Lausunto ja mielipide Kurvilanmäen tuulivoimahankkeen arviointiohjelmasta, Vieremä, Sonkajärvi 5.2.2023
Yhdistykset vaativat, että hankkeet jätetään toteuttamatta kuten seuraavissa vaihtoehdoissa on
kirjattu: VE0 (Hanketta ei toteuteta) ja SVE0 (Uusia tuulivoimaloita ei toteuteta, joten sähkönsiirtoa
ei tarvita).
Perustelut
Susi on tärkein yksittäinen syy, miksi Kurvilanmäen hanke tulee jättää kokonaan rakentamatta.
Kurvilanmäen hankealue on sudelle vieläkin tärkeämpi kuin Vieremän kunnan hylkäämä
Murtomäki-alue. Hanke olisi tullut keskeyttää kun tämä tieto saatiin: ”Hankealue on
kokonaisuudessaan susireviirin keskeistä aluetta, ydinaluetta, jolla laji lisääntyy.” (Kurvilanmäen
tuulivoimahanke, Vieremä ja Sonkajärvi, ympäristövaikutusten arviointiohjelma s.87).
Susi
Susi kuuluu Suomessa EU:n luontodirektiivin tiukasti suojeltuihin lajeihin, jonka lisääntymis- ja
levähdyspaikkojen heikentäminen tai hävittäminen ovat kiellettyjä Neuvoston direktiivin
92/43/ETY, 12 artiklan, 1 d-kohdan mukaisesti.
Kurvilanmäen hankelalueelle sijoittuvasta susireviiristä on saatavilla gps-paikannuksiin perustuvaa
dataa vuodesta 2005 lähtien. Viimeisin yksilö, joka kyseiseltä reviiriltä on pannoitettu kevättalvella
2019, oli laumansa alfanaaras Muusa. Seurantapantojen antamien paikannustietojen avulla
tiedetään, että useat laumat ovat lisääntyneet samoilla paikoilla, joille on nyt kaavoitettu
tuulivoimaloita. Tämän datan perusteella voidaan myös nähdä hankealueen olevan susien reviirin
ydinaluetta ja alueella sijaitsee useita susien synnytys- ja siirtopesiä. Suomessa susireviirin koko on
noin 900-1000 km2 mutta kokemus on osoittanut, että tietyn lauman alfapari pesii vuodesta toiseen reviirin samassa osassa.
Marttisenjärven susilauman reviirialueella asuva (Luonnonvarakeskuksen tutkimusmestarin
toimesta eläkkeelle jäänyt) Seppo Ronkainen seurasi uransa aikana kymmeniä eri susilaumoja, ja
kartoitti alfanaaraiden synnytyspesiä yli 20 vuoden ajan. Hän on löytänyt sekä synnytys- että
siirtopesiä myös sellaisten laumojen reviireiltä, joiden alfanaaras ei ole kantanut gps-pantaa. Tietyt
reviirialueet ovat susille sopivia ja edellisen lauman katoamisen jälkeen näille alueille ilmestyy aina
uusi alfapari, joka muodostaa reviirin vakiinnuttua alueelle oman laumansa. Kurvilanmäen
hankealue on yksi Suomen tärkeimmistä reviirialueista sijoittuessaan Suomenselän-Maanselän
vyöhykkeen muodastamalle ekologiselle viherkäytävälle. Ihmistoiminnot tällä reviirialueella ovat
hyvin vähäiset verrattuna muihin poronhoitoalueen ulkopuolella sijaitseviin reviirialueisiin.
Elinvoimainen susilauma tarvitsee käyttöönsä koko reviirialueensa saalistukseen, oleskeluun,
paritteluun, pesintään, pentujen opetukseen jne. Pentujen opetusvaiheessa häiriötön alue on erittäin
tärkeä etenkin ihmisarkuuden säilyttämisen kannalta. Jos sudet joutuvat hylkäämään reviirinsä sen
muututtua elinkelvottomaksi ja siirtymään uusille alueille, mahdollisesti lähemmäs ihmisasutusta,
luo se sosiaalista painetta susien poistoon heikentäen näin entisestään suotuisan suojelun tasoa.
Portugalissa on tutkittu susilauman reviirialueelle rakennettujen tuulivoimaloiden vaikutusta susien
pesintään ja alueenkäyttöön. Tutkimuksessa huomattiin voimaloiden häiritsevän susien
lisääntymistä ja aiheuttavan painetta reviirialueen muuttumiselle lähemmäs ihmistoimintoja
(http://cww2011.nina.no/Portals/CWW2011/Presentations/Session%205_Alvares.pdf?ver=2012-08-01-195453-807).
Portugalissa susireviiriin kohdistuvien haittojen ehkäisemiseksi on ehdotettu mm. tuulivoima-
alueelle johtavien teiden sulkemista yleiseltä liikenteeltä ja jokaista tiedossa olevaa pesäpaikkaa
ympäröivän alueen rauhoittamista tuulivoimarakentamiselta. Jokaisen rauhoitusalueen halkaisijaksi
on ehdotettu yhtä kilometriä.
Sudet kommunikoivat ulvomalla; ne mm. ilmoittavat siten toisille laumoille reviiriensä rajat, etsivät
itselleen kumppania ja pitävät lauman koossa. Ruotsalaisessa tutkimuksessa on todettu
tuulivoimaloiden melusaasteen haittaavan susilauman kommunikointia (https://docs.google.com/viewer?
a=v&pid=sites&srcid=ZGVmYXVsdGRvbWFpbnxzYXZlb3Vyc2hlcm1hbnxneDozYmY4NDhjZTUyZTIwNjRm).
Yhteydenpito ulvomalla on susilaumalle elintärkeää; ulvomista käytetään mm. lauman
kokoonkutsussa, saalistuksessa ja vaaran uhatessa.
Viittaamme Korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen ECLI:FI:KHO:2019:160 vuodelta 2019
koskien susien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen vaarantamista Pohjois-Savon ja Kainuun
maakuntarajalle sijoittuneella Murtomäen kaava-alueella. Kurvilanmäen hankealue kuuluu samaan
susien reviirialueeseen kuin KHO:n päätöksessä käsitelty reviiri. Matkaa näiden hankealueiden
välille tulee vain reilut 10 kilometriä.
”Euroopan yhteisöjen neuvoston luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston
suojelua koskevan direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) 12 artiklan 1 kohdan mukaan
jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet liitteessä IV (a) tarkoitettuja eläinlajeja
koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi niiden luontaisella levinneisyysalueella ja
kiellettävä muun ohella niiden lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen.
Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin
eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen
on kielletty.
Susi (Canis lupus) kuuluu poronhoitoalueen ulkopuolella luontodirektiivin liitteessä IV (a)
lueteltuihin eläinlajeihin.
Asiassa voidaan ottaa selvityksenä huomioon myös Euroopan unionin komission luontodirektiivin
soveltamisesta antama ohje, joka koskee erityisesti suojeltuja lajeja (Guidance document on the strict
protection of animal species of Community interest under Habitats Directive 92/43/EEC, Final version, February
2007).
Muut suurpedot
Hankealueen eläimistöön kuuluvat myös karhu, ilves sekä ahma. Suden lisäksi myös ilves ja ahma
lisääntyvät Kurvilanmäen tuulivoimaloiden vaikutusalueella.
Ahma on riippuvainen muista suurpedoista, etenkin susista. Ahma ilmestyi Talas-lauman
reviirialueelle samoihin aikoihin, kun ensimmäiset sudet Vieremällä pannoitettiin vuonna 2005. Sen
jälkeen ahma on ollut vakituinen asukas kyseisellä susien reviirialueella. Vieremältä on vuonna
2010 pannoitettu nuori naarasahma ja kaava-alueen läheisyydestä on olemassa pesintähavaintoja
myös myöhemmiltä vuosilta. Ahmapoikueista on useita havaintoja mm. vuosilta 2019 (3 pentua) ja
2020 (4 pentua). Näistä poikueista on riistakamerakuvia ja -videoita. Luonnonvarakeskus on
kerännyt Kuohunmäestä ahman dna-näytteitä useina vuosina.
Luontodirektiivin liitteen II mukaisesti Suomella on velvoite perustaa uusia suojelualueita ahmalle.
Lepakot
Lepakoiden kartoitus on jäänyt pahasti puolitiehen. Iisalmen Luonnon Ystäväin Yhdistys ry on
tehnyt muutaman viime vuoden aikana lepakkokartoituksia. Kokemuksiemme mukaan pelkästään
muutaman kerran käynti yöaikaan (aktiivilaitteella) ei anna oikeaa kuvaa lepakoista alueella.
Tarvitaan passiiviseurantalaitteita maastoon vietäväksi esim. viikoksi. Ohessa linkki Suomen
lepakkotieteellisen yhdistyksen suosituksiin kartoituksista:
https://drive.google.com/file/d/0Bz3hJddSq9mMcmtNLUs5dUdwRFU/view?resourcekey=0-
2LlJZ9zkgF0IdhmTOPD2Wg
Tuossa suosituksessa todetaan mm. että ”tuulivoimahankkeiden yhteydessä tehtävät
lepakkoselvitykset edellyttävät paitsi paikallisen lepakkofaunan, myös muuttavien lepakoiden
huolellista selvittämistä, sillä erityisesti niiden on havaittu menehtyvän väärin sijoitettujen
tuulivoimaloiden vuoksi.”
Laajempaa lepakkokartoitusta tukee alkuvuodesta julkaistu tutkimus (The presence of wind turbines
repels bats in boreal forests. Landscape and Urban Planning. Volume 231, March 2023, 104636). Siinä todetaan
lepakoiden väistävän tuulipuiston tieltä. Tästä on artikkeli tämän asiakirjan lopussa.
Ekologinen käytävä
Alueen merkitystä korostaa se, että se on osa merkittävää ekologista yhteyttä, joka kulkee alueen
kautta itärajalta Maanselän kautta kohti Suomenselkää. Suunniteltu Kurvilanmäen tuulipuistohanke
halkaisee tämän käytävän. Laajan erämaisen alueen pirstoutumisen vaikutuksia laaja-alaisen
tuulivoimarakentamisen seurauksena ja hankkeiden yhteisvaikutuksia tulisi arvioida
kaavaluonnoksessa ja arviointiselostuksessa riittävästi.
EU:n biodiversiteettistrategian tavoite on pysäyttää luontokato vuoteen 2030 mennessä. Keinoina
on kasvattaa EU:n suojeltujen maa- ja merialueiden pinta-alaa niin, että 30 prosenttia alueista on
suojelun piirissä ja ekologiset käytävät on integroitu osaksi Euroopan laajuista luontoverkostoa.
Muu perustelu
Kurvilanmäen luontovaikutusten arviointi tulee toteuttaa hankkeen vaikutusalueelle, eikä pelkästään
hankealueelle. Tuulivoimala-alalla edetään nyt rivakkaa tahtia ja uusia hankkeita tulee jatkuvasti.
Myös tämän hankkeen vaikutuksia tulee peilata muihin läheisiin hankkeisiin. Kajaanin Katajamäki,
Sonkajärven Myllykangas ja Kajaanin Kivikangas liittyvät vaikutuksiltaan hyvin läheisesti
Kurvilanmäen vaikutuksiin. Alueet ovat käytännössä kiinni toisissaan. Yhteisvaikutuksista tarvitaan
kooste, että kokonaisuus hahmottuisi. YVA-ohjelmassa on karttakuva tuulivoimahankkeista sivulla
36.
Tulevassa arviointiselostuksessa on oltava ehdotus toimiksi, joilla vältetään, ehkäistään, rajoitetaan
tai poistetaan tunnistettuja merkittäviä sekä haitallisia ympäristövaikutuksia. Siinä tulee esittää
riittävän yksityiskohtainen ehdotus seurannan kohteista ja menetelmistä. Vaikutusten seurannassa
tulee ottaa huomioon niin ihmisiin kuin luontoon kohdistuvat vaikutukset.
Lajikohtaisia huomioita ja oikeustapauksia
Selvitysten riittävyys on tärkein seikka oikeustapausten perusteella. Riittäviä selvityksiä tarvitaan
niin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen osalta (kuten LSL eli luonnonsuojelulain 49.1 § suojelemat
suden lisääntymis- ja levähdyspaikat), FINIBA-kohteiden vaikutustenarvioinnin osalta, kuin
vaikkapa lepakoiden siirtymäreittien osalta (oikeustapaus KHO 2020:111;
https://www.edilex.fi/artikkelit/21952).
FINIBA sekä soidensuojelun täydentäminen Kurvilanmäen ympäristössä
”Hankealue rajoittuu pohjoisessa Pohjois-Savon maakunnallisesti arvokkaaseen lintualueeseen.
Suunnitellut sähkönsiirtoreitit ylittävät Talaskangas-Joutensuon valtakunnallisesti arvokkaan
lintualueen hankealueen pohjois-koillispuolella Kortesuon sekä Joutensuon kohdilla.” Siksi
siirtolinja vaikuttaa laajaan FINIBA-kohteeseen (Kajaanin ja Sonkajärven ”Joutensuo”)
https://tiedostot.birdlife.fi/alueet/kartat/finiba-kartat/540129.jpg. Viimeksi mainittu olisi tullut esitellä
karttojen joukossa, esim. 8.27. Useasta kartasta puuttuu Talaskankaan nykyinen laajuus esim
Vieremän puolen Pikkulampien alueella, ESA080040:n lounaisessa osassa.
Vieremän puoleinen laajennusosa (513 ha), Valkeismäen – Koukomäen – nk. pikkulampien alue,
Tuulivoimala-aukeiden perustaminen aiheuttaa joka tapauksessa metsäkatoa Talaskankaan
ympäristössä. Suometsien suojelu olisi myös yksi tapa kompensoida pinta-alamenetystä
(kokonaisvaikutukset Talaskankaan-Sopenmäen suojelualueen ympäristössä heikentävät
uhanalaisten lajien elinalueita ja siirtymäreittejä). Kun/jos eteläisen Kajaanin
tuulivoimalahankkeista osa toteutetaan, olisi Kurvilanmäki tärkein alue joka tulisi suojella
soidensuojelukohteena ja kompensaationa. Tuulivoimalle varatulla tv-alueella pitää huomioida, että
suunnittelussa on otettava huomioon erityisesti vaikutukset suteen, metsäpeuraan ja linnustoon.
Yhdistykset vahvistavat että alue on merkittävä kotkan ruokailualueena: ”Käytettävissä olevien
tietojen perusteella hankealueen pohjoisimmat osat kuuluvat maakotkan reviiriin.” Myös
suurnisäkkäiden vuoksi soidensuojelua tulee laajentaa Talaskangasta ympäröivillä alueilla.
Tuulivoimalahankkeet ovat jyrkässä ristiriidassa luonnonsuojelun verkoston kehittämisen kanssa,
etenkin LSL 5 § nojalla. Tämä koskee myös tätä kohdetta: ”Soidensuojeluohjelman
täydennysehdotuskohde Talaskankaan itäpuoliset suot sijoittuu osin hankealueen pohjoisosaan”
(Volonperä ja Tammikangas).
Lisäksi soidensuojeluarvoista kertovat s.81-82: ”Etenkin hankealueen pohjoisosissa on pääosin
luonnontilaisia, suotyypeiltään edustavia suoluontokokonaisuuksia. Vallitsevia suotyyppejä ovat
isovarpurämeet sekä oligotrofiset lyhytkorsirämeet, lyhytkorsinevat ja saranevat (Kuva 8.24).
Uhanalaisista ja silmälläpidettävistä luontotyypeistä esiintyy sararämeitä, tupasvillarämeitä,
korpirämeitä, mustikka- ja metsäkortekorpia. Alueelle tyypillisiä ovat myös pienialaiset
rämesoistumat ja korpijuotit, lampien liepeille sijoittuvat ojittamattomat suot sekä puronvarsien
korpikasvillisuus. Etenkin Rajapuron ja Jutkulanjoen luonnontilaisten osuuksien varsilla on
edustavaa korpikasvillisuutta.” Nämä Talaskankaan itä- ja eteläpuoliset suoluontokokonaisuudet on
tärkeä säilyttää Suomen vastuulajin, metsäpeuran maastoina. Pohjois-Savossa ei ole ainakaan
toistaiseksi muita suomenpeuran elinalueita.
Erikseen kaavoituksesta
Tuulivoimaloiden maakuntakaavoitus ei perustunut riittäviin maastotietoihin. Siksi tarvittavien
kaavoitustietojen hankinta on vasta alussa. Mikäli kaavan ja YVAn valmistelua jatketaan, on suuri
riski vakavalle lajikadolle.
OAS:ssa kiinnitämme huomiomme siihen, että kaavoituksen tulee oikeasti tarjota vaihtoehto, jossa
suojelunarvoiset metsä- ja metsälakikohteet merkitään SL-merkinnällä. SL-merkintöjen runsaus
tulee esiin, kun kaikki luontodirektiivilajien LSL 49.1 § paikat merkittäisiin asianmukaisesti
kaavaan. OAS:iin tulee kirjata selkeästi ja laajasti (kuten edellä olevissa sitaateissa on kuvattu)
suojeluvelvoitteet viherverkostosta (tämä perustuu maakuntakaavaan sekä oikeustapauksiin että
LSL 5 §).
Kuopiossa 5.2.2023
Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri ry
Katja Ronkainen Timo Koskinen
puheenjohtaja sihteeri
Iisalmessa 5.2.2023
Iisalmen Luonnon Ystävät Yhdistys ry
Jarmo Yliluoma Kai Jäderholm
puheenjohtaja taloudenhoitaja
Kajaanissa 5.2.2023
Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri ry
Johan Heino Ari Jäntti
puheenjohtaja sihteeri
johan.heino@sll.fi kainuu@sll.fi,ari.jantti@sll.fi
Suomen luonnonsuojeluliiton Kajaanin yhdistys ry
Elsa Lankinen Hanna-Mari Hotta
puheenjohtaja sihteeri
elsa.lankinen@gmail.com hannahotta@gmail.com
Kainuun lintutieteellinen yhdistys ry
Vesa Hyyryläinen Risto Leinonen
puheenjohtaja sihteeri
Lepakot välttelevät tuulivoimaloita – rakentamisen myötä elintila pienenee
(https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/7b5403cf-c983-46f0-bbb3-bddd92846864 kirjoittaja
Katja Lamminen 5.1.2023).
Turun ja Helsingin yliopistojen tutkijoiden tulokset osoittavat, että tietyt lepakkolajit välttelevät
tuulivoimaloita Länsirannikon tuulivoimapuistoissa. Ultraäänilaitteisiin perustuvat tutkimukset
keskittyivät pohjanlepakkoon (Eptesicus nilssonii) ja siippoihin (Myotis), joihin kuuluu Suomessa
tavallisimpana vesisiippa (Myotis daubentonii) ja neljä muuta lajia. ”Lepakot eivät pidä
tuulivoimaloista. Kumpikin tutkituista lepakkoryhmistä loisti poissaolollaan tuulivoimaloiden
lähellä. Pohjanlepakkoa alkoi kuulua vasta 800 metrin päässä. Siippojen kohdalla etäisyys saattaa
olla tätäkin suurempi, koska niitä ei havaittu vielä kilometrin päässäkään”, väitöskirjatutkija Simon
Gaultier Turun yliopiston biologian laitokselta kertoo tiedotteessa.
Välttely voi johtua itse tuulivoimaloista, tai sitten tuulivoimala-alueista. Suomessa monet
tuulivoimalat rakennetaan keskelle metsää ja rakentaminen edellyttää laajaa tieverkostoa. Lisäksi
tuulivoimaloiden ympärille muokataan metsään aukko. ”Lepakoista varsinkin siipat viihtyvät
metsässä, mutta eivät pidä aukeista alueista. Tämä saattaa olla yksi selitys sille, miksi siippoja ei
esiinny tuulivoimaloiden läheisyydessä”, pohtii yliopistonlehtori Eero Vesterinen Turun
yliopistosta. Lepakoita havaittiin eniten keskikesällä ja loppukaudesta, mikä saattaa johtua
muuttoliikkeestä. Tutkitut tuulivoimalat sijaitsevat keskeisillä muuttoreiteillä, ja suuri osa
suunnitelluistakin tuulivoima-alueista sijoittuu näille seuduille.
”Jos otamme huomioon havaitsemamme välttelyvaikutuksen ja kaikki suunnitellut voimalat, noin 7
prosenttia Suomen pinta-alasta muuttuu lepakoille epäsuotuisaksi”, arvioi akatemiatutkija Thomas
Lilley Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.
Tutkijat tähdentävät, että vaikka uusiutuvan energiatuotannon lisääminen on tärkeää, tulisi luonnon
monimuotoisuus ottaa päätöksenteossa aina huomioon.
Jutun aiheena oleva tiedeartikkeli: The presence of wind turbines repels bats in boreal forests.
Landscape and Urban Planning. Volume 231, March 2023, 104636.