Kommentointia Aamupostin 17.4.2023 ”Riihimäki saa hakkuista noin 210 000 euroa”-artikkeliin (1, 4-5)

Verkkosivun vastaava artikkeli oli otsikoitu: ”Riihimäen kaupungin metsätyöt tuohduttavat kaupunkilaisia – tuloja tämän talven hakkuista on tulossa noin 210 000 euroa”. Viittaus tuohtumiseen on tärkeä, mutta olen havainnut myös tyrmistystä, järkytystä, surua, suuttumusta ja vihaa luontoon kohdistuvan välinpitämättömyyden takia. Kokemus vaikutusmahdollisuuksien puutteesta on yleinen. Osalle kaupunkilaisia hakkuut vaikuttavat olevan hyväksyttävissä ja jotkut kuulemistani kommenteista ovat olleet aika neutraaleja. On huomattava, että hakkuisiin liittyy useita erilaisia hankkeita, jotka eivät ole suoraan kytköksissä toisiinsa, mutta samanaikaisuudellaan lisäävät hakkuiden määrää. Näitä muita hakkuita ovat mm. Räätykänmäen kirjanpainajien takia tehty hakkuu, uimalan töihin liittyvä hakkuu ja Kosteikkopuiston viereinen hakkuu.

Viitattu metsänhoitosuunnitelma, jonka on laatinut jyväskyläläinen Metsänterä Ky, on tehty kymmenelle vuodelle, 2021-2031. Ovatko suunnitelman laatija ja suunnitelman esittelijä ja muut asianosaiset todella jalkautuneet käsiteltäviin kohteisiin ja onko suunnitelmassa huomioitu mainitut monimuotoisuus, luontoarvot sekä virkistysarvot? Ovatko nämä tiedot olleet myös hakkuiden toteuttajien tiedossa? Nyt toteutetuilla kohteilla on vaikea nähdä, että näitä arvoja ja tavoitteita olisi huomioitu työskentelyssä. Ovatko toteuttavien yhtiöiden suomalaiset, virolaiset ja ukrainalaiset työntekijät saaneet ohjeita ja ymmärtäneet ne?

Kyseisillä toimenpiteillä on selvästikin heikennetty riihimäkeläisen ympäristön monimuotoisuutta ja luontoarvoja, koska liiallinen harvennus tekee metsästä monille eliöille elinkelvottoman, esimerkkinä mm. metsätiaisten väheneminen. Moni kohde muistuttaa enemmän avohakkuuta, koska poimintahakkuussa ei poisteta kaikkia suuria puita ja metsämäisyys säilyy. Hakkuut muuttavat mikroilmastoa ja aiheuttavat kuivumista ja vaikka maaperää ei erikseen muokattaisikaan, jäljistä on nähtävissä kova maan muokkautuminen. Lintujen pesinnällä on myös vähemmän mahdollisuuksia, kun metsä poistuu. Nyt tehdyt toimet lisäävät luontoalueiden sirpaleisuutta viherkäytävien kärsiessä.

Etelä-Suomessa on vanhaa metsää hyvin vähän. Se on monimuotoisuuden yksi tärkeä tukipilari. Riihimäellä ei juuri vanhaa metsää ole, siis joka olisi yli satavuotiasta. Siksi niitä alueita, josta vielä löytyy vanhaksi metsäksi luokiteltavia osia, olisi kiireesti suojeltava. Tässä kaupunki voisi olla suunnan näyttäjä. Suuret puut tulisi suojella monimuotoisuuden ja hiilensidonnan, mutta myös viihtyvyyden ja maisemallisuuden takia. Pökkelöitä tulisi jättää metsiin, kuten maapuitakin. Mikäli pökkelöitä pidetään jossain vaarallisina, ne voi lyhentää niin, ettei kaatumisvaaraa ole. Pökkelöt ja maapuut sitovat hiiltä ja ovat ravintona ja monimuotoisuuden tukijoina monille lajeille, sammalille, jäkälille, putkilokasveille, sienille, monille pieneliöille ja jopa nisäkkäille ja linnuille.

Toinen ongelmallinen asia on hiilensidonta, pääasiassa hiilidioksidin (CO2), joka on yleinen kasvihuonekaasu vesihöyryn (H2O) ja metaanin (CH4) ohella. Kun Ilmastopaneeli (IPCC) ja monet muut toimijat viestittävät, että hiilineutraaliudella ja hiilinegatiivisuudella on kiire ja kansainväliset sopimukset velvoittavat ihan vaan yleisen vastuuntunnon ja maalaisjärjen mukaankin pienentämään hiilidioksidipäästöjä, niin meneillään olevat liian rajut käsittelyt pahentavat tätä ongelmaa. Puuta tulee voida korjata tarpeen mukaan, mutta todellinen poimintahakkuumalli auttaisi pienentämään hiilijalanjälkeämme Riihimäellä. Osa puusta menee todennäköisesti rakennuspuuksi ja sen hiili säilyy, mutta poltettaessa hiili vapautuu ilmakehään ilman hiilidioksidin talteenottoa.

Onkohan Riihimäen kaupungin hiilitasetta laskettu, jotta hakkuiden vaikutus voitaisiin myöhemmin huomioida? Tässä tulee huomioida myös maaperän muokkautumisen ja sen aiheuttama maaperästä vapautuva hiilidioksidi, menetetyt hiiltä sitova puuaines ja pienentynyt hiilensidonta puiden vähentyessä. Riittääköhän edes tuo kymmeneksi vuodeksi tehty metsänhoitosuunnitelman aika palauttamaan hiilitasetta hakkuita edeltävälle tasolle. Veikkaisin, ettei riitä ainakaan hakatuissa kohteissa. Mikäli ison kaupunkipuun poistaminen ja vaihtaminen paikalle istutettuun taimeen vaatii tuolta yhdeltä puulta 20 vuotta, ennen kuin sen hiilensidonta on samalla tasolla kuin edeltäneen ison puun, kun huomioidaan myös maaperän muokkauksen aiheuttamat päästöt, on notkahdus pitkäaikainen. Miten lienee sitten koko kaupungin hiilitaseen kanssa? Hiilen sidonnan tulisi kasvaa ja hiilinegatiivisuuteen tulisi pyrkiä ja myös monimuotoisuuden säilymisen tulisi parantua tai mieluummin palautua ennallistusten avulla.

Monimuotoisuuden mittareita tulisi seurata tarkasti. Ei siis ole lainkaan yhdentekevää, kuinka rajusti ja millä menetelmillä puuta korjataan. Vastuullinen ympäristöstrategian tavoitteiden noudattaminen vaatii tarkkaa suunnittelua ja hakkuita mieluummin varovaisuusperiaatetta noudattaen. Näin jo toteutunutta haittaa voitaisiin vähentää. Nyt hiilineutraalius ja hiilinegatiivisuus karkaavat yhä kauemmas ja siihen meillä ei ole varaa.

Riihimäen kaupungin ympäristöraportissa 2021 (2, 4-5) on mainittu ympäristöstrategisina tavoitteina hiilineutraalius (3) ja monimuotoinen luonto. Nyt meneillään olevat voimakkaat toimet kaupunkimetsissä ovat räikeästi ristiriidassa noiden tavoitteiden kanssa. Voimakas puuttuminen ekosysteemeihin, kuten nyt tehdään, aiheuttaa luontokatoa elinympäristöjen tuhoutumisena ja siten monimuotoisuuden vähenemisenä, kun lajien elinmahdollisuudet heikentyvät tai häviävät. Häiriöt ekosysteemeissä koskevat kaikkea maaperän mikroskooppisesta eliöstöstä nisäkkäisiin ja kasveihin saakka niiden toimiessa kokonaisuutena.

Riihimäellä on noudatettu kaupunkilaisia osallistavaa toimintaa, mutta näissä monissa hakkuuhankkeissa osallistaminen on kadonnut jonnekin. Koska osa suunnitelluista hakkuista on vielä tekemättä, on edelleen mahdollisuus tarkastella hakkuiden tapaa ja laajuutta saadun palautteen pohjalta. Hyvään hallintotapaan kuuluu avoimuus ja kansalaisten todellinen vaikuttamismahdollisuus asioihin. Pelkkä ilmoittaminen ilman vaikuttamismahdollisuutta ei ole demokratiaa. Nyt on kuultu paljon kritiikkiä ja tuo kritiikki pitäisi ottaa huomioon, vaikka sitä ei aina niin taidokkaasti ole ilmaistukaan tai on ilmaistu muillakin kuin kaupungin omilla kanavilla. Rahallinen tuottokaan ei saisi ajaa ohi ympäristön kokonaisvaltaisesta hoitamisesta, strategian vastaisesti.

Me kaikki toimijat isoista pieniin olemme vastuussa kasvihuonekaasupäästöistä, mutta myös monimuotoisuudesta, sen heikkenemisen vähentämisestä ja mieluummin monimuotoisuutta tukevista toimista. Lehdessä mainittu elinvoiman lisääminen hakkuita tekemällä tarkoittaa ilmeisesti puun kuutiomäärän kasvun lisäämistä ja on siten sekin ristiriidassa sen kanssa, että ympäristömme ja metsämme ovat paljon muutakin kuin metsän tuottavuus puukuutioissa. Useilla alueilla harvennus on ollut niin voimakasta, että se ei juuri paljon eroa avohakkuusta eli harvennus on ollut liian voimakasta. Puupeltoajattelusta tulisi päästä ekosysteemejä ja viihtyvyyttä tukeviin metsän käsittelytapoihin. Nyt ekosysteemit ovat kovilla ja metsien virkistysarvo kärsii. Metsäomaisuuden hoito voisi todellakin olla hellävaraisempaa, erityisesti kun muistetaan, että nyt kyseessä ovat kaupunki- ja puistometsät. Toivottavasti pohdimme yhdessä hyviä ja hellävaraisempia ratkaisuja jäljellä oleville alueille ja myös tulevaisuuden toimenpiteisiin. Riihimäen ympäristön tilasta todetaan ympäristöraportissa (2, 47), että Riihimäellä on monipuolinen ja runsas luonto. Tehdään yhdessä työtä sen vaalimiseksi.

Terveisin Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistyksen varapuheenjohtaja
Sakari ”Sakke” Savolainen

Viitteet

1 Aamuposti 17.4.2023, sivut 4-5.
2 https://www.riihimaki.fi/uploads/2022/06/424506c9-ymparistoraportti_2022_netti.pdf (luettu 22.4.2023)
3 https://www.riihimaki.fi/vaikuta-ja-tutustu/resurssiviisas-riihimaki/ (luettu 22.4.2023)