järvialueet rantoineen ja saarineen, joiden kehittämistarpeet kohdistuvat ensisijaisesti järviluontoon liittyvien aktiviteettien, kuten järvimatkailun, veneilyn, melonnan ja kalastuksen edistämiseen. Kehittämisalueeseen kuuluu myös erityisiä alueita, joilla yhdistyy asuminen, loma-asuminen, matkailu ja virkistys. Sisä-Savon luonnonystävät ry on lausunut kaavaluonnokseen, että vesimatkailun kehittämisaluetta tulisi jatkaa Pohjois- ja Etelä-Konnevedelle, sillä ne ovat seudullisen vesimatkailun olennaisia alueita. Kaavaehdotuksessa laajennusta ei ole kuitenkaan tehty. Kannatamme kehittämisalueen laajentamista Pohjois- ja Etelä-Konnevedelle. Konnevesi-järvi on erittäin merkityksellinen sekä ympäristöllisistä että historiallisista näkökulmista, sillä Rautalammin emäpitäjään on vuosisatoja kuljettu juuri kirkkoveneellä näitä vesistöjä pitkin. Pohjois- ja Etelä-Konnevesi ovat kumpikin erittäin aktiivisia matkailuvesiä, sillä Etelä-Konneveden kansallispuisto tuo veneliikennettä seudulle.

Ulkoilu- ja melontareitit

Pidämme tärkeänä maakunnallisten retkeilyreittien säilyttämisen kaavassa. Maakunnallisten retkeilyreittien merkitys korostuu tulevaisuudessa, sillä esimerkiksi maastopyöräilyn suosio on kasvattanut pitkien reittien tarvetta. On tärkeää, että tällaisilla reiteillä huolehditaan maisemallisista lähtökohdista ja pyritään esimerkiksi välttämään avohakkuita ja suosimaan maisemallisia arvoja säilyttäviä menetelmiä. Etelä-Konneveden kansallispuiston melontareittejä ei ole osoitettu kaavassa. Ne ovat matkailulle tärkeitä reittejä, jotka olisi hyvä ottaa mukaan kaavaan.
Esimerkiksi Metsähallitus pitää Etelä-Konnevettä valtakunnallisesti merkittävänä melontakohteena.

Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri ry

Katja Ronkainen Timo Koskinen
puheenjohtaja sihteeri
p. 0400 930552