Miten tehdään aitoa jatkuvaa kasvatusta/EL

Seuraavassa opastetaan metsänomistajaa, joka ei ole aiemmin omistanut metsää tai ei ole tehnyt ratkaisuja, miten sitä pitäisi hoitaa aidolla jatkuvalla kasvatuksella. Tällöin metsää ei pilata avohakkuulla, vaan se säilyy hakkuista huolimatta jatkuvasti puustoisena.

Aidon, 1980-luvun alussa kehitetyn Metsän jatkuvan kasvatuksen alkuperäinen määritelmä on: Hakkaa tukkipuita, mutta älä kaikkia. Kasvata kuitupuista ja alikasvoksista uusia tukkipuita, mutta älä pilaa yhteistä ympäristöä. Lyhyesti määritelmän voi ilmaista seuraavasti: Harvenna tukkipuita!

Metsässä säilytetään jatkuvasti tietty peruspuusto. Vain tietyn ajanjakson eli hakkuuvälin kasvu hyödynnetään. Näin puustopääoma säilyy. Samalla säilyy metsän ekologinen ja taloudellinen arvo hakkuista huolimatta. Samalla edistetään puuston erirakenteisuutta, sekapuustoisuutta ja laatukehitystä. Kaikki puun ostajan tai hakkaajan vaatimukset ilmaisesti syntyneen alikasvoksen raivaamisesta torjutaan.

Jos metsä on etäällä asuin- tai mökkipaikasta, kannattaa perehtyä sen sijaintiin ja siitä laadittuihin karttatietoihin. Yleensä metsätiloista on valmiina kartta ja metsätaloussuunnitelma kodin asiapapereiden joukossa. Ellei tietoja löydy, pitää ottaa yhteyttä Suomen metsäkeskukseen esimerkiksi netin kautta (metsään.fi ja kirjautua sivustolle).

Netistä löytyy tilan rekisteritietojen perusteella yleispiirteinen metsätaloussuunnitelma, joka on laadittu kaukokartoitusmenetelmällä. Puustotiedoissa voi siksi olla epätarkkuutta. Toimenpide-ehdotukset perustuvat yleensä avohakkuutalouden käytäntöön. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa itse käydä tutustumassa metsään tai valtuuttaa luotettava henkilö tekemään sen.

Tarvittaessa voi myös turvautua aitoon jatkuvaan kasvatukseen perehtyneeseen metsäpalveluyritykseen. Niitä on esimerkiksi Innofor Oy, Arvometsä Oy, Metsätietopalvelu Silmu ja Metsäsuunnittelu Hollanti Oy. Niiltä voi myös hankkia leimikkosuunnitelman ja hakkuupalvelun. Tarkka metsäsuunnitelma talouslaskelmineen on hyödyllinen esimerkiksi perinnönjaossa.

Ensimmäisellä käynnillä voi jo merkitä maastoon hakkuuseen mahdollisesti tulevat metsäkuviot esimerkiksi keltaisella merkintänauhalla keskikokoisiin rajapuihin kahteen kertaan puun ympäri kietaistulla nauhalla solmu kuvioon päin. Niitä puita ei ole syytä sisällyttää hakkuuseen. Samalla on syytä merkitä sellaisia puita, jotka nimenomaan halutaan säilyttää maiseman, puuston rakenteen tai jonkin muun syyn vuoksi. Jotta ne erottuvat selvästi, ne pitää merkitä kietaisemalla samalla nauhalla kolme kierrosta puun ympäri. Erivärisiä nauhoja voi ostaa esimerkiksi hyvin varustetuista rautakaupoista.

Metsätaloussuunnitelmasta löytyvät erilliset metsäkuviot. Ne on numeroitu sekä kartalle että toimenpideluetteloon. Tiedoista selviää, missä kuvioissa on tukkipuun kokoisia puita eli mahdollisesti hakattavaa puustoa. Jos tiedot ovat jo useita vuosia vanhoja, puuston tilavuustietoja voi korjata vastaamaan nykytilannetta. Etelä-Suomen oloissa puuston kasvu on kohteen viljavuuden mukaan vaihdellut tukkipuita sisältävällä kuviolla 4–7 m3/ha/v. Muista kuvioista, joissa ei vielä ole tukkipuun kokoisia puita, ei tarvitse olla kiinnostunut aidossa jatkuvassa kasvatuksessa eikä muutoinkaan.

Jatkuvan kasvatuksen vaihtoehtoja on useita. Ellei omistajalla ole akuuttia rahan tarvetta, ei metsässä kannata tehdä mitään toimenpiteitä. Metsäkeskuksen tai metsänhoitoyhdistyksen ammattilainen saattaa houkutella tai jopa painostaa teettämään vaikkapa taimikonhoitoa, ensiharvennusta tai pienien puiden alaharvennusta, sillä he etsivät yritykselleen työ- ja tulokohteita turvatakseen toimintansa jatkuvuuden. Niihin ei ole tarvetta suostua. Metsän suojelu hakkuulta ja metsäammattilaiselta on parhainta luonnonsuojelua. Metsä kyllä hoitaa itsensä, kun sille antaa häiritsemättä kohtuudella aikaa. Mahdollisesti liian tiheyden vuoksi vähäisistä kuolevista pienistä puista tai taimista ei ole syytä huolestua. Kuolleinakin ne rikastuttavat metsän monimuotoisuutta.

Metsäammattilaiset eivät harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ole saaneet opetusta eikä neuvontaa aidosta alkuperäisestä jatkuvasta kasvatuksesta. Heille on opetettu vain avohakkuita eli puupeltokasvatusta. Heidät on harhautettu luulemaan tekevänsä avohakkuulla jatkuvaa kasvatusta. Siksi on todennäköistä, että kaikki heidän opastuksensa ja tietonsa ovat virheellisiä. Onneksi kuitenkin löytyy yhä enemmän metsäpalveluyrityksiä, joilta on tietotaitoa aitoon jatkuvaan kasvatukseen.

Jos metsässä on arvokkaita suojelukohteita, voi ottaa yhteyttä Suomen metsäkeskukseen, jotta sen asiantuntija tulisi arvioimaan, voidaanko metsä hyväksyä Metso-suojeluohjelmaan joko määräaikaisena tai pysyvänä suojeluna. Tällöin saa korvauksen suojelun vuoksi saamatta jäävistä hakkuutuloista. Suojelu on yksi jatkuvan kasvatuksen vaihtoehdoista. Jos metsästä ei löydy myynnin kannalta riittävästi hakattavia tukkipuita, kannattaa siirtää hakkuita myöhemmäksi. Sekin on yksi jatkuvan kasvatuksen vaihtoehto.

Keskenkasvuisia kuitu- tai energiapuita ei kannata ruveta hakkaamaan ja myymään halpaan hintaan. Pienten puiden hakkuu maksaa enemmän kuin niistä saa tuloa. Palstateiltä eli hakkuu- ja kuljetuskoneiden ajourilta tosin kertyy jonkin verran keskenkasvuista kuitu- tai energiapuuta. Nykyisin energiapuusta saatetaan maksaa jopa enemmän kuin sellupuusta.

Vaikka laajasti siirrytään aidon jatkuvan kasvatuksen käyttöön, ei ole vaaraa, etteivätkö sellu- ja energiateollisuus saa riittävästi raaka-ainetta myös tukkipuiden hakkuusta. Tukkipuiden latvaosat ja sahalta kertyvä sahausjäte ovat erinomaista raaka-ainetta. Niitä kertyy hakatusta puusta jonkin verran enemmän kuin sahatavaraa ja puusto kasvaa enemmän kuin puupeltokasvatuksessa. Parhaiten ja pisimpään hiiltä sitoviksi hirsiksi tai pylväiksi veistettävistä rungoistakin kertyy jonkin verran raaka-ainetta sellu- tai energiateollisuudelle.

Leimausmalli ja hakkuuohje – kannattavia hakkuita!

Ennen puun myyntiin ryhtymistä on syytä tehdä jollekin hakkuuseen tulevalle kohteelle esimerkiksi kahden aarin (10×20 m) mallileimikko. Sen jostakin reunasta noin 10 metrin etäisyydellä pitää ensin merkitä noin neljän metrin levyisen ajouran paikka kiinnittämällä puihin ajouran puolelle esimerkiksi sinisiä nauhan pätkiä. Sitten voi kepeillä ja merkintänauhoilla rajata 10 metrin levyisen kaistan seuraavalle ajouralle asti. Rajauksessa ei tarvitse olla turhan tarkka. Askelmitta riittää, kun tietää suurin piirtein sen pituuden.

Ajourat on hyvä samalla merkitä koko hakkuukuviolle saman 20 metrin välein pyrkien sijoittamaan ne eniten isoja puita sisältäviin kohtiin ja välttämällä vain pienehköjä puita sisältäviä kohtia. Jos leimikko sijaitsee tuulelle aralla alueella, pitää vallitsevaa tuulen suuntaa vasten jättää hakkaamaton muutaman puun rintama ja ajourista tehdä maastoa myötäillen mutkaisia, ettei synny tuulen voimaa vahvistavia tuulitunneleita. Muutoinkin on tietenkin syytä noudattaa maaston muotoja ja esimerkiksi välttää kosteita painanteita.

Puiden mittaukseen tarvitaan mittasakset tai mittakaulain, joilla mitataan hakattaviksi leimattavien puiden läpimitta rinnankorkeudelta (1,3 m maanpinnasta mitattuna). Mittanauhalla voi myös mitata puun ympärysmitta ja muuntaa lukema läpimitaksi. Esimerkiksi puun 75 sentin ympärysmitta vastaa lähes 25 sentin läpimittaa. Netistä löytyy muuntotaulukot sekä puun tilavuuden määrittämistiedot.

Hakattavaksi hyväksytyn puun tulee täyttää tukkipuun läpimitta, jonka minimi vaihtelee, mutta on yleensä jonkin verran yli 19 senttiä rinnankorkeudelta. Pikkutukkeina ostetaan pienempiäkin puita, mutta hinta on silloin yleensä pienempi. On syytä kuitenkin muistaa, että minimimitan ylittävä puu kasvaa edelleen tilavuutta ja siitä voi kehittyä usean, jopa kolmen neljän tukin kokoinen, jolloin puun myyntiarvo kohoaa huomattavasti. Kasvaessaan vanha iso puu jatkaa tehokkaasti hiilen sitomista, erityisesti juuristoon ja maahan. Kannattaa siksi harkita tarkoin, missä vaiheessa hakkuuseen ja myyntiin ryhtyy ja minkä kokoisena puita myy.

Vaihtoehtoja

Mallileimikkoon puun ostajalle ja hakkuukoneen käyttäjälle pitää merkitä hakattavat puut esimerkiksi kietaistuna punaisella nauhalla kerran puun ympäri rinnankorkeudelta. Varttuneen puuston minimimäärä eli Metsälain tulkinnan mukainen ”lakiraja” hakkuun jälkeen on Etelä-Suomessa lähes 100 m3/ha. Pienemmässä puustossa ja Pohjois-Suomessa tämä lakiraja on vastaavasti pienempi (noin 60 m3/ha).

Mallileimikon voi tehdä eri tavoin. Otetaan havaintoesimerkiksi yksi jatkuvan kasvatuksen optimitapaus. Mallileimikon pinta-ala on kaksi aaria, joten hehtaariksi muuntamisen kerroin on 50. Puuston tilavuus hehtaarilla on yhteensä 300 m3. Siitä tukkipuun kokoisia on 200 m3 ja pienpuustoa 100 m3. Runkolukuina edellisiä on noin 330 ja jälkimmäisiä noin 1000. Lisäksi rinnankorkeutta pienempiä taimia on joitakin satoja hehtaarilla. Tukkipuiden keskitilavuus on 0,6 m3 ja pienpuuston noin 0,1 m3.

Kahden aarin kaistaan sisältyy ensimmäinen ajoura ja se ulottuu seuraavan ajouran reunaan. Keskimäärin tukkirunkoja on siinä 6–7 kappaletta, Tässä perusvaihtoehdossa hakataan kahdelta aarilta yhteensä 4–6 tukkipuukokoista runkoa eli 120–180 m3/ha, joten hakkaamatta jätetään niitä vaihtelevasti 1–3. Tukkipuut leimataan ajouralta ja mahdollisimman läheltä sitä. Siten hakkuuta ei tarvitse ulottaa kauas ajourasta. Muutama metri riittää. Näin vältetään hakkuuvaurioiden syntymistä jäävään puustoon. Hakkuu on helppo toteuttaa ja hyvin taloudellista.

Tämä vaihtelevuus rikastuttaa metsäluontoa ja sopii kaikille kasvupaikoille. Se on hyvin toimiva esimerkiksi kuusivaltaisissa puustoissa. Metsän yleiskuva ei juurikaan taloudellisesta hakkuusta huolimatta muutu. Koskemattomat alueet ovat hyvin tärkeitä luonnon kannalta. Hakkuun tuottavuus ja helppous ovat hyvä syy edellyttää selvästi korkeampaa tukin hintaa kuin koko pinta-alalta tasaisesti ja laajalta alalta hakattavalta leimikolta.

Toisessa vaihtoehdossa jätetään myös jonkin verran täysin koskematonta pinta-alaa leimikkoon, mutta samalla edistetään tehokkaasti sekä männyn että lehtipuiden syntymistä tekemällä lisäajoura varsinaisten ajourien puoliväliin. Tällöin ajouraväliksi tulee vain noin 10 metriä. Jos kuitenkin tyytyy tällä hakkuukerrallakin samansuuruiseen saantoon kuin edellä kuvatussa perusvaihtoehdossa, hakkuuta tuskin tarvitsee ulottaa juurikaan ajourien välialueelle. Lisäajouran sijoittamisessa ei ole tarvetta myöskään olla kovin kaavamainen.

Kolmannessa vaihtoehdossa halutaan nopeasti paljon tuottoa. Tehdään ensin ensimmäisen vaihtoehdon mukainen leimaus, mutta suunnitellaan lisäksi toinen hakkuu jo 5–10 vuoden päähän. Tehdään toisen vaihtoehdon tavoin ajoura alkuperäisten urien puoliväliin. Näin voidaan hakata enemmän puita ja samalla avata puustoa enemmän kuin perusvaihtoehdossa. Menettely on eduksi, kun halutaan erityisesti edistää männyn ja lehtipuiden syntymistä ja yleensä nopeuttaa alikasvoksen ja taimien sekä mustikan ja puolukan kehitystä. Seuraavat hakkuut voi tehdä esimerkiksi Etelä-Suomen tuoreilla kankailla noin 15 vuoden ja niitä karummilla mailla noin 20 vuoden kuluttua.

Kaikissa hakkuissa hakataan ensisijaisesti kookkaita kuusia ja säästetään kaikki lehtipuut ja myös mäntyjä. Siten edistetään uusien taimien, erityisesti lehtipuiden taimien syntymistä ja nopeutetaan taimien ja muun pienen puuston kehitystä. Kun palataan parinkymmenen vuoden kuluttua uudelleen ensimmäisen hakkuun alalle, aikaa on kulunut riittävästi, jotta ajourien laiteilla on jo uusia tukkipuita hakattavaksi ja ajourille on jo syntynyt riittävästi uusia luontaisia taimia. Kaikki puut ovat kasvaneet merkittävästi. Ilmastonmuutoksen seurauksena puita saattaa lyhyessä ajassa kuitenkin kuolla runsaasti. Se saattaa sekoittaa pahoin hakkuutoimintaa ja markkinoita.

Kaupan teko tärkeä vaihe

Ostajaksi kannattaa mahdollisuuksien mukaan valita nimenomaan sahayritys tai raakapuun vientiyritys. Läheisen sahan ammattilainen voi hyvinkin ymmärtää jatkuvan kasvatuksen tavoitteen. Myyntihakkuun tulee olla riittävän suuri, jotta ostaja on siitä kiinnostunut. Ostaja yleensä ostaa kaiken käyttöpuun. Rekkakuorma tai ainakin perävaunullinen puuta pitää leimikosta löytyä, jotta ostaja kiinnostuu kaupasta. Rekkaan mahtunee 70–90 kuutiometriä tukkia. Siihen tarvitaan vajaa hehtaarin suuruinen metsikkö.

Hankintakauppa eli myyjän toimesta tienvarteen tai käsittelypaikalle toimitettu puun kauppatapa olisi myyjän kannalta varmimmin hoidettavissa sellaisella työjäljellä, jota metsänomistaja haluaa. Valitettavasti metsäpuolella kauppatavatkin ovat niin kieroutuneita, että nykyisin yleensä vain pystykauppa on ainoa vaihtoehto. Ensiharvennusvaiheen heikosti kannattavissa hakkuissa hankintakauppaa käytetään jonkin verran. Pystykauppa käytännössä tarkoittaa metsän vuokraamista puun ostajalle, joka hoitaa hakkuut ja kuljetukset. Metsänomistaja ei tiedä, kuka tekee työt ja paljonko korjuu ja kuljetus maksavat.

Niinpä on tärkeätä, että kauppakirjaan kirjataan hyvin tarkoin kaikki myyjän vaatimukset. Nykymaailmassa ei kaupan teossa voi enää luottaa pelkkään sanaan. Kauppakirjaan on siten kirjattava esimerkiksi se, että työt tehdään pehmeillä ja kosteilla mailla vain maan ollessa roudassa. Myös sanktiot sopimuksesta poikkeamisesta on syytä kirjata riittävän suurina summina, jotta voidaan olla melko varmoja sopimuksen pitävyydestä. Hakkuuta tulee välttää myös keväällä ja alkukesällä lintujen pesimäaikana.

Kauppakirjaan tulee merkitä, että ostajan on hyvissä ajoissa, vaikkapa viikkoa ennen hakkuuta ilmoitettava, että hakkuu alkaa tiettynä päivänä ja kellonaika. Tällöin myyjän tai hänen edustajansa kannattaa käydä varmistamassa, että hakkuukoneen käyttäjä varmasti ymmärtää hakkuutavan oikein. Koko hakkuualue hakataan mallileimikon mukaisesti. Samalla on tärkeätä muistuttaa, että alikasvosta ja muuta jäävää puustoa ei saa tuhota eikä vaurioittaa.

Vaurioiden seurauksista on myös kirjattava kauppakirjaan riittävä sanktio. Jos hakkuussa vaurioituu tuhoja levittäviä puita, jotka oli tarkoitus jättää kasvamaan, kannattaa suunnitelmaan tehdä muutos ja hakata vaurioituneet puut heti ja mahdollisesti jättää vastavuoroisesti kasvamaan puita, jotka ensin oli tarkoitus hakata. Näin menetellen metsään ei jää hakkuun jäljiltä esimerkiksi lahoa levittäviä puita. Konemiestä on syytä tällä tavoin ohjeistaa. Ainakin kuusen kannot on syytä käsitellä juurikääpää vastaan torjuntasienivalmisteella.

Erityisesti Etelä-Suomessa on istutuskuusikoita ja jonkin verran luontaisesti syntyneitä, mutta monokulttuureiksi hakattuja kuusikoita, joihin alaharvennuksen, sulan maa aikaisten hakkuiden ja ilmastonmuutoksen vuoksi on kehittynyt lahovikaisia puita. Pahiten lahovikaiset kuuset saatetaan tunnistaa tyvipaksunnoksesta ja pihkavuodoista. Ne ovat ilmeisesti kaikkein ongelmallisimpia käsittelykohteita. Puulajia pitäisi vaihtaa. Avohakkuu ja kuusen tai männyn istutus ei ole hyvä ratkaisu. Koivun istuttaminenkaan ei runsaan hirvieläinkannan vuoksi ole järkevää.

Hakattuun kohtaan ja muuallekin pitäisi saada syntymään runsaasti luontaisia lehtipuita, joiden määrää voi täydentää kylvöllä. Kannattanee edetä hitaasti ja varovaisesti ja hakata isoa puustoa pieniä latvusreikiä tehden ja alikasvosta sen alla säästäen parissa kolmessa vaiheessa. Reiät on edullista tehdä ajourien varsille.

Myyntihakkuusta on tehtävä metsänkäyttöilmoitus metsäkeskukselle 10 vuorokautta ennen hakkuun aloittamista. Tarvittavat tiedot kannattaa katsoa netistä. Sieltä löytyy myös metsänkäyttöilmoituksen lomake ja ohje sen toimittamisesta.

Vaikka metsänhoidossa olisi selvästi kyse aidosta jatkuvasta kasvatuksesta, sitä ei voi lomakkeeseen merkitä, koska sellaista kohtaa ei ainakaan vielä ole. Toimenpiteet täytyy kirjata sellaisilla nimillä, joita nykykäytäntö käyttää kuten kohtaan 8: kasvatushakkuu. Tällöin kohtaan 17 kasvatushakkuu tulee merkintä poimintahakkuun kohdalle.

Yhteenveto

Yhteenvetona voidaan todeta, että metsän puiden hyödyntäminen alkuperäisellä aidolla jatkuvalla kasvatuksella on helppo toteuttaa. Hakkuuta tehdään vain metsässä, jossa on jo tukkipuun kokoisia puita. Niitä harvennetaan. Kaikkia isoja puita ei hakata, vaan osa niistä jätetään siementämään uusia puita.

Isot puut toimivat siten geenipankkina, josta jatkuvarakenteisessa metsässä jo olevat kuitupuut, alikasvokset ja taimet ovat syntyneet. Isoissa puissa geneettinen vaihtelu on paljon laajempaa kuin istutuspuustoissa. Samalla isot puut komistavat maisemaa ja huolehtivat metsän
monimuotoisuudesta, hiilen sitomisesta ja aidon metsän eliöiden, vaikkapa hömötiaisen ja metson säilymisestä ja viihtymisestä.

Pääsääntöisesti hakkuuta tai muitakaan toimenpiteitä ei ole järkevää metsässä tehdä, ellei siitä ole saatavissa selvästi taloudellista tuottoa. Jos se ei ole metsän kehitysvaiheen vuoksi mahdollista, on aiemmissa käsittelyissä tehty virheitä. Talouden ja metsäluonnon kannalta hyvä vaihtoehto on jättää puusto siinä tapauksessa hakkaamatta.

Suuret ja vanhat puut varastoivat rungollaan, latvustollaan ja erityisesti juuristollaan runsaasti hiiltä. Siten metsä säilyy hakkuusta huolimatta hiilinieluna eli hiilen sitojana. Aidon jatkuvan kasvatuksen vastakkaisella menetelmällä eli metsäekosysteemin hävittävällä avohakkuulla tai vale jatkuvalla kasvatuksella sitä vastoin tuhotaan kaikki nämä aidon metsän hyvät piirteet. Vale jatkuvalla kasvatuksella tarkoitetaan metsäorganisaatioiden pienaukkoihin perustuvaa hakkuuta, jota ne valheellisesti kutsuvat jatkuvaksi kasvatukseksi. Se on todellisuudessa jatkuvaa aukotusta.

Avohakkuulla ja siihen kytketyllä maanmuokkauksella ja luontaisten lehtipuiden raivauksella aiheutetaan metsän maahan sitoutuneen hiilen karkaamista ilmaan ja vesiin eli nopeutetaan vaarallista ilmastonmuutosta. Aito jatkuva kasvatus on samalla taloudellisesti ja ympäristön kannalta järkevintä metsän puiden hyödyntämistä.

Kaikki hakkuut tehdään jatkuvan kasvatuksen yläharvennusperiaatteella eli tukkipuiden harvennuksella. Jos ostaja ei siihen suostu, kannattaa siirtää hakkuuta ja/tai etsiä toinen puun ostaja. Hakkuun ja korjuun jälkeen on syytä käydä keräämässä tarpeettomat merkintänauhat ja tarkastaa työn jäljet.

Metsänhoidossa on kyse myös ympäristön ja maiseman hoidosta, joten jokaisen metsikön kaikissa hakkuissa on tarpeen jättää joitakin isoja säästöpuita. Parhaiten sellaisiksi sopivat taloutta ja monimuotoisuutta ajatellen lehtipuut, erityisesti koivut, haavat, raidat, pihlajat, lepät jne. Menettelyllä lisätään puuston rakenteen ja koostumuksen sekä maaston vaihtelua, joka on luonnon kannalta arvokasta.

Kuolleet pysty- ja maapuut tulee jättää metsään luonnon monimuotoisuuden vuoksi. Hyvä tavoite on noin 20 m3/ha. Niiden säilyttäminen ei juuri aiheuta taloudellisia tappioita. Kaikki ne edistävät ekologisia olosuhteita ja ovat monella tavalla hyödyllisiä koko metsäekosysteemille. Joitakin isoja havupuita pitää säästää maiseman, monimuotoisuuden, aidon metsän eliöiden viihtyvyyden ja hiilensidonnan vuoksi sekä tulevaisuuden geenipankiksi. Poronhoitoalueella isoja puita pitää lisäksi säilyttää porojen luppopuina.

Lyhyesti aidon jatkuvan kasvatuksen ohje

-Metsätaloussuunnitelma on tarpeellinen. Siitä löytyvät metsäkuvioiden puustotiedot. Ellei suunnitelmaa ole, se löytyy netistä kiinteistön rekisteritunnuksella osoitteesta Suomen Metsäkeskus/ metsään.fi.
-Etsi kartalta ja suunnitelmasta metsäkuviot, joissa on jo tukkipuun kokoisia havupuita. Arvioi, kertyykö tukkipuista riittävästi myytäväksi. Kannattavaan hakkuuseen tarvitaan lähes 100 m3.
-Käy itse tai pyydä luottohenkilöäsi käymään metsässä tarkastamassa mahdollisesti hakattavat kuviot. Samalla on jo syytä merkitä ne esimerkiksi kietaisemalla kuitunauhalla rajapuihin vaikkapa keltainen nauha kahdesti rungon ympäri solmu kuvioon päin.
-Merkitse noin 20 metrin välein ajourat eli ripustamalla puihin esimerkiksi siniset nauhan pätkät tulevan ajouran puolelle.
-Tee metsään johtavaa tietä lähimmän ajouran reunaan esimerkiksi 10×20 metrin mallileimikko merkitsemällä punaisella nauhalla vähintään 25 sentin paksuiset (tilavuus noin 0,6 kuutiometriä) eli tukkipuun kokoiset hakattavat puut kietaisemalla nauha kertaalleen puun ympäri rinnankorkeudella. -Kun kahden aarin muuntokerroin hehtaarikohtaiseksi tiedoksi on 50, riittää hyvän taloustuloksen kertymiseksi hakkuussa siten jo 4–6 tukkipuuta.
-Kutsu lähiseudun sahan puun ostaja tulemaan katsomaan, kiinnostaisiko sahaa tukin osto ja hakkuu. Myönteisessä tapauksessa neuvottele ja tee kauppasopimus. Netistä löydät käyvän hinnan seudulla, mutta sinulla on hyvät perusteet vaatia keskimääräistä korkeampaa hintaa.
-Kaupan teon jälkeen tee metsän käyttöilmoitus metsäkeskukselle metsään.fi esitetyllä lomakkeella. Muiden tietojen lisäksi merkitse kohtaan 8 kasvatushakkuu ja kohdan 17 kasvatushakkuuseen poimintahakkuu. Ilmoitus täytyy toimittaa metsäkeskukselle 10 vrk ennen hakkuuta. Se on voimassa kolme vuotta.
-Edellytä kauppasopimuksessa, että saat tiedon hakkuun alkamishetkestä, jotta voit mennä varmistamaan mallileimikossa, että hakkuukoneen kuljettaja on ymmärtänyt hakkuun toteutuksen oikein.
-Hakattujen puiden, erityisesti kuusten kannot on syytä käsitellä juurikääpää vastaan torjuntasienivalmisteella.
-Käy hakkuun ja puun kuljetuksen jälkeen tarkistamassa työn jäljet ja keräämässä pois tarpeettomat merkintänauhat.

Puuston korjuukustannuksista ja vaurioista lue: Pukkala, T. Viides JK-hakkuu – eikä vieläkään korjuuvaurioita. Forest Issues, June 6, 2023 by TIMMOP tai linkistä

https://blogs.uef.fi/forest-issues/2023/06/06/viides-jk-hakkuu-eika-vielakaan-korjuuvaurioita/

tai