Palokin voimalaitos, vireillepanovaatimus 27.3.2023
Vaatimukset
Hallintolain (434/2003) 19 §:n perusteella vaadimme Pohjois-Savon Elinkeino-, liikenne ja
ympäristökeskusta panemaan vireille vesilain (587/2011) 3 luvun 22 §:n mukaisen menettelyn Heinäveden
kunnassa sijaitsevan, Pohjois-Karjalan sähkö Oy:n omistaman Palokin voimalaitoksen kalatalousvelvoitteen
(Itä-Suomen vesioikeuden päätös 106/YmI/81/112/53/59–59/HLT, annettu 23.11.1981, istutusvelvoitetta
päivitetty 2009) muuttamiseksi.
Kalatalousvelvoitteen painopiste on kohdistettava vaelluskalakantojen luontaisen elinkierron
palauttamiseen, joka mahdollistetaan velvoittamalla luvanhaltija vaellusyhteyden avaamiseen sekä
riittävän suuren ympäristövirtaaman takaamiseen. Riittävän virtaaman verrokkina voidaan pitää esimerkiksi
Varkauden Ämmäkoskea, jossa virtaama padon alapuolisella koskialueella on 10 % kokonaisvirtaamasta
(Maa- ja metsätalousministeriö, 30.11.2022).
Lisäksi luvanhaltija tulee velvoittaa tukemaan luontaista lisääntymistä ja kalakantojen elpymistä
ennallistamalla voimalaitosrakentamisen seurauksena tuhoutuneita järvilohelle ja -taimenelle soveltuvia
kutu- ja poikastuotantoalueita sekä elinympäristöjä. Vastaavanlaiset kirjaukset on sisällytetty
kalatalousvelvoitteiden muutoshakemusten lupaehtoihin sekä Kemijoella että Iijoella (Lapin elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskus, 17.3.2017 & 27.10.2017).
Perustelut
Olosuhteet Palokissa ovat olennaisesti muuttuneet vesilain 3:22 tarkoittamalla tavalla erityisesti
vaelluskalakantojen ja kalanviljelyn tilanteen, vaelluskalojen elinolosuhteiden muutoksen sekä yleisesti
kalastonhoitoa ja kalanviljelyä koskevan, luontaisen elinkierron palauttamisen merkitystä korostavan tiedon
lisääntymisen perusteella. Nykytiedon valossa on selvää, että Vuoksen vesistöalueella tarvitaan kiireellisiä
ja vaikuttavia toimia uhanalaisten vaelluskalojen elvyttämiseksi sekä koko virtavesiluonnon ja vaeltavien
kalakantojen monimuotoisuuden turvaamiseksi.
Toimet ovat tarpeellisia järvitaimenen ja erityisesti kriittisessä tilanteessa olevan järvilohen sekä niiden
luontaisen lisääntymisen vahvistamisen osalta, johon nykyinen istutusvelvoite suhteessa aiheutetun
vahingon määrään, saati muut Vuoksen vesistöalueella tehdyt toimenpiteet eivät ole kyenneet riittävän
tehokkaasti vastaamaan. Nykyinen velvoite on tarkistettava, koska se ei kalatalousvelvoitteena vastaa
muuttuneiden olosuhteiden vaatimaa tasoa tai korvaa kalakannoille aiheutettua vahinkoa.
Olosuhteiden muutosta edustavat myös lainsäädännön kehitys sekä siihen perustuvat kansainväliset ja
kansalliset velvoitteet, strategiat ja sopimukset. Uuden tiedon ja lainsäädännön asettamien raamien valossa
vaelluskaloille sekä muille virtavesilajeille tulisi mahdollistaa luontainen elinkierto, joka rakennetussa
virtavesistöissä edellyttää vaellusyhteyden avaamista sekä riittävän suuren ympäristövirtaaman takaamista.
Olosuhteiden olennaiset muutokset
Lainsäädännölliset puitteet
Kansallisen lainsäädännön lisäksi kalatalousvelvoitteiden muuttamista koskevassa päätöksenteossa tulee
ottaa huomioon Euroopan unionin asettama lainsäädäntö, erityisesti vesipuitedirektiivi, sekä niin
kansalliset kuin kansainvälisetkin sopimukset, kuten YK:n biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus
(Biodiversiteettisopimus, Convention on Biological Diversity CBD), ja niiden toimeenpanoa ohjaavat
kansalliset strategiat ja suunnitelmat, jotka korostavat ennen kaikkea vaelluskalojen luontaista elinkiertoa,
ja näin myös osaltaan edustavat muuttuneita olosuhteita.
Vesilain (587/2011) 3:22 mukaisesti kalatalousvelvoitetta voidaan hakemuksesta muuttaa, mikäli
olosuhteet alueella ovat olennaisesti muuttuneet, jolloin määräys ei enää kata niitä menetyksiä, joita hanke
tosiasiassa aiheuttaa. Kalastuslaissa (379/2015) puolestaan todetaan, että “lain tarkoituksena on
parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon perustuen järjestää kalavarojen ekologisesti, taloudellisesti ja
sosiaalisesti kestävä käyttö ja hoito siten, että turvataan kalavarojen kestävä ja monipuolinen tuotto,
kalakantojen luontainen elinkierto sekä kalavarojen ja muun vesiluonnon monimuotoisuus ja suojelu”.
Euroopan unionin komission asettaman vesipuitedirektiivin (2000/60/EY) mukaan jäsenmaissa tulee
kiinnittää erityistä huomiota ekologisiin virtaamiin ja vaelluskalojen luonnonkierron mahdollistamiseen
myös rakennetuissa vesistöissä, huomioiden erityisesti olemassa olevien vesivoimalupien
uudelleenarviointi ympäristövirtaamien ja vesivoiman aiheuttamien ekologisten haittojen lieventämisen
kannalta. Komission palauteraporteissa (3/2015 ja 2/2019) Suomea on huomautettu edellä mainittujen
toimien puutteellisuudesta.
Lisäksi EU:n biodiversiteettistrategia 2030 (2020) edellyttää, että vähintään 25 000 kilometriä jokia
Euroopan unionin alueella tulee ennallistaa eli palauttaa vapaasti virtaavaan tilaan vuoteen 2030
mennessä. Esimerkkinä, tästä Suomelle ositettu tavoite täyttyisi jo pelkästään yhden vaellusesteen eli
Palokin pienvesivoimalaitoksen poistamisella, jonka myötä avautuisi peräti 1523 km uomaverkostoa vapaan
vaelluksen alueeksi. Palokin voimalaitoksen yläpuolinen valuma-alue on kooltaan 2012 km 2 (verrokkina
esim. Vantaanjoen valuma-alue 1685 km 2 ).
Kansallinen kalatiestrategia, jonka tarkoituksena on vahvistaa uhanalaisia ja vaarantuneita
vaelluskalakantoja, valmisteltiin maa- ja metsätalousministeriön toimesta ja hyväksyttiin valtioneuvoston
periaatepäätöksenä 8.3.2012. Strategiassa todetaan, että virtavesiluonnon ja vaelluskalakantojemme
monimuotoisuuden säilyttämiseksi tarvitaan resurssien ohjautumista luonnollista lisääntymistä edistäviin
toimenpiteisiin, koska vaelluskalakannat eivät pitkällä aikavälillä säily elinvoimaisina ilman luontaisen
elinkierron varmistamista. Kalatiestrategian valmisteluvaiheessa ELY-keskukset nimesivät alueiltaan
kärkikohteita, joihin Vuoksen vesistön alueella kuului Palokin kosket käsittävä Juojärven reitti. Palokin
voimalaitoksen osalta kalatiestrategiassa todetaan, että vaellusyhteyden palauttaminen “edellyttää Nälön
padon ainakin osittaista purkamista ja vaihtoehtoisten kalatieratkaisujen selvittämistä”.
Kalatalousvelvoitteiden päivittäminen viranomaistyönä on kirjattu pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelmaan 10.12.2019 (Valtioneuvosto, 2019), jossa se nostetaan yhdeksi tärkeäksi toimeksi vaelluskalakantojen elvyttämistyön toteuttamisessa luontaisen kierron palauttamisen, vaellusesteiden purkamisen, ohitusratkaisuiden toteuttamisen sekä lisääntymisalueiden kunnostamisen ohella.
Palokin voimalaitospato mainitaan myös Vuoksen vesistöalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuosille 2022–2027 (Kotanen ym., 2022), jossa Juojärven reitti mainitaan kuuluvaksi merkittävimpiin vaelluskalavesistöihin, joissa on tarve parantaa ja elvyttää kalojen luontaista lisääntymistä. Vesienhoidon yleissuunnitelma Heinäveden reitin kalatalousalueelle (Hagman ym., 2021) nostaa Palokin nousuesteen poistamisen Juojärven reitin valuma-alueen tärkeimmäksi ja keskeisimmäksi tavoitteeksi.
Saimaan järvilohen toimenpideohjelmassa 2021–2030 (Piironen, 2021) todetaan, että Palokin entisten koskien ympäristö on suurin potentiaalinen järvilohen lisääntymisalue Lieksanjoen ja Ala-Koitajoki-Pielisjoki-systeemin ulkopuolella. Koskien ennallistamisella luontaisiksi elinympäristöiksi voitaisiin palauttaa jopa 25 ha äärimmäisen uhanalaiselle järvilohelle ja erittäin uhanalaiselle järvitaimenelle soveltuvaa lisääntymisaluetta. Vuoksen vesistön järvitaimenkantojen toimenpideohjelmassa (Rajala, 2018). Heinäveden reitti on määritelty kärkikohteeksi järvitaimenen ja sen elinalueiden osalta.
Lisäksi eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan valtioneuvoston huoltovarmuusselontekoa varten antamassa lausunnossa (MmVL 31/2022 vp – VNS 8/2022 vp) vaelluskalakantojen palauttaminen on tunnistettu myös osaksi kansallista ruokaturvaa: ”Kalanviljelyn ohella valiokunta nostaa esiin myös luonnonkalan merkityksen huoltovarmuuden takaamisessa, ja katsoo vaelluskalakantojen luontaisen lisääntymiskierron palauttamista tukevien vesistöjen ennallistamistoimien olevan tässä suhteessa erittäin tärkeitä”.
Vaelluskalakantojen tilaa, elinympäristöjä ja kalastonhoitoa koskevan tiedon lisääntyminen
Viimeisimmän, vuonna 2019 julkaistun Suomen eliölajien uhanalaisuutta koskevan arvion (Hyvärinen ym., 2019) mukaan Saimaan järvilohi on äärimmäisen uhanalainen ja kuuluu Suomen uhanalaisimpiin kalalajeihin. Eteläisen Suomen luonnonvaraiset taimenkannat, mukaan lukien Vuoksen vaeltavat taimenkannat, luokitellaan erittäin uhanalaisiksi. Vuoksen vesistöalueella sekä rasvaevälliset järvilohet että -taimenet ovat kokonaan rauhoitettuja. Kalakantojen tilanne on erityisen kriittinen järvilohen kannalta, jonka lisääntymisalueista suurin osa on menetetty patoamisen seurauksena.
Palokin koskilla, jotka yhdistivät Heinäveden ja Juojärven reitit, on ollut merkittävä rooli koko Vuoksen vesistön vaelluskalojen poikastuotantoalueena. Palokin kosket kuuluivat merkittävimpiin järvitaimenen lisääntymisalueisiin ennen Palokin voimalaitoksen rakentamista vuonna 1961, ja voimalaitoksen rakentamisen on todettu olevan yksi merkittävimmistä syistä järvitaimenkannan heikkenemiseen Heinäveden reitillä (Rajala, 2018). Voimalaitoksen rakentamisen seurauksena menetettiin arviolta 25 ha Heinäveden reitin merkittäviä erityisesti järvitaimenen, mutta myös järvilohen sekä vaellussiian mahdollisia luontaisia lisääntymis- ja poikastuotantoalueita. Huomionarvoista on, että vaelluskalakantojen merkittävä negatiivinen uhanalaistumiskehitys on tapahtunut Vuoksen vesistöalueen koskien patoamisen jälkeen, joten olosuhteet sekä yleinen tilanne ja tietoisuus kalakantojen elinvoimaisuuden osalta ovat luvan myöntämisen ajasta muuttuneet olennaisesti.
Vuoksen vesistöalueella elinympäristökunnostuksia sekä pyrkimyksiä käynnistää ja tukea luontaista lisääntymistä on tehty Ala-Koitajoella, Pielisjoella ja Lieksanjoella. Kantojen säilyttäminen on kuitenkin edelleen pääasiallisesti kalanviljelyn ja istutusten varassa (Piironen, 2021). Heinäveden reitillä Kermankosken, Kissakosken ja Haapakosken sekä alempien Vihovuonteen ja Pilpankosken sekä ylempänä sijaitsevan Karvionkosken kunnostukset ovat lisänneet taimenen sekä mahdollisesti myös muiden vaelluskalalajien edellytyksiä levittäytyä luontaisesti Palokin koskille ja lisääntyä siellä.
Tutkimustiedon lisäännyttyä on havaittu, että suurikokoisemmat taimenen ja järvilohen poikaset löytävät ravintoa ja selviävät predaatiosta pienempiä paremmin. Merilohen poikasilla tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että luonnonkudusta syntyneet smoltit selviävät yli nelinkertaisesti laitoskasvatettuja paremmin (Saloniemi ym., 2004). Tämän tiedon valossa nykyinen 6000:n 2-vuotiaan poikasen, saati alkuperäisenä kalatalousvelvoitteena olleen 140 000 vastakuoriutuneen taimenenpoikasen istuttaminen, on perustunut nykytiedon valossa vanhentuneeseen käsitykseen eri-ikäisten laitoksessa kasvatettujen taimenenpoikasten selviytymisestä. Päijänteen taimen- ja järvilohimerkinnät 2011–2016 -selvityksen (Puranen ym., 2017) mukaan 2-vuotiaita järvilohen ja -taimenen poikasia ei ole mielekästä istuttaa, koska niitä ei juurikaan palaudu kalastuksen saaliina.
Myös kalastuspaine ja virkistyskalastuksen määrä Vuoksen vesistön vaelluskalojen elinalueilla on kalatalousvelvoitteen antamisen jälkeen lisääntynyt, jolloin istutuksilla tuettava kalakantojen hoito vaatisi vähintään todellista luonnonpoikastuotantoa vastaavan määrän istutuksia. Lisäksi tulisi huomioida myös muut vaeltavat kalalajit. Voimalaitoksen kalatalousvelvoitteen tehtävä on korvata voimalaitoksen kalakannoille aiheutetun vahingon lisäksi myös kalastukselle aiheutettuja haittoja, joista kumpaankaan nykyinen kalatalousvelvoite ei kykene vastaamaan vesilain kalatalousvelvoitteelle määrittämän tehtävän mukaisesti. Jokien patoaminen on aiheuttanut merkittävän esteen myös kalastusmatkailun kehittymiselle, mikä on aluetaloudelle haitallista (Pohja-Mykrä ym., 2018). Kalastusmatkailijat arvostavat luontaisesti lisääntyviä kalakantoja. On myös huomioitava, että kalataloudellisesti kunnostetuilla koskilla on saatu merkittävää taloudellista arvoa alueen kalastusmatkailulle (Maa- ja metsätalousministeriö, 2008).
Kalanviljelyn haasteet
Vuoksen vesistöalueen merkittäviä järvitaimen- ja järvilohikantoja on ylläpidetty pääosin viljelyn ja istutusten avulla. Käsitykset ja tietous kalakantojen säilyttämisestä viljelyolosuhteessa ovat kuitenkin olennaisesti muuttuneet. Kalakantojen perinnöllisen monimuotoisuuden merkitys on korostunut, sillä nykyään tiedetään, että pelkästään laitoskasvatukseen perustuva viljelykierto johtaa kalojen sopeutumiseen laitosoloihin ja näin ollen merkittävästi heikompaan selviytymiseen luonnossa.
Geneettisen monimuotoisuuden turvaamiseksi kalakantojen säilyttämisen tuleekin nykytiedon valossa nojata entistä enemmän luonnonkiertoon ja luonnosta peräisin oleviin emokaloihin. Erityisesti Saimaan järvilohen, mutta myös järvitaimenen, laitosviljelyn kohdalla entistä suuremmaksi uhaksi on viime vuosina muodostunut myös vesihome, joka helposti tappaa viljelyolosuhteissa jo valmiiksi heikot emokalat sekä poikaset (Piironen, 2021). Näin ollen, mikäli kalakantojen säilyminen sekä perinnöllinen monimuotoisuus halutaan turvata, on vaeltaville kalalajeille välttämätöntä taata mahdollisuuksia luontaiseen lisääntymiseen.
Luonnonvarakeskuksen kalankasvattajille tekemässä kyselytutkimuksessa nousi esille, että osa kasvattajista näkee vesihomeen lisääntymisen johtuvan epäedullisiksi muuttuneista ilmasto-olosuhteista, kuten “pitkittyneistä syksyistä (pintavalunta järviin ja laitoksen tuloveteen, veden lämpötilojen pitkäaikainen pysyminen vesihomeelle otollisissa lukemissa), yhä useammin toistuvista hellekesistä (esim. vuodet 2006, 2010, 2014 ja 2018) ja auringonsäteilyn voimistumisesta.” (Janhunen ym., 2019). Asia vaatii jatkotutkimusta, mutta ilmastonmuutoksen vaikutusta vesihomeen lisääntymistä aiheuttavana tekijänä ei voida poissulkea.
Luontaisen elinkierron merkitys ja yleinen arvojen muutos
Vuodesta 2009 lähtien Palokin voimalaitoksen kalastolle aiheuttamaa haittaa on kompensoitu istuttamalla voimalaitoksen ylä- ja alapuolelle yhteensä 6000 kappaletta kaksivuotiasta istukastaimenta. Kuten aiemmin todettiin, viljelyistutukset tai muut alueella toteutetut luonnonkutua edesauttamaan pyrkivät toimet, kuten Kuurnan voimalaitoksen Laurinvirta, eivät ole kyenneet riittävästi ja tarpeeksi nopeasti auttamaan vaeltavia kalakantoja, vaan Vuoksen vesistössä tarvitaan merkittävästi lisää luontaista lisääntymistä sekä poikastuotanto- ja elinympäristöjä, jotta uhattuna olevia vaelluskalakantoja voidaan elvyttää.
Vaelluskalojen luontaisen elinkierron palauttaminen on tarpeellista, koska vaelluskalakantojen heikentymisen vuoksi on välttämätöntä mahdollistaa geenikantaa parantavaa ja ylläpitävää luontaista lisääntymistä. Ajatus istutettujen kalojen kyvystä korvata luonnonkiertoa menettämättä kalakantojen elinvoimaa on vanhanaikaista tietoa, eikä vastaa nykypäivän tutkimustietoa tai lainsäädännöllisiä vaatimuksia. Myös yleinen käsitys virtavesiluonnon monimuotoisuudesta sen edellyttämine vapaine kulkureitteineen on muuttunut. Vaeltavien kalalajien lisäksi myös nisäkkäät, linnut, kalat ja selkärangattomat tarvitsevat vapaata kulkuyhteyttä eli ekologista jatkumoa ylä- ja alapuolisiin vesistöihin, jotta luonnon monimuotoisuus säilyisi edes kohtuullisesti rakennetuilla jokialueilla.
Lisäksi voidaan todeta, että myös yleiset asenteet ja arvomaailma sekä esimerkiksi kalastus- ja luontomatkailun merkitys yhteiskunnassa ovat muuttuneet. Palokin voimalaitoksen voimassa oleva kalatalousvelvoite heijastelee menneisyyden asenteita ja tietoutta, ollen siten myöhemmän arvopohjan sekä lainsäädännön ja tutkimustiedon kanssa ristiriitainen. Nykyisin luontoa halutaan ja pyritään ennallistaen palauttamaan alkuperäiseen muotoonsa, joka näkyy sekä kansallisella että EU:n tasolla lainsäädännössä ja strategioissa.
Palokin koskien merkitys mahdollisena potentiaalisena vaelluskalojen lisääntymis- ja elinalueena on viime vuosina entisestään korostunut ja noussut myös laajalti yleiseen keskusteluun. Koskien ennallistamisesta on julkaistu selvitysraportti (Viialainen, 2022), jonka mukaan koskien vapauttaminen olisi merkittävin keino järvilohen sekä taimenkantojen pelastamiseksi. Minimiratkaisu, eli luonnonmukainen ohitusuoma, ei arvioiden mukaan riitä auttamaan järvilohta tai yleisesti auta kehittämään esimerkiksi matkailua ja aluekehitystä.
Yhteenveto
Tässä vaatimuksessa kuvailtujen seikkojen perusteella voidaan todeta, että Palokin voimalaitoksen kalatalousvelvoitteet ovat muuttuneiden olosuhteiden perusteella vanhentuneet, eivätkä vastaa nykypäivän tutkimustietoa vaelluskalakantojen säilymisen edellytyksistä, saati niitä tavoitteita ja toimenpiteitä, joita sekä kansallinen että EU:n lainsäädäntö sekä erilaiset kansainväliset ja kansalliset sopimukset ja strategiat edellyttävät. Vaikuttavien toimien tarvetta vaelluskalakantojen vahvistamiseksi ja niiden luontaisen elinkierron palauttamiseksi sekä koko virtavesiluonnon elvyttämiseksi tukevat myös yhteiskunnan yleiset arvonmuutokset sekä luonnon monimuotoisuuden suojelun ja ennallistamisen korostuminen.
Palokin voimalaitoksen kohdalla olosuhteet ovat selkeästi muuttuneet vesilain 3:22 mukaisesti tässä vaatimuksessa esitettyjen syiden perusteella. Voimalaitoksen kalatalousvelvoite ei vastaa nykytietämyksen mukaista voimalaitoksen rakentamisen seurauksena syntynyttä kalakantojen hoidon ja suojelun tarvetta, jossa painotetaan luontaisen lisääntymisen ja elinkierron mahdollistamista. Kalaistutukset pääasiallisena velvoitemuotona edustavat pikemminkin väliaikaista kuin kestävää ratkaisua, eivätkä ne ota huomioon ekologista jatkumoa, jolla taataan sekä vaelluskalojen että muiden lajien vaellusyhteys sekä ylä- että alapuolisten vesistöjen välillä. Lisäksi nykyinen kalaistutusten määrä on jo itsessään tutkimustietoon verrattuna moninkertaisesti liian pieni.
Velvoitteiden saattaminen vastaamaan nykypäivän vaatimuksia on erityisen merkittävää vaelluskalakantojen, erityisesti äärimmäisen uhanalaisen järvilohen ja erittäin uhanalaisen järvitaimenen kannalta. On selvää, ettei etenkään järvilohi tule selviämään ilman luontaisen lisääntymisen mahdollistamista. Erityisen uhan kalalajien säilymiselle muodostaa kalanviljelylaitoksissa leviävä vesihome. Nykyisessä kalatalousvelvoitteessa ei ole myöskään otettu huomioon kalankulun totaalista estymistä Juojärven ja Heinäveden reittien välillä, saati muita virtaavissa vesissä kutevia kalalajeja, esimerkiksi siikoja ja harjuksia. Kalakantojen elpymistä tulee jatkossa tukea myös istutuksin, jolloin on otettava huomioon kaikki vaeltavat kalalajit sekä tässä vaatimuksessakin esille tuotu uudempi tutkimustieto kalaistutuksista erityisesti poikasten selviytymisen osalta.
Vesivoimarakentamisen aiheuttamien menetysten kompensoiminen ja Vuoksen vesistöalueen vaelluskalakantojen elvyttäminen vaatii nykytiedon valossa ennen kaikkea luontaisen elinkierron palauttamista, joka mahdollistetaan vaellusyhteyden avaamisella ja ekologisesti merkittävällä ympäristövirtaamalla (esimerkkinä Varkauden Ämmäkosken kohdalla 10 % kokonaisvirtaamasta) sekä luvanhaltijan toteuttamalla menetettyjen lisääntymis-, poikastuotanto- ja elinalueiden ennallistamisella. Nämä asiat on otettava huomioon muuttuneet olosuhteet huomioivassa ja ajantasaisessa kalatalousvelvoitteessa.
LÄHDELUETTELO
Euroopan komissio, Ympäristöasioiden pääosasto, EU biodiversity strategy for 2030: bringing nature back into our lives. 2021. Euroopan unionin julkaisutoimisto. https://data.europa.eu/doi/10.2779/677548
Hagman, A-M., Hakala, A., Heikkala, E., Kangas, H. 2021. Vesienhoidon yleissuunnitelma Heinäveden reitin kala talousalueelle. Etelä-Savon ELY-keskus. Ramboll Oy. https://www.kolovedenkalastusalue.fi/wp-content/uploads/2021/06/Vesienhoidon-yleissuunnitelma-Heinavedenreitin-kalatalousalueella.pdf
Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U. (toim.). 2019. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/299501
Janhunen, M., Koski, P. & Makkonen, J. 2019. Vesihomeselvitys suomalaisilla kalanviljelylaitoksilla. Luonnonvarakeskus (Luke). https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/yhteisot/tieteellinen-tutkimus/liitteet/vesihomeselvitys_2018_hankkeen-loppuraportti_28.2.2019.pdf
Kalastuslaki. 10.4.2015/379. Finlex. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150379
Kansallinen kalatiestrategia. 2012. Valtioneuvoston periaatepäätös 8.3.2012. https://mmm.fi/documents/1410837/1516655/1-4-Kansallinen_kalatiestrategia2012.pdf/fae1c9f2-2908-4859-82ce-0b46c612f179/1-4-Kansallinen_kalatiestrategia2012.pdf?t=1444216497000
Kotanen, J., Manninen, P. & Roiha, T. (toim.). 2022. Vuoksen vesistöalueen vesienhoitosuunnitelma vuosille 2022–202. Osa 1. Vesienhoitoaluekohtaiset tiedot. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristöministeriön raportteja 20|2022. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/184581/Raportteja%2020%202022.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Lapin Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 17.3.2017. Kemijoen Isohaaran, Taivalkosken, Ossauskosken, Petäjäskosken, Valajaskosken, Vanttauskosken, Pirttikosken ja Seitakorvan sekä Raudanjoen Permantokosken voimalaitosten kalatalousvelvoitteiden muuttaminen. https://www.ely-keskus.fi/documents/10191/22142746/Hakemus+Kemijoen+velvoitemuutos+170316+final.pdf/4a4a53fc-abc9-4b7b-8773-6d2849295b2b
Lapin Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 27.10.2017. Iijoen Raasakan, Maalismaan, Kierikin, Pahkakosken ja Haapakosken voimalaitosten kalatalousvelvoitteiden muuttaminen – Vesilain 3 luvun 22 §:n mukainen hakemus. https://www.ely-keskus.fi/documents/10191/27194853/HAKEMUS+-+Iijoen+kalatalousvelvoitteiden+muuttaminen.pdf/90339e5e-2f23-4f22-a88d-91c6802c5c22
Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunto MmVL 31/2022 vp – VNS 8/2022 vp. Valtioneuvoston huoltovarmuusselonteko. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Sivut/MmVL_31+2022.aspx
Maa- ja metsätalousministeriö. 2008. Kalastusmatkailun kehittämisen valtakunnallinen toimenpideohjelma 2008–2013. https://mmm.fi/documents/1410837/1721038/Kalastusmatkailunkehit.pdf/60cb7077-ae2e-47b3-80be-3ee6a71aa2e0/Kalastusmatkailunkehit.pdf
Maa- ja metsätalousministeriö. 30.11.2022. Vesi virtaa Ämmäkosken ohitusuomassa. Tiedote. https://mmm.fi/-/vesi-virtaa-ammakosken-ohitusuomassa
Piironen, Jorma. 2021. Saimaan järvilohen toimenpideohjelma 2021–2030. Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Raportteja 63|2021.
Pohja-Mykrä, M., Matilainen, A., Kujala, S., Hakala, O., Harvio, V., Törmä, H. & Kurki, S. 2018. Erätalouteen liittyvän yritystoiminnan nykytila ja kehittämisedellytykset. Valtioneuvoston kanslia. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160877/40-2018-Er%C3%A4talousraportti.pdf
Puranen, M., Havumäki, M. & Ranta, T. 2017. Päijänteen taimen- ja järvilohimerkinnät 2011–2016. Hämeen kalatalouskeskus ja Keski-Suomen kalatalouskeskus ry. https://www.ekpk.fi/attachments/ekpk/text_editor/3506.pdf?name=Paijanteen_taimenen_ja_jarvilohen_merkintatutkimus_2017
Rajala T. (toim.) 2018. Vuoksen vesistöalueen järvitaimenkantojen toimenpideohjelma. Pohjois- Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Raportteja 60/2018.
Saloniemi, I., Jokikokko, E., Kallio-Nyberg, I., Jutila, E. & Pasanen, P. 2004. Survival of reared and wild Atlantic salmon smolts: size matters more in bad years. ICES Journal of Marine Science 61, 782-787. https://doi.org/10.1016/j.icesjms.2004.03.032
Valtioneuvosto (2019) Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019. Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:31. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161931/VN_2019_31.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Vesilaki. 27.5.2011/587. Finlex. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110587
Vesipuitedirektiivi. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23.10.2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EUVL L 327, 22.12.2000, s. 1–73). https://eur-lex.europa.eu/eli/dir/2000/60/oj?locale=fi
Viialainen, Matti. 2022. Kuntaselvityshenkilön raportti Palokin koskien ennallistamisesta. https://hiitolanjoki.fi/wp-content/uploads/2022/10/Raportti_Palokin_selvitys_2022.pdf