Lähiluonnon puolesta

Julkaistu Satakunnan Kansassa 22.3. Lukijalta -palastalla.

Lajikadosta ja luonnon monimuotoisuuden säilymisestä puhutaan nykyään paljon viitaten erityisesti metsiin ja niiden tilaan. Asia koskettaa kuitenkin yhtälailla meidän lähiluontoakin, joka on kaupungistumisen ja nykyisten trendien myötä muuttunut yhä yksipuolisemmaksi ja luontoarvoiltaan köyhemmäksi. Kaikki eivät osaa arvostaa monipuolista lähiluontoa riittävästi. Eikä sitä noin vain enää löydykään. 

Aina ei ole mahdollisuutta lähteä ”kunnon metsään”, vaan myös lähiluonnosta tulee voida nauttia esimerkiksi kävelylenkkinä läheisessä puistossa tai sivupoluilla. Kuinka monesti kuuleekaan, että kävelyretki metsässä poisti tehokkaasti stressiä ja teki hyvän olon. Samaa vaikutusta ei vain saa aikaan nykytilassa olevat tylsäksi muokatut puistot tai kävelyt asfaltilla. 

Luonnon monimuotoisuutta tulee vaalia mahdollisuuksien mukaan myös taajamissa ja kaupungeissa. Monipuolisemmat viheralueet luovat parempaa viihtyvyyttä ihmisille ja samalla tarjoavat parempia elinmahdollisuuksia eri eläin- ja kasvilajeille. Vaikutusta on varmasti positiivisesti ihmisten mielenterveyteen ja jopa allergioiden määrä saattaa vähetä. 

Puiden määrää nykyään helposti vain karsitaan ja niitä kaadetaan ”varmuuden vuoksi”, vaikka todellisuudessa näillä puilla ei välttämättä ole suurta riskiä kaatua asuinrakennusten tai ihmisten päälle. Tätä tulee usein todistettua kaupungin tekemissä hoitotoimissa puisto- ja taajama-alueilla. Viime aikoina on tullut nähtyä, kuinka Porin kaupungin toimesta esimerkiksi pajukkoa on karsittu reippain ottein. Pajua tulee puulajina arvostaa enemmän, sillä se tarjoaa keväisin tärkeää ravintoa aikaisin liikkeellä oleville pölyttäjille. Yleisesti puiden määrää pitää taajamissa mieluumminkin lisätä karsimisen sijaan. Vanhat puut ovat arvokkaita, eikä niitä tule niin vain harkitsematta kaataa. Taajama-alueille tulisi jättää lahopuuta kuten metsiinkin, sillä monet nykyisin uhanalaiset lajit ovat siitä riippuvaisia.

Me kaikki voimme kantaa kortemme kekoon tässä asiassa ja tehdä hyviä valintoja omassa pihapiirissä lähiluonnon monimuotoisuuden parantamiseksi. Ja samaten kunnat voivat tehdä muutoksia omiin alueisiinsa nämä asiat huomioon ottaen.”

SLL Pori ry.
Elina Eskeli pj.