Aloite Lastukosken vaellusyhteyden palauttamisesta

Uutiset 8.2.2024

Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri on tehnyt aloitteen Lastukosken vaellusyhteyden palauttamisesta yhdessä Nilsiän luonnonsuojeluyhdistyksen ja Koillis-Savon luonnonystävien kanssa. Aloite lähetettiin Pohjois-Savon ELY-keskukselle tammikuussa 2024. Aloitteen tavoitteena on parantaa vaelluskalojen liikkumista Vuotjärven ja Syvärin välillä. Lähetetyn aloitteen kokonaisuudessaan voit lukea alta.

ALOITE LASTUKOSKEN VAELLUSYHTEYDEN PALAUTTAMISESTA JA KALOJEN LUONTAISEN ELINKIERRON TURVAAMISESTA

09.01.2024

ALOITTEEN TEKIJÄT
Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri ry.
Puijonkatu 15, 70100 Kuopio
040 848 2869
pohjois-savo@sll.fi

Nilsiän luonnonsuojeluyhdistys ry.
Laitilantie 21, 73300 Nilsiä
050 464 5458
nilsia@sll.fi

VASTAANOTTAJA
Pohjois-Savon ELY-keskus
PL 2000, 70101 Kuopio
0295 026 500
kirjaamo.pohjois-savo@ely-keskus.fi

1. TAUSTAA

Vaelluskalojen elinkiertoon kuuluvat pakolliset ja säännölliset vaellukset kasvu (järvi/meri) – ja lisääntymisalueiden (joki) välillä. Maailmanlaajuisesti vaelluskalakannat ovat pienentyneet merkittävästi ja yhtenä suurimmista tekijöistä ovat vaelluksen estävät vesivoimatuotantoon liittyvät patorakenteet (Deinet ym. 2020). Vaellusesteiden on osoitettu mm. muuttavan virtavesien hydrologisia ominaisuuksia, estävän vaelluskalojen vapaata vaellusta ja lisäävän niiden kuolleisuutta (Caudill ym. 2007; Dodd ym. 2018). Pahimmillaan nämä tekijät voivat johtaa vaelluskalakantojen täydelliseen sukupuuttoon luonnossa (Lanier, 2011; Branco ym. 2014).

Suomessa on noin 200 vesivoiman käytössä olevaa vaelluskalojen liikkumista estävää patorakennetta, joista yksi sijaitsee Nilsiän Lastukoskella. Se estää kalojen vaelluksen kahden suuren reittivesistön, Vuotjärven ja Syvärin välillä. Luonnonmukainen ohitusväylä on luontaisin ratkaisu kalan kulun turvaamiseksi, kun nousuesteen poisto ei ole mahdollista. Sen pääasiallinen tavoite on mahdollistaa vaelluskalojen pääsy padon yläpuoliselle, yleensä poikastuotantoon soveltuville alueille. Suomessa kansallinen kalatiestrategia ohjaa vaellusesteiden poistoa ja ohitusväylien rakentamista.

2. ASIA

Toivomme, että yleistä kalatalousetua valvova Pohjois-Savon ELY-keskuksen viranomainen ryhtyy yhteistyössä Savon Voiman kanssa vaelluskalojen kahdensuuntaisen vaellusyhteyden mahdollistavan luonnonmukaisen ohitusväylän suunnitteluun ja rakentamiseen Nilsiän Lastukosken säännöstelypadon yhteyteen. Mielestämme tässä tilanteessa olisi tarkoituksenmukaista pyrkiä edistämään asiaa vapaaehtoisin toimin. Esittämämme toimenpidekokonaisuus ei poista tai vähennä luvanhaltijan (Savon Voima) pohjapadon toiminnan tarkoitusta tai vähennä sähköntuotannon edellyttämää säännöstelytarvetta.

3. EHDOTUS

ELY-keskuksen kalatalousviranomainen on velvoitettu edistämään Kalastuslain (379/2015) tavoitteiden toteutumista ja on Vesilain (587/2011) 1 luvun 7§:n 3 momentissa tarkoitettu kalatalousviranomainen.

Toivomme, että vaellusyhteys toteutettaisiin seuraavia asioita huomioiden:

Vaelluskalojen ja muiden eliölajien liikkuminen onnistuu vesistössä nousuesteen ohi kahteen suuntaan ja siten, että niiden luontainen elinkierto mahdollistuu ja niiden kannat ovat vahvoja. Tämä tarkoittaa luonnonmukaisen ohitusuoman rakentamista ja ympärivuotista virtaamaa ylläpitäen – erikseen määritellyn ympäristövirtaaman Tällä toimella parannetaan vesistön ekologista jatkumoa. Luonnonmukainen uoma toimisi hävinnyttä koskea kompensoivana kutu- ja poikastuotantoalueena (perustelut kohdissa 4.1, 4.4, 4.5 ja 4.6).
Ohitusuoman kokoa mietittäisiin siltä kannalta, että se toimisi merkittävänä vaelluskalojen kutu- ja poikastuotantoalueena. Koska uoman vesitys ei aiheuta voimantuotannon menetyksiä, uoman koon rajoittavana tekijänä ei ole siihen ohjattu vesimäärä.
Ohitusuoman toteuttamisen yhteydessä tulisi toteuttaa myös nykyisen kosken yhteyteen, kantatie 75 sillan ylä- ja/tai alapuolelle, luonnonmukaisia lisääntymisalueita.
Ohitusuoman toteuttaminen ei saa rajoittaa alueella tapahtuvaa vilkasta kalastusmatkailua ja siihen liittyvää elinkeinotoimintaa kuin korkeintaan nykyisen padon kohdalla toteutettavassa uudessa ohitusuomassa. Salakalastuksen estämiseksi alueella tulisi olla tavanomaisen kalastusvalvonnan lisäksi mahdollisuus myös tekniseen kalastuksenvalvontaan.
Ohitusuoman vesityksen määrää voitaisiin pitää kaloille optimaalisena rakentamalla luonnonmukaisen uoman yläpäähän pohjapato (luonnollista uomaa jäljitellen), joka seuraisi yläpuolisen vesistön pinnan tasoa. Tämä osaltaan mahdollistaa nykyisen padon haltijan tavoitteen vesistön sääntelyn voimatalouden tarpeeseen.
Lastukosken virtaaman vaihteluihin olisi kiinnitettävä huomiota erityisesti sen vuoksi, että ekosysteemi ja siihen kuuluvien eliöiden populaatiot pysyisivät elinkelpoisina. Lisäksi toivomme, että ELY:n kalatalousviranomainen selvittää mahdollisuuksia säännöstelypadon tuhoamien kutu- ja poikastuotantoalueiden palauttamiseen myös uoman ulkopuolella (perustelu kohdassa 4.6).
Kalatalousviranomaisen tulisi seurata ohitusratkaisun toimivuutta, ja varaa myös oikeuden rakenteellisten muutosten teettämiselle tai virtausmäärien tarkastamiseksi, mikäli se on tarpeen toimivuuden parantamiseksi (perustelu kohdassa 4.6).

Lisäksi toivomme, että kalatalousviranomainen suunnittelee sellaisia kalastuksen ohjauksen toimia, joilla varmistetaan tämän aloitteen mukainen tavoitetila, eli vahvat ja luontaisesti lisääntyvät kalakannat.

4. PERUSTELUT

a) Matkailu on voimakkaasti kasvava elinkeinoala. Lastukoski tukeutuu läheisesti sekä Tahkon matkailualueeseen että Pisan vaaraan ja sen luonnonsuojelualueeseen.

b) Kalastus on jäänyt alueen matkailuelinkeinoja kehitettäessä muiden toimintojen kuten laskettelun, golfin, maastopyöräilyn, maastohiihdon ja muun retkeilyn varjoon. Tämän aloitteen toteuttaminen lisää alueen vetovoimaisuutta ja laajentaa osaltaan koko talousalueen houkuttelevuutta ympärivuotisena matkailukohteena.

c) Alueella jo olemassa olevien pysäköintipaikkojen kehittäminen mahdollistaa alueen saavutettavuuden ja matkailijoiden mahdollisuuden seurata kalojen nousua ja kututoimia uudessa toteutettavassa ohitusuomassa.

4.1 Vesipuitedirektiivi (2000/60/EY), laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä sekä vesienhoitosuunnitelmat

Kalatalousviranomaisen on toteutettava Nilsiän reitin alueella niitä toimenpiteitä, jotka on esitetty Pohjois-Savon vesienhoidon toimenpideohjelmassa vuosille 2022-2027.

Vesienhoitokaudelle 2022-2027 laaditun vesienhoitosuunnitelman mukaan, tässä aloitteessa kyseessä oleva vesimuodostuma on pohjapato Lastukoskessa. Suunnitelmassa on todettu kalannousumahdollisuuden järjestäminen Lastukosken padon yhteyteen.

Euroopan Unionin vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteena on, että vesimuodostumien tila ei heikkene ja pinta- ja pohjavesimuodostumat ovat hyvässä ekologisessa tilassa tai potentiaalissa vuoteen 2027 mennessä. Suomessa vesipuitedirektiiviä on edistetty kansallisen lainsäädännön (Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 1299/2004), käytännön tutkimustyön, luokittelun sekä vesienhoito-ohjelmien (Vesienhoitoalueiden vesienhoitosuunnitelmat ja -toimenpideohjelmat) ja niiden toteuttamisen keinoin. Vesipuitedirektiivin tavoitetila sisältää vesistön ekologisen jatkumon turvaamisen ja sellaisen ympäristövirtaaman määrittelyn, joka mahdollistaa vesieliöiden ja -ekosysteemien elinkelpoisuuden.

Vesienhoitosuunnitelma ja vesienhoidon toimenpideohjelma on tuottanut olosuhteiden olennaisen muutoksen. Kalatalousvelvoitteiden muuttamiseen ja niiden toimeenpanoon on ryhdyttävä viivytyksettä, sillä Suomen ympäristökeskuksen raportissa (Belinskij ym. 2019) todetaan vesipuitedirektiivin poikkeamisesta seuraavaa

“Tilatavoitteiden saavuttamisen määräaikoja voidaan pidentää enintään kahdella vesienhoitosuunnitelmakaudella eli korkeintaan vuoteen 2027. Tämän jälkeen pidennyksiä voidaan tehdä ainoastaan sillä perusteella, että tarvittavat toimenpiteet on suoritettu, mutta luonnonolot estävät ympäristötavoitteiden saavuttamisen (VPD 4(4) art.).”

Edelliseen vedoten, esitämme suunniteltuja toimenpiteitä vireille pantaviksi välittömästi. Ekologisen tilan kohentuminen vie joka tapauksessa vuosia, sillä esimerkiksi vaeltavan taimenen poikasvaihe kestää 2-5 vuotta ja syönnösvaellus suunnilleen saman ajan. Asiassa on edettävä nopeasti, jotta vesienhoitokaudelle asetetut toimenpiteet näkyisivät ekologisessa tilassa vuoden 2027 jälkeisenä aikana.

4.2 Kalastuslain uudistus muutti kalavarojen hoitoa

Vesilain (587/2011) 3 luvun 14 §:n tarkoittaman kalatalousvelvoitteen muotoa arvioitaessa tulisi huomioida kalastuslain tavoitetila ja lain tarkoitus. Uudistunut kalastuslaki (279/2015) tavoittelee kalojen luontaisen elinkierron palauttamista, huomioiden myös muun vesiluonnon suojelun ja monimuotoisuuden. Istutuspainotteiset kalatalousvelvoitteet eivät siis vastaa laissa esitettyä tarkoitusta. Lisäksi uusi tutkimustieto vahvistaa perustetta sille, että vaelluskaloille sekä muille virtavesilajeille tulisi mahdollistaa luontainen elinkierto. Rakennetussa virtavesistöissä tämä edellyttää luonnonmukaisen vaellusyhteyden avaamista, riittävän suuren ekologisen ympäristövirtaaman takaamista sekä vesistön ekologista jatkumoa. Kalakantojen elpymiseksi on jatkettava myös kalaistutuksia nykypäivää vastaavan tiedon vaatimusten mukaisesti, jotta kanta saadaan palautettua luontaiseen kiertoon. Tämän toteutuessa, ja kannan vahvistuessa riittävästi, istutuksista tulisi luopua.

Kalojen istuttaminen ei ole Kalastuslain (279/2015) tavoitteen mukaista kalavarojen hoitoa ja kalavarojen käyttö- ja hoito-opas (Salminen ym. 2019) määrittelee lain tavoitetta seuraavasti

“Kalastuslain 1 §:n mukaan kalavarojen käyttö ja hoito on järjestettävä ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Tämä on tehtävä turvaamalla kalavarojen kestävä ja monipuolinen tuotto, kalakantojen luontaiset elinkierrot sekä kalavarojen ja muun vesiluonnon monimuotoisuuden säilyminen.”

Kompensaationa tehtyjä istutuksia ei nykyisellään pidetä kalavesien hoitotoimenpiteenä, vaan lähinnä aiheutetun vahingon lievittämistoimena (Hyvärinen ym. 2019). Tällainen lievittämistoimi ei kuitenkaan huomioi muiden kalalajien kannoissa tapahtuneita muutoksia, joten istutuksiin perustuva velvoite ei edistä kalastuslaissa asetettuja tavoitteita.

Edellä mainitun lisäksi on huomioitava, että Kalastuslaki (279/2015) sisältää myös muun vesiluonnon monimuotoisuuden ja suojelun tavoitteet (1 §: “…kalavarojen ja muun vesiluonnon monimuotoisuus ja suojelu.”) Istutuksiin tai teknisiin kalateihin perustuva kalatalousvelvoite ei edistä tätä tavoitetta millään tavoin. Hallituksen esitys kalastuslaiksi (HE 192/2014) ilmaisee, että vaikka lain 1 §:ä ei sovelleta itsenäisesti, se “… toimii ohjeena ja yleisenä tavoitteena kalastuslain aineellisten säännösten soveltamisessa.”

Näkemyksemme mukaan Kalastuslain ja kalavarojen hoidon uudistus on olennainen muutos, jonka perusteella kalatalousvelvoitetta on muutettava. Kompensaatioistutuksia on vaikea nähdä Kalastuslain (279/2015) tavoitetilan mukaisena kalatalousvelvoitteena. Vaelluskalojen luontainen kierto voi toteutua ja palautua vain siten, että kaloille avataan luonnollinen ja toimiva vaellusyhteys kahteen suuntaan. Lisäksi on palautettava ja kunnostettava kalojen lisääntymis- ja poikastuotantoalueita ja tämän turvaamiseksi on määritettävä ympäristövirtaama (kts. kohta 4.6).

4.3 Tutkimustieto on muuttanut käsityksen kalatalousvelvoitteiden toimivuudesta ja kalavarojen kestävästä hoidosta

Kalojen kompensaatioistutuksia pidettiin aikanaan toimivana kalatalousvelvoitteen muotona, mutta uusi tutkimustieto on muuttanut olennaisesti ymmärryksemme niiden vaikutuksista. Istutettujen lohen ja taimenen vaelluspoikasten selviytyminen luonnossa on varsinkin viime vuosikymmenien tutkimuksissa osoittautunut heikoksi. Laitospoikasten eloonjäänti on luonnossa heikompi kuin luonnonkalojen koska ne jäävät helpommin niitä saalistavien petojen saaliiksi (Vehanen ym. 2022).

Kalanpoikasten laitoskasvatus ja kalojen istutukset ovat pitkässä juoksussa tuhoisia, sillä laitoksissa kasvatetut ja ylläpidetyt kalakannat eivät kykene vastaamaan ympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Kalakannoista tulee laitokseen sopeutuneita, ja niiden kyky pärjätä luonnossa heikkenee sukupolvi kerrallaan. Nykyinen ymmärrys kalojen genetiikasta osoittaa myös, että vaellusvietti on periytyvä ominaisuus ja että luontainen elinkierto ja toimivat vaellusyhteydet on ainut mahdollisuus pelastaa uhanalaistuneet kalakannat (Soininen ym. 2019).

Edelliseen perustuen, toivomme että kalatalousvelvoitetta muutetaan kalojen luontaista elinkiertoa edistäväksi.

4.4 Ympäristövirtaama eli ekologinen virtaama on määritettävä

Ympäristövirtaaman määrittäminen perustuu Euroopan komission tiedonantoon (COM/2012/0673), jossa esitetään kehitystarpeita vesipuitedirektiivin tavoitetilaan pääsemiseksi. Suomi on saanut jo kaksi huomautusta komissiolta siitä, että ympäristövirtaamia ei ole määritelty kuin pieneen osaan vesistöjä (SWD/2015/50 final ja SWD/2019/46 final.) Muutos on olennainen, ja siihen tulisi reagoida.

Yleinen tietämys lyhytaikaissäädön biologisista vaikutuksista on kasvanut viime vuosikymmeninä. Lyhytaikaissäätö ja sen aiheuttamat pinnan- ja virtaamavaihtelut ovat nykytietämyksen mukaan erittäin haitallisia vesieliöille (Vehanen ym. 2022). Ympäristövirtaaman määrittämisen tarkoituksena on varmistaa, että vesistön virtaama pysyy turvarajoissa. Tämä mahdollistaa ekosysteemin ja eliöiden pysyvyyden. Ympäristövirtaaman määrittämisen tarkoituksena on asettaa virtaamalle sellaiset turvarajat, jotka mahdollistavat ekosysteemien ja eliöiden pysyvyyden. Määrittely tulisi tehdä kuivauomille, ohitusuomille ja vesistön pääuomalle sekä vesistön kaikille osille, joihin vesivoimaan liittyvällä säännöstelyllä on vaikutuksia. Suomessa on julkaistu raportti (Koljonen ym. 2017), jossa asiaa on käsitelty kansallisella tasolla. Kalatalousviranomaisella on toimivalta tässä asiassa, ja tätä perustellaan tämän aloitteen kohdassa 3.7.

Toivomme kalatalousviranomaiselta, että ympäristövirtaama määritetään kalatalousvelvoitteen muuttamisen yhteydessä.

4.5 Oikeuskäytäntö osoittaa kalojen vaellusyhteyksien palauttamisen ja ympäristövirtaaman varmistamisen olevan perusteltu ja kohtuullinen vaatimus

Luonnonmukaisen ohitusuoman ympärivuotinen virtaama on tärkeää kalojen liikkumiselle sekä mädin että poikasten säilymiselle. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa (KHO: 2018:518) päädyttiin säilyttämään Hallinto-oikeuden päätös, jossa todettiin mm. seuraavaa

“Kalatien ympärivuotista käyttämistä puoltavat kuitenkin myös uhanalaisen taimenen arvioitu liikkuminen vesialueella ja kalatien vesittämisen lopettamisesta taimenen mädille ja poikasille mahdollisesti aiheutuva haitta.”

Päätös sisälsi myös viiden vuoden tarkkailuvelvoitteen kalatien toimivuudesta, ja mahdollisuuden muuttaa kalatien rakenteita. Kalatie on luvanvarainen vesitaloushanke, ja KHO toteaa ratkaisussaan

“asiassa on voitu antaa vesilain 3 luvun 20 §:n perusteella lupamääräys kalatien rakentamista ja kalatien toimivuuden tarkkailua koskevien lupamääräysten 3 ja 4 tarkistamisesta. Tällaisen lupamääräyksen antaminen on perusteltua sen vuoksi, että luvassa rakennettavaksi määrätyn kalatien toimivuus on epävarmaa, mikä saattaa edellyttää kalatien toimivuuden parantamistoimia myöhemmin.”

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun (KHO: 2018:518) keskeinen lopputoteama on, että

“Se, että hakija on itse esittänyt kalojen kulkua turvaavan kalatien toteuttamista tietyllä tavoin, ei sido lupaviranomaista siten, ettei kalatiehen liittyviä muita kalojen elinolosuhteiden turvaamiseksi tarpeellisia määräyksiä voitaisi antaa.”

Tämän perusteella vetoamme siihen, että luonnonmukaiseen ohitusuomaan tulee vaatia ympärivuotinen virtaama, ja Vesilain 3 luvun 20 §:n perusteella, luonnonmukaisen vaellusyhteyden (ts. kalatien) toimivuutta on tarkkailtava, ja että yhtiö on velvoitettava luonnonmukaisen ohitusuoman korjauksiin ja parannuksiin, mikäli tarvetta ilmenee.

Vesivoimayhtiöt ovat vedonneet usein Perustuslain (731/1999) 15 §:n tarkoittamaan omaisuudensuojaan vastustaessaan kalatalousvelvoitteen muuttamista. Korkein hallinto-oikeus käsitteli perusoikeuksien ja -vastuiden suhdetta ratkaisussaan (KHO: 2021:19). Ratkaisussa päädyttiin siihen, että Perustuslain 20 §:n nojalla voitiin rajoittaa 15 §:n ja 17 §:n 3 momentin mukaisia oikeuksia. Näkemyksemme mukaan, oikeuskäytäntö osoittaa, että omaisuudensuoja ei ole rajoittamaton oikeus, ja että kalatalousvelvoitteen muuttamisella ei puututa omaisuudensuojan ytimeen.

Lisäksi on tarpeellista huomioida KHO:n päätös 30.3.2023 (taltio 993/2023), jonka alakohdassa 113 todettiin

“Vesipuitedirektiivin liitteen V kohdan 1.2.5 määritelmän mukaan parhaan saavutettavissa olevan ekologisen tilan määrittelyyn sisältyy paras toteutettavissa oleva ekologinen jatkumo, jolla tarkoitetaan muun muassa organismien liikkeitä vesiekosysteemissä ja jolla varmistetaan, että pintavesityypille ominaisten vedessä elävien lajien elinympäristöt ovat ajallisesti ja paikallisesti yhteydessä toisiinsa, jotta lajit voivat toteuttaa elinkiertonsa itseään ylläpitävinä kantoina. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että vesienhoitosuunnitelmissa on tarkasteltu Suomen kansallinen ohjeistus huomioon ottaen sellaisia toimenpiteitä, joiden perusteella voimakkaasti muutettujen jokien ekologista tilaa voidaan parantaa. Valittujen toimenpiteiden merkitys on myös arvioitu siten, että niillä saavutettaisiin mahdollisimman suuri hyöty. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoo, että vaelluskalakantojen elvyttämistä koskevia toimenpiteitä on pidettävä mainituissa vesimuodostumissa perusteltuina.”

Vaikka käsittelyn alainen asia oli Kemijoen vesienhoitosuunnitelmasta tehty valitus, KHO:n päätös osoittaa laajemmin, mikä merkitys Vesipuitedirektiivissä tarkoitetulla ekologisella jatkumolla on. Ekologisen jatkumon palauttaminen vesistöön on tarkoituksenmukainen toimenpide, sillä ekologinen tilaluokittelu ei rajoitu pelkästään kaloihin. Vesipuitedirektiivin tilatavoitteet näkyvät suomalaisessa lainsäädännössä ja vastaavasti oikeuskäytännössä (KHO: 2019:166). Vesien tila tulee saattaa tavoitetilaan, eikä tavoitetilaa mahdollisesti heikentävää toimintaa sallita.

Edellä kirjoitetun perusteella vaadimme, että kalatalousvelvoitteen muuttamisen ja toimeenpanon tuloksena olisi vähintäänkin hyvä ekologinen jatkumo, joka takaa kalojen ja muiden eliölajien ajallisen ja paikallisen yhteyden, turvaten niiden elinkierron ja elinvoimaisuuden luonnossa sekä tämän kokonaisuuden turvaamiseksi määritelty ympäristövirtaama.

4.6 Yhteiskunnan olosuhteiden ja arvostusten muutos

EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteena on pysäyttää luontokato ja kääntää luonnon monimuotoisuuden kehitys myönteiseksi vuoteen 2030 mennessä. Kalavesien hoidon keskeiseksi tavoitteeksi on noussut kalakantojen luontaisen lisääntymisen ja monimuotoisuuden turvaaminen.

Kansallinen kalatiestrategia valmistui vuonna 2012. Sen avulla halutaan edistää toimenpiteitä erityisesti uhanlaisten vaelluskalakantojen luonnonlisääntymisen vahvistamiseksi kalateiden ja muiden käytettävissä olevien keinojen avulla.

Kansallisen lohi- ja meritaimenstrategian (2015) mukaan kalatalousvelvoitteiden keskeisenä päämääränä on suojella ja kunnostaa lohi- ja meritaimenkantojen tärkeitä elinympäristöjä ja vaellusreittejä ja siirtää painopistettä istutuksista kalojen luontaiseen elinkiertoon. Suomen alkuperäisten ja erittäin uhanalaisten meritaimenkantojen elvyttämiseksi on maa- ja metsätalousministeriössä laadittu vuonna 2019 vesistökohtaiset elvytyssuunnitelmat, joissa keskeisenä toimena ovat kalateiden ja ohitusuomien rakentaminen em. vesistöihin.

Elinympäristön laadusta on tullut tekijä, jolla alueet, seudut, kaupungit ja kunnat kilvoittelevat yrityksistä, osaavasta työvoimasta ja uusista asukkaista. Asumisviihtyisyys, virkistäytyminen ja elämykset luonnossa korostuvat ja asumismahdollisuus vesistön läheisyydessä nähdään keskeisenä vetovoimatekijänä. Yhä useammalle virkistyskalastajalle on tärkeää luontaisesti lisääntyvien kalojen pyydystäminen. Samalla kun joen ekologista tilaa parannetaan, mahdollistetaan alueen ja kuntien imagon ja vetovoimaisuuden paraneminen (Vehanen ym. 2022).

Edellä mainitut huomiot ja strategiat tukevat tässä aloitteessa esitettyjä vaatimuksia ja kalatalousviranomaisen tulisi huomioida myös nämä olennaiset muutokset.

5. TOIVOMUS KALASTUKSEN OHJAUKSEN VOIMISTAMISESTA

Kalastuslain 53§:n mukaan, ELY-keskus voi asettaa kalastusrajoituksia mikäli “vesialueella esiintyy kalalaji tai -kanta, jonka elinvoimaisuus tai tuotto on heikentynyt tai vaarassa heikentyä taikka vesialue on keskeinen kalalajin tai -kannan lisääntymisen kannalta”. ELY-keskuksella on vastuu kalojen luontaisen elinkierron turvaamisesta, ja ilman riittävän voimakasta ja tarkasti kohdennettua kalastuksen säätelyä, kantojen elpyminen ei välttämättä toteudu.

Kalastuksen ohjausta ja säätelyä tulisi tehdä kalakantojen elvyttämiseksi, jotta kalatalousvelvoitteen muuttamisella tavoiteltava tila toteutuisi. Esitämme, että säätelytoimien valinnassa hyödynnetään Kalavarojen käyttö- ja hoito-oppaan ohjeistusta (Kuikka ym. 2019). Säätely- ja ohjaustoimien asettamisessa on hyvä pyrkiä tasapuoliseen ja kaikki osallistavaan tapaan, sillä säätelylle on hyväksyntää ja tarvetta. Järvi-Suomessa tehty tutkimus (Muje ym. 2019) osoitti, että sekä kalastuksen harrastajat että myös vedenomistajat halusivat vahvempaa kalastuksensäätelyä vaelluskalakantojen turvaamiseksi. Kalatalousviranomaisella on nyt aiempaa paremmat mahdollisuudet edistää yhteistyötä säätelytoimissa, sillä kalatalousalueet tarjoavat siihen tarkoituksenmukaisen alustan.

ALOITTEEN ALLEKIRJOITTAJAT

Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri ry.

Nilsiän luonnonsuojeluyhdistys ry.

Koillis-Savon luonnonystävät ry.

LÄHTEET

Belinskij, A., Hepola, M., Hollo, E., Kauppila, J., Mäenpää, M., Määttä, T., Römpötti, E., Valve, H. & Soininen, N. 2019. Ympäristöllisten lupien muuttaminen vesienhoidon ympäristötavoitteiden perusteella. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 26/2019. Suomen ympäristökeskus.

Branco, P., Segurado, P., Santos, J.M., Ferreira, M.T., & Strecker, A. 2014. Prioritizing barrier removal to improve functional connectivity of rivers Journal of Applied Ecology, 51, 1197-1206

Caudill, C. C., Daigle, W. R., Keefer, M. L., Boggs, C. T., Jepson, M. A., Burke, B. J., & Peery, C. A. 2007. Slow dam passage in adult Columbia River salmonids associated with unsuccessful migration: Delayed negative effects of passage obstacles or condition–dependent mortality? Canadian Journal of Fisheries and Aquatic Sciences, 64, 979–995.

Deinet, S., Scott-Gatty, K., Rotton, H., Twardek, W. M., Marconi, V., McRae, L., Baumgartner, L. J., Brink, K., Claussen, J. E., Cooke, S. J., Darwall, W., Eriksson, B. K., Garcia de Leaniz, C., Hogan, Z., Royte, J., Silva, L. G. M., Thieme, M. L., Tickner, D., Waldman, J., Wanningen, H., Weyl, O. L.

F., & Berkhuysen, A. 2020. The Living Planet Index (LPI) for migratory freshwater fish – Technical Report. World FishMigration Foundation, The Netherlands.

Dodd, J. R., Bolland, J. D., Hateley, J., Cowx, I. G., Walton, S. E., Cattaneo, M. E., & Noble, R. A. 2018. Upstream passage of adult sea trout (Salmo trutta) at a low–head weir with an Archimedean screw hydropower turbine and co–located fish pass. Marine and Freshwater Research, 69, 1822–1833.

Hyvärinen, P., Vainikka, A., Koljonen, M-L., Salminen, M., Ruuhijärvi, J., Sutela, T. & Salonen, E. 2019. Kalaistutukset. Salminen, M. & Böhling, P (toim.): Kalavarojen käyttö ja hoito (A), Luonnonvarakeskus, s. 172.

Itämeren meritaimenen vesistökohtaiset elvytyssuunnitelmat. Alkuperäiset meritaimenkannat. 2019. Maa- ja metsätalousministeriö, 85 s.

Kansallinen kalatiestrategia. 2012. Maa- ja metsätalousministeriö, 30 s.

Kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia 2020 Itämeren alueelle. 2015. Maa- ja metsätalousministeriö, 23 s.

Koljonen, S., Maunula, M., Artell, J., Belinskij, A., Hellsten, S., Huusko, A., Juutinen, A., Marttunen, M., Mustajoki, J., Mäki-Petäys, A., Rotko, P., Soininen, N. & Vehanen, T. 2017. Vaelluskalakantojen elvyttäminen – ympäristövirtaama ja muut ratkaisut. Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 69/2017.

Kuikka, S., Salminen, M., Marjomäki, T.J., Keskinen, T., Vainikka, A., Veneranta, L. & Heikinheimo, O. 2019. Kalastuksen ohjaus. Salminen, M. & Böhling, P (toim.): Kalavarojen käyttö ja hoito 2019 (A), Luonnonvarakeskus, s. 217-277.

Larinier, M. 2001. Environmental issues, dams and fish migration. Marmulla, G. (Ed.), Dams, Fish and Fisheries. Opportunities, Challenges and Conflict Resolution. 419, FAO Fisheries Technical Paper, Rome, 45-90.

Muje, K., Veistämö, T., Rautiainen, T. & Syrjänen, J. 2019. Kestävyyttä tukevat hallintokäytännöt: vapaa-ajankalastajien näkemyksiä Järvi-Suomen taimen- ja järvilohikantojen hoidosta ja kalastuksen säätelystä. Alue ja ympäristö, 48(1), 46-67.

Salminen, M., Kuikka, S., Lehtonen, H., Koljonen, M-L., Olin, M., Vainikka, A., Salmi, P., Setälä, J. & Fredrikson, J. 2019. Miksi kalavaroja pitää hoitaa? Salminen, M. & Böhling, P (toim.): Kalavarojen käyttö ja hoito 2019 (A), Luonnonvarakeskus, s. 53.

Soininen, N., Belinskij, A., Vainikka, A. & Huuskonen, H. 2019. Bringing back ecological flows: migratory fish, hydropower and legal maladaptivity in the governance of Finnish rivers, Water International, 44:3, 321-336.

Vehanen, T., Sutela, T. & Erkamo, E. 2022. Vuoksen kalataloudelle aiheutuneet vahingot ja kalatalousvelvoitteet. Luonnonvarakeskus. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 37/2022.