Vesienhoidon toimenpiteiden suunnittelun ohjeistus toinen suunnittelukausi V. 2016-2021

– On erittäin paljon ehdollisia lauserakenteita (verbejä), esim.: pitäisi, voitaisiin. . Ne on kaikki muutettava ehdottomaan muotoon esim.: pitää, – Valtion kunnollinen rahoitus kunnostustoimenpiteisiin on ehdottomasti turvattava. – Viranomaisvalvonnan resurssit on ehdottomasti turvattava. Vain viranomaisvalvonta voi olla puolueetonta. Viranomaisten on myös tehtävä tarkastukset ilman ennakkoilmoittamista toiminnanharjoittajalle, jotta estetään ”pelaaminen”. – Kaikki tallennetun tiedon yhteenvedot ja päätelmät saadaan aivan liian myöhään seuraavan vuoden keväällä, jotta niitä pystytään hyödyntämään heti tilastointia seuraavan vuoden toimenpiteiden mahdollisissa muutoksissa. Näitä yhteenvetojen saatavuutta on nopeutettava, jotta mahdollisissa muutoksissa, ei tule yhtä turhaa välivuotta. – Kustannukset ja niiden arviot on laskettava toteutuneiden töiden/toimenpiteiden pohjalta. – Eri ryhmien välillä pitää saada aikaiseksi yhteisiä vesiensuojelutoimenpiteitä, esim. metsätalouden ja maatalouden yhteiset saostusaltaat/kosteikot. – Alla olevien toimenpiteiden huomioimisen jälkeen kaikkien ryhmien vaikutustaulukot menevät uusiksi.

POHJAVEDET JA PILAANTUNEET MAA-ALUEET: – lmastomuutoksen seurauksena pohjaveden pintojen kesäaikainen madaltumisen lisäksi erityisesti silloin vaikuttaa vedenotto erittäin haitallisesti ympäröiviin ekosysteemeihin erittäin laajalle, jopa aina merelle asti, mm. puhtaan veden määrän pienentymisen seurauksena. – Pohjavesiä uhkaa myös ohutturpeisille maille, alla kivennäismaa, tehdyt ojitukset, joissa virtaa pohjalla pohjavesi. Tämä alentaa pohjaveden pintaa ja aiheuttaa myös pilaantumisriskiä. – Pohjavedenoton, erityisesti suurien määrien, vaikutus ympäröiviin ekosysteemeihin, esim.: lähteet ja purot sekä joet, on erittäin suuri, koska virtaamat pienenevät erityisesti kuivina aikoina. – Vanhojen hoitamattomien maa-ainesten ottoalueiden rahoitukseen saadaan helpotusta, kun niillä kasvavat puut myydään ja saatu raha käytetään ottoalueen kunnostamiseen. – Maa-ainesten ottoalueiden maisemointiin on saatava joustavuutta. Ne eivät saa olla kuin kattiloita maisemoinnin jälkeen. Reunojen kaltevuuksiin on saatava vaihtelua. Samoin on tehtävä, jos ilmenee sopiva maakerros, pystysuoria seinämiä törmäpääskyjen pesäpaikoiksi.

VESISTÖJEN KUNNOSTUS, SÄÄNNÖSTELY JA RAKENTAMINEN: – Valuma-aluilla vedenpidätyskyvyn lisäämiseksi on kaikki vanhat turpeenkaivuualueet palautettava järviksi tai kosteikoiksi ja sen jälkeen jätettävä kehittymään luontaisesti. – Turhat, kannattamattomat, suo-ojitukset on tukittava. – Ohutturpeisilla alueilla, alla kivennäismaa, tehdyt ojitukset on tukittava, koska niistä ei ole puunkasvulle ollut hyötyä. Tällaisilla alueilla on myös suuri eroosio, joka taas aiheuttaa vesistöjen liettymistä. Samoin vastaavilla alueilla, joiden ojien pohjissa kulkee pohjavesi, on tukittava. – Toimialat (turvetuotanto, metsätalous, maatalous), jotka ovat aiheuttaneet vesistöjen madaltumista ja liettymistä, ovat velvollisia osallistumaan lietteen poiston kustannuksiin. Näiden on osallistuttava myös muihin kunnostustoimenpiteiden, kuten kalatalouskunnostukset, vesikasvien niitto ja hoitokalastus, kustannuksiin.

KALANKASVATUS: – Maa-allaskasvattamoja ja kiertovesilaitoskasvattamoja tulle erityisesti lisätä. – Kasvattamojen rehujen valmistuksessa on hyödynnettävä hoitokalastuksella saatava muuten hyödyntämätön kalansaalis.

TURVETUOTANTO: – Pintavaluntakentät ja kasvillisuuskentät/kosteikot eivät toimi talvella, kun pinta on aikaisemmin jäätynyt ja sitten tulee vesisateet, jolloin kaikki vesi valuu pitkin pintaa ilman mitään käsittelytapahtumaa. – Kentille muodostuu kasvillisuudesta oikovirtausojia (pintaojia), joita pitkin suurin osa vedestä valuu suurella virtaamalla, jolloin kenttä ei toimi oikein. – Kentät, jotka ovat vähänkin virtaussuuntaan nähden sivuttain kallistuneet, eivät toimi kunnolla, koska niihin muodostuu myös oikovirtausojia (pintaojia). – Kentät eivät toimi syksyisin ja keväisin, kun kasvillisuus on kuollut tai lepotilassa. – Turpeenkaivuualueiden ympärille kaivettujen eritysojien vesiä ei käsitellä nykyään mitenkään. Niiden vedet on johdettava turpeenkaivuualueen vedenkäsittelyyn. – Turpeenkaivuualueiden virtaaman säätö ei pelaa, koska virtaamat lisääntyvät putkien läpi rankkasateilla ja keväällä, kun takana oleva veden määrä lisää painetta ja siten virtaamia. – Turpeenkaivuussa on erittäin suurena ongelmana alle 10 ha tuotantoalueet, jotka eivät ole ympäristöluvituksen piirissä. Niissä ei yleensä ole minkäänlaisia vesienkäsittelyjä. Niitä voi olla useitakin pienellä alueella ja vaikuttavat samaan vesistönosaan, esim. samaan puroon. – Turpeenkaivualueilla lähtevä liukoinen humus on erittäin suuri ongelma, koska sitä ei saada poistettua vedestä. Vesistössä se reagoi typen kanssa ja tämä reaktio aiheuttaa vesistöissä happikatoa. Samoin liukoinen humus pilaa vesistöjen virkistyskäyttömahdollisuuksia erittäin suuresti. – Pinnalla kulkeva kuiva humus ja pohjaa pitkin kulkeva vettynyt humus ei näy nykyisissä mittauksissa, kun ne tehdään välivedestä. – Rankkasateet ja talvisateet erittäin suuri ongelma, kun tällöin lähes kaikki kuormitus virtaa ohi vesienkäsittelyn eri syistä, esim. vesienkäsittelykenttien jäätyminen, veden varastointialtaiden pienuus. – Turpeenkaivuun tuotannon aikana kesällä rankkasateet aiheuttavat erittäin suuren humuskuormituspiikin vesistöön, kun vesi ottaa mukaansa kuivumassa oleva turpeen (erityisesti jyrsinturpeen). Tämä turve kulkeutuu ylivuotojen ja oikovirtausten kautta suoraan vesistöihin. – Vesien tasausaltaita on kaivettu jopa savimaahan, jolloin sieltä liukenee lisää ravinteita, uusia ravinteita ja haitta-aineita käsiteltäväksi. – Usein turpeenkaivuualueilla on jätetty matalia paikkoja, esim. altaiden reunat, joista rankkasateiden aikana muodostuu ohivirtauspaikkoja, joita vesi virtaa käsittelemättömänä suoraan vesitöihin. – Tulvasuojeluun on erittäin suuri vaikutus, jos kaikki vanhat turpeenkaivuukentät palautetaan kosteikoiksi ja järviksi, jolloin toimivat tasausaltaina sateilla. Tällaiset kosteikot ja järvet pitää ehdottomasti jättää kehittymään luonnontilaisina.

METSÄTALOUS: – Laskeutusallas vaatii aina peräänsä kosteikon. – Lannoitteiden levitys, erityisesti lentolevitys, on erittäin suuri ongelma ojitetuilla alueilla. – Ongelmana ohutturpeisilla, alla kivennäismaa, alueilla tehdyt ojitukset. Ne eivät lisää puunkasvua, mutta aiheuttavat suuren eroosio-ongelman. Tästä seuraa ravinteiden ja maa-aineksen kulkeutuminen vesistöön. – Ongelmana on myös ohutturpeisilla mailla, jotka sijaitsevat pohjavesialueilla tai niiden reunoilla, jossa pohjavesi lähellä pintaa, tehdyt ojitukset. Niiden pohjalla kulkee pohjavesi. Näistä aiheutuu pohjaveden pilaantumisriski. Aiheutuu myös pohjaveden pinnan alenemista ja siten virtaamien pienenemistä ja puhtaan veden määrän vähenemistä vesistöissä. Tämä on erittäin suuri ongelma kesän kuivina aikoina, jolloin vaikuttaa erittäin merkittävästi pohjavesialueiden ympäröiviin ekosysteemeihin. – Pintavaluntakentät ja kosteikot eivät toimi talvella, kun pinta on aikaisemmin jäätynyt ja sitten tulee vesisateet, jolloin kaikki vesi valuu pitkin pintaa ilman mitään käsittelytapahtumaa. – Kentille muodostuu kasvillisuudesta oikovirtausojia (pintaojia), joita pitkin suurin osa vedestä valuu suurella virtaamalla, jolloin kenttä ei toimi oikein. – Kentät, jotka ovat vähänkin virtaussuuntaan nähden sivuttain kallistuneet, eivät toimi kunnolla, koska niihin muodostuu myös oikovirtausojia (pintaojia). – Kentät eivät toimi syksyisin ja keväisin, kun kasvillisuus on kuollut tai lepotilassa. – Jatkokasvatuskelvottomien soiden käyttö virtaamien tasausalueina on lisättävä. -turvemaiden ojitusalueilta lähtevä liukoinen humus on erittäin suuri ongelma, koska sitä ei saada poistettua vedestä. Vesistössä se reagoi typen kanssa ja tämä reaktio aiheuttaa vesistöissä happikatoa. Samoin liukoinen humus pilaa vesistöjen virkistyskäyttömahdollisuuksia erittäin suuresti. – Hakkuutähteiden jättäminen metsään ei lisää ravinnehuuhtoutumia, koska lahoavat hitaasti ja alueella oleva ja syntyvä kasvillisuus käyttää hyväksi ravinteet. – Tulvasuojeluun on suuri vaikutus, kun kaikki turhat suo-ojat ja metsäojat tukitaan ja alueet jäävät sen jälkeen vesien tasausaltaiksi.

YHDYSKUNNAT JA HAJA-ASUTUS: – Erityisesti puhdistamojen jälkeiset haitta-aineiden, kuten lääkkeet, jäämät ovat erittäin haitallisia vesistöissä. Kulkeutuvat ravintoketjussa tai veden mukana aina ihmisiin asti. – Typen poistoa on tehostettava yhteiskunnan puhdistamoissa, jotta olisivat edes samalla tasolla haja-asutuksen vaatimusten kanssa. Vesistössä typpi reagoi liukoisen humuksen kanssa ja tämä reaktio aiheuttaa vesistöissä happikatoa.

TEOLLISUUS: – Typen poistoa on tehostettava teollisuuden puhdistamoissa, jotta olisivat edes samalla tasolla haja-asutuksen vaatimusten kanssa. Vesistössä typpi reagoi liukoisen humuksen kanssa ja tämä reaktio aiheuttaa vesistöissä happikatoa.

VESIPUITEDIREKTIIVIN SEKÄ LUONTO-JA LINTUDIREKTIIVIN YHTEENSOVITTMINEN: – Asiakirjassa esitettyjen faktojen mukaan mielestämme Karvianjoen vesistön Karvian luomat-Natura-alue tulee lisätä tarkasteltaviin vesimuodostumiin eritysalueena. Perusteena on sen luontoarvot, mm. endeeminen purotaimen, ja siihen kohdistuva suuri huonontumisen riski suuren vedenottosuunnitelman takia. Sen luontoarvoihin vaikuttavat erittäin suuret pohjavesien virtaamat. Porissa 28.01.2013 Suomen Luonnonsuojeluliiton Satakunnan luonnonsuojelupiiri ry

Kari Ylikoski           Markku Suominen

puheenjohtaja          varapuheenjohtaja