Valitus suden poikkeuslupapäätöksestä
Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry
Pori 18.3.2013
Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta
Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri valittaa Suomen riistakeskukselle Köyliön / Huittisten alueelle myönnetystä metsästyslain 41 A §:n mukaisesta suden poikkeuslupapäätöksestä 2013/00043 seuraavin perustein:
Suden lisääntymisaika on alkanut. Lisääntymisaikaan ajoittuva metsästys ei ole hyväksyttävää eikä metsästyslain edellyttämän kestävän käytön periaatteen mukaista minkään lajin kohdalla. Erityisen moitittavaa se on uhanalaisen lajin kohdalla.
Viime vuoden lopulla tehdyssä laskennassa Köyliön susilauman suuruudeksi saatiin seitsemän yksilöä. Laskenta suoritettiin aikana, jolloin nuoret sudet eivät vielä olleet lähteneet laumasta. Luvan hakija perustelee hakemustaan laskennassa saadulla määrällä. Alfanaaraan havaittiin tiputtavan tammikuun (21.1) lopulla, mikä merkitsee valmistautumista lisääntymisjaksoon. Havainto on kirjattu Tassu-järjestelmään. Tämän jälkeen osa nuorista yksilöistä on mitä todennäköisimmin jo poistunut reviiriltä etsimään omia elinalueitaan. Näin ollen penikoimisen lähestyessä lauman koko on mitä ilmeisimmin pienentynyt noin kolmeen tai neljään suteen. Tässä tilanteessa on erittäin epätodennäköistä, että kaato onnistuessaan kohdistuu lupaehdoissa suositeltavaan nuoreen suteen. Pahimmassa tapauksessa kaato kohdistuu tiineenä olevaan alfanaaraaseen, jolloin menetetään myös tuleva pentue. Vaara pentujen menettämiselle on myös olemassa, jos susia ajatetaan ja tämän seurauksena kantava naaras luo sikiöt. Alfayksilöön kohdistuvan kaadon on todettu lisäävän jäljelle jäävien yksilöiden ongelmalliseksi koettua käyttäytymistä, kuten liikkumista asutuksen läheisyydessä ja kotieläinten käyttämistä ravinnonlähteenä. Alfanaaraan ampuminen voi johtaa myös tilanteeseen, jossa alfauros ja laumassa vielä oleva nuori naaras muodostavat parin. Tämä puolestaan johtaa geneettiseen degeneraatioon. Kannan geneettinen terveys kuuluu osana suotuisaan suojeluntasoon.
Luonnonsuojelupiiri huomauttaa, että alfayksilön ampumista ei ole lupaehdoissa suoranaisesti kielletty, vaan lupaehdoissa ainoastaan kehotetaan välttämään alfayksilön kaatamista. Näin ollen hakijalla ei välttämättä ole motivaatiota välttää alfayksilön kaatamista. Alfayksilön ampuminen pitäisi lupaehdoissa yksiselitteisesti kieltää, koska suosituksilla ei ole käytännön merkitystä. Tämä tuli todennetuksi Varsinais-Suomen viimetalvisen susijahdin oikeuskäsittelyssä.
Myöskään nuoren yksilön poistamista ei voi pitää ongelmattomana tai tarkoituksenmukaisena. Nuori yksilö poistuisi alueelta muutenkin, kaato vain estää sitä muodostamasta mahdollista omaa reviiriä rauhalliselle alueelle muualla Suomessa tai Ruotsissa.
Köyliön/Huittisten susilauma on tällä hetkellä Lounais-Suomen ainoa lisääntyvä lauma. Mikäli jahti onnistuu ja kaato kohdistuu alfayksilöön, mitä voi pitää todennäköisenä, ei Lounais-Suomessa enää ole lisääntyvää susikantaa. Varsinais-Suomen susilaumasta ammuttiin alfanaaras viime vuonna, eikä tämän jälkeen ole kyetty varmistamaan uuden lisääntyvän alfanaaraan olemassaoloa reviirillä. Eurajoen – Nakkilan alueella elänyt lauma katosi viime vuonna. Myöskään Pohjois-Satakunnassa ei ole susireviiriä.
SLL:n Satakunnan piirin mielestä poikkeusluvan myöntäminen Lounais-Suomen ainoalle laumareviirille, vastoin kuin poikkeuslupaan on kirjoitettu, vaarantaa vakavasti lajin suotuisan suojelutason ja kannanhoitosuunnitelmaan kirjatut tavoitteet. Lisääntyvän parin poistuminen vähentää myös RKTL:n arvioimaa laskennallista susikantaa 10%:lla. Juuri paljastunut susilauman katoaminen Vieremällä tekee poistumasta mahdollisesti vielä huomionarvoisemman ja tämä tulisi näkyä myös lupia myönnettäessä.
Köyliön / Huittisten alueelle aikaisemmin haettua lupaa ei tämän vuoden tammikuussa annetussa päätöksessä myönnetty juuri siksi, että lupa olisi vaarantanut suotuisan suojelutason. SLL:n Satakunnan piiri toteaa, ettei tilanne suotuisan suojelutason osalta ole muuttunut siten, että luvan perusteita voisi pitää uskottavina. Suojelutaso on pikemminkin heikentynyt useiden viime aikoina julki tulleiden metsästysrikosten takia. SLL:n Satakunnan piiri katsoo, että nyt annettu lupa lähtee ajatuksesta, että Suomen riistakeskuksen nyt saama mahdollisuus lisälupien myöntämiseen tulkitaan kiintiönä, joka voidaan täyttää ilman todellisia tapauskohtaisia perusteita. Tämä ei ole lupien myöntämismahdollisuuksien tarkoitus.
Luvan perusteluissa mainittua koettua turvallisuusuhkaa ei voida poistaa poikkeusluvalla, koska ihmisten kokema susipelko ei ole sidoksissa susien määrään tai edes pelkäävän henkilön havaintoihin susista. Pelko on ongelma, joka voidaan ratkaista vain sutta koskevalla tiedolla. Todellisia vaaratilanteita ei ole todennettu, eikä sosiaalisin perustein myönnetty tyynnyttelylupa poista susipelkoa. Lounais-Suomen susikeskustelulle on ollut ominaista runsas virheellisen tiedon ja huhujen levittäminen, pelottelu sekä jopa valtakunnanuutisiksi nousseet lukuisat paikkansapitämättömät tarinat. Nämä ovat susipelon varsinainen syy. Luvan myöntänyt riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen totesi Köyliön susikeskustelussa 15.2. tappoluvan olevan äärimmäinen ja viimeinen keino susiongelman hoidossa. Muita vaihtoehtoja kuten esim. susien pelottelua tai pihavierailun syyn (esimerkiksi avotunkio) selvittämistä ja poistamista ei ole Köyliön / Huittisten susialueella kuitenkaan edes kokeiltu. Riistakeskus myös eväsi päätöksellään (2012/00250) aiemman lupahakemuksen. Tilanne ihmisten turvallisuuden tai turvallisuudentunteen suhteen alueella ei kuitenkaan ole muuttunut miltään osin siten, että se oikeuttaisi uudessa päätöksessä kaatoluvan myöntämiseen. Edellä mainituin perustein tilanne on jopa päinvastainen; susien määrä alueella on vähentynyt nuorten yksilöiden poistumisen myötä. Nyt myönnetty lupa on puhtaasti sosiaaliperusteinen, mikä ei ole riittävä peruste uhanalaisen eläimen lopettamiseksi. Jos luvan perusteissa viitataan turvallisuuteen, on edellytettävä todellisia vaaratilanteita. Jäljet lähellä asutusta eivät sitä ole.
SLL:n Satakunnan piiri on huolissaan siitä, miten lupaehtojen noudattaminen käytännössä todennetaan. Luvan hakija Jari Kallio totesi 14.3. radiohaastattelussa, että sudet saarretaan mottiin, jonka jälkeen motista poistetaan yksi susi. Lupaehtoihin on kirjattu, että katkeamattomalla jäljityksellä on varmistettava pyynnin kohdistuminen juuri lupaehdot täyttävään yksilöön. Motitetusta laumasta ampumaketjulla poistettaessa ei voida varmistua, onko kyseessä juuri sama yksilö, jota on jäljitetty. Maasto-olosuhteet huomioiden on aiheellista suhtautua kriittisesti siihen, onko jäljitys tapahtunut katkeamattomasti, mikäli kaato tapahtuu vähänkään kauempana havaintopaikasta. Varmentua ei voi siitäkään, että syrjäisemmiltä seuduilta tarkoituksellista häiriötä tuottamalla saadaan sudet liikkumaan lähemmäksi asutusta, jotta pihahavainto saadaan aikaiseksi. Epäily tällaisen toiminnan suunnittelusta on esitetty useammalta paikallistaholta. Köyliössä on mitä ilmeisimmin tapahtunut aikaisemmin suteen kohdistuvaa metsästysrikollisuutta. Aikaisemmin alueella eläneen lauman tiedetään yleisesti koostuvan eri yksilöistä kuin nykyisen lauman. Jari Kallio piti edellä mainitussa radiohaastattelussa varmana, että kaato tulee tapahtumaan. Edellä mainittujen seikkojen valossa SLL:n Satakunnan piiri epäilee, että hakija ei ole motivoitunut lupaehtojen noudattamiseen, vaan on valmis tarvittaessa rikkomaan ehtoja varmistaakseen kaadon.
Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri katsoo aiheelliseksi, että riistakeskus lisäisi lupaehtoihin jahdin etenemistä ja lupaehtojen noudattamista valvovan ulkopuolisen tarkkailijan/osallistujan, joko Suomen luonnonsuojeluliitosta tai riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta. Edellä mainituilla tahoilla ei ole motiivia salata lupaehtojen rikkomista.
Kari Ylikoski puheenjohtaja
Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry